Klassikko

Minulla on ollut aina vähän mutkikas suhde Alvar Aallon kynästä syntyneeseen suomalaiseen ikoniin, Savoy-maljokkoon, tuttavallisemmin Aalto-maljakkoon. Oikeastaan Savoyn kanssa ongelmallisinta on ollut sen käyttö ruusumaljakkona ja saman muodon liiallinen toistaminen sekä pienentäminen tuikkukuppikokoon. Saman kohtalon on kokenut toinen klassikko, Marimekon Unikko-kuosi. Unikko minikoossa on kuin koiran oksennus. Arvaatte varmaankin, kuinka paljon Unikkoa kotoani löytyy.

Mutta. Kulmat pehmenevät, ääripäät tylsistyvät ja maku muuttuu. Omistanhan nykyään komean kokoelman entisiä inhokkejani, Tsaikka-laseja, esimerkiksi. Pienikokoinen Aalto-tuikkukuppi tai minikokoinen Unikko-printti eivät saa siunaustani, mutta tätä nykyä keittiössäni nököttää Savoy-maljakko. Edelleenkään en ostaisi upouutta yli sadan euron arvoista makuuni liian kirkasta ja jollakin tapaa kliinin tuntuista maljakkoa, mutta nämä hitusen vanhemmat, epätasaisemman viivan omaavat yksilöt, ovat alkaneet kiinnostaa. Ottaisin myös kiljuen kotiini korkean, suurikokoisen maljakon. Sellaista en tosin taida koskaan tuosta vain saada.

Toki uneksin ennen vuotta 1957 valmistetusta 14 cm korkeasta Savoy-maljakkosta, mutta nämä yksilöt taitavat olla todellisen onnen potkun takana. Vielä en ole omaa maljakkoani käyttänyt, mutta minua kiehtoo karkkien, hedelmäsalaatin tai vaikka sipsien tarjoilu tästä astiasta. En oikein osaa ajatella perinteisiä kukkia – tai ainakaan niitä ruusuja tähän vaasiin.

Maljakko ei ollut halpa, mutta yli puolet halvempi kuin vastaava tuliterä tapaus. Löysin Aalto-maljakkoni Kirppis-Center Manhattanilta noin kuukausi sitten.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Kilta-marmeladipurkki

Kävipä niin, että Kilta-postauksen julkaisemisen jälkeen, omistin hetkellisesti jopa kaksi marmeladipurkkia. Internet näytti voimansa ja hyvä niin. Ensimmäisen yksilön löysi ihana ystäväni Tampereelta kirppikseltä. Tiesin, että purkin kahva ei ollut alkuperäinen, mutta en voinut vastustaa purkin kutsua. Kyselin kahvasta Instagramissa ja kuinka ollakaan, pian kävi ilmi että vaaleansininen tai vaaleanturkoosi purkki pääsisi vaihtoon ja saisin tilalle ihanan vihreän alkuperäisellä kahvalla varustellun kaunokaisen.

Kaj Franck tunnetaan funktionaalisesta muotoilusta, mutta myönnettäköön, että rottinkinen kahva ei ole aivan käytännöllisin tällaisessa hillopurkissa (jos tosin ollaan tarkkoja, on tämä astia Ulla Procopén suunnittelema, mutta itsenäinen osa Kiltaa, mutta mutta...). En kylläkään ajatellut lykätä marmeladia tai muutakaan tahmeaa astiaan, koska pelkään purkin pesemistä – tai siis kahvan vettymistä. Tässä minun kaunokaisessa taitaa olla myös nuo metalliset rinkulat vanhat, ellei jopa alkuperäiset. Ihanaa!

Ehkäpä laitan purkkiin ruokosokeria. Tai vaikkapa sokeripaloja. Karkitkin voisivat sopia purkin luonteeseen.

Loppuun vielä kuvatodiste toisesta purnukasta. Tuokin väri on kaunis, mutta kyllä omaan kokoelmaani tämä vihreä istuu paremmin. Sinertävän purkin uuden kodin ja olomuodon (hän sai uuden kahvan!) voi käydä vilkaisemassa uuden omistajan Instagramista. Aika komea astia- ja lasikokoelma Janilta kyllä löytyy.

