keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

Kestävää Suomi-designia

Kesä ja kirppiskausi on vähintään virallisesti avattu, kun pääsin sunnuntaina lähes perinteiselle visiitille Saloon Kaikulan kesäkirppikselle! Kyseinen kirpputori on ihan tosi symppis ja tälläkään kertaa ei tarvinnut lähteä paikasta pois ilman mieluisia löytöjä.



En tietenkään voinut vastustaa omasta mielestäni kohtuullisen hintaisia Kaj Franckin Scandia-lusikoita (à 2 euroa), kun niitä oli tarjolla.



Toinen Suomi-designin löytö oli Aarikan vanhempaa tuotantoa oleva vihreä puuta ja metallia yhdistävä rintakoru. Korun takaosassa on nähtävillä Aarikan leima, mitä läheskään kaikissa Aarikan koruissa ei ole. Tämä Kaija Aarikan 1960-luvulla suunnittelema koru kantaa ymmärtääkseni nimeä Torikontti. Samaan koruperheeseen on kuulunut myös mm. kaulakoru.


Aarikan rintakoru maksoi 5 euroa ja olen tyytyväinen, että vastaani osui juuri tämä oliivinvihreä yksilö. Näitä on tehty myös puunvärisenä ja ainakin punaisena. Varmasti muitakin värejä löytyy!

Todella suuria sisäisiä riemunkiljahduksia aiheutti minulle todellinen Suomi-designin klassikko, Vuokko Nurmesniemen Pyörre-mekon Kirppis-Center Manhattanilla. Aluksi en meinannut edes mekkoa havaita ja sitten kun tutun kuosin bongasin, olin aivan varma, että hinta mekossa on todella korkea. Ei! Mekko maksoi vaivaiset 5 euroa (Nyt nyrpistän nenääni Uffin ja muiden hyväntekeväisyyskirppisten Vuokko-hinnoittelulle. Olen tänä kesänä bongannut useamman yli 100 euron mekon ja hinta on aikamoisen suolainen, sanoisin)! Käsillä on lähes heittämällä tämän vuoden paras kirppislöytö! Pyörre on siis Vuokko Nurmesniemen käsialaa ja kuosi on suunniteltu vuonna 1964. 




Mekko on oman arvioni mukaan ehkä 1980-luvulta ja lähes vastaavaa Pyörrettä on tänä keväänäkin ollut mustavalkoisena Vuokon mallistossa. Mekko olisi nyt ihan täydellinen helteeseen, mutta olen niin pätkä, että haluan lyhentää vaatetta hieman. Katsotaan, jospa ensi kesänä saan tämän kaunokaisen ylleni, tai sitten yllätän itseni ja otan ompelukoneen ennätysajassa esiin. Onneksi kangas on puuvillaa ja helma on suora. Mitään monimutkaisempaa en edes uskaltaisi ryhtyä tekemään.

Jos kirppiskeiju olisi ollut todella antelias, olisi tuo Pyörre-mekko ollut mustavalkoinen, mutta passaa tuo sininenkin oikein hyvin! 

Kesäkuu on loppumaisillaan ja loma on onneksi vasta edessä. Luvassa mm. kirppismatkoja  – ollaan siis kuulolla heinäkuussakin!

lauantai 12. kesäkuuta 2021

Kirppislöytöjä!

Pitkästä aikaa kirppislöytöjä esittelyssä! Kevään aikana on tullut käytyä kirppiksillä suht useinkin, mutta olen yrittänyt vähän rajoittaa ostointoa, en toki aina siinä onnistuen. Olin toukokuussa ekaa kertaa ikinä Vihdissä/Nummelassa ja siellä Piste-kirppiksellä silmiini osui "maksa mitä haluat" -hyllystä aivan ihana käsinmaalattu teekuppi. Tämähän oli pakko napata matkaani, vaikka Kupittaan saveen en aio jatkossa olla tämän enempää kallellaan (tämä ainoastaan sen takia, että ns. uusia keräilykohteita ei todellakaan tarvita. Katsotaan tosin vuoden kuluttua, miten tilanne on kehittynyt... Tuntuu, että nyt törmään tosi usein kohtuuhintaiseen Kupittaan saveen). 



Niin, olin ehkä vähän röyhkeä, mutta maksoin kupista 0,50 euroa, kun hinnan sai itse päättää. Kuppi on ehjä, mutta mukana ei ollut harmillisesti aluslautasta. Löysin Hagelstamin sivuilta kuvan samoista kupeista ja ah, settiin kuuluva lautanen on myös ihana. Jospa sellaisen vielä bongaisi, niin voisin nauttia kupista täysipainoisesti teetä.



Toinen mieleinen, mutta ei niinkään ihan puoli-ilmainen löytö on Tamara Aladinin Riihimäen lasille suunnittelema Carmen-kääntömaljakko 1970-luvulta. Olen aikoinani hankkinut samaisen värittömänä ja olen hiljaa mielessäni miettinyt, että vihreä ja keltainen maljakko/kynttilänjalka olisi aikamoisen kivoja myös. Mikä ettei, sininen kävisi kokoelmaan toki myös!



En siis empinyt, kun vastaani tuli Turun Kirppis-Center Manhattanilla tämä yksilö 8 eurolla. Materian taju -blogista löytyy muuten ihana kattaus näitä samaisia esineitä – ehkä nämä kuvat ovat uineet alitajuntaani!



Rintakoruja on tuntuvat tulevan taas tänä keväänä kivasti vastaan. Ja korujen ostoa en rajoita, koska nämä ihanuudet mahtuvat niin pieneen tilaan. Hauska yksityiskohta: moni kysyy minulta, että omistanko jokaiselle vuoden päivälle oman rintakorun! Kerron yleensä saman faktan kuin tuossa äsken, että korujen hamstraaminen kirppiksiltä kuuluu tapoihini, mutta ei minulla sentään 365 korua ole. Täytyypä muuten joskus ihan huvin vuoksi laskea nuo rintarossit.



Aarikan puuta ja metallia yhdistävä melko ysärikoru löytyi eurolla Kirppis-Center Manhattanilta. Todennäköisesti Neuvostoliitosta peräisin oleva kultaa ja hopeaa yhdistävä rusettikoru osui silmiini puolestaan Suomenojan Kierrätyskeskuksesta 0,45 eurolla. Myös tiikkinen tumma yksilö löytyi samalla hinnalla samaisesta paikasta. Onkohan tuo lintu, kala vai kulmakarva?

Kilta-kokoelmaani löytyi yksi valkoinen neliövati Wanhasta Nestorista 8 eurolla. Nyt näitä valkoisia vateja onkin jo kolme. Ehkä seuraavaksi jotakin muuta väriä. Kummallista, mutta en ole vieläkään löytänyt valkoista Kilta-teekuppia. Sellainen on siis todellakin etsinnässä.



Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä Franckin Scandia-ottimia kahden pikkuhaarukan verran. Nämä maksoivat yhteensä 10 euroa ja hinta on mielestäni aikamoisen korkea, mutta en ole tällaisia pikkuhaarukoita ennen nähnyt ja näille on aina käyttöä. Haarukat löytyivät tällä viikolla Leppävaaran Fidasta.


Tällaisia löytöjä tällä erää. Oletko tehnyt viime aikoina hyviä kirppislöytöjä?