Lauantaina matkasin Helsinkiin ja suuntasin reippain mielin Kampista kohti Kaapelia. Edessä oli elämäni ensimmäiset retro- ja vintagemessut. En ole laisinkaan
messuihmisiä (koska tungos, kolhot messuosastot, mainoskrääsä, kallis sisäänpääsy, ylipirteät esittelijät) ja ihmettelinkin, mitä ihmettä olin tekemässä.
Hyytävä merituuli jäädytti varpaat jo muutamassa minuutissa, kun odottelin ystävääni ja mietin, että onkohan aivan järjetöntä maksaa sisäänpääsy, jotta pääsee hypistelemään retrotavaraa. Olimme kuitenkin yhtä mieltä seuralaiseni kanssa, että tapahtumaa pitää kokeilla, vaikka se vähän maksaisikin. Luulin viime metreille asti, että sisäänpääsy olisi 20 euroa, eli kympin sisäänpääsy oli mukava yllätys.
Päästyäni sisään
Helsinki Retro & Vintage + Design Expoon, negatiiviset ajatukset kaikkosivat pian. Huokailimme kilpaa ystäväni kanssa, koska ympärillä oli niin paljon inspiroivaa katseltavaa. Ihana-sana taisi kärsiä jo alkumetreillä inflaation.
Aluksi Kaapelitehtaan halli tuntui pieneltä (vertailukohtana Turun ja Helsingin messukeskukset), mutta lopulta koluttavia pöytiä oli aivan tarpeeksi. Ensimmäisen kierroksen jälkeen seuraamme liittyi kolmas vintagen ystävä ja pidimme pienen neuvoa-antavan kahvitteluhetken ennen uusintakierrosta.
Kaffepaussin jälkeen, olin kehittänyt itselleni jonkinlaisen pakkomielteen ostamisesta. Tuo tunnetila on vaarallinen ja kärsin siitä aika ajoin. Olin miettinyt etukäteen, että jos kohdalle osuu ok:n hintainen tattikulho (luulin vielä noin tunti sitten, että tattikulhoa on kolmea kokoa, mutta pöh, niitä on vain kaksi ja omistan jo molemmat... mutta viikonloppuna siis mietin vielä keskikokoista tattikulhoa), niin voisin sellaisen hankkia.
Päädyin hieromaan kauppaa kahdesta peltipurkista. Samassa myyntipöydässä oli Kiltaa ja yhden keltaisen teekupin olisin voinut ostaa, mutta en ilman tassia. Kävi ilmi, että seurailemme samoja Facebookin retroryhmiä myyjättären kanssa. Varmaankin rupattelutaktiikalla sain hilattua hintaa alas vajaan kympin.
Kyseessä taitaa olla Julia-karkkipurkki. Olen näitä purnukoita ihaillut esim.
Ripakintun tontilla, mutta en ollut ennen lauantaita nähnyt livenä näitä laisinkaan. Köyhdyin näistä 11 euroa/kpl. Ei mikään kirppishinta, mutta en kuvitellutkaan, että löytäisin tapahtumasta
mitään parilla eurolla.
Keltainen yksilö on sisältä aivan priima, mutta purkin ulkopinnassa on yksi naarmu. Ruskea on puolestaan ulkoa melkein virheetön, mutta sisällä on vähän tummentumaa.
Eipä siis tarvinnut tyhjin käsin poistua tapahtumasta! Olisi tuolla kyllä ollut paaaljon kaikkea ihanaa, mitä olisin ottanut kiljuen vastaan. Vaatepuolta en kuvannut yhtään, mutta paikalla oli myös mitä hienoimpia vintage- ja retrovaatteita. Yksi porukastamme osti juurikin aivan ihastuttavan villakankaisen mekon.
En huomannut ottaa tapahtumasta yhtään yleiskuvaa, mutta esim.
Lasinkeräilijän blogista löytyy vähän laajempaakin kuvakulmaa.
Mitä mieltä olette messuostoksesta?
