Koruja, laukkuja, kenkiä

Voin ylpeänä kertoa, että olen myynyt rintakoruja eteenpäin lähes 50 kipaletta tämän vuoden aikana. Samalla muutamia uusia koruihanuuksia on toki löytynyt kokoelman jatkoksi. Olen yrittänyt olla varsin tiukka rintakorujen suhteen, mutta kaikkea en sentään pysty vastustamaan.

Yksi vastustamaton tyyppi tuli vastaan Kalliossa Mekkomania-liikkeessä. Tämän hieman valasmaisen kalan ilme on sen verran hassu, että en pystynyt tätä koristeellista rossia vastustamaan. Korulla oli hintaa 14 euroa.

Hyvin toisentyyppinen rintakoru tuli vastaan puolestaan Espoossa Merituulen SPR:n Kontissa. Tämä vanha Iberon puuta ja metallia yhdistävä rossi edustaa toista ääripäätä korumaussani: geometrinen, pelkistetty ja "väritön". En ole aikaisemmin tällaista Iberoa nähnyt, enkä myöskään sitä, että korusta löytyy Ibero-merkintä. 

Tämä on hyvin aarikkamainen, kuten monet puuhelmistä kootut 1970- ja 1980-luvun Iberot, mitä usein juuri Aarikkana myydään. Koru maksoi 3,50 euroa. Tämä solahtaa erittäin monen vaatteeni kanssa, eli uskon, että kyseinen koru ei aivan heti lähde kiertoon.

Kookas kaulakoru löytyi puolestaan Kaisaniemen kierrätyskeskuksesta 3 eurolla. Tämä saattoi olla hutiostos, mutta annan tälle nyt mahdollisuuden. Koru taitaa olla vähän vanhempaa tuotantoa, mutta aivan varma en asiasta ole.

Mustan nahkalaukun tarina jatkuu: hankin tämän vintagelaukun viime keväänä, mutta kun silmäni osuivat  hitusen kookkaampaan mustaan laukkuun alkukeväästä Kaarinan Ykköstien kirpparilla 9 eurolla, tein jälleen laukkuhankinnan. Itse asiassa myin tuon viime keväisen veskan pois pihakirppiksellä, eli jonkinmoinen balanssi näissäkin säilyy. 

Tähän yksilöön mahtuu läppäri erittäin hyvin ja laukkuun pystyy tunkemaan vielä muutakin tavaraa. Nahka on oikein hyvässä kunnossa, ainoastaan lyhyempi hihna on enemmän kulunut. Tämä on alkujaan Stockmannin omaa merkkiä, Cristelle & co. 

Toinen laukkulöytö oli ehkä hieman impulsiivinen, mutta en voinut vastustaa hyvin Vuokkomaista/Marimekkomaista puuvillalaukkua, kun tämän näin Vantaalla Tammiston Kontissa. Laukku onkin Decembren käsialaa, eli melko lähelle oma fiilikseni meni. 

Meni vähän fokus pieneen alemmassa kuvassa, mutta tuossa näkyy juurikin Decembren logo. Laukku maksoi 6 euroa ja sopii erityisen hyvin silloin, kun mukana ei tarvitse olla niin sanotusti koko omaisuus. 

Ihan tämän kesän ykköskengät tulivat vastaan minulle uudella kirppiksellä Helsingin Munkkiniemessä Butik33:ssa. Nämä Kiina-tossumaiset Espanjassa valmistetut kengät maksoivat 5 euroa. Monille tämän malliset kengät ovat kovin nostalgiset. Nyt en muista, oliko minulla lopulta tällaiset lapsena vai haaveilinko vain tällaisista. 

Hankin 14 vuotta sitten Pariisista itselleni muutamat ihka-oikeat Kiina-tossut. Ero näihin on, että kenkien pohja on pehmeää kumia ja kengän lesti on hitusen muotoiltu. Ns. alkuperäisissä Kiina-tossuissa kovamuovinen pohja täräyttää jalan aivan toisella tavalla maahan. Noiden kenkien ergonomia on melko kaukana nykystandardeista.

Kamalan ruma kuvatodiste löytyy likaisista city-kumppareista. Nämä nilkkurin malliset kumisaappaat ostin Tammiston Kontista 6 eurolla. Kuten näkyy, nämä ovat jo palvelleet sadesäällä, enkä tällä kertaa jaksanut puunata kenkiä kuvaamista varten.

Myönnän, välillä hamstraan myös silkkihuiveja. Tämä merihenkinen kaunokainen tarttui kuitenkin matkaani Ykköstien kirppiksellä 2,50 euron hintaan. Pesin huivin ja nyt olen valmis merellisiin sekkailuihin tämä kaulassa!

