sunnuntai 29. syyskuuta 2024

Kirppisvaatteita ja muutama rintakoru

Olen oikeasti yrittänyt olla tiukkana kirppisvaatteiden kanssa, mutta muutamaa laatuyksilöä on ollut liian hankala vastustaa. Laadukkaat neuletakit ja Marimekon vanhemmat vaatteet ovat sellaisia, mitä ei oikein voi ohittaa. 

Marimekon musta kauluspaita valkoisilla pilkuilla huusi nimeäni ja jopa toivoin, että paita olisi ollut väärän kokoinen. Ei, aivan sopiva tuo on. Tämä löytyi Eurasta Kirppis Löytökehästä 18 eurolla. Paita on selvästi vanhempaa tuotantoa, mutta puuvilla ei ole ns. peltimäistä, mitä osa Marimekon vintage-paidoista edustaa myös. 



COS-merkin musta merinovillainen neuletakki löytyi viime viikonloppuna Bella-kirppikseltä. Olin järjestämässä omaa kirppispöytää ja kuinka ollakaan, silmäni osuivat tähän vaatteeseen. Hyvälaatuinen ja -kuntoinen vaate maksoi 12 euroa. Pieni, mutta laadukas "törsäys" siis. 



Paksua puuvillaa oleva tummansininen COS:in kaksirivinen neuletakki tuli vastaan puolestaan kesällä Taivassalossa pihakirppiksellä. Takki näyttää kuvassa mustalta, mutta on todellisuudessa tummansininen. Tämä kustansi 6 euroa.


Rintakorukokoelma on kasvanut jälleen muutaman yksilön verran. Puuta ja metallia yhdistävä musta hiiri löytyi Kyläsaaren kierrätyskeskuksesta 2 eurolla. En tunnistanut tätä söpöä tyyppiä alkujaan Aarikaksi, mutta kyllä tuo hiirulainen on Aarikkaa.



Aitoa rihkamaa edustaa puolestaan  Bella-kirppiksellä tapahtunut lipsahdus. Oman myyntijaksoni aikana ramppasin sen verran usein kyseisellä kirppiksellä, että on suoranainen ihme, että haksahdin vain kahteen löytöön. Tämä koirakoru on toinen niistä. Koru kustansi 2,50 euroa.



Nyt ei taida olla löytöjä rästissä. Kohti siis ehkä uusia löytöjä tai vanhojen ihailua!

keskiviikko 25. syyskuuta 2024

Nahkalaukku ja hopeinen sormus (+ kertomus pieleen menneestä kirppisostoksesta)

Aivan alkuun, kiitos ihanista ja inspiroivista kommenteista edelliseen kirjoitukseeni! Nyt on paljon kivoja juttuideoita itämässä, toivottavasti pääsen niitä pikkuhiljaa toteuttamaan. Pian alkaa toki bloggauksen hankalin aika: luonnonvalo vähenee ja jokainen valokuva näyttää kammottavalta, mutta olen selvinnyt jo yli 10 vuoden ajan myös talvikuukausista ja valokuvaamisesta. Kyllä se siis tulevinakin kuukausina jollakin tavalla suttaantuu!

Välillä kirppislöydöt menee myös pieleen. Vuoden lopussa olen perinteisesti koonnut hitit ja hudit -postauksia (esim. täällä ja täällä), mutta nyt täytyy myöntää jo tässä vaiheessa vuotta, että onnistuin sössimään yhden vähän kalliimman hankinnan. Olen jo pidemmän aikaa etsinyt uutta tarpeeksi kookasta nahkalaukkua kirppiksiltä, koska noin 15 vuotta palvellut edellinen yksilö kaipaa kunnon huoltoa ja korjausta. Aion jatkaa vanhankin laukun kanssa, mutta halusin rinnalle uuden luottoyksilön.


Hyllykirppiksillä ei tärpännyt, eli selailin myös tori.fi:tä ja Zadaa:ta. Molemmissa käytettyä tavaraa myyvissä alustoissa pyöri kaikenlaisia laukkuja, mutta keväällä tärppäsi! Ostin 40 eurolla laadukkaan Tiger of Swedenin veskan lopulta Zadaasta. Kun laukku saapui, olin heti hieman pettynyt: laukun malli oli toisenlainen, mitä olin hahmottanut kuvista ja laadukas ja paksu nahka toi mukanaan toisenlaisen ongelman: laukku tuntui tyhjänäkin hitusen painavalta. En kyseistä hankintaa edes esitellyt täällä blogissa, koska ajattelin myös, että ehdin löydön esitellä myös syksymmällä.



