torstai 26. maaliskuuta 2015

Vaatteet + kirpputorit

Lupailin kommenttiboksissa jokin aika sitten kirjoittaa vaatteiden metsästyksestä kirpputoreilta. Hajanaiset ajatukseni, vinkkini ja tärppini tulevat viimeaikaisten vaatehankintojen kanssa kimpassa, koska löydöt sujahtavat kätevästi neljään kategoriaan: 1. menneet vuosikymmenet 2. perusvaatteet 3. laadukkaat materiaalit 4. random-sekoilu. Nämä osastot taitavat kuvailla vaatehankintojani kyllä muutenkin.


Illalla kuvaaminen on mahdotonta. Värisävyt näissä kuvissa ja tarkkuus ovat tällä kertaa mitä sattuu....





Vaatteiden metsästystä kirpparilta helpottaa omalla kohdallani se, että pidän lähtökohtaisesti vaatteista. Olen entinen tyyli- ja muotiblogien suurkuluttaja ja muodin historia kiehtoo minua kovasti. Haluaisin myös tietää vaatteista, aikakausista ja tyyleistä enemmän. Tykkään myös pukeutua ja fiilistellä vaatteita. Jos siis vaatteet tuntuvat lähtökohtaisesti yhdentekeviltä tai turhilta, en ehkä suosittele niiden etsimistä väkisin kirpputoreilta. Mutta. Myös ihan perusvaatteita ja vähänkäytettyjä sekä hyvinkin uusia yksilöitä löytää kierrätettynä, eli kirppisvaatteet eivät välttämättä tarkoita sitä, että pitäisi pukeutua esim. retroisaan tyyliin.

Kirppistelyni alkoi aikoinaan niin, että ostin vain tavaroita, kunnes varovasti siirryin myös vaatteisiin. Ensin taisin etsiä vain Marimekkoa ja sitten aloin laajentaa valikoimaa. Suosittelen siis aluksi ottamaan kiikariin vain yhden asian: jonkun värin, merkin, materiaalin tai vaatetyypin.

Näkymä vaatekaapistani villapaitahyllyltä. Kaikki kirppikseltä ja kaikki 100 % villaa.


Minulle on kehittynyt vuosien aikana aika hyvä materiaalisilmä, eli bongaan melko helposti villan, silkin ja viskoosin kaiken seasta. Toki, jos etsii jotain tiettyä, ei todennäköisesti löydä etsimäänsä, mutta joskus saattaa onni potkaista!

1. menneiden vuosikymmenten hienous

En etsi tarkoituksella vintagea kirppikseltä ja vaatekaappini ei rajaudu yhteen vuosikymmeneen tai tyyliin, mutta erityisesti 1970- ja 1980-luvut ovat suht hyvin edustettuina garderobissani. Yksi syy vanhojen vaatteiden fanitukseen on niiden laatu: paksu puuvilla, villaneuleet ilman tekokuitua, ompelujäljen laatu, räätälöinnin taito.

Muiden kuin nykyvaatteiden kanssa, kannattaa ennakkoluulottomasti kokeilla kaikenkokoisia vaatteita. Esimerkiksi 1970-luvun koko 42 ei ole sama kuin tänä päivänä, mutta kaikki vanhat vaatteet eivät myöskään ole automaattisesti aivan minikokoisia. Toki esimerkiksi todella monissa vanhemmissa vaatteissa vyötärönympärys on aivan eri standardeissa kuin nykyaikana, mutta muuten vaatteen leikkaus ja malli, antaa pelivaraa monissa vaatteissa. Vaatekaapissani on kaikkea välillä 3246, vaikka nykyvaatteissa kokoni on 3436. Otan siis rohkeasti sovitukseen vaatteen, vaikka kokolappu näyttäisikin jotain aivan ihmeellistä, jos rytkyssä on muuten potentiaalia.

Vuokon hame ja Kaarina-merkkinen pitkähihainen mekko ovat suomalaista designia 1970-luvulta.



Vuokko Nurmesniemen suunnittelemat vaatteet edustavat minulle suomalaista laatuvaatetta par excellence. Punamustaraidallinen hame on paksua tikattua puuvillaa. Se, mitä ei kannata tehdä ja mihin edelleen sorrun, on vaatehankinnat mitkä kaipaavat korjausta, tuunausta, kustomointia - jos siis et innokkaasti tartu neulaan ja lankaan tai ompelukoneeseen, ei kannata hankkia muokkausta vaativia asusteita.