Millaisia ajatuksia marmeladipurkki herättää?

Mekkoa, tunikaa, farkkua ja sentään yksi koru

Nyt on luvassa sellainen tylsä postaus. Ei mielettömiä astialöytöjä, Finelin emalikippoja, herkullisia kenkiä, huimia laukkuja, klassikkohuonekaluja tai edes Kiltaa. Ehei, luvassa on arkistojen kätköihin jääneitä vaatelöydöksiä tältä syksyltä.

1. Marimekon Pampula-mekko

Tämä jo hieman kulunut mustavalkoinen mekko löytyi kolmella eurolla Wanhasta Nestorista. Mekko on ainakin yhden koon liian iso, mutta vyötärölinjan saa kätevästi fiksattua vyöllä. Kyllä mekkoa voi käyttää ilmankin vyötä, jos laskettu vyötärölinja ei haittaa.

2.  Just Right -tunika

Minulle tällaiset suomalaiset vahvaa puuvillaa olevat vanhemmat tunikat ovat selvästi heikko kohta. Tämän tyyppisiä yksilöitä roikkuu vaatekaapissa jo aika monta, mutta ainahan yhdelle kaverille on vielä tilaa. Tunika löytyi Kirppis-Center Manhattanilta kolmella eurolla.

3. Benettonin neuletakki ja Marimekon raitahame

Tässä myös kaksi esimerkkiä heikoista kohdista: Benettonin 100%:sta villaa olevat neuleet ja neuletakit ja vanhempi Marimekko. On kovin sympaattista bongata vaatteen lapusta esimerkiksi vuosi 1974. Pidän myös siitä, että suunnittelijan nimi näkyy. Ainakin osassa uudempaa Marimekkoa tämä on ollut käytössä. Musta neuletakki (3 euroa) ja Marimekon hame (8 euroa) löytyivät Manhattanilta.

4. Mokkanahkainen hapsuliivi

Tämä liivi on puolestaan sarjassamme hullut ostokset. En tiedä miksi, mutta tämä kahden euron hapsuliivi vetosi kovasti minuun. Olen kerran pukenut sen päälleni ja jopa viettänyt illan se ylläni.

5. Tummansiniset farkut ja kitsch-koru

Varmaankin Cubuksesta alunperin hankitut farkut löytyivät Henrikin pihakirppikseltä kahdella eurolla. Nämä ovat todellinen perusvaate. Muovinen simpukkakoru on puolestaan todellinen päivän piristäjä melko kitschillä olemuksellaan.

Sellainen setti vaatetta tällä kertaa. Nyt suuntaan nokkani kohti Lontoota. Miniloma alkakoon! Palataan kirppisasioihin taas ensi viikolla.

Liebster Award – kysymyksiä ja vastauksia

Sain Ripakinttu retrohuuruissa -blogin Riikalta Liebster Award -tunnustuksen. Kiitos kunniasta! Minua heitettiin myös haasteella. Leikin nimi on se, että vastailen ensin 11 esitettyyn kysymykseen ja tämän jälkeen keksin uudet kysymykset ja nakkaan haastetunnustuksen 5–11 bloggarille.

Näin LA:ta kuvaillaan: Liebster Award on lähtöisin Saksasta ja "liebster" tarkoittaa rakkain. Liebster Award -palkinnon idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen sekä pienempien blogien näkyvyyden lisääminen. Palkinto annetaan bloggaajalta toiselle.

Vastauspostauksen kuvituksena toimii kännykällä näpsästyt Instagram-kuvat. Hyvin ruokapainotteisella kuvavirralla mennään. 

