Mahtavat löydöt alle kahdellakympillä!

Matkasin Hyvinkäälle pitkästä aikaa ja olihan sitä pakko myös piipahtaa paikkakunnan suosikkikirppiksellä, eli Tingi ja Tongissa. Vierailu oli menestys! Jätin kirppikselle vaikka mitä houkutuksia, mutta kyllä ostoskori täyttyi ihan kunnolla kotiin viemisistäkin.

Löydöt näyttävät tältä. Hieman huolestuttavan puunsävyinen tuo kasa on, mutta harvemmin nämä esineet ovat aivan vierekkäin, paitsi näin kuvaushetkellä. 

Nämä kaksi ohutta tiikkistä astiaa tai alustaa olivat 2 euroa kipale (ei koskaan Helsingissä tuolla hinnalla). Astioiden pohjassa on muistuma leimasta, mutta siitä ei saa enää selvää. Toinen tarjottimista päätyi kukkaruukun alle lipaston päälle. 

Samaisesta kirppispöydästä nappasin mukaani myös kiinnostavan puisen "punotun" tarjottimen. Myös tämä tarjotin maksoi vain 2 euroa.

Tarjottimen alkuperästä ei ole mitään käsitystä, mutta sen kaikki yksityiskohdat, puun liitoksista punontaan, ovat mielestäni aivan ihanat. Tarjotin istuu tosi kivasti Arabian SN-kukkaruukkujen kanssa tuohon ikkunalaudalle.

"Eteishalliin" päätynyt vanhempi saksalainen kello oli 50%:n alennuksessa ja hinnaksi jäi 9 euroa. Olin kellon kanssa kahden vaiheilla, mutta nyt olen tyytyväinen hankintaan, sen verran hyvin se istuu 1930-luvulla rakennetun kerrostalomme henkeen. Kellon toimivuudesta ei ollut täysiä takeita, mutta hyvin tuo ruksuttaa ja pysyy vielä ajassakin!

Kaksi 1920-luvun henkistä laakeaa skumppalasia oli iloista löytää kokoelman jatkoksi. Nyt minulla on näitä laseja jo yhteensä 14 kappaletta. Vielä kun saisi juhlat järjestettyä! Ehkä vielä jonakin päivänä, ehkä. Nämä lasit myytiin settinä ja paketin muista laseista löytyi pientä säröä reunasta, eli nämä lasit eivät päässeet jatkoon. Lasit maksoivat yhteensä 2,25 euroa. 

Matkaani lähti myös messinkinen simpukankuoren mallinen astia (oikeasti tuhkis), mutta sen annoin lahjaksi eteenpäin. Tässä vielä setti ihanuuksia, mitä kirppikselle jäi. Tuo ryijymatto olisi ollut vain 15 euroa (ja itseasiassa kohtasin myyjän, kun tuota kuvailin ja olisin saanut maton kympillä), mutta likainen pinta olisi vaatinut kunnon pesulapesun ja ehkä matto olisi ollut kuitenkin hitusen liian retro...ehkä. Myönnän, että matto jäi kyllä kutkuttamaan mieleen. 

Oikein mukavaa lokakuun alkua! Jatketaan taas kirppisjuttujen parissa! 

Edit: lisäsin vielä mukaan tuon unohtuneen ryijymaton kuva, mistä juttua postauksessa 

Lauantai-Hietsu

Piipahdin viime viikonloppuna Helsingissä perjantai-illasta lauantai-iltapäivään. Visiittiin sisältyi monta ensikokemusta: Kansallisteatteri, yö jugend-hotellissa, Hietsun lauantaikirppis ja Espoon SPR:n Kontti.

Konttia olin kytännyt jo jonkin aikaa bussin ja auton ikkunasta ja sinne päätettiin kurvata kotimatkalla Turkuun. Hietaniemen kirppikselle puolestaan ajauduttiin. Kun tajusin, että kirppis oli käynnissä, en voinut vastustaa kirppiksen kutsua. Otin suorastaan juoksuaskelia ja huonosti nukuttu yökään ei painanut enää laisinkaan olemustani... Kirppis, oi kirppis, auttaa vaikka väsymykseen!

Osa myyjistä oli melkeinpä ammattimaisia ja olin varautunut ns. Helsinki-hintoihin. Esimerkiksi melkein kaikki peltipurkit ja Marimekot olivat kovissa hinnoissa, mutta löysin mielestäni mukavan hintaisia kotiintuomisia. Ensin ostin kaksi priimakuntoista ja leimallista Kilta-teekupin aluslautasta yhteensä kahdella eurolla.

Aarikan Tuliaispurkin näin jo kaukaa. Kysyin elintarvikekelpoisen purnukan hintaa ja kymmenen euroa tuntui aika kovalta hinnalta. Katselin saman myyjän vaaterekkiä ja katseeni osui ihanaan Vuokon mustavalkoiseen puuvillamekkoon. Sain tingattua mekon 25 euroon ja lähdin nostamaan käteistä (kirppis tuli siis oikeasti yllätyksenä!). Rahanhakumatkalla mietin, että jos saan mekon ja purkin kolmellakympillä, ostan ne molemmat. Ja kas, pian olin mekon ja purkin onnellinen omistaja.

