Kohti (epävirallista) Siivouspäivää!

Olin merkinnyt kalenteriin toiveikkaasti tulevalle lauantailla 29.5. kevään Siivouspäivän, mutta nyt huomasin, että koronavirustilanteesta johtuen tapahtumaa ei ainakaan ns. virallisesti järjestetä. Kyseessä on siis valtakunnallinen kirppistapahtumapäivä, jolloin kuka tapansa voi kantaa kirppiskamansa myyntiin lähipuistoon tai vaikka omalle pihalle. Tapahtumalle on oma sivustonsa ja tuonne on voinut myös listata oman kirppispöytänsä.

Olen fiilistellyt Siivouspäivää paljonkin, koska päivä on niin kätevä juuri omien kirppistavaroiden myyntiin.  Kaikki on yleensä kovin helppoa: Voin viedä tavarani lähipuistoon ja pitää peukut pystyssä, että ohikulkevat ihmiset kuulevat kierrätystavaran kutsun.

Luulen, että kasaan nyssäkkäni lauantaina joka tapauksessa, vaikka virallisesti Siivouspäivää ei nyt järjestetä. Ulkoilma, turvavälit ja käsidesi tuntuvat ainakin minusta tässä kohtaa ihan toimivalta kombolta. Viime elokuussa, kun Siivouspäivä edellisen kerran järjestettiin, ei lähipuistossa ollut laisinkaan ruuhkaista – toisin kuin joskus valovuosia sitten Ruttopuistossa, kun omaa vilttiä ei meinannut edes saada mahtumaan puistoalueelle. 

Tässä vielä vähän käpyinen kollaasi kirppiskamasta, mitä olisi tulossa myyntiin. Vaatetta paljon, mutta on kasassa toki muutakin!

Kaunista toukokuun loppua!

Kenkiä ja lukemista kirppikseltä

Äkillinen kesä kävi täällä! Nyt olisi varmasti ollut oikea hetki kaivaa kesävaatteet ja -kengät kaapista, mutta olen älyttömän huono pukemaan ensimmäisten lämpimien päivien kohdalla kesähepenet ylle. Kuljen siis ekan lämpöaallon läpi mustissa vaatteissa, umpikengät jalassa. Onko muita kohtalotovereita, jotka eivät heittäydy vaatteiden puolesta heti kesän syleilyyn? Myönnettäköön, että harvemmin ylläni on mitään todella pientä tai paljastavaa hellevaatetta, mutta kyllä kesähelteellä jalasta löytyy sentään esim. sandaalit.

Löysin nämä pökerryttävän makeat Dr. Martensin nahkasandaalit juuri ennen helteitä Töölöntorin Relovesta. Punaiset sandaalit huutavat suorastaan lämmintä ilmaa! Kengät eivät olleet halvat (59 euroa), mutta ne ovat ainakin omaan silmään todella hienot ja ah, jalassa nämä kenkulat ovat mitä mukavimmat.

Olen talsinut ison osan talvea samaisen merkin nilkkureissa ja luulen, että kesällä nämä sandaalit löytyvät jalastani useasti. 

Aivan tyystin erilainen kenkälöytö ovat Frye-merkin kapeakärkiset nyörikengät. Bongasin nämä yltäpäältä nahkaiset suikerot Nihtisillan Kierrätyskeskuksesta alkuvuodesta. Hintalapussa luki 10 euroa ja kenkien todella pehmeä materiaali, hyvä istuvuus ja huoliteltu ulkomuoto vihjasivat, että lähes uudet popot (pohjasta löytyy vielä materiaalitarra) ovat varmasti olleet alkujaan aivan eri hintaluokassa. En ollut väärässä. Tämän merkin monet kengät maksavat uutena lähemmäs 200 euroa. Ei hassumpaa!

Kenkien vastapainoksi olen hankkinut hieman secondhand-luettavaa myös. Kävin alkuvuodesta ensimmäistä kertaa Lauttasaaren Emmauksessa Heikkiläntiellä – en tiedä, koska kirppis on muuttanut, mutta minulle tilat olivat uudet. 