1. Mikä on mielestäsi parhainta kirppistelyaikaa? Mikä vuodenaika ja mikä aika päivästä?

Paras kirppistelyaika on aina! Ei kai, varmaankin aamuisin olisi paras aika bongata kaikki tuoreet herkut, mutta itse lukeudun niihin ihmisiin, jotka pääsevät liikkeelle myöhään. Jos en erikseen lähde jollekin massiiviselle kirppisrundille vaikka viikonloppuna, suuntaan kirpputorille yleensä vasta noin tuntia ennen sulkemisaikaa. Mielestäni ei ole eroa, onko kesä vai talvi. Ehkä juuri ennen joulua ja aivan tammikuun alussa on heikoiten kivaa kirppiskamaa liikkeellä. Kirppishommissa käyntien määrä on yleensä oleellinen. Jos käy todella harvoin kirpuilla, löytöjen bongauksen todennäköisyys laskee. Ja toisin päin. 

2. Mikä on tämän hetken polttavin materiaalinen haaveesi?

Hmmm...vaikea kysymys. Pitkään haaveilemani Kilta-marmeladipurkki löytyy nykyään hyllystäni ja tattikulhojakin on iso ja pieni. Juuri nyt ei ole mitään aivan polttavaa haavetta. Tuntuu, että olen taas hamstrannut paljon ja kaikkea...eli pienoinen tavaraähky on taas meneillään.


Tulevaisuudessa en tosin panisi pahitteeksi, jos vastaan kävelisi kohtuuhintainen emalinen sydänkulho, Kilta-kolmiokulhoja tai Ebba Masalinin opetustaulu. Vaatekaappini kaipaisi myös yönsinistä mokkanahkahametta. En myöskään kieltäytyisi Minna Parikan ja Swedish Hasbeensin kengistä tai vanhemmasta Marimekosta ja Vuokosta. Artekille on aina myös tilaa!

3. Kuinka paljon aikaa kulutat blogimaailmassa pyörimiseen (sekä omaa blogia kirjoittaen että muiden blogeja lukien)?

Paljon. En ole laskenut käytettyjä minuutteja, mutta ns. perstuntuma on se, että istun nenä kiinni läppärin näytössä ja puhelimen ruudulla välillä vähän liikaakin. Tietysti on myös päiviä, milloin vain vilkaisee blogijuttuja ja esimerkiksi mökillä en käytä laisinkaan konetta, älypuhelinta tai nettiä (vaikka verkko toimiikin). En ole nopea päivittäjä ja minulla menee helposti yhden postauksen tekemisiin tunteja, mutta en valita. Tykkään tästä blogiharrastuksesta paljon!

4. Onko joku toinen kirppistelijä joskus vienyt nenäsi edestä jonkun tavaran, jonka olisit ehdottomasti halunnut?

Ei ainakaan muistaakseni. Tai sitten olen pyyhkinyt tuon ikävän, kauhistuttavan ja veemäisen hetken mielestäni todella tehokkaasti. Kesällä Vaasassa minua ennen kassalla asioineella henkilöllä oli todella huokean hintainen Vegeta käsissään. Jos olisin itse himoinnut astiaa, olisi tuo hetki varmaankin hyvä kertomus vastaukseksi. Joskus mietin hieman harhaisesti kirppiksellä, että "mitäköhän näissä hyllyissä on juuri ollut ja mitä kaikkea ihanaa olen missannut". En laisinkaan pidä vainoharhaisesta spekuloinnista, mutta välillä tuollaiset ajatukset hiipivät mieleen.

5. Mikä on lemppari kirppiksesi?

En osaa oikeastaan nimetä lemppari paikkaa. Turussa monet Pelastusarmeijan kirpparit ovat erityisesti vaatteiden suhteen hyviä. Astiat tai muut tavarat löytyvät ehkä mukavimmin Kirppis-Center Manhattanilta, Kirppiskeskus Hassiselta tai Mimmin kirppikseltä. Hyviä kokemuksia Turun ulkopuolelta löytyy mm. Laitilan kirppikseltä, Porin Hyllymerestä, Vaasan Adam och Ewasta ja Helsingin Kaivarin kanuunasta.  