1970-luvun vaatteissa on oma henkensä. Tykkään vahvasta kestävästä puuvillasta ja ajattomuudesta, mikä tästä kesävaatteesta huokuu. Takkimekko on usein myös helppo valinta, ei liian juhlava, mutta ei epäsiistikään.

En edes sovittanut mekkoa, koska olin silmämääräisen arvioinnin jälkeen melkein varma, että vaate on sopivan kokoinen. Onneksi ei tullut hutia!

Tämän värinen Tuliaispurkki on ollut passiivisessa etsinnässä. Minulla on tarjotin ja matalia lautasia samalla kuosilla. Ehkäpä viimeistään joulun aikaan saatan koko setin yhtä aikaa näkyville. Nyt purkki päätyy kuivatavarahyllylle, sisään kaadan todennäköisesti ruisjauhoja.

Hietsun jälkeen suuntasimme vielä Espoon Konttiin, mikä on lähellä Turku-Helsinki-moottoritietä. Olin ajatellut, että tuo Kontti on varmasti oikea aarreaitta. Olinkin hieman ihmeissäni, kun tajusin että paikassa ei ole edes ns. erillistä retro-osastoa (eipä se mitään, yleensä hinnoittelu on myös sen mukaista). Katselin ensin astiaosastoa ja löysin ystävälleni kauniita kultareunaisia laakeita kuohuviinilaseja halvalla (5 euroa 8 kpl). Sieni- tai marjakorin nappasin mökille odottamaan marjastus- ja sienestyskautta (4 euroa).

Tajusin tässä samalla, että löysin aivan lopuksi vielä aletangosta hupullisen, kapealinjaisen villakangastakin 8,50 eurolla, mutta unohdin kuvata takin, koska lykkäsin sen heti pakastimeen kun saavuin kotiin. Takista kuvaa siis myöhemmin. Ainakaan kyseessä ei ole aivan uuden uusi yksilö, koska takki on valmistettu Tsekkoslovakiassa.

Loppuun vielä fiiliskuvia Glo Hotel Artin jugend-hienouksista.

Ja hei, turkulaiset! Olen myymässä kamojani Kårenin kirppiksellä nyt sunnuntaina. Toivottavasti väki löytää paikalle! Ainakin alkuvuodesta kirppikset olivat kovin suosittuja.

Mukavaa loppuviikkoa.

Retroilijan unelma: Táskarádió Eszpresszó -baari, Budapest

Kiitos pienen kirppislakkoilun, olen ehtinyt käydä läpi postaamattomia kuvia ja ideoimaan vähän tuleviakin kirjoituksia. Yksi hautautunut matkavinkki näkee nyt päivänvalon. Edellisestä Budapestin-reissusta vuodelta 2010, jäi mieleen eräs viehättävä retrokahvila. Minulla oli hataria mielikuvia, että paikka oli hieno, mutta nyt kun huhtikuussa pääsin uudelleen Táskarádió Eszpresszó -baariin, olin aivan myyty! Paikka on suoranainen unelma retrosisustuksesta ja -leluista tykkäävälle. Pyörin baarissa hyrränä ympäriinsä ja en todellakaan pystynyt keskittymään seuralaiseeni tai jonkinlaiseen keskusteluun. Valokuvasin paikkaa suorastaan maanisesti.

Kun saavuimme, tuli tarjoilija kertomaan, että sähkökatkon tai jonkinlaisen sähkövian vuoksi, keittiö oli poikkeuksellisesti kiinni. Emme siis päässeet testaamaan sen kummemmin ravintolan anteja, mutta se ei haitannut mitään, koska olimme ajatelleet juoda vain parit juomat. Ehkä sähköhäikästä johtuen, paikassa oli todella vähän väkeä, mutta sehän sopi minulle: pääsin kuvaamaan kaikkea lähietäisyydeltä.

En tunne hyvin unkarilaisia 1960–1970-luvun esineitä, mutta joitakin tuttuja juttuja tuli vastaan. Parit entisen itäblokin maiden lelut tunnistin ja oli joukossa myös lamerikkalaisia juttuja. En kuvannut tietenkään ihan kaikkea ja esimerkiksi yksi upea vitriini jäi kokonaan ikuistamatta, missä majaili posliinieläinten lauma.

Ihastelun ja hihkumisen lomassa en tietenkään tajunnut jututtaa tarjoilijoita. Olisi todella kiintoisaa tietää, miten paikka on syntynyt, miten esineitä ylläpidetään tai kerätäänkö paikkaan lisää retrokamaa. Huonekaluista osa oli reproa ja esim. olutlasit olivat ihan nykyaikaisia. Näkemättä siis esimerkiksi jäi, olisiko kahvit tai ruoka-annokset tarjoiltu retroastioista.

Suosittelen lämpimästi käyntiä Táskarádió Eszpresszóssa, jos olette Budapestissa. Jo pelkästään kaikkien tavaroiden katsominen ravitsee – kahvittelu, drinkkien nauttiminen ja syöminen, onnistuvat toki tässä ihastuttavassa miljöössä myös.

Viisi tähteä, Táskarádió Eszpresszó, osoite: Budapest V. kerület, Papnövelde utca 8., puh. +3612660413