Katri Helena vuodelta 1970, kenkiä ja koruja

Kukapa voisi vastustaa Eeva-lehteä, missä on Katri Helena kannessa? Lehti huokuu kaikin puolin menneiden aikojen viboja. Nyt täytyy myöntää, että selailin lehteä intensiivisesti ja tutkin erityisen tarkkaan mainokset, mutta vielä on juttu Katrista lukematta. Kunhan muistaa tarttua tähän helmeen, ettei se hautaudu tyystin lehtikoriin. Tämä aikakausilehti vuodelta 1970 tarttui matkaani Salon Secondhandmarketista 0,50 eurolla.

Samaisesta paikasta vastaan tuli eurolla (!) kaunis villainen pikku täkänä. Myönnän, että en todellakaan tiedä, minne tuon laitan, mutta en kerta kaikkiaan voinut jättää näin hienoa juttua kirppikselle lojumaan. Seinävaate on kaksipuoleinen, eli väriä voi vaihdella. Kätevää, eikö totta?

Kenkiä olen hankkinut tänä vuonna aika löysin rantein. Useampi pari on tarttunut matkaani vähäisellä tuumailulla, hitusen liiankin impulsiivisesti. Ehkä ensi vuonna yritän rajoittaa kirppiskenkien kanssa, kun vaatteidenkin kanssa olen pystynyt tsemppaamaan (toki tiukka vaateraja on ylittynyt 12:sta kappaleesta, mutta ei aivan tajuttomasti – postaus tämän vuoden viimeisistä vaateostoksista tulossa kyllä vielä).

Kukkakuvioiset Dr Martensit oli ns. pakkorako kevään Euroopan-tourneella. Minulla ei ollut matkassa mukana kunnollisia sadesään kenkiä, eli ostin nuo käyttämättömät (lasten) maiharit Innsbruckin Wams-hyväntekeväisyyskirppikseltä, jotta selvisin Itävallasta Sveitsin kautta Italiaan kuivin jaloin. Useampi päivä tuli vettä ihan kunnolla ja nämä nahkaiset kengät olivat hankinnan arvoiset. Maiharit maksoivat 49 euroa. 

Wondersin kevyet ja laadukkaat kävelykengät löysin Ison Omenan Fidasta. Minulla on selvästi heikko kohta laadukkaat nahkaiset jalkineet – ja jos kengässä on vielä paksu pohja, olen myyty. Nämä maksoivat 10 euroa.

Saksalaisen Riekerin kiiltonahkaiset herrainkengät (6 euroa) bongasin Forssasta Kirppis-Kellarista. Näitä en ehtinyt käyttää ennen kylmän saapumista, eli kenkien käyttöönotto tapahtuu varmasti ensi vuoden puolella. Jos olen heikkona paksuun pohjiin, minun on selvästi vaikea vastustaa myös kiiltonahkaa (ei siis muovia) ja tuollaista klassista koristekuviota kengässä (jonka nimeä en millään nyt muista).

Keväällä hankkimani pistokkaat ovat huti. Olen pitänyt näitä vain kerran ja vaikka kengän korko ei ole korkea, on nuo kengät tajuttoman epämukavat. Ja ehkä liian ysärit myös. Viimeksi olen käyttänyt vastaavia kenkiä ehkä juuri 90-luvun lopussa, eli ehkä näiden aika ei ollut nyt. Nämä löysin Nihtisillan Kierrätyskeskuksesta 8 eurolla.

Korujen suhteen olen ollut myös pitelemätön, mutta niiden ostoa en aio rajoittaa. Korut ovat niin ihania ja usein sen verran pienikokoisia, että säilytysongelmia ei synny juurikaan.

Vuosaaren Fidasta löysin kookkaan metallinvärisen riipuksen vitosella, mistä minulle tulee todella voimaakkaat designvibat. Tunnistaako joku tämän korun? Mielestäni tuossa ei ole mitään merkintöjä tai leimoja.

Tiikkinen lyhyempi kaulakoru löytyi Keravan Kruunun kirppikseltä eurolla. Rakasta näitä vanhempia jalopuisia kaulakoruja. Ehtaa muovia, mutta vanhempaa tuotantoa on käpymäisiä koristeita sisältävä riipus. Tuo löytyi 2,90 eurolla Forssan Kirppis-Kellarista.

