Viljo Heinosen keramiikkalaatta

Tällainen kaunokainen tupsahti eteeni alkukuusta Maskun Wanhassa Nestorissa. Keramiikkalaatta herätti heti kiinnostukseni ja nappasin sen parempaan syyniin. Laatan pinnassa on jäljellä hopeanhohtoinen tarra, missä lukee "Viljo Heinonen Helsinki". VH-merkintä löytyy kuvapinnasta myös.

En sen ihmeempiä empinyt, vaan nostin keraamisen esineen ostoskoriini 8 eurolla. Laatan kuvitus tuo mieleeni itse asiassa Rut Brykin – taiteilijan, jonka keramiikkaa olisi ihana omistaa. Hintalapussa oli muistaakseni maininta 1950-luvusta ja kuvitus tuo mieleeni ehdottomasti Mid-century modern -tyylin. Ennen kaikkea esine miellyttää silmääni kovasti!

Laatassa yhdistyy ihanasti myös lasitettu ja lasittamattoman pinta: maljakko, sitruuna (rakastan!), oksa marjoilla ja kukkien keskiosat ovat kiiltäviä, muut osat mattaa.

Googlaamalla ei kamalan paljon löydy, kun hakee tietoa Viljo Heinosta. Yleensä Heinosen nimi yhdistetään Kupittaan saveen, mutta Helsinki-merkintöjä ei ainakaan vielä ole tullut vastaan. Erilaisia keramiikkaesineitä, lähinnä eläinfiguureja löytyy kyllä, mutta mitään vastaavaa ei omiin silmiini ole ainakaan vielä osunut. Täytyy jatkaa hieman tutkimuksia, jospa löytäisin vähän lisää infoa tästä kaunokaisesta. Jos sinulla on jotain tietoa keraamikosta, niin laita ihmeessä viestiä kommenttikenttään. 

Laatan takana on periaatteessa paikka tarralle myös, mutta en ole uskaltanut siirtää tarraa. Oikeastaan en haluaisi tarraa etupuolelle, mutta en halua kokonaan poistaa tai rikkoa sitä myöskään. Onkohan tämä vähän samanlainen tilanne kuin Iittalan tarrojen kanssa? Ne revin kyllä irti lähes aina.

Sanoisin, että tein aikamoisen ihanan löydön pikkurahalla! Vielä pitää sopiva paikka katsastaa seinältä, mutta sellainen löytyy varmasti. 

Kesän suuri kirppismatka (29 kirppistä, 4 päivää)

Heinäkuun puolivälistä on hujahtanut jo tovi, mutta tämän kesän suuri kirppismatka ja sen annit on vielä jakamatta! Kirppismatka oli kilometreiltaan massiivinen ja kirppareita mahtui matkalle 29 kappaletta. Paikkoja koluttiin yhteensä noin nelisen päivää, mutta osa päivistä täyttyi muullakin ohjelmalla. Reissu alkoi Jyväskylästä ja suuntasimme Äänekosken, Viitasaaren, Pihtiputaan ja Kempeleen kautta Ouluun. Takaisin kohti etelää matkattiin Raahen, Kokkolan ja Pietarsaaren kirppisten kautta.

Suuren kirppismatkan postaus on myös massiivinen, eli ota hyvä asento – toivottavasti jaksat seurata loppumetreille asti. 

Päivä 1 

Jyväskylä

Retken alkupiste oli tällä kertaa todellakin Jyväskylä ja paikkakunnalta tsekattiin vain pari kirppistä: Kirpparilla.fi ja Kierrätyskauppa Sovatek (eli kierrätyskeskus). Pari aikaisempaa visiittiä Kirpparilla.fi:ssä on ollut varsin onnistuneita, eli odotukset olivat kieltämättä korkealla. Jäin kuitenkin hieman harmittelemaan tällä erää Jyväskylän kirppiskokemuksia, koska lopulta vastaani osui vai yksi sininen Kilta-kulho ja pokkari. 

