Kilta-rakkautta

Kirjoitin viime syyskuussa postauksen Kilta-astioista ja nyt ajattelin päivittää tämän hetkisen Kilta-tilanteen. Monet varmasti tietävät, että Kaj Franckin Kilta-astiat ovat minulle suuri rakkauden kohde, eli ollaan vakavan aiheen äärellä.

Kilta eli BA-astiasarja on suunniteltu vuosina 1948 ja 1951–1952. Alkujaan sarjaan kuuluivat kahdeksan esinettä: 0,2 dl:n kuppi, sokeriastia ja kermakko (näihin kolmeen sopii sama kansi), lautaset (halkaisijaltaan 15 ja 23,5 cm), paistivati (22 x 32 cm) ja vati ("neliövati", 14 x 14 cm). Nämä kaikki minulta löytyvät. Kermakossa on tosin kaatonokassa särö.

Viime vuonna kerroin, että kokoelmastani puuttuu enää joitakin osia, mutta höpsis! Olen terävöittänyt Kilta-tietämystäni ja tajunnut, että Kiltaa on tehty aikoinaan paljon ja siihen on lisätty ja siitä on poistettu osia kysynnän mukaan, eli aivan heti Kilta-kokoelmani ei ole koossa. Minulle uusia astioita tupsahtelee vastaan tasaisesti edelleen kirppareilla.

Sarjaan mielletään kuuluvaksi osia, mitkä eivät oikeastaan ole Kiltaa. Esim. sokerikon vieressä oleva kermakko, on MM-kermakko vuodelta 1955, mutta iso osa näistä Kiltaan liitetyistä astioista on aivan kiltamaisia. En siis vaivaa liikaa päätäni näillä yksityiskohdilla, koska kyseessä on kuitenkin (vain) rakas harrastus, ei työ.

Kasasin pari päivää sitten melkein kaikki Killat samaan keittiön astiahyllyyn. Lautasia ja kulhoja on vielä kaapissa, mutta muuten hylly on täynnä Kiltaa + alahyllylle sijoitin Tatit ja Dominon. Hauskaa katsella melkein pelkkää Kiltaa hyllyllisen verran.

Tämän vuoden puolella on löytynyt useampi puuttuva palanen kokoelmaani: pienempi ja isompi kannu – näihin kannuihin kuuluu kansi, koska astia on suunniteltu kylmän ja kuuman juoman tarjoiluun. Isommassa vihreässä kannussa ei ole laisinkaan kantta, mutta pienemmässä kyllä.

Asettelin keittiön pöydälle kaikki tänä vuonna hankkimani Killat. Kuvasta puuttuvat kaksi 25 cm:n halkaisijan mustaa lautasta ja kaksi valkoista. Löysin itse asiassa tänään Kirppis-Center Manhattanilta nuo valkoiset lautaset (à 2,50 euroa).

Franckin muotoilufilosofiassa Kilta edusti astiastoa, mitä saattoi yhdistellä muihin (Arabian) astiasarjoihin. Astioiden pinottavuus ja monikäyttöisyys oli uutta ja mullistavaa suomalaisessa astiasuunnittelussa 1950-luvulla. Opin myös kesän alussa, että Franck joutui suunnittelemaan radikaalia Kiltaa edeltäneen B-sarjan (oli tosin tuotannossa myös 1970-luvulle asti), missä on muistumia Killasta. Muodot ovat tosin pehmeämpiä ja astiat konservatiivisempia.

Laskin kaikki Kiltani yhteen. Niitä on nyt 156 yksilöä (oho!). Kyllä tuolla määrällä kestittää jo isommankin porukan! Monet kysyvät usein, käytänkö näitä astioita vai ovatko ne vain koristeena. Totta kai, käytän. Ainoastaan mausteikko on vielä ollut vailla käyttöä, koska sirottimien pohjissa olleet haurastuneet muovitulpat pitäisi vaihtaa uusiin. Toki tein tuohon mausteikkoon sen verran suolaisen sijoituksen, että sen käyttäminen hieman hirvittää.

Kilta oli alkujaan  arkiastiasto koko kansalle. Tämänkin takia olisi suorastaan kummallista, jos en käyttäisi näitä kippoja ja kuppeja. Laitan myös nämä astiat astianpesukoneeseen, vaikka lasitettu kovafajanssi ei kestä yhtä hyvin käsittääkseni konepesua kuin nykyposliini.

Osa kokoelmani lautasista on kuluneita ja osassa astioissa on säröjä tai pieniä palasia pois. Nyt olen tosin myynyt (pilkkahintaan) suurimman osan riskuisista yksilöistä pois. Yritän myös vähitellen saada todella naarmuuntuneiden astioiden tilalle parempi kuntoisia. Tällä keinoin saan keräillä vielä pidempään Kiltaa. Ihanaa.