Korea setti rintakoruja on löytynyt laajalla akselilla: Tallinnasta nappasin matkaani Uuskasutus-kierrätyskeskuksesta vitosella blingbling-joulukuusen (rakastan!) ja hieman vitsikkään, mutta ennen kaikkea symppiksen hattupäisen linnun (arvelen korun olevan Neuvostoliiton aikainen) eurolla. Vuosaaren Fidasta tarttui osittain pehmeää materiaalia oleva hauska siili kahdella eurolla.

Tapiolasta löysin melkoisesti muistoja tuottavan hattukorun 2,90 eurolla. Tällaisia ihailin lapsena ja nyt jopa omistan sellaisen! Hieman pelästyneen oloinen pelikaanikoru oli todella huokean hintainen, vain 0,90 euroa ja tuo tuli vastaan Suomenojan kierrätyskeskuksessa. Mustakultainen panda löytyi puolestaan 1,80 eurolla Ison omenan Fidasta.

Porin Kontissa en voinut vastustaa punaista ja kultaa yhdistelevää leppäkerttukorua (2 eroa). Tämä on myös jotenkin jouluinen! Vantaalla Koivukylän Kierrätyskeskuksesta löysin hopeisen rintarossin (löytyy leimat) ja hieman sotilaallisen kookkaan korun yhteensä 0,90 eurolla. Ei hassumpi hinta näistä!

Viimeisenä vielä yksi Tallinnan tuliainen: silkkikankaasta tehty hiusklipsi-rusetti. En ole vielä laittanut tätä päähäni, mutta uskon, että kevään tullen jotain tämän kaltaista voisi harkita. Rusetti maksoi Kalamaja- basaarissa 3 euroa. 

Oikein kivaa marraskuun loppua ja lähestyvää joulukuuta!

Barkerin viltti ja viherkasvi kirppikseltä

Jo keväällä katseeni osui lempikirpparillani Salon Secondhandmarketissa herkullisen väriseen villavilttiin. Tämä söpöläinen on turkulaista alkuperää, Barkerin tehtaan tuotantoa. Todella hyvässä kunnossa oleva villaviltti maksoi 10 euroa ja en voisi olla iloisempi tästä löydöstä! 

Vanhassa kerrostaloasunnossa tarvitsee villasukkia ja villavilttiä vähintään talvisin. Tämän kanssa on täydellistä hengailla sohvalla. Toki ostopäätökseen vaikutti myös kauniit pastellisävyt ja varmuus siitä, että viltti näyttäisi varmasti kivalta sinisen sohvan kanssa ja jo olemassa olevien tyynyjen kanssa. 

Kevään ja kesän viltti oli lähinnä kaunistusmielessä sohvalla, mutta nyt talven lähestyessä tämä on ollut aktiivikäytössä. 

Toinen postaamatta jäänyt kirppisostos löytyy nykyään makuuhuoneen kaapin päältä: Maskun Wanhasta Nestorista löytyi vitosella varsin hyvin viihtyvä anopinhammas. Minulla on ollut monia vuosia erilaisia yksilöitä sekä anopinhammasta että anopinkieltä. Näiden kasvien sanotaan olevan super helppoja, mutta pöh, sanon minä. Nämä ovat niitä harvoja kasveja, joita en saa oikeasti pidettyä hyvävointisina. 

Toivotaan tällä viherkasville onnea ja pitkää ikää! 

Vuokko, Botanica, Kilta ja muita suosikkeja

Löysin kesällä Turun Kirppis-Center Manhattanilta Vuokon mustavalkoisen lierihatun. Samalla myyjällä oli myös värikäs versio myynnissä, mutta katseeni kiinnittyi graafiseen mustavalkoiseen totta kai. Kirppiksellä en koskaan sovita hattuja, pipoja tai muuta päähän laitettavaa, koska kammoksun sitä mahdollisuutta, että jotakin ei-toivottua tarttuisi päähäni sovituksen myötä (laitan myös kaikki tekstiililöydöt heti joko pesukoneeseen tai muovipussissa pakkaseen ja pienesineiden ja huonekalujen kohdalla olen se tyyppi, joka todellakin syynää jokaisen esineen tarkkaan ötökköjen varalta ja onneksi ainakin vielä on vältytty kaikilta ei-toivotuilta ötökkävierailta).