Kiltaa on aina kiva löytää ja näitä kulhoja tulee käytettyä todella paljon. Sininen astia maksoi 2,40 euroa ja lukemattoman oloinen Nathan Hillin Nix-kirja 2,50 euroa. Tuon olen halunnut lukea jo jonkin aikaa, mutta en ole jostain syystä laittanut itseäni kirjaston varausjonoon (mikä voi joskus olla masentavan pitkä). Nyt sitten kirja päätyi parilla eurolla omaksi.

Äänekoski

Jyväskylän jälkeen auton nokka osoitti kohti pohjoista. En ole koskaan ollut autokyydillä tuolla suunnalla. Odotin todella jännityksellä, millaisia kirppispitäjiä vastaan tulisi. Ensimmäinen pysähdys oli Äänekoskella. Äanekosken Ekocenter osoittautui aivan loistavaksi! Siisti, kohtuuhintainen ja laaja kierrätysmyymälä tarjosi kaikenlaista hyödyllistä. Paikka oli juuri sellainen aarreaitta, mistä löytää käytettynä lähes mitä vain. Lopulta löysin ystävilleni toiveissa olleita asioita, mutta omaan haavini osui laajasta valikoimasta vain pieni okranvärinen Arabian SF-ruukku. En voinut ruukkua jättää hyllyyn 0,50 euron hinnalla.

Äänekosken keskustassa kävimme myös useammalla kirppiksellä: Upendo, Mörön puoti ja Äänelöytö. Ainoastaan viimeksi mainitussa paikassa tärppäsi: löysin puisia pieniä kuusenkoristeita. Nämä ovat arvatenkin kranssimateriaalia. Rasia maksoi 1,50 euroa. Muut Äänekosken paikat Ekocenterin lisäksi eivät aivan vakuuttaneet, mutta onneksi yksi paikoista oli ässä!

Viitasaari

Viitasaaren ytimestä löytyi kaksi kirpparia: yksi hyväntekeväisyyskirppis ja yksi hyllykirppis. Lopulta kumpikaan paikoista ei tarjonnut tuomisia kotiin, mutta Lähetystori Ndukan itse leivottu pulla oli todella maukas! Teekuppi ja pulla taisivat maksaa yhteensä 1,50 euroa. Tiedän, mikä olisi Viitasaarella kantapaikkani! Jessen mesta -kirppiksellä oli muutama ihan kiinnostava juttu, mutta lopulta en tehnyt tuoltakaan yhtään löytöä.

Pihtipudas

Pihtiputaalla ajoimme kylänraittia pariin otteeseen, kun emme meinanneet millään löytää uuden oloista Kirppisasemaa. Tämä hyllykirppis olisi varmasti joku toinen päivä tarjonnut löytöjä, mutta myös Pihtipudas ohitettiin ilman hankintoja. Aseman kirppisellä ihailin mm. ryijymattoa ja muutamaa silkkihuivia, mutta esineet jäivät odottamaan seuraavaa potentiaalista ostajaa.

Kempele

Päivän viimeinen kirppis osui Kempeleeseen (vai Kempeleelle?). Paikka valikoitui sen perusteella, että kirppis oli auki klo 19 asti. Luksusta! Wanillan kirppis ei tosin osunut ihan makuhermooni: tonneittain lastenvaatteita, ketjuvaatteita, Kiina-kamaa ja ylihinnoiteltuja keräilyesineitä. Toki tiedän, että kirppiksellä kuin kirppiksellä voi käydä tuuri ja koskaan ei oikeasti voi tietää, mitä hienouksia vastaan osuu. Tällä erää löytöjen määrä oli kuitenkin pyöreä nolla.

