Kirppisvaatetta

Hankittuja kirppisvaatteita on kerääntynyt jälleen sen verran runsaasti, että nyt seuraa vaatepainotteinen postaus. Olen yrittänyt huonolla menestyksellä pitää vaateostokset kurissa, mutta en ole siinä onnistunut tänä(kään) vuonna.

Täten olenkin päättänyt, että ensi vuonna saan ostaa korkeintaan 24 kirppisvaatetta koko vuonna. Tämä voi tuntua isolta määrältä, mutta itse olen tainnut viimeiset vuodet huidella ainakin 40 vaatteen ja enemmänkin vuosivauhdissa. Yksi syy vähentämiseen on se, että vaatejätettä pursuaa niin sanotusti ovista ja ikkunoista ja vaatteiden omistamiseen ja ostamiseen liittyy nykypäivänä jotakin hieman vinksahtanutta: joka viikko tai edes joka kuukausi, ei tarvitse olla uutta päällepantavaa. Tietysti on asteen verran ok:mpi, jos vaatteet hankkii käytettynä, mutta siinä samalla tulee ruokkineeksi joka tapauksessa turhaa kuluttamista. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että on ihan mahtavaa, mitä useammin hankimme vaatteemme käytettynä, mutta aivan ongelman ytimeen ei edes kirppisvaatteita kuluttamalla pääse.

Itse rakasta erilaisia vaatteita ja pukeutumista ja en todellakaan ole vaatekaapinkaan suhteen minimalisti. Toki minullakin on lempivaatteita, mutta tosi isoa osaa vaatekappaleista käytän aktiivisesti. En siis jumiudu samoihin vaatteisiin, vaan pyrin myös hyödyntämään laajaa vaatevalikoimaa. Toki tiedän, että vähemmälläkin pärjäisi.

Upouusien vaatteiden ostamisen olen lopettanut lähes viisi vuotta sitten. Joka vuosi olen hankkinut yhden tai kaksi upouutta vaatetta – sellaisia, joita ei ole löytynyt millään käytettynä: tänä vuonna ostin yhdet kengät uutena. Kaikki muu on siis kierrätettyä. Useamman vuoden ajan olen yrittänyt ostaa kirpparilta vain vanhempia laatuvaatteita, ei siis ketjuliikkeiden kuteita, mutta esimerkiksi housujen kohdalla on lähes aina pakko tehdä poikkeus. Oikean kokoisia ja tyylisiä hyviä housuja ei tunnu löytyvän ainakaan minulle vanhemmasta tuotannosta. Toki iloisia poikkeuksiakin löytyy.

No niin, siirrytään itse vaatteiden esittelyyn. Oikeastaan vain ihan muutama vaatteista pääsee tällä kertaa yllä lueteltuihin ostokategorioihin. Sen verran monta ketjuliikkeen vaatetta on löydöissä mukana..kröhöm.

Laadukas villaneule

Tämä vaaleanharmaa Carhartt-merkkinen villatakki on osoittautunut aivan loistavaksi. Takki on hyvälaatuista villasekoitetta, siihen ei ole tullut nukkaa ja vaatteen malli on mielestäni tosi kiva. Hihoissa on myös hauska juju: oikean käden hihassa on pieni play-kirjailu ja vasemmalla work. Villatakki löytyi Turun Maanantaimarketista 10 eurolla.

Mustat perusvaatteet

Tämä on  poikkeuskategoria: kahdet mustat housut, löysät ja pillit, ovat juuri niitä sopivia ketjuliikkeiden juttuja, jotka ovat jokapäiväisessä käytössä. Nämä alkujaan Bikbokin (yhyy) kapeat pillifarkut ovat lähes kasvaneet kiinni jalkaani ja loppukesän liihottelin leveämmissä Zaran (yhyy) mustissa housuissa.

Molemmat housut maksoivat 10 euroa kipale. Kapeat yksilöt löysin Maanantaimarketista ja leveät housut Töölöntorin Relovesta. Ainoa hyvä juttu näissä vaateissa on se, että käyttökertoja kertyy todella paljon juuri tämän tyyppisiin vaatteisiin. Suurkulutan mustia housuja ja kun housut muuttuvat liian kuluneiksi työkäyttöön, pääsevät ne usein arki- tai mökkikäyttöön.