Jätin laukun kesän ajaksi naulakkoon roikkumaan. Loppukesästä nappasin sen hetken mielijohteesta ulkokirppikselle myyntiin. Moni hypisteli laukkua päivän aikana ja oli selvästi siitä innostunut. No, oikea ostaja osui onneksi kohdalle, ja sain laukun myytyä. Otin totta kai ns. takkiini, koska pyysin laukusta vain 25 euroa. Olisin saattanut saada enemmänkin, jopa tuon 40 euroa, mutta lopulta halusin vain laukusta eroon.



Olinkin siis varovaisen innostunut, kun bongasin Itäkeskuksen Kontissa 10 eurolla vanhemman nahkalaukun. Hypistelin laukkua hetken ja pohdin, onko tuo sopiva minulle pieleen mennyt laukkuostos mielessä. Veska on ehkä hitusen pieni, mutta saan tungettua sinne kannettavan tietokoneen juuri ja juuri. 

Vintage-laukku on Englannista peräisin ja esineen muotoilu on mielestäni melko moderni.  Katsotaan, miten hyvin laukku kestää kulutusta – ainakin nyt fiilikset ovat hyvät.

Toinen asustelöytö on koru. Tämä hopeoitu sormus löytyi elokuun loppupuolella järjestetystä Vintage and Wine -tapahtumasta Kulttuurikasarmilta. Sormus oli kalliimpi kuin ns. peruskirppislöytö, ja maksoin tuosta 30 euroa. En tiedä korun alkuperästä enempää, mutta oma arvioni on, että sormus voisi olla peräisin 1960- tai 1970-luvuilta. 



Tällaiset kirppislöydöt tällä erää. Tuleeko teidän ostettua välillä huteja kirppiksillä?

lauantai 21. syyskuuta 2024

Mistä kirjoitan?

Tämä kysymys on pyörinyt mielessäni, kun olen yrittänyt ostaa vähemmän tavaraa kirppiksiltä. Mitä tapahtuu kirppisblogille, jos esiteltäviä löytöjä ei ole? Myönnettäköön, että minulla on muutama vaatelöytö esittelemättä ja pari muutakin kivaa kirppisjuttua jemmassa, eli tämä kysymys on ehkä enemmänkin retorinen.


Olen tottunut julkaisemaan noin kolme blogikirjoitusta kuukaudessa ja jutut pyörivät enemmän tai vähemmän juuri löytöjen ympärillä. Joskus on saattanut käydä niin, että tämä blogi on vähän ohjannut myös hankkimaan kirppisjuttuja – silloinhan on jotain mitä esitellä. Ehkä hieman hassua. 



Pidän blogeista ja blogien lukemisesta edelleen paljon, vaikka moni kanssabloggaaja on lopettanut kokonaan tai siirtynyt pelkästään Instagramiiin. Aivan varmasti löydän ja keksin kirjoitettavaa, vaikka uusia löytöjä ei välttämättä olisi – voinhan aina kirjoittaa keräilystä, kirppistapahtumista tai esitellä tarkemmin jotain jo löytynyttä tai vaikka kirjoittaa enemmän kierrätyksestä ja sisustuksesta. Ajatuksia, ehdotuksia?



"Löytötyhjiölle" saattaa olla yksi selvä syy: minulla on nyt ollut vajaa viikon kirppispöytä ja olen ihmeen hyvin pystynyt vastustamaan syyskuussa kirppistavaroiden kutsun. Ensin, kun riipii kotona kirppistavarat kasaan, hinnoittelee ne ja käy aktiivisesti siivoamassa kirppispöytää, täyttyy ns. kirppiskiintiö melko nopeasti. Olen todella tyytyväinen, että sain vihdoin kammettua itseni myyjäksi hyllykirppikselle (valitsin Bellan), koska myyntijakso on sujunut varsin mukavasti. Vielä on vaatteita, koruja ja kenkiä jäljellä myyntipöydässä, mutta monta tavaraa on onneksi löytänyt uuden kodin jo. 
  