En taida oppia virheistäni, koska tämä Lumppulasta ostettu Vuokon hame kuuluu juurikin tuohon kategoriaan: helmaa pitäisi lyhentää. Toinen saman kohtalon Vuokon-mekko on nyt maannut kaapissa yli vuoden samasta syystä. Katsotaan, koska oikeasti lyhennän nuo vaatteet...

2. perusvaatteet

Farkut, farkkuhame, neuletakit, lampaanvillaiset paidat, nahkahameet....Tällaisia vaatteita tulee käyttäneeksi yllättävän paljon. Myös näitä löytyy kirpputoreilta, onneksi. Vaikka lempivaatteet kulutetaan usein aika puhki, löytyy luottovaatteita kierrätettynä myös.



Farkkumainen puuvillakauluspaita ja mustat kapeat farkut ovat olleet käytössä ahkerasti ostohetkestä lähtien. Itse asiassa otin nuo Kappahlin housut jalastani, jotta saisin kuvattua ne...1,50 euron housuille on löytynyt ihan todella paljon käyttöä. Nämä molemmat yksilöt on laitettu kiertoon erittäin vähän käytettyinä.



3. laadukkaat materiaalit 

Materiaaleista olen vouhkannut jo aikaisemmin. Suosittelen materiaalilappujen tarkistamista aina. Akryylineule ei kestä aikaa. Akryylineuleesta ei saa nukkaa irti. Akryylineule kutittaa. Akryylineule sähköistyy. Akryylineule hiostaa. Toki tekokuitu on järkevä ja tarkoituksenmukainen esimerkiksi urheiluvaatteissa. Nykyvaatteissa tekokuidun lisääminen villasekoitteeseen, auttaa luonnonkuidun kestämisessä, eli en väitä, että tekokuitu olisi aina pahapaha.

Jos neuleseos on suurimmaksi osaksi muovia, ei se käyttäydy luonnonkuidun tai muuntokuitujen (esim. nerokas viskoosi) mukaisesti. Villoissa on myös eroa. Huonolaatuinen villa on lyhytkuituista ja se nukkaantuu helposti. Toki myös laadukas kashmir nukkaantuu, mutta nukka on helppo irrottaa käsin ja nukkaantuminen vähenee käytössä.

Silkki. Loputon rakkauteni kohde. Harmillista tosin, että silkkiä joutuu (tai siis täytyisi) silittämään ja tämä materiaali kuluu käytössä melko nopeasti. Silkki on myös kesällä aivan loistava materiaali: ohut ja viileä. Ja talvella puolestaan se lämmittää.

Tuo punainen kaistale edustaa silkkihousuja. Näitä aion käyttää tosin vasta kesällä.




Kuvan vihreä villapaita on jonkun itse neuloma pitkä ja kapea tapaus. Tuota villistä olen käyttänyt mekkona, vaikka alun perin se on varmasti tehty ns. tavalliseksi paidaksi. Vieressä osittain näkyvä villapaita edustaa minulle hyvin vaikeasti vastustettavaa kategoriaa: 100 % merinovillaa, Made in Finland.

4. random-sekoilu

Jotta kaikki ei menisi liian tietoiseksi ja järkeväksi, tarvitsee ainakin minun vaatekaappini aika ajoin myös hullujakin kokeiluja. Tämä on sellainen osasto, että välillä mennään metsään ja lujaa ja välillä taas ikisuosikit nousevat juurikin tästä kategoriasta.

Suosittelen siis kokeilemista, muiden ehdotusten kuuntelua tai ihan vain hassuttelua. Se on yllättävän kivaa! Heitä siis romukoppaan edellä listatut ohjeet. Joskus kannattaa antaa mahdollisuus tekokuidulle, villeille kuoseille, teemapukeutumiselle, menneille tyyleille jne.




Karkkipaperipaita kimaltaa hulluna, eli ainakin sen välkkeessä saa paistatella. Vanha Adidaksen takki saattaa muistuttaa hippiajoista, isän lenkkikuteista, liikaa 90-luvusta tai vaikka hipsterimeiningistä, mutta kyllä se vain nostattaa myös hymyn huulille.