Nanson musta trikoopaita hauskalla kauluksella löytyi ystäväni kirppistavaroista toukokuun Siivouspäivässä. Tästä laatutrikoosta maksoin parisen euroa muistaakseni.

Puman urheilutoppi löytyi puolestaan Relovesta 3,20 eurolla. Paita on osoittautunut varsin hyväksi urheiluvaatteeksi.

COS-merkin vaatteisiin en osaa suhtautua niin kitsaasti kuin muihin perusketjuliikkeiden releisiin. Jotenkin COS:in vaatteiden muotoilu, yksinkertaisuus ja usein myös laatu hämäävät. Kyseessä on kuitenkin sama "paholainen", kuin H&M:n, Monkin, Weekdayn (jne.) takana. No, COS on selvästi edelleen se vaikea kohta minulle, sen verran monta COS:in vaatetta on tullut hankittua kaikenlaisista rajoitteista huolimatta.

Tämä pitkähihainen trikoopaita silkkisellä yksityiskohdalla selässä löytyi Turun SPR:n Kontista 7,50 eurolla.

Todellinen perusvaate on Maanantaimarketista löytynyt musta t-paita. Paita on alkujaan tietysti ketjuliikkeeen (Weekday). Paita maksoi 6 euroa.

Silkkiä

Silkkivaatteiden kohdalla olen usein aivan heikkona. Tällä kertaa, kun bongasin Maanantaimarketista Weekdayn silkkitopin 7 eurolla, oli se menoa. Tästä paidasta en osaa tuntea edes "huonoa omaatuntoa", vaikka kyseessä on ketjuliikkeen vaate, koska silkki on minulle materiaalina poikkeus. Paita on juuri sopivan kokoinen ja oikeasti tosi kaunis. Toki enemmän kesäkeleihin sopiva, mutta kyllä se kesäkin taas tulee!

Bonus 

Vanhempi Pola-merkin suomalainen viskoositoppi löytyi Wanhasta Nestorista jo kesällä ja ei ehkä niin viehättävän värinen toppi on mitä parhain kesäkuumalla. Maksoin vaatteesta 1,50 euroa.

Toinen COS-haksahdus tapahtui Maanantaimarketissa. Tummansininen puhvihihainen puuvillaneule on toimiva syysvaate. Tästä yksilöstä maksoin 7 euroa.

Tällainen vaateryöpsähdys tällä kertaa. Olisi hauska tietää, ostatteko vaatteita kirpparilta? Entä, minkälainen suhde teillä on ketjuliikkeiden vaatteisiin?

Ihana Fauna

Pieni Fauna-kokoelmani sai pitkään toivotun lisäyksen, kun sain lahjaksi kauniin Fauna-kannun. Faunoista eniten käytössä ovat juuri juomalasit, eli siksikin kannu on myös hyödyllinen kapistus olla. Jotenkin tykkään, että juomalasit ja kaadin ovat samaa sarjaa – pientä neuroottisuutta siis havaittavissa.

Fauna on Oiva Toikan (1931–2019) käsialaa ja Toikka suunnitteli Fauna-sarjan 1970-luvun alussa Nuutajärven lasille. Tuotannossa tuo sarja oli vuoteen 1984 asti. Faunan inspiraatio tulee nimensä mukaan luonnosta. Lasin kuvioinnissa hauskaa on juuri se, että aivan heti ei edes hahmota, mitä kaikkia hahmoja ja aihioita lasi sisältää.

Fauna on muottiin puhallettua lasia ja muotin sauman rajat näkyvät hyvin laseissa ja myös tuossa kannussa. Faunojen lasi ei käteen tunnu kauhean ohuelta, mutta kovin herkkää tavaraa nämä ovat. Ainakin pari juomalasia on mennyt ihan tavallisessa käytössä rikki. Toivottavasti loput osat pysyvät ehjänä vielä pitkään!

Kuvissa on näkyvissä kaikki muut Faunani,  paitsi lautaset, joita kaapissa taitaa tätä nykyä olla jo kuusi kappaletta. Lautasia löytää mielestäni huomattavasti halvemmalla kuin sarjan muita osia. Fauna on ollut tosi monipuolinen ja moniosainen sarja: sitä on valmistettu useassa värissä (ainakin sininen, vihreä, ruskea, vaaleanpunainen, neodyymi) ja erilaisia osia on useita (laseja, kulhoja, maljoja, pullo, lautasia).