Kirjahyllyyn löysi tiensä Pajtim Statovcin esikoisteos Kissani Jugoslavia (2 euroa), minkä olen jo kertaalleen lukenut, mutta halusin tämän myös omaan hyllyyni, koska kirja teki suuren vaikutuksen minuun, kun sen aikoinaan luin. Olen muuten nähnyt myös Kansallisteatterin sovituksen samaisesta teoksesta ja sekin oli ihan jees. 

Toinen kirjalöytö on Doris Lessingin Viides lapsi (3 euroa). Tämä lähti matkaani lähinnä sen takia, että en ole lukenut ihmeekseni Lessingiltä mitään. Kirja oli melkoisen ahdistava, mutta myös omaperäinen ja koukuttava – kummallinen. Plussan puolelle jäätiin ja alkoi kieltämättä kiinnostaa, millaisia kirjailijan muut teokset ovat.

Seuraavaksi taidan tarttua Statovcin Bollaan, mitä en ole vielä lukenut, vaikka sain sen viime jouluna lahjaksi. Vastapainona yöpöydällä odottaa Jane Austenen Ylpeys ja ennakkoluulo, etten imeydy aivan tyystin nykykirjallisuuden vietäväksi. 

Kaunista toukokuun loppupuolta! Ihanaa, että pian todellakin on kesä!

Se kukkii!

Tänään aamupäivällä hieraisin silmiäni, koska ikkunalaudalla majaillut apostolinmiekka on vihdoin avannut kukkansa! Onpa kukinto kaunis. Kasvia on seurailtu jo jonkin aikaa ja pienenä 'pelkona' oli, että tyyppi päättäisi kukkia, kun olimme lähes viikon pois kotoa. Onneksi kukkiminen osui vappuviikonloppuun, niin lyhyttä kukkimista ehtii ihailla edes hetken.

Tuo kukka kuihtuu ymmärtääkseni jo huomenna, eli tämän kanssa pitää olla tarkkana. Itse viherkasviin ei kasvanut 12 lehteä ennen kukintaa, toisin kuin jossakin näin vihjailtiin, että raamatullisesti 12 apostolinmiekan lehteä pitää olla kasassa ennen kuin kasvi kukkii.

Ikkunalaudalla on toinenkin kukkija: isoposliinikukka on tänä keväänä tehnyt kaksi ihan uutta kukintoa. Myös yhdessä vanhassa kukintopaikassa oli kukka, mutta nyt ihaillaan näitä uusia tulokkaita.

Marraskuussa hankkimani hienohelma on tehnyt todellisen kasvupyrähdyksen. Siirsin kasvin hyllylle ikkunalaudalta, koska aurinkoisina päivinä keittiö alkaa muuttua aikamoisen kuumaksi. Nyt kasvi on ottanut ehkä hieman nokkiinsa, koska lehtiä kellastuu, mutta täytyy tehdä vähän tehosumuttelua tuolle.

Tässä vielä kuvatodiste Esteri Tomulan Botanica-sarjan kurjenkellosta seinällä. Kukan väri on kuin suoraan sohvasta, vaikka aikamoisen pieneltä tuo kasvilautanen näyttää sohvan lähistöllä.

Loppuun vielä yksi kirppislöytö, mikä on jäänyt postaamatta: pramea kissarintakoru löytyi Hangosta Kirppis-Ankasta eurolla. Kultaa, timanttia ja kimalletta!

Hyvää toukokuun alkua! Jospa pian jälleen vähän enemmän kirppistelyä luvassa kevään myötä!

