maanantai 17. helmikuuta 2025

Makuuhuoneen matto

Meillä oli vuosikausia Anttilasta tai Kodin ykkösestä hankittu viskoosimatto makuuhuoneessa – sellainen ohut sileä tapaus itämaista mattoa imitoivalla kuvioinnilla. En koskaan erityisemmin pitänyt kyseisestä matosta, mutta se oli yllättävän laadukas ja helppohoitoinen, ei laisinkaan sähköinen tai likaantuva. Jokunen kuvatodiste matosta löytyy, esim. täältä ja tästä


Helsingin-kodin aikana olen etsinyt enemmän tai vähemmän aktiivisesti uutta makuuhuoneen mattoa  tasaisin väliajoin. Muutaman kerran olen nähnyt mieleisen kirppismaton Instagramissa esimerkiksi Kirppis Kisällin sivuilla, mutta olen reagoinut ilmoitukseen liian myöhään ja matto on mennyt sivu suun.

Tammikuun alkupuolella kävimme katsomassa Arabiassa Matto Matin marokkolaisia mattoja, mutta sitten eksyin myös Finarten sivuille. Huomasin, että Finartella on nykyään preloved-mallisto, eli käytettyjä mattoja tarjolla jokunen kipale myös.



Samalla puolisoni äkkäsi Mjuk-sivuston tarjonnan – sivuilla on käytettyä laadukasta tavaraa ja heidän valikoimissaan näkyi myös hyvin vähän käytettyjä Finarten mattoja. Lopulta nopean harkinnan jälkeen, olimme klikanneet Finarten maton ostoskoriin ja jäimme odottamaan mattoa saapuvaksi.



Finarte on suomalainen perheyritys, joka kudotuttaa mattonsa Intiassa läpinäkyvästi ja eettisesti. Matto tuntui oikeanlaiselta hankinnalta, vaikka hintalappu oli suuri. Vielä suurempi se toki olisi ollut, jos kyseisen maton olisi ostanut aivan uutena. Maton nimi on Jade ja se on käsin tuftattu villamatto, jonka on suunnitellut Juslin Maunula.



Matto istuu mielestäni hyvin makuuhuoneen tunnelmaan ja värimaailmaan. Kirppiksiltä hankituissa koristetyynyissä on aivan samoja värejä kuin matossa. Paksu ja laadukas villa tuntuu ihanalta varpaiden alla ja matto ei ole onneksi pöly- tai roskamagneetti.

Maton kuvaaminen oli yllättävän vaikeaa. Ehkä näistä saa kuitenkin jonkinlaisen käsityksen, millainen tuo uusi matto on. 

Mukavaa helmikuun jatkoa!

torstai 13. helmikuuta 2025

Vaate nro 1

No niin, nyt on aika esitellä tämän vuoden eka kirppisvaatehankinta. Yritän siis oikeasti ostaa vain 12 kirppisvaatetta tänä vuonna. Aikaisempina vuosina sama haaste on mennyt pieleen, joskus pahasti, välillä vähemmän huonosti. Uusia vaatteita en hanki laisinkaan, tämä on pyrkimys. Toki alusvaatteet ja sukat ostan uutena (paitsi jos kirppiksellä on esim. käyttämättömiä paketissa olevia sukkahousuja).


Heti alkuun pitää kuitenkin muuttaa vähän sääntöä, eli jos vastaan tulee huippulaatuista Vuokkoa tai vanhaa Marimekkoa, niin tuollaiset helmet saan pelastaa. Harvemmin näitä tulee vastaan, mutta tämä porsaanreikä pitää kuitenkin muistaa mainita. 



Graafinen villapaita löytyi tammikuun puolella Helsingistä Urbaani legenda -kirppikseltä. Tämä jonkun itse neuloma villis pisti heti silmään. Mielestäni hinta, 15 euroa, on todella kohtuullinen käsintehdystä paidasta. Ainoa huono puoli on se, että vaatteessa ei ole materiaalilappua, eli en aivan tiedä, millaisella langalla vaate on neulottu. Materiaali tuntuu villasekoitteelta.



Laitoin paidan pakkaseen ja harjasin vaateharjalla huolellisesti, nyt tämä kaunokainen on käyttövalmis. Toki tänä kummallisena pseudotalvena (ainakin Helsingissä talvi on edelleen kadoksissa) paksulle villapaidalle ei välttämättä ole hurjasti käyttöä, mutta toivotaan nyt, että kovemmat pakkaset tulisivat myös näille leveyksille. 