Onnea vaatteiden metsästykseen!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Ihan uudet ihanuudet

Olen kyllä vakuuttunut tästä ostoksesta, vaikka se kukkaron päälle kävikin.


Edellisviikonloppuna tapahtui jotain ennennäkemätöntä. Ensin törsäsin sunnuntaina Kokemäen Tuohitorilla ihan kunnolla ja sitten huusin vielä Lumppulan Villiksestä (eli Facebookin Rättei, lumpui ja retroi -ryhmän ns. hulluilta päiviltä) niin kauhistuttavaan hintaan Kilta-maustesetin itselleni, että päätin aloittaa hienoisen ostoslakon.

Mietin, että lakolla täytyy olla joku ns. takaportti, koska muuten alan haluta aivan hulluna kaikkea mahdollista rompetta. Oma takaporttini on (oli) pieni tattikulho. Sopuhintainen pieni tattikulho olisi ainoa asia, minkä saisin hankkia ostolakon aikana (joka jatkuu ainakin kevään Budapestin matkaan asti).

                                                                                  Tämä ihastuttava F-mausteikko on ollut tuotannossa vuosina 1956-1964.



Hammastikkukuppihan minulla on jo vihreänä, mutta pullo ja teak-alusta ovat ennennäkemättömiä ainakin minulle.
Tiesin, että tästä viikonlopusta tulisi tiukka. Kirpputoreja rakastava ystäväni oli tulossa vierailulle Turkuun ja olin sopinut hänen kanssaan, että lauantaina menemme kiertelemään kirppiksiä. Toki ystäväni antoi myös mahdollisuuden, että emme menisi laisinkaan kirppistelemään, mutta olin sitä mieltä, että tällainen ihmiskoe olisi minulle vain hyväksi.

Vannotin ystäviäni ennen kirppiskierrosta, että heidän pitäisi pitää minut ruodussa. Jos alkaisin haalia kaikenlaista ostoskoriin, saisin kuulla asiasta. Kaikki alkoi hyvin. Päädyin tykittämään Instagramiin kuvia mielestäni kivoista tavaroista ja etsin myös ystävilleni potentiaalisia ostoksia.

Kolmas ja viimeinen kirpputori, Mimmin kirppis, koitui kohtalokseni. Ei, hyllyssä ei nököttänyt Esteri Tomulan tattikulhoa, vaan täydellisessä kunnossa oleva Domino-kulho. Oleilumme kirppiksellä oli varmasti huvittavaa seurattavaa: minä ulisin kulho kädessäni ja tivasin itseltäni ja seuralaisiltani ratkaisua kamalaan dilemmaan: tyrinkö heti ostolakkoni ja olen selkärangaton limanuljaska vai jätänkö 40 euron kulhon hyllyyn ja olen ylpeä itsestäni. Ehkä.



Noin 10 minuuttia ennen kirpputorin sulkemisaikaa ja sanoin maagiset sanat ystävilleni: en ota tätä kulhoa, en vain voi. Melkein samaan hengenvetoon sain kuitenkin vielä paremman idean! Lievästi ylpeyttä nieleskellen soitin äidilleni ja ehdotin, jos voisin lunastaa 8 kuukautta etuajassa syntymäpäivälahjani.

Tiedän, että tämä tarina on typerä. Tiedän, että huijasin itseäni, kun hankkiutin kulhon itselleni etukäteislahjana. Mutta. Olen aivan naurettavan onnellinen nyt tuosta kulhosta. Se on ihana! Se on melkein yhtä ihana kuin tuo jumalainen maustesetti. Ja...ainakaan äidilläni ei ole enää lahjaongelmaa marraskuussa, kun todella aikuismaisesti käyttäytyvä tytär täyttää pelottavan paljon vuosia.






Muuten kirppiskierros sujui hyvin. Heh.

Tässä silmäteräni vielä rinnakkain.



Mitä opin tästä? En varmaan mitään. Ei kai. Opin ainakin sen, että saan iloa jo pelkästään jakamalla kuvia Instassa seuraajilleni. Aion jatkaa näin. Kaikkea kivaa ei tarvitse välttämättä ostaa, mutta jos kyseessä on Raija Uosikkisen kynästä syntynyt Domino, täytyy se saada. Tai siis, en toki enää toista kulhoa tarvitse, mutta ymmärrätte varmasti yskän?