Haaveissani on tällä hetkellä marmeladiastia (tuo taitaa olla Ulla Procopéta, mutta ajatellaan Killaksi), kolmiovadit (pienet, matalareunaiset, näkyy mm. ylimmässä kuvassa vasemmalla), isompi kolmiokulho ja kermapullo korkilla . Ison kolmiokulhon näin joitakin vuosia sitten kirpparilla, mutta silloin epäilin, että onko se Kiltaa. Nyt toivon, että kulho tulee vastaan kohtuullisen hintaisena. Jos siis kaapissasi pyörii näitä astioita, ota ihmeessä yhteyttä!

Millaisia ajatuksia Kilta-astiat herättävät?

Oi, ihmeellinen Venetsia

Oli ihmeellistä kävellä Venetsian rautatieasemalta ulos ja nähdä tällainen näky edessään.

Oli ihmeellistä tajuta, että kaupungissa ei todellakaan ole autoja, vaan kaikki nopeampi kulkeminen tapahtuu vesibussilla tai moottoriveneellä.

Oli ihmeellistä kulkea hellevaatteissa, syödä monta jäätelöä päivässä ja juoda maailman parasta kahvia – pilkkahintaan.

Oli ihmeellistä katsella usvaista taivasta ja rauhallisesti liikkuvaa merta massiivisten taidebiennaalipäivien päätteeksi.

Oli ihmeellistä kurkistella antiikkiliikkeiden ikkunoista sisään ja uskaltaua pariin liikkeeseen sisälle asti.

Oli ihmeellistä ihastua yli 60 vuotta vanhaan krokotiilinnahkaiseen laukkuun ja hankkia se 20 eurolla.

Ihmeen ihmeellinen Venetsia, toivottavasti tapaamme pian. Tai viimeistään vuonna 2017.

Halpaa (?) Arabiaa ja addiktin tunnustuksia

Vanhaa Arabiaa kaappiin - tai kiertoon. Kuppipari 1,40 euroa.

Olin tänään Paimiossa ja lounastauolla tajusin (herkullinen Cafe Asta, suosittelen – ainakin leipää ja leivoksia), että kahvilan vieressähän on kirppari. Nappasin jälkiruokakahvin pahvikuppiin ja menin aivan huumassa kiertämään minulle tuntematonta Kirpputori Tilpehööriä. Rajallisen lounastauon vuoksi en ehtinyt tutkia kamalan tarkkaan paikan tarjontaa, mutta parit Finelin emalit ja kasa suomalaista lasia pistivät silmään. Hinnat eivät kuitenkaan olleet aivan halpoja, eli pystyin vastustamaan retroastioiden kuiskailun. Lopulta nappasin ystävälleni valkoisen silkkitopin (ei kuvaa) ja Plastexin isokokoisen muovipurkin (2,50 euroa). Purkin aion raiata mökille. Tykkään laittaa erityisesti mökillä jauhot ja muut kuivatavarat purkkiin. Toki tykkään myös siitä, että saan ostaa purkkeja ainakin vielä hetken, koska mökillähän niitä edelleen tarvitaan.

Työpäivän päätteeksi kurvasin myös toiselle kirpparille Paimiossa. Tällä kertaa lähdin paikasta tyhjin käsin. Ei siinä mitään. Mutta. Ajomatkalla Turkuun tajusin, että en pysty ajattelemaan muuta kuin kirppiskäyntiä. Tunne oli todella kokonaisvaltainen. Kirppikselle oli vain aivan pakko päästä. Jotenkin tuli sellainen olo, että aikamoinen addikti taidan kyllä olla. Toimiko lounastauon kirppisannos jonkilaisena padon murtajana? Muutin jopa paluuaikataulua kotiin kirppisvisiitin takia. Normaalia?

No, Mimmin kirppiksellä kahmin vielä ostoskoriin kasan vanhempaa Arabiaa aika irrationaalisin perustein. Valkoinen kuppi minulla on ajatuksissa antaa äidilleni, koska hänellä meni rikki vastaava kuppi (tai siis niin luulin, kunnes tajusin, että kuppi ei olekaan sama..hyvin menee!), kaksi muuta kuppia ja tassia ostin puhtaasti hinnan takia. Yksi kuppipari maksoi 1,40 euroa. Haloo! Enhän minä edes keräile tällaisia kuppeja. Kolmas ei-niin-rationaalinen ostos oli vielä Arabian pieni tarjoiluvati. Astia ei ole Kiltaa ja en edes tiedä koristeen nimeä, mutta pakkohan vati oli ottaa, kun hintalapussa komeili vain 3,80 euroa.