Vuoden vaatelöydöt on nyt korkattu, katsotaan saanko pitäydyttyä 12 vaatteen tavoitteessa. Mitä luulette, onnistunko?

perjantai 31. tammikuuta 2025

Kirjoja kirppikseltä [ja vähän korujuttuja]

Vaikka olen kirjastojen suuri ystävä, ostan välillä luettavaa myös kirppiksiltä. Aika usein saan myös joulu- ja synttärilahjaksi kirjoja ja tuolloin ne ovat lähes poikkeuksetta uutuuskirjoja. Muuten jonotan uusia opuksia kirjaston jonossa välillä turhautumiseen asti, koska pääkaupunkiseudulla kirjaston käyttäjiä on niin valtavasti (ja kaikki haluavat lukea tietysti samoja uutuuksia). Joskus tosin vanhemmatkin kirjat tuntuvat junnaavan jonossa vaikka kuinka pitkään, mutta en valita, onhan kirjastolaitos aivan upea juttu!


Erityisesti matkoille en jaksa raahata lähes koskaan kovakantisia kirjoja, vaan suosin pokkareita. Kun olimme syksyllä reissussa, otin mukaan useamman pokkarin juuri siitä syystä, että en halunnut, että kirjat painavat tiiliskivenä rinkassa. Toki äänikirjat eivät olisi painaneet mitään, mutta en ole tottunut kuuntelemaan niitä. Mitään erikoisempaa syytä asiaan ei ole. Koronapandemian aikana luin muutaman e-kirjan läppäriltä, kun muuta ei ollut tarjolla. E-kirjoja voisin lukea, jos minulla olisi käyttöön soveltuva laite – kännykkä, pädi tai läppäri – eivät ole tällaisia. Ja. Pidän fyysisen kirjan tunnusta. On myös teoksia, joissa kirjan taitto ja graafiset valinnat ovat osa kokonaisuutta. Nämä eivät kuuntelemalla käy varmaankaan ilmi.


Nyt aivan alkukuusta päätin, että haluan lukea Anni Kytömäen uutuuden, eli Mirabiliksen. Kirja ei tullutkaan pukinkontista, eli päätin hankkia sen itse itselleni. Löysin itse asiassa hyvin nopeasti tori.fi:stä kyseisen kirjan. Hinta ei ollut aivan halpa, 15 euroa, mutta ainakin vähemmän kuin upouusi opus tällä hetkellä kaupoissa. Huvittavaa sinänsä, että en sitten lukenutkaan vielä kirjaa, kun muut teokset imaisivat mukaani ja olen purkanut kirjaston kirjajonoa ihan urakalla (erityismaininnan saavat Iida Turpeisin Elolliset, Leena Parkkisen Neiti Steinin keittäjätär ja joululahjaksi saamani Pajtim Statovcin Lehmä synnyttää yöllä).


Nihtisillan kierrätyskeskuksesta nappasin puolestaan pokkarilaarista kaksi lukemattoman oloista Elena Ferranten ohutta nidettä (yhteensä 1,80 euroa): Amalian rakkaus, mikä on mysteerikirjailijan varhaisin romaani sekä Hylkäämisen päivät (2002). En olisi näitä varmasti muuten ostanut, mutta pidin niin paljon samaisen kirjoittajan Napoli-sarjasta, että ajattelin testata, miltä nämä tuntuvat.

Tajusin, että en ole muistanut postata viime syyskuussa Bella-kirppikseltä hankkimaani Suvi Vaarlan Westendiä, 1,50 euroa. Kirja on aivan todella hieno – suosittelen sen lukemista kaikille, joita kiinnostaa lama-ajan kuvaus sen moninaisine vaikutuksineen ja kohtaloineen. Tähän kirjaan tartuin siksi, että olin lukenut Esmeraldan erinomaisen kirjoituksen kyseisestä kirjasta. Esmeralda kirjoittaa muuten blogissaan muistakin lukemisen arvoisista kirjoista, sekä laidasta laitaan "dadailua" (kuten hän itse kirjoituksiaan kutsuu). Kannattaa tutustua! Westend kohosi minulla viime vuoden parhaimpien luettujen joukkoon.