Ps. Jos haluat päästä lauantain kirppiskierroksen tunnelmaan, käy katsomassa kuvat ja tunnelmat Instagramista @kirppur-tililtäni.

torstai 19. maaliskuuta 2015

Pohdintaa sisustuksesta eli vastaukset blogihaasteeseen

Sain Ripakinttu retrohuuruissa -blogin Riikalta sisustushaasteen. Ideana on siis vastata esitettyihin kysymyksiin ja haastaa leikkiin mukaan uusilla kysymyksillä muita bloggareita.

Rakas pinnatuoli, Valannin pöydät ja itämaiset matot.


Tässäpä kuitenkin ensin vastaukset haasteessa esitettyihin kysymyksiin:

Paasausvaroitus! + vastaukset taitavat joka kerta mennä vähän kysytyn ohi....Tajusin myös, että käsitän sisustuksen selvästi huonekaluja koskevana asiana, vaikka toki sisustukseen nyt liittyy paljon muutakin. Omat vastaukseni käsittelevät siis enemmänkin huonekaluja. Ehkä muiden sisustusjuttujen aika on siis myöhemmin!

1) Onko sisustusmakusi pysynyt pitkään samana vai vaihteleeko se usein?

Olen aika periaatteellinen ja mielestäni esim. sisustusta ei edes pidä vaihtaa kauhean usein. Ei ole ekologisesti kestävää esim. hankkia uusia huonekaluja vain sen takia, että jokin asia on pois muodista tai että sisustuksen pitäisi olla viimeisimpien trendien mukaista. Toki, esim. oma makuni on muuttunut vuosien varrella ja en asu samanlaisen sisutuksen keskellä kuin vaikka 15 vuotta sitten. Mutta. Uutta sohvaa ei tarvitse hankkia (varsinkaan uutena) joka toinen vuosi, kun edellinen malli on auttamattomasti vanhentuneen näköinen tai uusia koriste-esineitä ei (välttämättä) tarvitse himoita, vaikka ne juuri nyt näyttäisivät ihan älyttömän kivoilta. Ensi vuonna ne eivät ehkä enää näytä...

Lapsuudenkodissani ei sisustettu vanhoilla tai käytetyillä huonekaluilla, mutta yläasteikäisenä halusin huoneeseeni osto- ja myyntiliikkeestä bongaamani vanhan sängyn sekä kirjoituspöydän. Äitini kotitalosta sain huoneeseeni talonpoikaistyylisen seinäkaapin. Voisin edelleen ottaa nuo huonekalut kotiini, eli melko pitkään silmääni on viehättänyt menneiden vuosikymmenien tyyli.

Ensimmäisessä asunnossani kaikki huonekalut tosin olivat Ikeasta. Kaluja oli vain kourallinen: pieni pöytä, kolme tuolia, Lack-hylly, nojatuoli, sänky ja PS-lipasto. Asunto oli ihan tyylikkään minimalistinen ja tuosta vanhasta tyylistä on säilynyt esim. se, että nykyäänkään kodissani ei ole verhoja paitsi keittiössä (muualla on siis rullaverhot) ja  tietynlainen minimalismin kaipuu (minkä tosin hamsterimainen keräily vähän estää) ja viehtymys selkeisiin väreihin. Ainoastaan tuolit ja sänky ovat edelleen matkassani mukana. Voitte arvata, mitä Lack-hyllyille kävi.

Keittiön valaisin. Mallista ja valmistajasta ei ole tietoa, harmi sinänsä.
Olohuonetta koristaa tällainen messinginvärinen valaisin. 
2) Mikä on sisustuksesi punainen lanka? Onko sellaista ollenkaan?

Hui, vaikea kysymys! Tähän osaisi ehkä joku muu vastata paremmin. Taustalla taitaa olla ainakin sellainen ajatus, että käytetyistä huonekaluista ja tavaroista huokuu historia, elämä, tarinat - vanhat asiat ovat usein sielukkaampia kuin upouudet ja juuri tämän takia rakastan jo elämää nähneitä tavaroita.

