Menneen maailman karttapallo

Vuodenvaihteessa törmäsin useampaan otteeseen kirppareilla vanhoihin karttapalloihin. Sitten huomasin naapurin ikkunalaudalla yhden. Ja Facebook-kirpparilla toisen. Ehkä karttapalloinnostus on ohimenevä muoti-ilmiö, mutta kyllä tällainen tunnelmavalonakin toimiva pallo vain on makea. Omani löysin kerrankin ilmaiseksi – lapsuudesta tuttu pallura muutti vanhempieni kaapista luokseni.

Olisi pitänyt kuvata pallo ilman sisältähohtavaa valoa. Vähän jännä valkotasapaino näissä kuvissa käsittelynkin jälkeen.

Karttapallo löysi paikkansa oranssin muovikärryn päältä. Pallon kanssa majailee aivan superkreisi sammakkopuhelin. Todennäköisesti 1980-luvun lopusta peräisin oleva sammakko pitää sisällään näppäimistön ja sen kitaan puhutaan. Tai siis puhuttiin. Nyt laite on puhdas koriste, mutta hauska sellainen. Epäilen myös, että puhelimen soidessa, sammakon silmät ovat välkkyneet. Tämä voi tosin olla myös mielikuvitukseni tuotetta..

Perin retromainen oranssi kärry on uustuotantoa italialaisesta klassikkovempeleestä, Joe Colombon suunnittelemasta säilytyssysteemistä vuodelta 1969. Tämä löytyi aikoinaan naapurissa sijainneesta Futon-shopista. Kärry nökötti todella pitkään, ellei jopa vuosia, liikkeen ikkunassa ja kun vihdoin siihen ilmestyi alelappu, hyökkäsin kärryn kimppuun.

Kärryn yhdellä sivulla on säilytyksessä kaikkea laturia ja muuta rumaa elektroniikkasälää. Moni on arvaillut kärryä kampaajan työvälineeksi ja voi olla, että näitä on käytetty myös kampaamoissa, mikä ettei.

Karttapallo on puolestaan tehty Itä-Saksassa. Suomessa derkkulaista designia näiden pallojen lisäksi ovat edustaneet mm. monet jouluvalot ja tietysti nykyäänkin suosittu Nukkumatti-hahmo. Tämän pallon sisältä löytyi ehta Narva-merkkinen hehkulappu, ja vielä toimiva sellainen! No, hehkulamppu on nyt vaihdettu energiansäästölamppuun, mutta kartan pinnassa pysyvät sellaiset dinosaurukset kuin Neuvostoliitto ja Jugoslavia.

Nahalla päällystetty nojatuoli oli menossa kiertoon, mutta onneksi kanssa-asuja oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tämä tuoli on matkannut mukanamme jo monta vuotta. Takana näkyvät Muuramen Mupit ovat varmaankin kallein huonekaluostos, mitä olen tehnyt, mutta lipastot ovat kyllä jokaisen euron arvoiset. Muppien päällä oleileva B&O:n stereolaite ansaitsee ihan oman postauksensa, mutta tällä kertaa sekin mahtui kuvaan mukaan.

Ihana Tuijottaja päivystää kärryn alatasolla.

Muumeja ja tulppaaneja

Viime viikonloppu oli varsin kirppispainotteinen. Vierailin perjantaina töiden jälkeen semihysteerisenä ystäväni kanssa Pelastusarmeijalla, lauantaina tutustuin kahteen minulle uuteen turkulaiseen kirppariin ja sunnuntaina reissasimme kyläilijöiden kanssa vielä kolmessa paikassa. Löytöjä kertyi onneksi aika maltillisesti, mutta en ole vielä kuvannut ostoksiani, mm. seinäpeili makaa edelleen autossa, vaatteet pyykkikorissa ja pari astiaa tiskialtaassa. Nyt yritän ensin parannella ikävän flunssan pois ja ryhdistäydyn kuvaamisen suhteen lähitulevaisuudessa.

Lauantaina vieraita odotellessa, ikuistin jokaisen bloggarin tavoin tulppaaneja ja ihan ruokakaupasta ostettua muumikeksipurkkia.

