sunnuntai 26. helmikuuta 2023

Kirppiskierros Salossa

Salo on suosikkipaikkakuntani kirppiksie suhteen. Erityisesti Secondhandmarket on todella mahtava kirppis – olen tainnut kerran lähteä paikasta tyhjin käsin, muuten tuntuu olevan pikemminkin hankala vastustaa kaikkia vastaan tulevia houkutuksia. Paikkakunnalta löytyvät myös Aarresaari ja Radiokirppis, mutta viimeisimmällä kerralla vierailimme vain juuri Secondhanmarketissa ja Salon Ekocenterissä, eli kierrätyskeskuksessa.

Löydöt eivät näytä kovinkaan kutsuvalta kuvassa, mutta monta mieluisaa juttua kuitenkin bongasin.



En ollut aivan varma näiden muovisten eläinfiguurien kanssa, että lähtevätkö ne todella matkaani, mutta nyt olen tyytyväinen, että pelastin 1,50 eurolla nuo pikkueläimet. Ajatuksissani kytee idea jonkinlaisesta eläinfiguurikranssista. Tuosta saa ehkä kivan lahjan jollekulle lapselle tai lapsenmieliselle, mutta katsotaan nyt, tuleeko eläinhahmoja vastaan kirppiksillä vähän lisää kohtuulliseen hintaan. Tuo määrä figuureja alle 2 eurolla, oli mielestäni oikein sopuisa.


Yhdessä myyntipöydässä oli useampi seinälautasen pidike myynnissä. Harvemmin olen näihin tainnut kirppiksellä törmätä, eli parit telineet lähtivät matkaani tällä kertaa. Nyt saatiin siis Gunvor Olin-Grönqvistin kala seinään, kuvassa lautanen toki vielä väärinpäin pöydällä. Pidikkeet maksoivat yhteensä 2,80 euroa.


Tekstiilipintaisia joulupalloja löytyi pikkupussillinen 0,90 eurolla. Nämä piti totta kai napata matkaan – joulun kranssijutut ovat koko vuoden mielessä. Joulukoristeita näkee lähes koko vuoden kirppiksillä, mutta toki loppuvuosi on se ideaalein ajankohta koristeiden hankinnalle.


Pallojen alla näkyy vaalea Arabian SN-mallin kukkaruukun lautanen (suunnittelija Richard Lindh). Eripariruukulle löytyi siis lautanen ja vain 4 eurolla. Kuva viherkasveista toimikoon muistutuksena, että kasvihommiin pitäisi ryhtyä suht pian. Osaan pitää vaihtaa mullat ja muutama tyyppi tarvitsee isomman ruukun. Yritän olla hankkimatta juurikaan uusia kasveja, ehkä jokunen pienikokoinen kaktus tai vastaava mahtuu vielä mukaan, mutta ei mitään nopeakasvuista ja hankalaa hoidokkia (minulla on ikuinen hoitosuhde Hienohelmaan ja pariin juoruun, eli en halua enää enempää vaativia (?) tyyppejä ikkunalaudalle nököttämään). 


Pari todella arkista ja käytännöllistä löytöä tein myös, eli juuri sellaisia asioita, mitä tykkään ostaa käytettynä erityisesti. Nämä myös kuvastavat mantraa, miten "lähes kaiken saa käytettynä", jos vain ehtii, jaksaa ja pystyy kiertelemään kirppiksiä. Kaikki eivät totta kai syystä tai toisesta pysty. Onneksi minulla on mahdollisuus ja etuoikeus siihen.


Puuvillainen lasten (?) kauluri löytyi 0,50 eurolla. Tämä menee hiihtohommiin. Vaatekappale toimii hyvin kaulan lämmittäjänä.


Valkoiset paksua puuvillaa olevat tyynyliinat ovat sellaiset, joita etsin tasaisesti kirppiksiltä. Kodin käyttötekstiili, mille on aina tarvetta. Tällä kertaa tyynyliinat tulivat vastaan yhteensä 4,60 eurolla. Nämä ovat itse tehdyt ja mielestäni aivan ihanat.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, Gauhar Helsingin mekko, olkaa hyvät. Mekko huutaa nimeäni, tämä on todellakin minulle kuin nakutettu. Tänä vuonna yritän vaatteiden kohdalla harkita entistä paremmin, mitä ostan ja mitä en. Vaatemäärä on rajattu 12 kirppisvaatteseen. Kuulen myös samaan haasteeseen osallistuvan ystäväni äänen ja kysymyksen potentiaalisen kirppisvaatteen kohdalla: Onko tämä yksi 12 vaatteesta? Kyllä, tämä mekko on!



Vaate maksoi 20 euroa, mutta on jokaisen euron arvoinen. Kangas on puuvillaa ja mekko on tehty Virossa, suunniteltu Suomessa. Vastaava maksaa uutena aikamoisen paljon enemmän, mutta olen tietysti ennen kaikkea onnellinen, että tämä löytyi käytettynä. Olen pitänyt mekkoa pari kertaa yllä ja se on myös käytössä osoittautunut erinomaiseksi.

Ekocenteristä matkaani ei tarttunut mitään, vaikka joitakin houkutuksia oli. Tällä kertaa puolisoni teki muutaman löydön tuolta, mutta oma ostossaldoni jäi nollille.

Secondhandmarketista löysin myös Esmeraldalle Arabian art deco -sarjan kukkamaljan kukkapidikkeellä. Olipa hauskaa löytää mieluinen juttu myös blogi- ja instakaverille. Toivottavasti astia toimii käytössä ja tuottaa iloa!

