keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Vaatehankintoja

Sekalainen kasa vaatteita on löytänyt tiensä luokseni. Osa ostoksista on elokuun puolelta, osa viime viikonlopulta. Kreisein kaikista on huvittavuuden puolelle lipsahtavat sortsit. Ne taitavat olla 80-lukua tai ysärin alkua.



Sortsit löytyivät Wanhasta Nestorista.



Nanson raitapaita ja Onlyn puuvillacollege lähtivät matkaani vakkari-Pelastusarmeijalta. Nanson trikoopaita oli löytö, koska olin katsellut tuota samaista paitaa viime tai edellisvuonna Nanson liikkeessä täysihintaisena. Oli siis hienoa törmätä samaan, uuden veroiseen, paitaan kirppiksellä. Ainoa "miinus" on se, että en löytänyt tismalleen omassa koossani kyseistä paitaa. No, tarpeeksi lähelle meni joka tapauksessa.



Onlyn kollari tuntuu myös olevan käyttämätön tai todella vähällä käytöllä ollut. Pesin paidan ja en tietenkään pesun jälkeen silittänyt sitä. Nyt paidassa on kauniit rypyt. Täytyy toivoa, että paita siliää itsestään.

Olen joka kerta ihmeissäni, kun löydän täysin uusia tai lähes uusia vaatteita kirpputoreilta. Mitä ihmettä vaatteen alkuperäisen ostajan päässä tapahtuu, kun vaate päätyy kierrätykseen ilman käyttöä?

Todellinen ysärivaate on kuvan farkkutakki. Takki on jostain lapsuuden rajamailta. Ja onhan se myös lastenkokoa.

Takki löytyi Taivassalosta halli/kotikirppikseltä. Olen mennyt Kustavintiellä nököttäneen kirpputorikyltin ohi monesti ja elokuussa pääsin vihdoin katsastamaan paikan. Luulin todella, että käsinmaalattu kyltti johdattelisi jonkun autotalliin, mutta paikka tuntui olevan osittain organisoitunut ja myynnissä olleet tavarat oli numeroitu. Osa tavaroista, esim. emalipannut, olivat hinnoissaan, mutta samaisesta paikasta löysin esim. Kilta-astioita todella halpaan hintaan.




sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Satunnaista kirppismatkailua

Myös loppukesästä tuli käytyä maakuntien kirpputoreilla. Ei tosin yhtä ohjelmallisesti kuin alkukesän matkoilla esim. Porvooseen tai Forssaan.

Matkalla Turusta Poriin kuulin, että matka viivästyy 20 minuutilla, joten laskin, että ehdimme aivan hyvin piipahtaa Euran Kirputon-kirppiksellä. Olen mennyt monesti Kirputtoman ohi, mutta paikka on ollut aina kiinni tai ainakin olen luullut niin. Olin siis todella innoissani, kun vihdoin pääsin sisälle asti Kirputtomaan. 15 minuuttia tiivistä kiertelyä tuotti tulosta ja mukaan lähti vaaleansininen metallipurkki, sienikori ja kasa vanhoja kiiltokuvia.

Näin myös useamman Esteri Tomulan suunnitteleman emaliastian ja tattikulho meinasi koitua kohtalokseni. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun näin tuon kulhon livenä. Se oli ihana. Toinen kutkuttava tuote oli Arabian kalaleikkuulauta, mutta en raaskinut hankkia kumpaakaan. 



Vein korin mökille ja se pääsi heti käyttöön.


Metallipurkit ovat heikkouteni. Tämä päätyi kylpyhuoneeseen. Eniten käyttöä purkeille on keittiössä, mutta minulla taitaa olla tasaisesti joka huoneessa purkit käytössä.