Tunsin oloni hieman huijatuksi, kun tajusin kotona, että tulppaanit olivat jo valmiiksi hieman nuutuneita – ihmekään, että ne olivat tarjouksessa.

Tämä keltasävyinen Muumit Rivieralla -sarjiksesta inspiroitunut keksipurkki huusi liian kovaa nimeäni kaupassa ja hankin sen juurikin ulkokuoren vuoksi, en keksien. Sinisävyistä Tove 100 -purkkia minulla ei ole ja tykkään tästä  keltaisesta yksilöstä itse asiassa enemmän. Onneksi näissä purkeissa kunnioitetaan pikkuisen enemmän Tove Janssonin alkuperäisten sarjakuvapiirrosten jälkeä. Osa muumituotteiden kuvituksista ovat minun makuuni aivan liian siloteltuja ja yksinkertaistettuja.

Taka-alalla viiniä juova Markiisi Mongaga on aivan ihastuttava hahmo Muumit Rivieralla -tarinassa. 

Tulppaanit asettelin Fauna-maljaan. Astia on kyllä parhaimmillaan, kun siinä on vettä ja kukkia sisällä. Lasipinnan kauniit yksityiskohdat tulevat huomattavasti paremmin esiin. Maljakon löysin vähän yli vuosi sitten Uudestakaupungista. Tapaus oli kyllä oikea löytö! 

Lumppui, mut ei niin retroi

Vaatetta. Kuvan pääosassa tosin MK-tuotteen henkari ja Marimekon Bo boo -pussilakana.

Vaatteiden kuvaaminen on pirullista hommaa. Lähtötilanne oli kuitenkin otollinen, koska aurinko jaksoi paistaa. Lopputulos ei ole ihan sitä tasoa kuin kuvittelin, mutta menköön. Vaatelöytöjä viime ajoilta, olkaa hyvä.

Punaoranssit haalarit ovat todellinen päivän piristys. Aina, kun laitan nämä päälleni, keräävät ne kehuja. Vaatteen energistä väriä on kieltämättä vaikea olla huomaamatta. Sortsihaalarit ovat asos.com:n ja nämä löytyivät parilla eurolla Hassiselta.

                                                          Hämärä kuvatodiste haalarista käytössä. Etualalla Cafe Artin ihana korvapuusti.

Italialaisessa villaneuleessa on hauskat lepakkomaiset hihat. Metsänvihreä väri toimii aina. Neule löytyi Pelastuarmeijalta.

Raitapaidan selustassa on napit. 

Perusvaate. Eilen näin jossain jokakeväisen muotitekstin: seiloriraidat tulevat taas. Voiko sama muoti-ilmiö todellakin pukata kerta toisensa jälkeen joka kevät? Voi. Kai. Myös tämä yksilö löytyi Pelastusarmeijalta. 

On asioita, joita en voi vastustaa: 100 %:n villa ja silkki. Tästä paidasta en ole enää edes varma, mistä se löytyi, mutta ei euron hintaista silkkipaitaa vain voi jättää ostamatta. Katsotaan, saanko lyhennettyä paidan hihat.

Lisää raitaa ja silkkiä. Tämä Marimekon silkkipaita on todellinen helmi. Ostin paidan sen enempää harkitsematta FB-kirppikseltä ja yllätyin todella positiivisesti sen hienoudesta. Paita on päällä aivan eri maata kuin henkarilla roikotettuna.

Ihmeellinen valoilmiö + kenkiä ja helyjä

Sunnuntaina paistoi aurinko jopa Turussa. Kyllä. Ihan täydeltä taivaalta ja pitkään. Ei mitään pientä valonpilkahdusta pilviverhon välistä, vaan rehellistä, kovaa paistattelua. Nappasin kameran ja listan kuvaamattomista kirppislöydöistä käteeni. Tässä kuvaussession ensimmäinen osuus: parit kengät ja korut.

Syys–lokakuulta on jäänyt roikkumaan Facebookin Vintage-vaatteiden kirppikseltä hankkimani Aaltosen Solena-merkkiset peep toe -korkkarit. Minulla on saman merkin kenkiä useampia ja näissä on ihan todella hyvä lesti. Kengät eivät ole esittäytyneet vielä kertaakaan (julkisesti) jalassani. Ne odottavat kesää.