Aurinkoista helmikuun loppua!

Tällainen sekalainen kirppislöytösetti tällä kertaa. Olisiko joku löydöistä lähtenyt matkaasi myös?

perjantai 17. helmikuuta 2023

Pannunalunen ja Paksut posket


Olen löytänyt muutaman puisen vanhemman Aarikan esineen tässä alkuvuoden aikana. Simppeli, mutta jotenkin hyvin kaunis puinen pannunalunen löytyi Tapiolan Fidasta 7,80 eurolla. Esine vie ajatukseni ehdottomasti Japaniin, vaikka Aarikan kohdalla japanilainen estetiikka harvemmin ehkä tulee edes mieleen.



Pannunalusen puu on selvästi elänyt käytössä ja pinta on jo hieman patinoitunut. Tykkään. Pannunalusia tulee oikeasti myös käytettyä, erityisesti teekannujen ja välillä myös tarjoiluastioiden alla. En tiedä tämän esineen ikää, mutta aivan uusi se ei voi olla. Olisikohan tuo 70-luvulta?




Nämä puiset kullanvärisiksi maalatut kynttilänjalat bongasin puolestaan tori.fi:stä 10 euroa kipale. Tämä mattakultainen pinta on suosikkini näissä vanhemmissa kynttilänjaloissa. Yhden korkean ja kookkaan Aarikan jalan löysin viime vuonna. Näissä Paksut posket -jaloissa on samanlainen pinta ja luulen, että nämä muodostavat kivan setin yhdessä.



Paksut posket -kynttilänjalkojen suunnitteluvuosi on merkitty Aarikka-museossa vuosille 1966–1968. Näitä on tehty monissa väreissä, myös puunvärisenä. Harmillisesti vain toisessa jaloista on messinkinen mansetti jäljellä, mutta toimii tuo ilmankin mansettia. 



Innostuin kuvaamaan hankintoja tuoreen tulppaanikimpun kanssa. Nythän on oikea tulppaanisesonki, mutta olen vasta yhden kimpun hankkinut. Jonkinmoinen säästökuuri leikkokukkien kanssa taitaa olla meneillään. 

Miltä Aarikan esineen näyttävät – olisitko haksahtanut näihin?  

sunnuntai 5. helmikuuta 2023

Paluu menneisyyteen

Muutama kirppisostos on ollut niin voimakkaasti toisinto omista jutuista, mitä olen jo aikoinaan omistanut, että on pitänyt oikein hieraista silmiä. Aika usein muodin ja trendien syklit kulkevat niin, että 30 vuotta aikaisemmin pinnalla olleet asiat nousevat uudelleen esiin 30 vuoden kuluttua. Nythän pintamuoti on tainnut inspiroitua uudelleen jo 2010-luvustakin, mutta tietyt 1990-luvulta tutut asiat näyttävät omaan silmään jotenkin todella sympaattisilta tai vähintään nostalgisilta. Viime keväänä hankittu kaarivalaisin menee ehkä samaan kategoriaan, vaikka onkin kauempana menneisyydessä kuin ysärivillitykset. 

Yksi esimerkki tästä on Kipling-merkin laukut. Minulla oli 1990-luvun alussa punainen laatikkomallinen reppu, mitä en käyttänyt lopulta aivan kauhean paljon, mutta kun haksahdin loppuvuodesta Forssassa vihreään olkalaukkuun (tuo laukku on muuten ihan ässsä!), niin aloin samalla haikailla laukkuun kuuluvan pehmoapinan perään. 





Klikkailin siis tori.fi:stä itselleni 15 eurolla kompaktin kokoisen repun. Aluksi luulin, että reppuun ei mahtuisi 12 tuuman läppäri, mutta kyllä se sinne menee. Ostoimpulssi syntyi siis pehmoapinasta, mutta lopulta päädyin säilyttämään sinisen apinan sinisen repun kanssa. Ei tuo vihreä laukku edes kaipaa apinakoristetta.



Reppu on ollut ihan mukavasti käytössä ja malli on todella paljon mukavampi kuin Fjällrävenin vanha reppu. Hiihto- ja kävelyreissuilla Lapissa reppu oli juuri sopivan kokoinen ja yllättävän ergonominen. 

Toinen kirppishankinta on ehkä jo parin vuoden takaa, mutta se on jäänyt postaamatta, koska olen tähän asti odotellut inspiraatiota tämän paidan korjausompelun kanssa. Nyt sain vihdoin ompelukoneen esiin ja irrotin paidasta kulahtaneet resorit. Ompelu oli melko tuskaista ja lopputulos ei oikein kestä päivänvaloa, mutta kyllä tästä ihan kelpo kotipaita ainakin tuli. 



Paita on kuin suoraan 1980-luvun lopusta tai ysärin alusta! Sain 80-luvulla joltakin Kanarian matkalta college-sortsiasun, missä oli tekstinä Hugo Boss. Siskoni vaatesetti oli puolestaan vaaleanpunainen/persikanvärinen kollari, missä oli lähes varmasti vastaava neonvärinen Marc O'Polo. 

Paita voisi olla ehkä jollakin hipsteri-cool-tyypillä makea, mutta mulla se on, noh, vähän hassu. Mutta, ainakin se on ehta piraattituote 30 vuoden takaa (sentään 100 % puuvillaa). Tämä oikeasti parhaat päivänsä nähnyt, hieman virttynyt kollari löytyi Harjavallasta Japperi-kirppikseltä 2 eurolla. 

Miltä 80- ja 90-luku tuntuu, iskeekö oikeaan vai väärään hermoon?