Kirjojen lisäksi kuvissa esiintyy Oulunkylän kierrätyskeskuksesta vitosella löytämäni kookas hollantilainen peltirasia. Onkohan tämä sisältänyt aikoinaan pikkuleipiä tai jotain makeisia? No, nyt rasia on pullollaan rintakoruja. Aikaisemmin minulla on ollut koruja 3 eri purkissa, nyt sain mahdutettua kaikki kahteen rasiaan. Ja kuinkas ollakaan, olen myös hankkinut yhden pienen timanttisen kissakorun kokoelmani jatkoksi. Tämä tuli vastaan Ison omenan kierrätyskeskuksessa 1,80 eurolla.


Ostatteko kirjoja käytettynä? Onko tullut hyviä opuksia viime aikoina vastaan?

keskiviikko 22. tammikuuta 2025

Tammikuun kirppislöytöjä

Olen tehnyt muutaman aika kivan kirppislöydön nyt alkuvuodesta. Ehkä hauskin on tämä keltainen käsilaukku. Laukku näyttää melko pieneltä, mutta sen sisuksiin mahtuu erinomaisesti kaikki tarvittava: vesipullo, kukkaro, "meikkipussi" ja taiteltu kangaskassi. Väri tuo kivaa vaihtelua muuten melko mustaan ja harmaaseen garderobiin. 



Tämä löytyi Helsingin Arabianrannan Gemma Secondhandista. Kankainen laukku on alkujaan Uniqlon ja maksoin tuosta 7 euroa. Olen nyt pitänyt veskaa ahkerasti ja tämä lupaa hyvää. Laukku ei jää vahingossa vain kasvattamaan laukkukokoelmaani (mitä olen muuten karsinut todella kovalla kädellä viimeiset vuodet).


Muut hankinnat ovat käyttötavaraa, toki yksi rintakoru on myös löytänyt tiensä luokseni. Hitusen jouluiset löydöt tulevat tässä: setti kirjekuoria ja korttipohjia enteilee joulunaikaa. Askartelen edelleen itse joulukortit ja lähetän niitä (on muuten nykyään kallista hommaa korttien lähetys!), eli korttien materiaaleja on hyvä löytää kirppareilta. Nämä löytyivät yhteensä 7 eurolla Klaukkalasta Viirin kirppikseltä. 



Samasta paikasta ostin myös 2 eurolla pussillisen kynttilöitä. Osa on hieman rupuisessa kunnossa, mutta pienellä fiksaamisella kynttilät voi hyvin polttaa. Muutama kuvatodiste kynttilöistä ja erilaisista jaloista, mitä niitäkin löytyy massiivinen setti omasta takaa. Kuvissa iso osa on juuri kirppislöytöjä ja joukossa myös lahjaksi saatuja.



Metallinvärinen ja timattisilmäinen sorsa oli saatava, kun koruun törmäsin Vallilan Bella-kirppiksellä. Koru ei ollut hinnalla pilattu, 1,50 euroa ja luulen, että se on vanhempaa tuotantoa. 


Oletteko tehneet tullut kivoja löytöjä kirppikseltä jo näin tammikuussa?

tiistai 7. tammikuuta 2025

12 suosikkikuvaa viime vuodelta

Palataan vielä hetkeksi viime vuoden tunnelmiin. Selailin jälleen blogia taaksepäin ja keräilin setin omia lempikuviani vuodelta 2024. Yksikään vaate ei koskaan pääse kärkikahinoihin, koska kovat esineet ovat aina niin paljon kuvauksellisempia.

Lähes kaikki lempparit on kuvattu valoisina vuodenaikoina. Paljon lähikuvia, vähän jotain muutakin. Kuvissa seikkailee blogille tutut asiat ja omat lempijutut noin muutenkin. Ainoastaan viherkasvit uupuvat katselmuksesta. Viime vuonna oli vähän epäonnea kasvien kanssa, ehkä se heijastuu kuviin. Tai. En hankkinut muistaakseni yhtään uutta kukkaruukkua kirppikseltä. Sekin saattaa olla syy kasvikuvien vähyyteen.

Kuvat on ihan sekalaisessa järjestyksessä. 













Itse asiassa tämä viimeisen kuvan vihreä kannu lähti kirppismyyntiin jo syyskuussa. Välillä tavaran kierto on nopeaa, useammin toki hidasta. En muuten muistanut kirppisvuoden hitit ja hudit -postauksessa kertoa kirppisvaatteiden kohdalla, että viime vuonna myin sentään yllättävän paljon vaatetta eteenpäin: yli 50 vaatetta. Siitä olen ihan ylpeä. Toki, kaapissa on edelleen paljon vaatetta, mutta vähän kamaa on myös poistunut.

Oikein kivaa tammikuun alkua!