 Kiiltokuvien pohjalla on ruskea Kilta-lautanen. Lautaset löytyivät Ekokaarinasta eurolla. Kiiltokuvia on sekalainen kasa ja osa näyttää lapsuudesta tutuilta. Kuvasta leikkaantunut keltainen enkeli on suosikkini, vaikka enkelit eivät noin muuten ole kovinkaan lähellä sydäntä...

Viime sunnuntaina järjestettiin Mietoisten/Pyheen torilla kirpputori. Paikalla oli kasa myyjiä ja ihan mukavasti väkeä. Torilta löytyi kaksi pientä hopeakaulakorua (ei kuvaa) ja tuikitärkeä Halinalle-pehmolelu (mökille).



tiistai 2. syyskuuta 2014

Kilta-astiat



Olen keräillyt Arabian Kilta-astioita enemmän tai vähemmän aktiivisesti vajaa kymmenen vuotta. Minulla on kaikkia värejä, eli sinistä, valkoista, mustanruskeaa, vihreää ja ruskeaa, mutta valkoista ehdottomasti kaikkein vähiten. Eniten kirppareilla törmää juurikin keltaiseen ja vihreään astiaan. Astiastostani puuttuu oikeastaan enää vain joitakin osia, mutta esimerkiksi tarjoiluvatien rottinkikehikkoja en usko löytäväni kirpputoreilta, vaan kehikot täytynee ostaa esim. täältä. Osassa kippoja ja kuppoja on kulumia ja kolhujakin, mutta olen päättänyt pikkuhiljaa luopua huonokuntoisista astioista ja ostaa tilalle parempia, jos sellaisia vain tulee vastaan.



Killan kanssa hauskaa on se, että välillä sitä löytää aivan todella halvalla, koska osassa astioita ei ole Arabian leimaa jäljellä. Sain kommenttiboksiini vinkin, että Kiltaan olisi laitettu joskus leima lasittamisen jälkeen ja tästä syystä leima on kulunut pois. Tämä kuulostaa loogiselta syyltä.

Silmäni on harjaantunut aika hyväksi Kilta-tuntijaksi ja en ole ostanut koskaan leimaamatonta astiaa ja tajunnut jälkeenpäin, että astia ei kuuluisi sarjaan. Yllättävä poikkeus muotokielensä puolesta ovat kastikekaadin ja sillivati. Näitä minulla ei mm. vielä ole.

Löysin nämä munakupit Pelastusarmeijalta ja niiden hinta ei ollut kovinkaan paha (à 8 euroa). Nämä ovat ensimmäiset Kilta-munakuppini. Kuppien kohdalla en ollut ostohetkellä täysin varma, ovatko ne Kiltaa, mutta kyllä ne ovat.




Sokerikkoa minulle on jo keltaisena ja ruskeana, mutta nyt vasta löysin kannellisen version. Sokerikon kansi on tosin yhdistetty kahvikuppiin, mutta päätin silti hankkia nämä yksilöt. Ne löytyivät Taivassalosta ns. kotikirppikseltä. Kermakossa ja sokerikossa ei ole leimaa ja sain ne ehkä siitäkin syystä parilla eurolla.


Ruskean neliönmallisen vadin löysin Maskun Wanhasta Nestorista. Näitä vateja minulla on myös useammassa eri värissä. Tätä ruskeaa harvemmin näkee ja siksi päätin hankkia sen(kin).


Loppuun vielä traaginen kertomus eräästä valkoisesta Kilta-murokulhosta: löysin todella hyvälaatuisen kulhon heinäkuussa Prisman parkkipaikkakirpputorilta. Laitoin kulhon kangaskassiin virhe – ja tiputin kassin suoraan asfaltille niin, että kuppi halkesi kolmeen osaan. Hetken harmitti aivan todella paljon! Onneksi en maksanut kulhosta maltaita. Olisipa astia kuitenkin ollut vaikka keltainen tai edes vihreä...

Edit: Uusin, päivitetty Kilta-astioita käsittelevä postaus (27.9.2015) löytyy tästä.