Punainen lanka tai periaate taitaa olla myös se, että jos hankkii uutta, täytyy sen kestää aikaa. Minulle esim. Muuramen lipastot ovat tällaisia. Jonkinlainen juju sisustuksessa taitaa myös olla materiaalien tuntemus. Sen jälkeen, kun tajusin millaista höttöä Lack-hyllyt ovat, aloin kummasti arvostaa ihan oikeaa puuta. Leikkimielisyys, erilaisten materiaalien yhdistäminen sekä värikkyys, mutta myös mustavalkoisuus, kuvailevat varmasti myös sisustustyyliäni.

Tyynyröykkiö munakoison värisellä nahkasohvalla.


3) Haetko sisustukseen tarkoituksella inspiraatiota jostain vai tuleeko inspiraatio kuin itsestään?

En erityisesti selaile sisustusblogeja tai -lehtiä, mutta huomaan kyllä inspiroituvani monestakin asiasta. Nautin kauniista kuvista ja esimerkiksi Instagramissa näen päivittäin paljon aivan upeita sisustuskuvia. Väitän, että haluni String-hyllyjä kohtaan tai viehätykseni itämaisiin mattoihin kumpuaa juurikin samoista lähteistä. Ja...itämaisia mattojahan tuossa olohuoneen lattialla jo pötkötteleekin.

4) Minkätyyppisiä sisustustavaroita sinulta löytyy eniten (matot, kankaat, tuolit...)?

Hih, koriste-esineet! Ja toisena taitaa tulla huonekalut yleensä. Ja onhan noita valaisimiakin kertynyt ihan mukavasti. Verhoja minulla on tasan yhdet. Lapsuudenkodissani 1980-luvulla roikkuneet Vuokon punavalkoraidalliset verhot ovat seuranneet minua jo melkein kymmenen vuotta. Sisustustyynyjä on minulla ollut vasta joitakin vuosia ja mattoinhostani pääsin eroon vasta kymmenisen vuotta sitten.

Vuokon raidalliset Vako-verhot (1964) ovat päässet tiukan verhoseulani läpi...


5) Onko kodissanne jotain kohtaa, johon et ole tyytyväinen? Miksi et?

Itserakkaasti voisin sanoa, että kodissani on kaikki sisustuksellisesti oikein kohdillaan. Vuokra-asunnon lasikuitutapetit, keittiönkaapit tai kylpyhuoneen kiinteät kalusteet eivät miellytä kamalasti omaa silmääni, mutta näille asioille en voi mitään. Myös makuuhuoneessa nököttävä valtava Ikea-kaappi ei ole mieleeni, mutta sekin kuuluu tähän asuntoon. Kotitalomme on kyllä todella kaunis. 1920-lukulaisessa kivitalossa on viehätyksensä.

6) Kuka päättää kotinne sisustuksesta?

Kyllä se taidan olla loppujen lopuksi minä. Kanssa-asujan maku on kyllä (thank God!) oikein hyvä ja voisin asustella myös täysin T:n sisustamassa kodissa (jos siis saisin ripotella omia pikkulelujani jonnekin...). Harvemmin opiskelijaboksit aiheuttavat minussa innostuneisuutta, mutta kun aikoinaan näin T:n asunnon, olin vakuuttunut asunnon (ja hänen) hienoudestaan ihan kokonaisuudessaan.

Pidän todella paljon viherkasveista, vaikka välillä niiden hoitaminen hieman tökkii.
7) Mitkä ovat mieluisimmat sisustuselementtisi (mainitse muutama)?

Jo aikaisemmassa blogihaasteessa hehkutin Artekin ruokailuryhmää ja 1950-lukulaista metallista pinnatuolia. Täällä blogin puolella on myös vilahtanut useamman kerran keittiön hylly myös. Tässä kohtaa voisi siis nostaa esiin olohuoneen matot ja kaapin sekä makuuhuoneen kitsch-alttarin.

Artekin ruokailuryhmä on ikuinen (tai ainakin niin haluan uskoa).