 

Ja sitten...törsäsin Minna Parikan suunnittelemiin piparkakkureunaisiin nilkkureihin tavallista isomman summan rahaa samaisella FB-kirppiksellä. Mutta kyllä se oli sen arvoista! Katsokaa näitä kaunokaisia.

 

Haaveilen siitä, että joku kaunis päivä törmään kirpparilla Parikan kenkiin kirppishinnoin. Ja koossa 35 tai 36. Nämä nilkkurit ovat vuoden 2008 paikkeilta ja kyseessä on Minna Parikan oriveteläiselle Mantereen kenkätehtaalle tekemä yhteistyömallisto. Kengät ovat avainlipputuote ja nämä nahkakengät ovat todellakin valmistettu Suomessa suomalaiseen ilmastoon. Myös koron maltillinen korkeus ja kengän väri, kielii suomalaisesta tylsämielisyydestä käytännöllisyydestä.

Kuolaan aina tasaisin väliajoin Parikan kenkiä, mutta vielä en ole sijoittanut näihin wau-kenkiin. Omat suosikkini eivät ole jo klassikoksi muodostuneet "sydänkengät", vaan kaikki kissan, pupun tai hiiren korvilla somistetut jalkineet innostavat minua. (Myönnettäköön, että äsken kävin katselemassa näitä kenkiä alessa ja kyllä nämäkin ihan minulle kävisivät..)

Kenkien hamstraamisen (ja laukkujen ja astioiden ja vaatteiden..ja..ja...ja) lisäksi olen erikoistunut koruihin. Taidokkaasti puulle maalattu venäläinen hevosrintaneula, Kalevalakorun Hattulan lintu ja bullterrieri-pinssi ovat kaikki peräisin FB-kirppiksiltä.

Koruista päätellen, olen myös eläinrakas.

Blogihaasteesta, päivää!

Ripakinttu haastoi minut ihkaensimmäiseen blogihaasteeseen ikinä. Kutkuttavaa! Ideana on vastata viiteen kysymykseen ja sitten minun pitäisi haastaa uudet viisi bloggaria leikkiin mukaan keksimilläni kysymyksillä. Tässä ensin Ripakintun esittämät kysymykset ja vastaukset niihin:

1. Onko kirppistely/retroilu mielestäsi halpa harrastus vaiko kukkaron köyhyttäjä?
Enemmänkin halpa harrastus, sanoisin. Varsinkin nykyään kun en osta juuri mitään muuta kuin ruokaa ja kosmetiikkaa uutena, olen päässyt hyvin kärryille, mitä kaikkea kierrätettynä voi ostaa ja miten halpaa se voikaan olla. Toki tietyt keräilyasiat köyhdyttävät kukkaroa ihan kunnolla myös. Jos keräilisin maanisesti esimerkiksi emalia, voisi rahat olla vielä enemmän lopussa. Paras tai euforisin olo tulee kirpputorilla juurikin siitä, että löytää jotain vähintään omasta mielestä sikahalpaa ja hienoa.

2. Mitkä ovat parhaat tekemäsi kirppislöydöt (5)?
Tämä on paha! Olen kyllä miettinyt tämän tyyppisen postauksen tekemistä ja aina välillä listailen mielessäni huippulöytöjä, mutta..apuaa...Tässä nyt jonkinmoinen lista:

a) Artekin 91-pöytä ja neljä tuoli-69:ä (en nyt aivan satavarma ole mallien numeroista, saa korjata!). Tämä setti ei irronnut aivan ilmaiseksi, mutta päätös pöytäryhmän ostamisesta kyllä tapahtui salamana, koska harvemmin hyväkuntoista vanhempaa Artekia kirpparilla kohtuulliseen hintaa edes näkee. Pöytä vilahtaa usein täällä bloginkin puolella, koska tämän pöydän päällä kuvaan suurimman osan löydöistäni.

b) Olohuoneen pöydät. Tämä kolmikko löytyi seitsemisen vuotta sitten ja muistan edelleen, kun pohdin, että ei tämä varmaan Ikeaa ole, sen verran jämeriltä pöydät tuntuivat. Lopulta kävi ilmi, että pöydät saattaisivat olla Vepsäläisenkin valikoimista löytyvää suomalaista Valantia. Eipä enää kirpaissut tippaakaan tuolloin 80 euron hinta yhdestä isosta ja kahdesta pikkupöydästä. Myös tämä pöytä on tuttu, koska jo en kuvaa keittiössä, teen sen olohuoneessa.