Ostin siis Vuokon hatun ns. sika säkissä, mutta pesun jälkeen pääsin myös testaamaan päähinettä ja onneksi se on juuri passeli. Hatun sisäpuoli suorastaan loistaa puhtautta, koska hinkkasin sisäosaa sappisaippualla vielä erikseen. Välillä vähän hurjan näköiset tekstiilit saa onneksi oikeilla aineilla todella mallikkaaseen jamaan!

Hattu maksoi 18 euroa ja tein mielestäni oikein onnistuneet kaupat tuolla summalla.

Tämän vuoden toinen Botanica-sarjan tulokas on mustaherukka. Tämä löytyi tori.fi:stä 20 eurolla. Tätä sarjaa on löytynyt lisää vain tämä ja kesällä löytynyt ohdake. Mökillä näitä kukka,- marja,- ja ruusukuvioisia lautasia on nyt yhteensä 41 kipaletta. Ja hirveän montaa lautasta ei seinälle kannata enää laittaa. Toki pidän silmät edelleen auki kohtuullisen hintaisille lautasille, mutta samanlaista lautasten vyöryä ei ole luvassa, mitä viime vuonna oli. 

Arabian Kiltaa olen löytänyt melko maltillisesti; yhden astian aina silloin tällöin. Viimeisin löytö on Vallilasta Bella-kirppikseltä, missä kävin vähän aikaa sitten ensimmäistä kertaa. Kivaa, että Helsingin kantakaupungissa ei kaikki hyllykirpparit lopeta, vaan uusia yrittäjiä myös löytyy. Kulho maksoi 4 euroa.

Sininen kulho löytyi puolestaan Forssan Kirppis-Kellarista 1,50 eurolla. Oikein mukavan hintainen oli tuo kulho ehdottomasti! Ruokalautaskokoa oleva vihreä Kilta-lautanen kustansi 4,50 euroa ja osui haaviini Vuosaaren Fidassa. 

Muutama ruokailuväline on myös löytynyt lisää: Keravan Fidan vitriinistä bongasin harvinaisemman kokoisen Scandia-lusikan ja ostin yhden kappaleen itselleni kipurajaa hipoen: lusikka maksoi 6,50 euroa. Mustapäinen veitsi on virolaista tai venäläistä alkuperää ja näitä olen bongannut kahdessa erässä aikaisemmin ja nyt yksi yksinäinen veitsi löytyi Tallinnan Uuskasutuskeskuksesta (eli kierrätyskeskus) 0,50 eurolla.

Tällaisten perusjuttujen (tai ehkä Vuokon hattu ei ole ihan perus) setti tällä kertaa. Olisiko joku löydöistä lähtenyt matkaasi?

Vastustamattomat norjalaiset astiat

Voin sanoa, että nämä astiat olivat rakkautta ensi silmäyksellä! Näin norjalaisen Stavangerflintin Flamingo-astiat Maskun Wanhassa Nestorissa ja nappasin ne välittömästi ostoskoriini sen enempää miettimättä. Samalla unohtui, että Kilta-astiaa sen olla pitäisi ja että kaapit ovat jo varsin täynnä kaikenlaista astiaa.

Nämä 1950-luvulta peräisin olevat ihanuudet ovat siis Norjasta alkujaan ja olen ennenkin tutkaillut kirppiksillä Stavangerflintin (myöhemmin Figgjo) tuotantoa. Tämä sarja tunnetaan Bambus Flamingo -nimellä ymmärtääkseni ja se on Inger Waagen (1923–1995) käsialaa.

Astiat ovat aivan upeasti koristellut: kuka voisi vastustaa tyyliteltyjä sitruunan, kalan ja kukan muotoja? Kaikki kolme kipaletta ovat tarjoiluastioita. Aion yhdistää nämä ainakin vihreään Kiltaan. Vielä astiat eivät ole päässet käyttöön, mutta kyllä niiden aika vielä tulee.