Kivaa kirppissyksyn jatkoa, seuraavassa postauksessa varmasti jotain uusia kirppislöytöjä myös esittelyssä!

Ps. Kuvituksena blogin kolmelta ensimmäiseltä vuodelta suosikkikuvia. Kuvissa esiintyy myös niitä kirppisjuttuja, mitä edelleen omistan.

torstai 29. elokuuta 2024

Kirppisjuttuja

Tässä pläjäys viimeisimpiä löytöjä. Monia mieluisia juttuja on tullut vastaan. Paljon ja kaikkea on myös nurkkiin kertynyt. Tulevana syksynä aion myydä vihdoin Helsingissä hyllykirppiksellä (paikka jo jopa varattu!), eli yritän jälleen päästä vähän kamoista eroon. Syksyn kynnyksellä on muutama ulkoilmakirppis, joihin osallistun, jos vain ilmat sallivat. Jotta uusia kivoja löytöjä voi harkita, pitää myös vanhoista välillä luopua.

Kilta-astiat

Kilta-astioita tulee vähemmän vastaan sopuhinnalla nykyään, mutta aina välillä onnistaa. Valkoiset Killat löytyivät Taivassalosta ulkokirppikseltä heinäkuun lopussa. Teekuppi, kahvikuppi ja kaksi teekuppien lautasta maksoivat yhteensä 4 euroa. Harvemmin näin halvalla löytää juuri valkoista Kiltaa.

Valkoisissa Killoissa hinnat ovat usein korkeammalla kuin esimerkiksi sinisessä tai vihreässä, eli tämä oli oikein mieluinen bongaus.

Vihreä aamiaislautanen tuli vastaan Kauttualla Eurassa Kirppis Löytökehässä 3 eurolla. Astiassa on vähän naarmua, mutta tuntuu että näissä on lähes aina, jos astiaa on yhtään käytetty. 





Korut

Kalliimman koruhankinnan tein myös Taivassalon ulkokirppikseltä. Kyseessä on suomalainen Erik Granitin muotoilema hopeariipus vuodelta 1971. Granitin tuotanto on todella laajaa ja aivan ihania koruja löytyy vaikka millä mitalla. Olen muutaman kerran ostanut Granitia tietämättä korun suunnittelijaa, mutta tällä kertaa tekijä oli selvillä ostovaiheessa ja hinta korulle oli ehkä tästäkin syystä korkeampi, 30 euroa. 



En ole tätä vielä kiillottanut, mutta täytyy poistaa tummentumaa hieman ennen käyttöä. Nuo lenkit ovat liikkuvia, mikä tekee mielestäni esineestä vielä kiehtovamman. 


Värikäs kalakoru on ehtaa rihkamaa. Tämä löytyi Vantaalta SPR:n Kontista 3 eurolla. Kalan olemus ja ilme on jotenkin symppis, ja en pystynyt kalaa hyllyyn jättämään, vaikka rintakoruista ei ole puutetta...

Kynttilät

Kaksi koristeellista kullanväristä matalampaa kynttilää löytyi Kirppis Löytökehästä yhteensä 2 eurolla. Löysin vastaavat kynttilät valkoisena viime vuonna, mutta en ole niitä vielä polttanut. Tällaisia kynttilöitä tehtiin varmaankin 1960–1970-luvuilla, tai ainakaan aivan lähivuosilta nämä eivät ole.




Finnmarin kynttiläsetti ja servietit tulivat puolestaan vastaan Salon Secondhandmarketissa. Avaamaton paketti kahta eri kokoa serviettejä kynttilöineen maksoi 4,20 euroa. Tykkään juuri tällaisista arkisista ja käytännöllisistä löydöistä. Sekä kynttilät ette servietit ovat nykyään melko hintavia uutena, eli jos kivoja tulee kirppiksellä kohtuulliseen hintaan vastaan, ostan kumpiakin. Toki nykyään esimerkiksi Marimekon servietit ovat jopa kirpparilla kalliita, eli ihan ilman harkintaa en niitä hanki.