Keittiön 60-lukulainen kokopuinen hylly ja sen astia-aarteet.
Olohuoneen kaappi on isäni suvusta. Tästäkään yksilöstä en hevillä luovu.
Loppuun vielä hassuttelunurkkaus: makuuhuoneesta löytyvä kitsch-osasto on monen vuoden keräilyn tulosta. Kaikki lähti siitä, että sain vuonna 2000 tuparilahjaksi kammottavan muovisen maisemataulun vitsinä(?) ystäviltäni ja tuo ihastuttava yksilö ei oikein löytänyt aluksi paikkaansa. Seuraavassa asunnossani oli sen verran hulppea kylpyammeellinen kylpyhuone, eli aloin kerätä tuonne kaikkea kultaista pikkutavaraa. Sittenhän homma lähti lapasesta ja seuraavassa asunnossa olikin jo koko eteinen tätä tyyliä ja nykyään yksi osa makuuhuoneesta on tämän näköinen.

Tämän nurkan hienoudet ovat lahjoja, löytöjä ja peruja 80-lukulaisesta lapsuudestani.
Kylläpä tuli monta pystykuvaa ja paljon punaisia asioita kuviin! Todellisuudessa esim. eteinen ja loppuosa makuuhuoneesta ovat mustavalkoisia, mutta niistä en näköjään ottanut kuvia.

Kuulisin mielelläni Häivähdys purppuraa -blogin Annan ja Oravanpesän Katin sisustusmietteitä! Toki muutkin saavat napata haasteen. Tässä vielä kysymykseni:

a) Lempitavarasi, joista et hevillä luovu
b) Millaista sisustustyyliä et mielellään ottaisi kotiisi?
c) Onko sisustusmakusi pysynyt pitkään samana?
d) Onko kodissasi jokin kohta, johon et ole tyytyväinen? Miksi et? 
e) Sisustusasia, mistä haaveilen?

Kiitos vielä Ripakinttu haasteesta! Tykkään vastailla tällaisiin haaste- ja kysymyspostauksiin, nämä tuovat mukavasti vaihtelua löytöpostausten virtaan.

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Kippoja, kuppoja, leluja...

Helmikuu oli varsin aktiivinen kirppistelykuukausi. Ehdin koluta paikkoja niin sanotusti ihan huolella ainakin Turussa. Olen joskus miettinyt, että kirpputoreilla ravaaminen on minulle osa jonkinlaista stressinhallintaa. Kun pääsen kirpparille, mieleni lepää ja en keskity mihinkään muuhun. Voin vain kelata tyynenä rekkejä, hyllyjä ja kasoja. Toki löytämiseen liittyy myös mielihyvää ja sellaista arvaamattomuutta, mitä ei voi ennakoida. Koukuttavaa puuhaa siis. No, jostain ne dopamiinit on kunkin saatava.

No, tämän pidemmittä puheitta, helmikuun tavaralöytöjen pariin. Löytöjen määrästä päätellen taisin todellakin olla hitusen stressaantunut viime kuussa (ja niin...tässä ei siis ole vielä kaikkia haalittuja juttuja).


Luulin tämän Mimmin kirppikseltä löytyneen graafisen ja voimakkaan värisen peltipurkin olevan ensimmäinen GWS-purkkini. Tuo kirjainyhdistelmä on aivan miniatyyrisenä purkin saumakohdassa ja ilman etukäteistietoa purkin valmistajasta, en olisi varmaan edes hoksannut tuota kirjainyhdistelmää. Kun tämän tajusin, vilkaisin hieman paremmin myös kookkaampaa sydänlootaa viime syksyltä. Kyllä, GWS:ää sekin.


Ja sitten, sarjassamme turhakkeet. Kukaan aikuinen ei tarvitse niin paljon leluja, mitä minä omistan (tarvita-verbi ei nyt oikein muutenkaan sovi tähän kontekstiin, kun kyseessä on melkein poikkeuksetta keräileminen ja harrastaminen).

Nämä krokoautot bongasin Facebookissa Lumppulan sisarryhmän villiksestä varmaan jo tammikuussa. Ajattelin ostaa vain yhden, mutta sitten sain kaikki kolme suunnilleen samaan hintaan, eli olin melkein kuin pakotettu ostamaan ne kaikki. Näiden pikkuautojen rullausmekanismi ei ole aivan priima, mutta koristeeksi ja maltilliseen rullailuun, soveltuvat ne varsin hyvin.