Uusi sohva ja vähän kirppislöytöjä

No niin, nyt on uusi sohva saapunut! Johan tätä jo odotettiinkin. Valintaprosessi ei lopulta ollut kovinkaan pitkä, mutta kyllä tällaista sijoitusta piti hetkinen pohtia. Kävimme Helsingin keskustassa useammassa liikkeessä ja iskin silmäni tähän Hakolan Bobo-sohvaan heti ekalla visiitillä. Ennen kuin lopullinen päätös tehtiin, piti tsekata luonnollisesti halvemmat vaihtoehdot ja olla varma, että tämä istuu meille. Saimme onneksi isomman palan verhoilukangasta matkaamme, niin pystyimme mallaamaan kyseistä väriä. Sanoisin, että värivalinta on oikein onnistunut, vaikka eihän tämä ainakaan neutraali ole.

Kaikki Hakolan sohvat tehdään Suomessa Etelä-Pohjanmaalla Jurvassa ja tämä asia painoi vaakakupissa totta kai. Mielummin lataan euroni suomalaiseen vastuulliseen toimijaan, kuin johonkin aivan muuhun. Koska lähes kaikki mitä hankin, on käytettyä, oli tietysti uuden hankkimisessa aikamoiset kriteerit. Bobo on Joanna Laajiston suunnittelema ja samaan sarjaan kuuluu myös ainakin nojatuoli. Tämä tumma laventeli värinä ja villasekoitekangas materiaalina ovat ymmärtääkseni poistumassa valikoimista, mutta onneksi ehdimme saada vielä juuri tämän materiaalin ja sävyn.

Pyörittelin olohuoneen järjestyksen uusiksi ja katsotaan nyt, jääkö sohva tälle paikalle vai testataanko vielä jotakin muuta. Ehkä hetki täytyy tottua tähän järjestykseen ja sitten kokeilla uusiksi, jos siltä tuntuu. Kuvien ottamisen jälkeen lättäsin seinälle vielä Esteri Tomulan Kurjenkello-lautasen, on muuten tismalleen sama sävy kukassa kuin tuossa sohvassa. 

Kotosalle on löytänyt tiensä myös setti kirppislöytöjä, ettei kirppisasiat ihan pääse unohtumaan. Porin suunnalta löytyi pari juttua: Muumimamma-muki löytyi rikkoutuneen tilalle onneksi ihan kohtuulliseen hintaan (15 euroa) Patakirppikseltä ja samaisesta paikasta matkaani tarttui jotenkin hassun mallinen lasimaljakko 9,90 eurolla. Maljakon pohjassa on tarra, mikä kertoo vaasin olevan kierrätyslasia Espanjasta. Tähän maljakkoon toimii varmasti isompi setti kukkia kivasti ja hei, voisihan tätä käyttää myös esim. boolimaljana!

Retrolinnasta löysin puolestaan Ristomatti Ratia -merkin kylpytakin 14,90 eurolla. En usko, että kylpytakkia on juurikaan käytetty ja onneksi tämä tuli nyt vastaan, sen verran repaleinen vanha yksilöni alkoi olla. Edellinen takkini onkin noin 20 vuoden takaa. 

Yksi sympaattinen ja mielestäni tosi kaunis löytö on tämä punottu kori. Kori löytyi Hangosta Temppeli-kirppikseltä vähän yli eurolla. Sen pohjassa on nimi ja vuosiluku 1963. Joku on siis itse tämän korin askarrellut, ihanaa. Haluaisin löytää tuonne sisälle mahtuvan ruukun, jotta voisin käyttää tätä ns. suojaruukkuna, mutta katsotaan, löytyykö tarpeeksi kapeaa ja korkeaa ruukkua. 

Tällainen kokonaisuus uutta ja vanhaa tällä erää. Ihanaa, että kesällä toivottavasti on jo erilaiset pihakirppikset ja rompetorit mahdollisia – kesää kohti siis! 

Pääsiäistä!

Pääsiäinen on sujunut varsin rauhallisissa merkeissä. Tänä vuonna pääsiäiskukat tulivat kauppakassitilauksen mukana ja en päässyt niitä valitsemaan sen tarkemmin, kuin 'erikoistulppaanit 8 kpl', mutta onneksi valintamahdottomuus kääntyi voitoksi – vaaleanvioletit tulppaanit ovat ihanat. Tällainen kerrostettu malli tuntuu myös kestävän pidempään kuin ne ns. tavalliset (ja ei, en aio tehdä tulip massagea näille). Tilauksessa oli mukana myös yksi perunanarsissi, mutta tuo oli sen verran suosittu tapaus, että minulle niitä ei riittänyt.