Päivä 2

Oulu

Osa toisesta retkipäivästä oli omistettu Oulun kirppiksille. Myönnän, että muuten paikkakuntaan tutustuminen jäi hyvin ohueksi, mutta kirppismatkojen fokus on todella kirppareiden massiivisesssa koluamisessa. Kävimme sentään Oulun keskustassa nauttimassa kahvia ja teetä kauniissa Ravintola Puistolassa ja maistelimme erittäin maistuvaa bangladeshilaista ruokaa pienessä Fuckha-nimisessä ravintolassa. Loput ajasta kiertelimme tietysti epämääräisiä teollisuusalueita tai muita ei niin viehättäviä kulmia.

Ehdimme kiertää yhteensä kuusi kirppistä ja suosikikseni nousi Järkikirppis. Tuota paikkaa moni myös suositteli, kun kyselin Oulun kirppiksistä. Paikka oli myös ainoa, mistä tein itselleni löydön: pussillinen muovieläimiä 1,50 eurolla. Ja kyllä, mielessä on hieman erilainen kranssi. Hitusen huvittavaa, että Oulun ainoa tuliainen oli pussillinen kranssimateriaalia, mutta ainakaan en haksahtanut mihinkään puolivillaiseen hankintaan.

Oulun Kontti oli erittäin miellyttävä ja hyvätasoinen. Tuolta olisin varmasti jonain muuna kertana bongannut kivoja löytäjä. Huonekalut olivat mielestäni erittäin kohtuullisesti hinnoiteltuja ja osa vanhemmista laatuvaatteista oli myös mukavan hintaisia.

Paljekirppis oli puolestaan matkan yksi ankeimmista paikoista, mutta tuollakin oli väkeä kiertelemässä, eli varmasti joskus paikassa myös tärppää. Kierrätyskeskus Likke oli sympaattisen oloinen, mutta tuoltakaan en löytänyt mitään houkuttelevaa. Kirpputori Lähis herätti etukäteen hyviä viboja, mutta paikassa oli selvästi hinnoiteltu monet myynnissä olleet tuotteet aikamoisen yläkanttiin.

Viimeinen vierailukohde oli Oulun keskustan Kirpparilla.fi, missä ehdin pyörähtää vain aivan hetken, eli en oikein ehtinyt edes tutkia paikkaa kunnolla. Vaatteita oli todella runsaasti tarjolla, mutta ehkä jotakin tuolta olisi voinut löytyä, jos aikaa olisi ollut hitusen enemmän.

Päivä 3

Raahe

Kolmannen päivän ekat kirppikset korkattiin Raahessa – kyseessä oli jälleen aivan uusi paikkakunta minulle. Raahen vanha keskusta osoittautui viehättäväksi. Nautimme lounaan kehutussa Langin kauppahuoneessa, suuri suositus paikalle. Erityisesti kakkutarjonta oli silmiä hivelevä, kuten paikan sisustus myös.

Raahessa kierrettiin kolme kirppistä: eka visiitti tehtiin Sydänkirppiksellä. Vierailu muistuu varmasti vuosiksi eteenpäin, koska paikassa oli yhtä aikaa karaoke! Aikamoista. Tunnelma oli jotenkin riipaisevan melankolinen: vanhempi herra lauloi iskelmää samaan aikaan, kun kiertelin hyväntekeväisyyskirppiksen hyllyjä. Lopulta löysin hieman hassun tiikkisen kissakoristeen (3 euroa), vihreän paksun villapaidan (5 euroa) ja pieniä glitterpalloja (2 euroa) joulukransseja varten.

Kävi ilmi, että tuo kissa on mahdollisesti serviettiteline, mutta vieteriosa on käännetty jossakin kohtaa kissan ympärille. Taidan säilyttää vieterin noin, koska kissa toimii rehellisesti koriste-esineenä. Minulla on selvästi jonkilainen sykli sympaattisten puisten eläimien suhteen. Viime vuonna löytyi lintu ja kesällä 2020 koira. Yritän vastustella juuri tällaisia löytöjä, mutta selvästi en näitä pysty kamalan hyvin vastustamaan...

Vihreä villapaita on muuten kirppisvaatehankinta numero 11 tänä vuonna. Metsänvihreää neuletta olen etsinyt pitkään ja siksi tartuin tähän ihanan paksuun villapaitaan. Paita on aivan täydellisen värinen ja lämmin!