6. Mikä on uskomattomin hintapyyntö, johon olet kirppiksellä törmännyt?

Uskomattomia hintapyyntöjä näkee melkeinpä jokaisella kirppiskerralla. Tuntuu, että esimerkiksi puhkiruostuneesta vanhasta kahvipeltipurkista on ihan okei pyytää 10 euroa. Myös nukkaantuneet akryyliset ketjuliikkeen vaatteet vaikkapa 15 eurolla lämmittävät aina kummasti mieltä. Noot.

7. Oletko koskaan tavannut naamatusten ketään toista kirppistelijää, johon olet tutustunut netissä?

Tapasin juuri menneellä viikolla Instagramista tutun Kilta-keräilijän. Kunhan saan kuvattua ihanan marmeladipurkin, kerron tarkemmin vaihtajaisista ja tapaamisesta. En ole muita kirppistelijöitä tavannut, mutta olisi kiva joskus treffata esim. kanssabloggareita. Kuka ottaa haasteen vastaan?

8. Mikä on ykköskeräilykohteesi?

Tämä ei liene kamalan vaikeata arvata, mutta Kilta-astiat. Toki ostan suunnilleen kaiken käyttötavaran kirpparilta, eli ns. keräilen kaikkea hyödyllistä vaatteista viherkasveihin. Wärtsilän emalia on myös viimeisimpien vuosien aikana alkanut kerääntyä entistä enemmän. Ehkä pian pitää myöntää, että keräilen Fineliä.

9. Mitä tapaat tehdä ylimääräiselle ja turhalle tavaralle, josta haluat päästä eroon?

Myyn kirppiksellä ja jos tavara ei suunnilleen kolmen myyntiyrityksen jälkeen tee kauppaansa, laitan SPR:n keräykseen. Myös FB:n kirppisryhmissä tulee myytyä kamaa aika ajoin. Välillä tarjoilen tavaroitani myös ystävilleni. Aivan puhkikuluneet asiat heitän roskiin. Harvemmin laitan roskakoriin mitään, minkä voi vielä kierrättää.

10. Millainen olisi unelmiesi kirppisreissu?

Unelmien kirppisreissussa olisi vuorokaudessa tunteja enemmän kuin 24. Tuntuu, että kirppismatkoilla loppuu aina aika kesken. Viime kesänä tein parikin ihan huippukivaa kirppismatkaa. Toivottavasti ensi kesänä voin jatkaa taas kirppismatkailun perinnettä. Myös Tukholmassa ja esim. Köpenhaminassa haluaisin päästä taas pian kirppistelemään. Ulkomailla kirppuilu on aina yhtä kiehtovaa! 

11. Minkätyyppisiä blogeja tykkäät seurata?

Tykkään tietysti seurata kaikkia niitä blogeja, mitä sivupalkissani komeilee nelisenkymmentä kappaletta. Kirppislöydöt, sisustus, tuunailu, puutarhat ja matkustelu inspiroivat paljon. Seurailen myös satunnaista tyyliblogeja. Kivoja kulttuuri- ja taideblogeja haluaisin löytää enemmän. On ilo myös löytää uusia seurattavia blogeja. Tästä tulikin mieleen, että oman blogin matkaan on liittynyt uusia lukijoita. Kivaa. Tervetuloa mukaan! 

Haasteen heitän eteenpäin Aamukahvia ja iltateetä -blogille, Hyvän eukon tyttärelle, Ristirouvalle ja MS Ordinarylle. Olisi ihana lukea teidän ajatuksia bloggaamisesta ja kirppistelystä. 

Kysymyslista näyttää tältä:

1. Ikimuistoisin kirppislöytösi?

2. Miksi aloitit bloggaamisen?

3. Rakkain huonekalusi?

4. Kuinka paljon aikaa kulutat blogiisi?

5. Kivoin kommentti, jonka olet blogissasi saanut?

6. Lempivärisi?

7. Mikä on ykköskeräilykohteesi?

8. Onko sinusta bloggaamisella varjopuolia?

9. Miten kuvailisit sisustustyyliäsi?

10. Minkä tyyppisiä blogeja seuraat mieluiten?

11. Mikä bloggaamisessa on parasta?

Rentouttavaa sunnuntaita!