Arabian Sorja-koristeinen kuppi 1930-luvulta, 1,40 euroa.

Tunnistamaton Arabian kuppi, 1,40 euroa.

Kaj Franckin suunnittelema UZ-mallin kuppi, 6 euroa.

Tämä vati menee varmasti kivasti Kilta-astioideni kanssa. Nyt kyllä hieman ihmettelen, miksi ja millä vimmalla näitä eripariastoita kotiini kannoin. Tunnistaako lukijat samaa oireyhtymää?

Nyt siirryn pakkaushommiin. Huomenna on lähtö Venetsiaan. Fokuksena on taidebiennaali, mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos törmään kirppisjuttuihin, niin saattaa tänne blogiinkin myöhemmin päivittyä Italian-löytöjä.

Vierailulla Pimeessä vintissä

Pimeen vintin päärakennus, Paattinen.

Ajelemme aina silloin tällöin Turusta Satakuntaan ja Paattisten kohdalla silmiini on pistänyt jo jonkin aikaa Pimee vintti -nimisen paikan kyltit. Mielessäni olen nähnyt hieman ristiriitaisesti joko jonkinlaisen totaalisen sekasortoisen osto- ja myyntiliikkeen tai sitten törkyhintaisia tuotteita pullollaan olevan tunkkaisen torpan. Kumpikin skenaario meni kutakuinkin pieleen; paikka on tunnelmallinen, kaunis ja viehättävä.

Vanhempaa Rörstrandia olisi löytynyt kokonainen astiasto.

Wärtsilän/Finelin emalimukeja.

Toki hinnoittelu on korkeampi kuin ns. tavallisilla kirppiksillä, mutta siihen on syynsä. Kaikki tavara on valikoitua ja harkittua. Varsinkin päärakennus on sisustettu kauniisti vanhaa kunnioittaen ja esillä olevat tavarat pääsevät oikeuksiinsa.

Myös pihapiiri antoi parastaan: loppukesän valossa ulkokalusteet näyttivät ihanilta! Minulle tuo paikka kiteytyy sanaan idylli.

Vanhan tallin sisältä löytyi lisää tavaraa. Kiireen vuoksi en ehtinyt katsella kunnolla kaikkea, mutta tuolta olisi varmasti löytynyt useampi kiva vaate. Joitakin Kilta-astioita oli tallin puolella ja voitte arvata riemun, kun hyllyssä nökötti kannellinen korkeampi purkki. Tuntuu, että juuri tuon kokoista purkkia ei ole näkynyt sitten viime kesän, kun jätin hyllyyn yhden sopuhintaisen yksilön jossakin mielenhäiriössä. 12 euron hinta oli positiivinen yllätys.

Kilta-perheeni uusin jäsen.

Pimeen vintin jälkeen matka jatkui kohti Poria. Sain Euran kohdalla "luvan" pistäytyä Kirputon-kirpparilla 10 minuutin ajan. Voitte arvata, aiheuttiko aikarajoitus pientä hampaiden kiristelyä...No, onneksi Kirputon ei ole valtava ja ehdin juosta loosit läpi noin 13 minuutissa. Mukaani nappasin hyöteiskorun ja hopeanvärisen riipuksen. Tuo riipus on saattanut olla jonkun lehden lukijalahja tms.

Mustapäisen lusikan hankin Facebookin retroryhmästä kahdella eurolla. Rehab on siis päättynyt, mutta yritän olla harkitsevaisempi joka tapauksessa kirppisostosten suhteen. Onneksi Siivouspäivä sujui kohdallani hyvin ja tämän päiväisen Henrikin pihakirppiksen myynti oli positiivinen yllätys, eli olen sentään päässyt vähän vanhastakin tavarasta eroon.

Yksityiskohtia

Tällä kertaa luvassa on hyvin kuvapainotteinen postaus. Nappasin nämä otokset huhtikuussa, kun kevätaurinko jo kurkisteli hetkittäin verhojen välistä. Kyllä vanhoissa taloissa, menneen ajan esineissä ja asioissa, on ihan oma henkensä! Puhukoot kuvat puolestaan.

Nyt viikonlopun viettoon! Sunnuntaina, jos taivaalta ei tipu ihan kissoja ja koiria, kerään taas kirppiskamani ja käyn myyntihommiin. Tällä kertaa luvassa sympaattinen Henrikin Pihakirppis klo 11–15 (Henrikin katu 8).