+ Turkoosi panta


Tämä suht juhlava ja vähintään näyttävä panta löytyi Taivassalosta Armida Secondhand & vintagesta. Kangas on kierrätettyä vanhempaa silkkiä ja panta on käsityötä. Tämä kaunokainen maksoi 36 euroa, mutta maksan mielelläni vähän enemmän tällaisista tuotteista, joiden tarinan tiedän ja kannatan paljon mielummin kivijalkaliikettä ja käsityöläistä, kuin kasvotonta verkkokauppaa tai vastaavaa.

Oikein kivaa elokuun loppua, syksyä kohti mennään!

perjantai 16. elokuuta 2024

Sakari Pykälä: Kulma, Riihimäen lasi

Löysin loppuvuodesta 2022 Kajaanista kierrätyskeskuksesta silmää miellyttäneet lasit alennuksesta, mutta ostin ns. sian säkissä, koska en tuolloin tunnistanut laseja. Hieman myöhemmin tajusin ostaneeni neljä Sakari Pykälän Riihimäen lasille suunnittelemaan Kulma-lasia. 


Lasien löytymisestä lähtien olen enemmän tai vähemmän aktiivisesti etsinyt sarjaan kuuluvaa kaadinta. Kerran törmäsin lasi- ja kannusettiin Lahdessa Kirpputori Kisällissä noin 60 eurolla, mutta päätin jatkaa vielä etsintää. Heinäkuussa kirjoitin tori.fi:n hakukenttään oikeat hakusanat ja muutaman minuutin kuluttua omistin priimakuntoisen setin laseja ja kannun 45 eurolla.


Minulle Sakari Pykälä on suunnittelijana melko tuntematon, mutta hän on suunnitellut myös muita lasisarjoja juuri Riihimäen lasille ja signeerattuna lasiesineitä myös. Tämä kyseinen Kulma-sarja oli tuotannossa vuosina 1956–1968. Sarjaan kuuluu myös pieniä kulhoja ja ainakin maljakoita. 


En ole törmännyt kuin sinisävyisiin laseihin ja kannuihin, mutta ainakin Kulma-maljakoita on ymmärtääkseni tehty myös esimerkiksi punertavana Voi olla, että muitakin Riihimäen lasitehtaalla 1950- ja 1960-luvulla käytössä olleita lasimassojen värejä on ollut käytössä.


Kulma-lasit näyttää ainakin omaan silmään melko pienikokoisilta, mutta lasin vetoisuus on yli 2 desiä. Kaunista, siroa ja kulutusta kestävää designia ehdottomasti. Aikoinaan, kun tutkailin lasien alkuperää, moni huomasi yhtäläisyyden myös Iittalan Essence-sarjan lasien kanssa, mikä toden totta pitää myös paikkansa.


Nyt näitä Kulma-laseja on komeat 10 kappaletta kasassa, eli lisää ei tarvitse aivan heti haalia. Seuraavaksi aion laittaa kiertoon turkoosinsiniset Faunat, koska kaikkea ei voi kerätä ja säilöä – valitettavasti.

lauantai 10. elokuuta 2024

Aikamoinen kirppisvisiitti!

Nyt saattaa olla käsillä tämän vuoden paras kirppislöytö! Vierailimme viime perjantaina ensimmäistä kertaa suht tuoreella Kirppis-Keitaalla Salossa. Itse asiassa kaikki kolme juttua, mitä matkaani tarttuivat kyseisestä paikasta, ovat helmiä, mutta kyllä ykkönen on tämä tanskalainen Quality Systemin varjostin 2 eurolla!


Katseeni kiinnittyi kirppiksellä kivan oloiseen loosiin ja meinasin lähteä pöydän äärestä huomaamatta ensin melko retrohenkistä pahvirasiaa. Onneksi kansikuva lopulta herätti huomioni. Paketti kertoi sisältävän koottavan valaisinkuvun. Sanat Made in Denmark ja Quality System viimeistään herättivät kiinnostukseni.





Toki myös se, että hintalapussa luki vain 2 euroa, helpotti ostopäätöstä. Kirppiksellä olin vielä sitä mieltä, että kotona ei ole paikkaa valaisimelle ja että esine on vähän liian retro. Puolisoni kuitenkin innostui esineestä ja sen kokoamisesta ja kannustusta sateli myös ystävien suunnalta, joiden kanssa kirpparia kierrettiin.