HRVDE ja hups!

Lauantaina matkasin Helsinkiin ja suuntasin reippain mielin Kampista kohti Kaapelia. Edessä oli elämäni ensimmäiset retro- ja vintagemessut. En ole laisinkaan messuihmisiä (koska tungos, kolhot messuosastot, mainoskrääsä, kallis sisäänpääsy, ylipirteät esittelijät) ja ihmettelinkin, mitä ihmettä olin tekemässä.

Hyytävä merituuli jäädytti varpaat jo muutamassa minuutissa, kun odottelin ystävääni ja mietin, että onkohan aivan järjetöntä maksaa sisäänpääsy, jotta pääsee hypistelemään retrotavaraa. Olimme kuitenkin yhtä mieltä seuralaiseni kanssa, että tapahtumaa pitää kokeilla, vaikka se vähän maksaisikin. Luulin viime metreille asti, että sisäänpääsy olisi 20 euroa, eli kympin sisäänpääsy oli mukava yllätys.

Päästyäni sisään Helsinki Retro & Vintage + Design Expoon, negatiiviset ajatukset kaikkosivat pian. Huokailimme kilpaa ystäväni kanssa, koska ympärillä oli niin paljon inspiroivaa katseltavaa. Ihana-sana taisi kärsiä jo alkumetreillä inflaation.

Aluksi Kaapelitehtaan halli tuntui pieneltä (vertailukohtana Turun ja Helsingin messukeskukset), mutta lopulta koluttavia pöytiä oli aivan tarpeeksi. Ensimmäisen kierroksen jälkeen seuraamme liittyi kolmas vintagen ystävä ja pidimme pienen neuvoa-antavan kahvitteluhetken ennen uusintakierrosta.

Kaffepaussin jälkeen, olin kehittänyt itselleni jonkinlaisen pakkomielteen ostamisesta. Tuo tunnetila on vaarallinen ja kärsin siitä aika ajoin. Olin miettinyt etukäteen, että jos kohdalle osuu ok:n hintainen tattikulho (luulin vielä noin tunti sitten, että tattikulhoa on kolmea kokoa, mutta pöh, niitä on vain kaksi ja omistan jo molemmat... mutta viikonloppuna siis mietin vielä keskikokoista tattikulhoa), niin voisin sellaisen hankkia.

Päädyin hieromaan kauppaa kahdesta peltipurkista. Samassa myyntipöydässä oli Kiltaa ja yhden keltaisen teekupin olisin voinut ostaa, mutta en ilman tassia. Kävi ilmi, että seurailemme samoja Facebookin retroryhmiä myyjättären kanssa. Varmaankin rupattelutaktiikalla sain hilattua hintaa alas vajaan kympin.

Kyseessä taitaa olla Julia-karkkipurkki. Olen näitä purnukoita ihaillut esim. Ripakintun tontilla, mutta en ollut ennen lauantaita nähnyt livenä näitä laisinkaan. Köyhdyin näistä 11 euroa/kpl. Ei mikään kirppishinta, mutta en kuvitellutkaan, että löytäisin tapahtumasta mitään parilla eurolla.

Keltainen yksilö on sisältä aivan priima, mutta purkin ulkopinnassa on yksi naarmu. Ruskea on puolestaan ulkoa melkein virheetön, mutta sisällä on vähän tummentumaa.

Eipä siis tarvinnut tyhjin käsin poistua tapahtumasta! Olisi tuolla kyllä ollut paaaljon kaikkea ihanaa, mitä olisin ottanut kiljuen vastaan. Vaatepuolta en kuvannut yhtään, mutta paikalla oli myös mitä hienoimpia vintage- ja retrovaatteita. Yksi porukastamme osti juurikin aivan ihastuttavan villakankaisen mekon.

En huomannut ottaa tapahtumasta yhtään yleiskuvaa, mutta esim. Lasinkeräilijän blogista löytyy vähän laajempaakin kuvakulmaa.

Mitä mieltä olette messuostoksesta?