c) Marimekon hienostuneen ohuen villaisen kauluspaidan ostin vuosia sitten, mutta se on osoitus tuotteesta, missä huippulaatu ja kauneus yhdistyvät briljantilla tavalla. Paita taitaa olla 80-luvulta alun perin.

d) Lahjaksi saadut Finelit: vaalensininen Pikku Pehtoori, Neptun- ja Vegeta-kasarit ja priimakuntoinen Vegeta-kattila.

e) Swedish Hasbeensin puukkarisandaalit. Kyllä ne on edelleen vain niin ihanat! 

Tässä listassa olisivat voineet olla myös mm. Kilta-astiani, keittiön puinen hylly tai vaikka metallinen pinnatuoli.

3. Mitä mieltä olet jobbaamisesta / jobbareista?
En ole omakohtaisesti tainnut jobbaamiseen törmätä. Paitsi kerran. Ehkä. Eräs mummo kävi viime toukokuun Siivouspäivänä vähän liiankin hanakasti läpi kaikki myynnissä olleet design-kamat ja osti minulta sitten pilkkahintaan pari muovikippoa. Tuntui vähän tylyltä, kun mummo lähtiessään kertoi vähän liiankin sujuvasti Sarviksen kippojen sarjanumerot..Toki kirppiksillä törmää pöytiin, missä tavaroiden arvo tunnetaan vähän liiankin hyvin ja uutta laatukamaa ilmestyy samoille pöydille jatkuvasti. Joskus ostan tuollaisesta pöydästä, jos hinta ja haluamani asia sattuu olemaan kohdillaan.

4. Mikä saa sinut useiten nauramaan?
Nauran tosi paljon. Eli, aika monikin asiaa saa minut nauramaan. Huonot jutut, hyvät jutut, sarkastiset jutut. Arvostan suuresti kykyä nauraa itselle ja teen sitä toivottavasti minäkin paljon. Liian vakavasti ei saa suhtautua ainakaan omaan olemiseen.

5. Mikä on tai mitkä ovat paheesi?
Varmaan tämä kirppismania ja materialismi. Kynsinauhojen repiminen on kammottava tapa ja välillä tarkkuus ja aikatauluttaminen on jo vähän liiallista. Olen siis paljon naurava kynsinauhoja repivä pedantti materialisti...

Oma kysymyslistani näyttää tältä:

1. Parhaat kirppislöytöni top 5
2. Aikakausi, millä olisin halunnut elää
3. Lapsuuden haaveammatti
4. Kokoelmistani puuttuva (second hand) -aarre
5.  Jos matkustelet, minne menet mieluiten 

Heitän haastepallon seuraavaksi Oravanpesän Katille, Romua, rakkautta ja rikkaruohoa -blogin Annelle, Häivähdys purppuraa:n AnnaS:lle, Kell' aarre on -blogin Pirille ja Hyvän eukon tyttären Sallalle. Ei paineita – pakko ei ole tietenkään osallistua!

Vuoden eka kirppismatka: Loimaa–Akaa–Tampere–Lempäälä

Tammikuun viimeisenä viikonloppuna toteutetusta matkasta ei alkujaan pitänyt tulla (ainakaan matkaseuralaisten mielestä) kirppismatka. No, "matkanjohtajana" ujutin mukaan lopulta seitsemän kirppua kahteen päivään. Matkan päätarkoitus toki oli Tampereen työväen teatterin Valokuvavarkaat-näytelmän katsastus, vierailu Kissakahvila Purnauskiksessa, Nomu-ravintolan testaus ja laatuseurassa hengailu. Matka oli succès, vaikka kirppareilla vietettyjä tunteja mahtuikin mukaan aika monta.

Ankarana aikatauluttajana lähdimme matkaan lauantaiaamuna jo klo 9 ja ensimmäinen kohde piti olla Mellilän kirppis, mutta paikkahan aukesi vasta klo 12. En muuten edes tiennyt, että Mellilän keskustassa majailee kirppis, vasta kun äitini siitä minulle kertoi. Täytyy kokeilla joku toinen kerta uudestaan oikeampaan aikaan tuota paikkaa.