Tämä söpöläinen löytyi puolestaan Puutarhakadun Pelastusarmeijalta. Vieterin varassa huojuva itämainen kalastajapoika voisi olla 1950-luvulta, mutta en ole kyllä asiasta ollenkaan varma. Voi tämä koriste-esine olla hyvinkin uudempaakin tuotantoa. Osaako kukaan kertoa näiden alkuperästä tai historiasta enemmän? Pohjassa ei ole mitään merkintöjä







Ainakin minun silmääni kovasti miellyttävä Arabian teepannu on Ulla Procopén käsialaa. Tätä kannua on valmistettu käsittääkseni ainakin kolmessa koossa. Mielestäni tämä pienin on erityisen onnistunut, vaikka kaikissa koissa mittasuhteet noudattavat samaa linjaa. En ole vielä valmistanut pannussa teetä, sen aika tulee kyllä. Rottinkinen kahva on mietityttänyt ennen, mutta uskon, että saan pestyä kannua ilman, että kahva lilluu tiskivedessä. Kannun alkuperäisen kahvan kiinnikkeet on korvattu metallisilla rinkuloilla, mutta tämä ei ainakaan minua haittaa. Myös osa rottinkipunoksesta puuttuu. Pannu löytyi sopuhintaan Facebookin retroryhmästä (Lumppula).


Erittäin hyväkuntoinen Kwatta-suklaarasia löytyi Helsingistä Kampin kirpputorilta. En ollut aikaisemmin käynyt tuolla ja seuralaisillenikin paikka oli uusi (vaikka he Helsingissä asuvatkin). Suklaarasia saattaa olla uutta tuotantoa tai sitten käsiini osui poikkeuksellisen hyvä yksilö. Googlettamalla löysin samoja purkkeja ajoitettuna 1970-lukuun.

Ulkopuolelta tämä paikka on varsin vakuuttava. Plussa tyylikkäästä typografiasta.

Kampin kirpputori oli vierailuni aikana siisti ja miellyttävä kellarissa sijaitseva hyllykirppis.



Loppuun vielä...hmm...asiallinen ostos. Leikkiastiasto. En voinut jättää tätä supersöpöä settiä Omakirppis Kaboomille. En vain voinut. Astioiden koristekuvio on myös tuttu tästäkin blogista, koska löysin viime vuonna suunnilleen samaan aikaan Lauttasaaresta samalla kuvalla varustetun lautasen. Lautanen on toiminut hoitokissan vesikuppina. Todennäköisesti pidän itselläni vain kermakon ja sokerikon - niille on varsin sopiva paikka uudessa Palaset-lokerikossa. Lokerikko pääsee paremmin esille, kunhan se on ensin löytänyt paikkansa ja saan aseteltua tavaroita sen sisuksiin. Loput astiat menevät lahjaksi tai kiertoon.

Myös Kaboom oli uusi tuttavuus. Minun matkaani tuolta tarttui juurikin nämä leluastiat ja lokerikko. Mukavan kompakti paikka ja pari loosia oli aivan loistavia vaatteiden suhteen: villaa, silkkiä, Ivana Helsinkiä, Filippa K:ta jne.

Aikamoinen mallinukke Kaboomilla (en muuten tiedä, oliko rekvisiittaa vai myynnissä).

Pohdin pitkään, kumman lokerikon otan (ja lähettelin kuvia kotiin). 

Lopputulos lokerikkovalinnasta ja ystäväni jalat.
Olipa hauska käydä Helsingissä itselle ihan uusilla apajilla. Niin helposti sitä jumittuu tuttuihin paikkoihin. 

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Instagram!

Päätinpä minäkin lisätä Instagramiin Kirppisrakkaudelle tilin. Olen instaillut vasta hetken, eli kamalan paljon kuvia @kirppur-tilille ei vielä ole kertynyt. Jos hitusen reaaliaikaisemmat kuvakimarat innostavat, käy lisäämässä Kirppisrakkautta seurattaviesi joukkoon.

Kivoja seurattavia aihetunnisteita (hashtageja) ovat tietysti #retro #lumppula #vintage #loppisfynd #kirppislöytö #finnishdesign #emali #emalj #finelfinland #finel #arabia #secondhand #arabiafinland #keräily #loppis.

Tuolla Instagramissa on myös ihan hurjan hienoja retroisia tilejä. Ihan pari mainitakseni, niin kannattaa katsastaa ainakin ihan superupeat @noorakoo, @vintageinteriorxx, @comicasan, @karkelokukka jne.

Instagramissa (ehkä) tavataan!