Ajatus oli myös, että tuolla hinnalla ei haittaa, vaikka kaikki osat eivät olisi edes tallella. Lopulta kuitenkin paketista kuoriutui täydellinen kokonaisuus: kaikki osat pienemmistä nippeleistä isompiin akryylipaloihin, olivat tallella. Jopa alkuperäinen kosteusliina muovi- ja akryyliosien pyyhintään, oli mukana.



Valaisin oli helppo koota ja ohjelappunen tietysti auttoi osien hahmottamisessa. Täytyy myöntää, että nähdessäni valmiin kuvun, olin aikamoisen innoissani. Aloitin googlaamaan esinettä ja tajusin pian, että osuin jonkinlaiseen kultasuoneen!

Löysin verkon huutokaupoista samaa valaisinta ja vastaavia esineitä on myyty yli 100 eurolla, jopa huomattavasti tyyriimmälläkin. Onneksi pakkaus oli tallella, koska juuri tämän takia, esine oli tunnistettavissa helpommin.



Tanskalainen Quality System on tullut tunnetuksi juuri tämän kaltaisista itse koottavista muovisista valaisinkuvuista. Yhtiö toimi vuosina 1965–1985 ja sen suunnittelijoita olivat Flemming Brylle ja Preben Jacobsen. Koska itse varjotimessa ei ole merkintää tai leimaan, moni Quality Systemin valaisin on jäänyt tunnistamatta ja kyseiset suunnittelijat ja koko yhtiö on jäänyt vähäisemmälle huomiolle. Silloin, kun koko paketti on tallessa, on design tunnistettavissa huomattavasti helpommin.

Kupu toimii varmasti parhaiten riippuvana, mutta meillä käyttöä on tässä kohtaa enemmän pöytävalaisimelle, eli vanha kasvivalo päätyi lampunjalaksi. Jospa vastaan tulee jokin vielä paremman mallinen pöytävalaisimen jalka kirppiksellä, menee tuo vaihtoon, mutta ihan toimiva kokonaisuus tuokin on.


Kaksi muuta löytöä ei lyö aivan niin ällikällä, mutta hyviä nämäkin ovat: Kaj Franckin suunnittelema Kilta-sarjan uunivuoka kannella tuli vastaan 4,50 eurolla. Pohjassa ei ole Arabian leimaa, eli hinta taisi olla siksi noin alhaalla. Minulla on vastaava keltaisena, mutta kannen nuppi on halki, eli yritän saada keltaisen kiertoon, kun priimakuntoinen yksilö löytyi tilalle.


Kolmatta hankintaa pohdin myös jonkin verran jo kirppiksellä, koska sydänkuvioinen pussilakanasetti (2 pussilakanaa ja 2 tyynyliinaa) ei ollut hinnalla pilattu, 5 euroa, mutta pussilakanat oli tärkätty todella koviksi. Hetken mietin, että onko kangas paperia, mutta ei sentään.

Otin kuitenkin söpökuosisen setin kotiin ja kun ryhdyin pussilakanoita pesemään, huomasin niissä Finlaysonin pesulapun. Aikamoista! Harvemmin hyväkuntoisia suomalaisia petivaatteita saa tähän hintaan. Ymmärtääkseni tämä kuosi on ollut myös retropiireissä melko suosittu.



Kyseessä on siis Arja Mattilan vuonna 1971 suunnittelema Onni-kuosi Finlaysonille, joka tunnetaan paremmin nimellä "Miljoonasydän". Pesulapusta löytyy myös merkintä "Suomalaista PMK laatua". PMK piti ihan googlata ja kyseessä oli siis suomalaisten puuvillaa jalostavien tehtaiden yhteinen markkinointiyhtiö. PMK:n perustajina toimivat viisi suurta tekstiilitehdasta: Finlayson, Forssa Oy, Tampereen Pellava, Porin Puuvilla ja Vaasan Puuvilla. PMK toimi vuoteen 1975 asti.

Olen nyt pessyt kerran nuo ja kangas on edelleen aika jäykkää (ja toki myös ryppyistä). Ehkä pesen nuo vielä kerran ja toivon, että kangas tuosta vetreytyy. Onko petivaatteiden tärkkääminen yleistä? Mankeloidut lakanat on ihania, mutta tuo tärkkäys on vähän liikaa. 

Sanoisin joka tapauksessa, että visiitti Kirppis-Keitaaseen oli napakymppi!