Seuraavaksi kurvasimme Loimaalle. Olin katsonut etukäteen parikin paikkaa, mutta ensimmäistä kohdetta ei löytynyt. Aloin olla jo hieman epätoivoinen, että näinkö tässä nyt käy...lopettaneita kirppiksiä ja vääriä aukioloaikoja. Onneksi ajoimme melkeinpä vahingossa Kirpputori Säästöporsaan pihaan. Heti kättelyssä bongasin pahkavalaisimen ja tiesin, että paikan on pakko olla hyvä! Säästöporsas on pinta-alaltaan melko pieni, mutta supersympaattinen tapaus. Palvelu oli myös mitä ystävällisintä ja kassalla meille vielä neuvottiin ihan kartan avustuksella muut Loimaan kirpparit. Huomasi, että oltiin poistuttu Turusta!

Säästöporsaasta löysin kolmionmallisen valkoisen Kilta-astian (harvinainen), Säästöpankin lintulippaan (laitan eteenpäin myyntiin) ja kukkakuvioisen peltipurkin (koristeeksi). Hyllylle minun nimeäni jäivät huutelemaan minikokoinen Sarpanevan Saturnus-pata, ruskea Fauna-malja ja mintunvihreä Arabian kynttilänjalka. Ja pari muutakin juttua.

 Peltipurkki koristeeksi.

Sirotin löytyi Ekotorilta, valkoinen kolmio-Kilta Säästöporsaasta.

Kävelymatkan päässä Säästöporsaasta sijaitsee Kirpputori Helmi. Liikehuoneiston kellarikerroksessa majaileva kirppu ei ollut aivan nimensä veroinen, mutta tuuristahan tämä kirppistely on eniten kiinni. Mielipiteeni paikasta saattaa olla täysin toinen seuraavalla kerralla. Nyt matkaani lähti vain Fazerin ananasrasia kahdella eurolla. Jos olisin rahoissani, olisin hankkinut kerta heitolla Heikki Orvolan ruskean ison Miranda-maljan ja kuusi pienempää skoolia. Itse asiassa hinta ei ollut aivan kauhistuttava (85 euroa), mutta setti jäi odottelemaan seuraavaa ostajaa.

Kolmas ja viimeinen paikka Loimaalla oli Ekotori/työkeskuksen kirpputori. Turkulaisiin ekotoreihin verrattuna paikassa oli myös myyntilooseja ja -rekkejä. Paikka oli yllättävän laaja ja myynnissä oli myös huonekaluja. Nappasin matkaani kolme Kiltaa: suolasirottimen ja pienenpienen neliövadin (näitä Kilta-kokoelmastani ei vielä löytynytkään) + keskikokoisen kulhon (löytyy keltaisena). Sirottimessa on tallessa pohjan tulppa. Sen verran hapertunut tuo korkki oli, että se murtui. Täytyy sorvata tilalle joku vastaava vaikka pullonkorkista, jotta sirotinta pystyy oikeaoppisesti käyttämään.

Loimaan jälkeen ajoimme suoraan Akaalle/Viialaan Kirpputori Parkkiin. Olin lukenut paikasta hehkutusta pariinkin otteeseen ja olin aluksi pettynyt. Paikka tuntui pimeältä, likaiselta ja noh, huonolta ja kalliilta. Ehkä olin odottanut liikoja. Aloin kuitenkin kiertää myyntipaikkoja. En ole vielä kertaakaan muuten kääntänyt selkääni kirpputorille, jos olen sinne asti päässyt. Joskus ensivaikutelma on tosin ollut aivan oikea ja kiertelyn olisi voinut jättää alkuunsa.

                                                                     Kirppis- ja ABBA-hullu työssään.