Kaunista kesäkuun puoliväliä! Aika viilettää jälleen ihan hirveää vauhtia. Onneksi pian koittaa kesäloma!

Sekalaisia löytöjä kirppiksiltä

Kaikenlaista kivaa on tullut kirppiksillä vastaan. Joskus esineet osuvat selvästi keräilyhermoon. Kuten tämä Aarikan metallinen vyö. Bongasin vyön Kaisaniemen kierrätyskeskuksessa 7,20 eurolla. Vaikka vyö ei ole edes aivan omaa tyyliäni, en tuota 1970-luvun kaunokaista voinut jättää hyllyyn. Vyössä on pieni laatta, missä merkintänä Kaija Aarikka Finland. Vyön pyörylät tuovat mieleeni Aarikan Tuliais-purkin, mitä valmistettiin myös 70-luvulla. Päädyin kuvaamaan vyön purnukan kanssa. Juuri tämä musta-kulta-väritys on oma suosikkini Tuliais-tölkeissä.

Toinen metallinen löytö on suomalaisen Decembren tarjotin. Tarjottimessa on ohut vihreät viivat, vaikka välillä väri näyttää enemmän mustalta. Decembren historia kietoutuu Marimekon vaiheisiin. Armi Ratia perusti Decembren vuonna vuonna 1970 ja yrityksen pääsuunnittelijana toimi Risto-Matti Ratia. Yritys keskittyi sisustustavaroiden ja kangaslaukkujen suunnitteluun. 1980-luvun puolella Decembre siirtyi Marimekon omistukseen.  

Tarjotin on ottanut vähän iskuja vastaan ja sen kunto ei ole aivan täydellinen, mutta tuo ei käyttöä haittaa. Tarjotin löytyi 4 eurolla Variston (Vantaa) Bella-kirppikseltä. 

Hyvin käytännöllinen ja ajaton keittiötarvike on puolestaan Pyrexin kookas uunivuoka. Astiassa on myös kansi ja tuo tekee ostoksesta erityisen onnistuneen. Tämä löytyi Malmin Fidasta 6,50 eurolla. Katselin samaisella reissulla isossa ruokamarketissa Pyrexin uusia uunivuokia. Voin kertoa, että tuolla hinnalla saisi vain astian paperikääreen. Ah, juuri tämän takia rakastan kirppiksiä: lähes kaiken arkisen voi myös käytettynä löytää (jos on aikaa ja mahdollisuuksia kiertää). 

Sitten löytö ihan toisesta laidasta! Ihan järjetön ja kummallinen italiainen kitsch-valaisin osui kohdalle Malmin Fidassa. Tuossa simpukan keskiosassa nökötti ostohetkellä vielä pieni Neitsyt Maria -patsas, mutta ajattelin jo hankintavaiheessa, että en kaipaa tuota hahmoa valaisimessa. Kotona, kun otin esineen pakkauspaperista pois, oli patsas irrallaan, eli kauhean voimallisesta kiinnityksestä ei olut kyse ja osa lähti  itsekseen irti. Kirppiksellä en päässyt testaamaan härpäkkeen toimivuutta, koska valon pistotulppa oli sen verran epämääräisen näköinen (ei rikki, mutta vanha). Sain tuon alennettuun hintaan (2 euroa), kun valo-ominaisuudesta ei ollut takeita. 

Ja vitsit, kotona, kun uskalsin sähköasioista ymmärtävän puolisoni avulla tökätä töpselin pistorasiaan, kävi ilmi, että valaisin toimii! Tämä on upea juhlavalo. Ei tuota härpäkettä uskalla kauhean usein käyttää, koska valaisimessa on vanhanaikaiset polttimot, eli muovikikkare lämpenee aika paljon. 

Jos jokin esine on kummallinen, kitsch ja turha, niin tämä. Mutta – silti erittäin hieno.

Käyttö- ja kulutustuotetta edustaa puolestaan Lindexin sukkahousut. Olen tänä vuonna pitänyt kirppiksillä erityisesti silmät auki sukkahousujen suhteen. Aika hyvin olen tällaisia paketissa olevia sukkiksia löytänyt. Nämä taitavat olla 90-luvulta tai ainakin pakkaus antaa viitteitä siihen suuntaan. Näistä maksoin Myyrmäen kierrätyskeskuksessa 1,80 euroa.

Loppuun vielä yhdet vastustamattomat kengät. Nämä käyttämättömän oloiset Eccot tuli vastaan Itäkeskuksen SPR:n Kontissa. Laadukkaat nahkakengät on nimetty Ecco Club -merkinnällä. Sisävuori henkii ysäriä. Nämä maksoivat 10 euroa. Nyt alkaa olla jo sen verran keväistä, että pääsen testaamaan näitä ihan tositoimissa.

Keväisen kaunista maaliskuun loppua!