Oiva Toikalla on muitakin kauniita ja houkuttelevia lasiesineitä, mutta yritän pitää nämä Faunat ns. ainoana kohteena, mitä pikkuhiljaa kartutan.

Syksyistä lokakuun loppupuolta! Kirppis- ja löytöonnea kaikille kanssakirppistelijöille. Onko tullut vastaan hyviä löytöjä viime aikoina?

Syksyyn sopivia löytöjä

Syksyn tullen kumisaappaat, sadetakit ja lämpimät villapaidat alkavat kiinnostaa aivan uudella tavalla. Minulla on hieman ambivalentti suhde syksyyn: yhtä aikaa rakastan ruskan värejä, kuulaita syysilmoja ja sienestämistä, mutta toinen puoli minusta inhoaa hirvikärpäsiä, vesisadetta ja pimeneviä iltoja (ja iltapäiviä!).

Onneksi tänä syksynä olen ehtinyt vähän metsästää sieniäkin − tuossa lajissa on jotain hyvin samaa kuin kirppistelyssä: koskaan ei voi etukäteen tietää, mitä ihanuuksia tulee vastaan ollaan sitten metsässä tai kirpparilla.

Tätä vuotta uutisoitiin alkusyksystä todella huonona sienivuotena, mutta Turun saaristossa ainakin tuntuu löytyvän jopa tavallista enemmän sienisaalista. En valita. Intouduin siinä määrin sienien määrästä, että hankin selvästi isomman sienikorin (kuvassa vasemmalla) messävän saaliin toivossa. Eipä tarvinnut turhaan Wanhasta Nestorista koria hankkia, koska sieniä löytyi mukavasti vieläkin.

Kori maksoi 7,50 euroa ja pääsi heti tosi toimiin.

Sitten seuraa sarjasssa never say never -ostokset: alkujaan Maija Isolan (1927−2001) Marimekolle suunnittelema Unikko-kuosi on minulle kovin ristiriitainen asia. En olisi vaikkapa kymmenen vuotta sitten uskonut, että haksahdan Unikko-sadetakkiin. Niin kuitenkin kävi.

Tämä Mika Piiraisen suunnittelema sadetakki tuli vastaan Hyvinkään Tingi ja tongi -kirpparilla 10 eurolla ja nappasin sen kirppishyllystä todellisen materialistihaukan elkein. Takki on minulle aivan sopiva: saan sen syystakin päälle hyvin ja sen pitkä malli suojaa isommaltakin sateelta ihan kunnolla.

Unikko on minusta aina toiminut isossa koossa: alkujaan kuosia oli käsittääkseni juuri isoina kuvioina tekstiileissä. Ihanimpia ovat 1960-luvun muotikuvat, missä unikko koristaa hulmuavia isoja helmoja ja massiivisia lierihattuja. Ehkä se ällötys kuosia kohtaan muodostui 1990-luvun lopussa, 2000-luvun alussa, kun Unikko taisi tehdä niin sanottua toista tulemistaan ja Marimekko alkoi punkea unikkoa vähän joka paikkaan. Ja vielä todella pienessä koossa: tuli television raamit, sauvakävelysauvat, pikkukukkarot...apuaa.

Tässä sadetakissa kuvio on mielestäni tarpeeksi runsaan kokoisena. Iso kukinto ei meinaa kunnolla mahtua takin selkään − ja hyvä niin! Pidän itse myös tästä tummasävyisestä unikosta enemmän kuin aivan ikonisemmasta värivaihtoehdosta, eli punaisesta versiosta.

Saattaa myös olla, että olen pehmentynyt Unikon suhteen pikku hiljaa. Olen nähnyt tarpeeksi monta coolia Unikko-farkkutakkia, uusia kultaisia unikoita college-paidoissa, todella graafisen oloista jättiunikkoa isossa neulepaidassa ja niin edelleen.

Toivottavasti en kuitenkaan ihan niin pahasti pehmene, että alan haaveilla pikkuruisesta unikkopiiperryksestä − ehkä sellaista ei enää ole edes tarjolla, toivotaan niin.

Millaisia ajatuksia klassikkokuosi herättää?

Kaunista ja värikästä syksyn jatkoa, palataan kirppisjuttujen pariin pian taas!