Seuraava kohde oli Raahe-kirppis, kompaktin kokoinen hyllykirppis. Tuolta matkaani tarttui komea kaktus/mehikasvi. Kookas kasvi maksoi 10 euroa. Tällaiset isot viherkasvit tuppaavat olemaan hinnoissaan uutena, eli olin varsin tyytyväinen tähän löytöön. En ole vieläkään saanut siirrettyä kasvia ruukkuun. Katsotaan, kuinka kauan tuo oleilee kirppisruukussa. Matkaseuralainen ei ollut ostoksesta yhtä innoissaan: melko suurikokoinen piikikäs kasvi piti tunkea pieneen Miniin, mutta onneksi sekä kasvi että matkustajat selvisivät vaurioitta.



Samaisesta paikasta löysin toisen, hieman kookkaamman Arabian ruukun 0,50 eurolla. En jälleen pystynyt vastustamaan ruukun kutsua.

Vierailimme vielä PH-kirppiksellä, mikä on kivan oloinen hyllykirppis. Muutamaa vaatetta hipelöin, mutta vastustin niiden kutsun. Raahen kirppikset tekivät minuun vaikutuksen, kaikki kolme paikkaa olivat oikein kivoja.

Pietarsaari (ja Kokkola)

Raahesta matkasimme suoraan Pietarsaareen ja kello tikitti tuossa kohtaa melkoisen paljon. Pietarsaaressa olen kirppistellyt kerran aikaisemmin ja muistoissani paikka oli todellinen kirppismekka. Tällä erää piti hieman pettyä, mutta ehdimme toki käydä vain kahdessa paikassa: City Loppiksella ja Vanhustenystävien kirppiksellä. Tuolta silmiini osui Arabian lautanen, mitä olen aikaisemmin löytänyt jokusen kappaleen mökille. Päätin hankkia yhden syvän lautasen samaa sarjaa kahdella eurolla.

Kokkolan SPR:n kirppis oli auki iltaseitsemään, eli ehdimme juuri ja juuri pyörähtää vielä tuolla. Marja Kurjen kookkaan silkkihuivin bongasin todella naurettavan halvalla, eurolla. Saman tyylinen huivi oli hinnoiteltu Oulun Kontissa pariin kymppiin, eli hykertelin tietysti tyytyväisenä kauniin huivin löytämisestä.

Silmiini osui myös ilahduttava tieto SPR:n kirppiksen seinässä: kesäkeskiviikkoisin järjestettävä iltatori Kokkolan torilla! Mikä upea mahdollisuus katsastaa vielä illan päätteeksi paikallisen iltatorin anti.

Torilla oli yllättävän paljon kirppismyyjiä ja toki myös muita myyjiä ja ruokakojuja. Iltatorilta löysin lopulta kaksi kaunista rintakorua yhteensä 3 eurolla (olin ihmetellyt aikaisemmin matkan aikana, miten en ollut löytänyt "edes yhtä" rintakorua kirppismatkan aikana) ja kaksi Arabian astiaa yhteensä vitosella mökkikäyttöön. Ei hassumpi iltatori todellakaan!

Päivä 4

Kokkola

Kirppismatkan viimeisen päivän vietin Kokkolassa. Lähdin junalla samaiselta paikkakunnalta kohti Helsinkiä ja olin fiksusti valinnut iltapäivän junan, eli ehdin kiertää ihan kivasti Kokkolan paikkoja ennen kotimatkaa.

Kokkola teki kirppistarjonnallaan vaikutuksen: paljon hyväntekeväisyyskirppiksiä ja monet paikoista oli oikein innostavia. Vanha Kokkola oli myös todella kaunis: aurinkoinen päivä oli täydellinen vanhojen puutalokortteleiden kiertelyyn. Suosittu vohvelikahvila museokorttelissa oli jälleen myös aivan ihastuttava. 