Jo monta vuotta täällä blogissakin pyörineet pääsiäiskoristeet ovat jälleen esillä. Yhtään uutta koristetta ei ole kertynyt ja ihan hyvä niin. Nämäkin nostelin esiin tosi myöhään verrattuna pääsiäisen kulkuun, en ole ihan hirveän pieteetillä keskittynyt tähän juhlapyhään. Jotakin vanhoja pääsiäiskoristeita voisin kelpuuttaa kirppiksiltä mukaan, mutta oma silmäni ei ole niin harjaantunut näiden koristeiden kanssa, että tuntuu ettei mitään kivaa tule oikein vastaankaan. 

Yksi pienoinen perinne pääsiäiseen liittyy: pääsiäisbrunssi. Tänä vuonna pöytä katettiin jälleen vain kahdelle, ehkä tulevaisuudessa taas ystävätkin pääsevät pöytään. Kasvissyöjänä lampaat sun muut lihat ja kalat jäävät joka tapauksessa väliin, eli olen varsin tyytyväinen mm. parsaan, minicroisantteihin, hedelmiin, leipään. 

Viherkasvien kanssa on muuten jännät hetket käsillä. Apostolinmiekka on kasvattanut komean kukkavarren ja nyt jännätään, koska kukka aukeaa. Tämä tyyppi kukkii vain yhden päivän verran! Jaiks, täytyy olla tarkkana!

Oikein rattoisaa loppupääsiäistä!

Kerrassaan Kiltaa

Viime vuonna jäi postaamatta niin sanottu vuotuinen Kilta-astiakatsaus. Tätä puutetta (?) ei varmastikaan huomannut kukaan muu kuin minä itse, mutta laitetaan tämä kummallisen vuoden piikkiin. Kiltaa kertyi toki viime vuonnakin – ehkä teen tämän vuoden päätteeksi jonkinlaisen tuplakatsauksen asiaan.

Tänä vuonna Kilta-perhe on kasvanut jo useammalla astialla. Etsin erityisesti valkoista Kiltaa ja mukavasti juuri tuo väri on lisääntynyt. Kävipä niin onnettomasti, että puolisoni rikkoi vahingossa joulun alla isomman valkoisen tarjoiluastian (löysin tuon aikoinaan 2 eurolla kirppikseltä!) ja sovimme, että hän hankkii uuden, kunhan kirppiksellä sellainen bongataan. Salon retkellämme tällainen kookkaampi astia tuli vastaan 23 eurolla ja se päätyi ostoskoriin. Uskomatonta, mutta parin päivän kuluttua sain viestin ystävältäni ja hän oli puolestaan löytänyt vastaavan vadin kirppikseltä 8 eurolla. Nyt on sitten näitä astioita tuplasti! Tai oikeastaan triplasti, koska rikkinäinen, liimattu astia löytyy kukkaruukkujen alta kaapista. Jospa vielä suoja-astiaksi kuitenkin?

Kaksi muuta valkoista Kiltaa löytyi Instagramin kautta. Näiden hinta oli pikkuisen korkeampi, yhteensä 35 euroa, mutta juuri tämän mallisia astioita tulee käytettyä lähes kaikkein eniten ja valkoista Kiltaa on huomattavasti harvemmin liikenteessä. Yksi valkoinen neliö minulla on jo ennestään, mutta varsinkin tuo suorakaiteen mallinen astia on ihan super.

Fiilistelin vähän eri kokoisten neliöiden ja suorakaiteiden kanssa. Kätevää ja nerokasta suunnittelua tuo pinottavuus. Ihana Kilta, mahtava Kaj Franck!

Löytyykö ruudun takaa muitakin Kilta-faneja?

Ps. ne edellisten vuosien Kilta-jutut löytyvät: 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019