Kello alkoi ikävästi tikittää ja tiesin, että pöytävarauksemme Kissakahvilaan lähestyi vääjäämättä. Seuralaiseni olivat hyvän tovin minua edellä. Ensin kuitenkin törmäsin rivistöön pienikokoisia nahkasaappaita ja talvikenkiä. Nappasin mukaani sovittamatta ruskeat nauhakengät taattua Erabella-laatua ja mustat Janina-saappaat. Kengät ovat suomalaisia laadukkaita vanhan liiton talvikenkiä, eli juuri sellaisia mitä ei enää tänä päivänä valmisteta.

Kengät kainalossa juoksin vielä läpi viimeisiä pöytärivejä ja kuinkas ollakaan, tummansininen hyväkuntoinen Pikku Pehtoori odotti minua -50%-lappu kyljessään. Samassa pöydässä oli myös Sarpanevan pari upeaa pataa, mutta raaskin ostaa vain Pehtoorin. Ystäväni bongasi samasta pöydästä aivan ihanan turkoosin kukkamekon. Mekko on sen verran herkullinen retro-ostos, että se päätyi kuvattavaksi tänne.

 

 

Kukkaron tyhjennyksen jälkeen jatkoimme matkaa Kissakahvilaan. Ja voi, voin suositella paikkaa kissojen ystäville. Kahvila oli viihtyisä ja kissat olivat tietysti ihania. Paikka taitaa olla todella suosittu, eli onneksi olimme tehneet pöytävarauksen. Jaoimme isomman pöydän toisen seurueen kanssa, silittelimme kissoja, siemailimme teetä ja kahvia ja luimme illan teatteriesityksen kritiikkiä. Suosikikseni kissoista ylsi paikan vanhin Evo-kissa. Tämä komea, isokokoinen ja tiikeriraidallinen tyyppi on todellinen jättimölli.

Evo-mölli. 

Sunnuntaina kiersimme vielä kolme kirpputoria Lempäälässä. Ensin oli vuorossa Klaffi ja piironki. Paikka on mukavan kokoinen ja hyvälaatuista ja kohtuuhintaista tavaraa löytyi sopivasti. Yritin käyttäytyä ns. diskreetisti, koska lauantain ostossaldo oli aikamoinen. No, tällaisessa tilanteessa löytää tietysti hyviä juttuja, vaikka ei edes pitäisi. Juuri näin kävi.

Tälläinen Muumimukien hieno kokoelma oli esillä myyntitiskin yllä Klaffissa ja piirongissa. Kokoelma ei kuulemma ole myynnissä. Entäs, jos Vesa kaipaa tuplakappaleita...?

En voinut jättää Arabian keraamista kynttilänjalkaa hyllyyn – tämä on muuten samanlainen, mutta eri värinen, mitä olin ihaillut Säästöpossussa – ja hintaakin oli vain kuusi euroa. En löytänyt tästä kynttilänjalasta mitään tietoa. Jos joku muu tietää, vinkatkaa toki! Kirjahyllyyn muiden Saisioiden jatkoksi pääsi Sisarukset-kirja. Ai niin, löysin myös ruotsalaisen teräskauhankin, mutta melkein jätin sen hyllyyn, koska se oli ällöttävän likainen. Kyllä! Miten ihmeessä kukaan tuo valmiiksi likaisen kauhan kirpparille myyntiin? Ylitin kuitenkin itseni ja raahasin kauhan mukanani Turkuun, koska tiesin, että lian alta löytyisi priimakuntoinen kauha. Ja 50 sentin hintaan.

 

Kuka tunnistaa tämän kynttilänjalan? 

Kakkoskohteenamme oli Kirpputori Uniikkia. Tämäkin paikka on pieni, mutta siisti ja laadukas hyllykirpputori. Mukaani lähti ohut kukkapaita somilla päällystenapeilla.

Kolmas ja viimeinen kirppis oli entisessä teollisuushallissa majaileva Lempäälän kirpputori. Melkein loppumetreille asti näytti siltä, että mukaani ei tartu mitään, mutta lopulta kävin vielä hypistelemässä Marimekon ompputunikaa ja tajusin, että samaisessa myyntipöydässä odotti minua 50-lukulainen tai viiskytluvun tyylinen fondue-teemainen keittiöliina. Tuohon löytöön oli hyvä päättää yltäkylläinen kirppisreissu.

 

Loppuun vielä todiste kasvaneesta Kilta-kokoelmastani. Pian pitää todellakin karsia huonommasta päästä.