Kokkolan kirppikset tarjosivat muutaman kivan löydön: Pietarin katulasten hyväksi -kirppikseltä löysin hyvin retron pikkuliinan, mikä päätyi keittiöpyhkeeksi. Liinan kuvitus on mielestä aivan ihana! Nooan arkki ei sinänsä ehkä iske, mutta kuvitus kyllä. Upeita hahmoja liina täynnä. Pesussa hyvin rypistynyt liina maksoi 0,50 euroa.

Toisen hankinnan tein Baptistiseurakunnan kirppiksellä. Juuri sopivankokoinen ja täydellisen mallinen Marimekon mustavalkoinen puuvillamekko vuorilla maksoi 15 euroa. Ei hassumpaa! Ostoksen myötä tämän vuoden vaatekiintiö (15 kpl) on tosin täynnä, kääks. Katsotaan, miten loppuvuosi sujuu vaatehaasteen kanssa. Kamalasti en haluaisi lipsua, mutta vuotta on vielä monta kuukautta edessä.

Vierailin myös Kokkolan Kierrätyskeskuksessa, Yhteiskristillisellä lähetyskirppiksellä, Ykköskirppis One:ssa ja Lähetystorilla. Kaikki paikat olivat vierailun arvoisia, mutta tällä kertaa löydöt osuivat muihin paikkoihin.

Sellainen kirppispläjäys tällä erää! Olisiko joku ostoksista lähtenyt matkaasi myös?

Edit. Pihtipudas kirjoitettu oikein

Arabian KA-mausteikko kasassa

Olen löytänyt vuosien saatossa yksitellen Arabian KA-maustesetin osat: etikkapullon, suola- ja pippurisirottimen ja sinappiastian. Vain tiikkinen alusta on uupunut. Jopa etikkapullo korkkeineen löytyi suht kivuttomasti aikoinaan Turusta Kirppis-Center Manhattanilta. Aika usein tuota pulloa näkee juuri ilman korkkia.

En ole etsimällä etsinyt alustaa ja välillä kirppiksellä on tullut suht sopivan kokoisia alustoja vastaan. Viimeisimmän bongasin Iso Roban Fidasta 1,50 eurolla. Tiesin, että lautanen on väärän mallinen, mutta koko oli passeli näille esineille. Tuo alusta on kuvassa vasemmalla alhaalla.

Postasin alustalöytöni mausteikon kera Instagramiin @kirppurakkautta-tililleni ja sitten alkoi tapahtua! Sain viestin Kiltaan ja Kaj Franckin muotoiluun laajasti perehtyneeltä Jani Käsmältä ja hän kertoi, että häneltä löytyy ylimääräinen tiikkinen alusta, mistä hän voisi luopua. Oi, onnea!

Olen aikaisemminkin jutellut Kilta-asioista Janin kanssa ja hän on todellinen tietopankki. Kannattaa tutustua hänen kirjoittamiin teksteihin Kaj Franckin muotoilusta. Ne löytyvät täältä. 

Sain viime viikonloppuna alustan itselleni. Puualustassa on pieni "särö" ja Jani olisi tuon antanut ilmaiseksi minulle, mutta kyllä tämä upeus vaati edes symbolisen korvauksen – tällä kertaa se oli pussillinen espressopapuja. 

Mausteikko on Kaarina Ahon käsialaa 1950-luvulta ja minulle se on löyhästi osa Kilta-sarjaa. Esineet on suunniteltu vuonna 1952 ja tuotannossa näitä osia on ollut 1960-loppuun, 1970-luvun alkuun. Suolasirotin on aktiivikäytössä ja sinappiastiaa käytän välillä sokerikkona. Etikkapulloa en ole käyttänyt – täytyy ehkä ottaa pullo nyt käyttöön, varsinkin kun upea mausteikko on nyt vihdoin kasassa viimeistä osaa myöden. 

Ihanaa, kun pitkään etsinnässä ollut puuttuva palanen vihdoin löytyi!