Katselin lähinnä Etsystä näitä lisää: sarjasta löytyy aivan upeita kahvallisia vuokia, neliönmallisia tarjoiluastioita ja uunivuokia. Bongasin myös samalla kuvioinnilla kuppeja ja lautasia, mutta eniten silmiini osui juuri tarjoilukäyttöön tehtyjä astioita. 

Nämä kaunokaiset maksoivat yhteensä vain 16 euroa. Kaikki astiat ovat säröttömiä ja kiiltäviä, ainoastaan yhden astian ulkopohjassa on hieman kulumaa, mutta se ei haittaa mitään.

Mitä pidätte norjalaisesta fiftari-designestä?

Löydöt Nihtisillan kierrätyskeskuksesta ja Kontista

Espoosta löytyy suht lähekkäin Nihtisillan (Kilo) kierrätyskeskuksen myymälä, SPR:n Kontti ja hyllykirppis-Akseli. Piipahdimme eräs sunnuntai kierrätyskeskuksessa sekä Kontissa ja ilman ostoksia emme arvatenkaan lähteneet kotiin. 

Olen näitä metallisia kynttilänjalkoja nähnyt ennenkin, mutta nyt napsahti. En enää pystynyt selvästikään vastustamaan 6,50 eurolla tämän kutsua! Näiden alkuperä on minulle hieman epäselvä – olisiko kyseessä tanskalainen esine alkujaan? Kynttilänjalat ovat sellainen kipupiste, että vähintään kesän jälkeen alan haalia niitä joka vuosi lisää. Ja jossain kohtaa havahdun, että niitä(kin) on liikaa. Katsotaan, mikä yksilö joutuu seuraavaksi kirppiskassiin.

Pieni peltilautanen on myös yllättävän syksyinen. Tämän käyttötarkoitus on vielä hieman haussa, mutta tuo soveltuu ainakin kynttiläalustaksi tai vaikka glögilasin alle. Lautanen on Marimekon ja olin jopa ihmeissäni, kun Kontissa hintalapussa luki vain 3 euroa.

Mustapäinen hieman pienemmän kokoinen veitsi (2 euroa) on oivallinen juustoille – selvästikin näiden ostosten kohdalla on ollut jo talven ja joulun tunnelmat mielessä. Veitsi löytyi myös Kontista.

Cocktail-lasin tai jäätelöannoksen näköinen kookas rintakoru on puolestaan Aarikkaa. Koru on aikamoisen iso, mutta sehän ei haittaa. Tämä on todella ysäri, mutta yhtä aikaa ainakin omasta mielestäni aivan ihana. Rintakoru kustansi 4,50 euroa ja löytyi Nihtisillasta.

Loppuun vielä hieman epämääräiset vaatekuvat. Molemmat mustat kasat löytyivät kierrätyskeskuksesta. Merinovillaiset housut ovat osoittautuneet aivan todella hyväksi ostokseksi 4,50 eurolla. Housut ovat lämpimät, siistit ja todella mukavat. Voi olla, että en enää koskaan pue näiden jälkeen farkkuja jalkaan..



Toiset mustat housut löytyivät myös Nihtisillasta. Kyse on kasarilta tai ysäriltä peräisin olevista mokkanankahousuista. En ole vielä kertaakaan pitänyt näitä, mutta kunhan talvi tässä etenee, tulevat nämä käyttöön. Housut maksoivat 7,20 euroa. 

Oletteko tehneet hyviä kirppislöytöjä viime aikoina?

Rumilus vai ihanuus?

No niin, kävipä minullekin näin! Olen katsellut jo vuosikausia hieman kauhun sekaisesti kirppiksillä ja kierrätyskeskuksissa Anu Pentikin suunnittelemia savikimpalemöhkäleitä, eli Kaamoskivi-kynttilänjalkoja. Hinnat olivat alkujaan pari euroa, sitten tapahtui sama ilmiö kuin vaikka ruskealle möhkö- ja röpelölasille (eli esim. Humppilan ja Kumelan 1970-luvun kynttilänjalat, maljat, maljakot), eli hinnat ja kysyntä lähtivät nousuun.

Muoti kiertää, vanhat tyylit pullahtavat aina uudelleen esiin ja mielikin voi muuttua. Mitä lähempänä ollaan oman lapsuuden ja nuoruuden designia sitä kauheammalta välillä niiden uusi tuleminen tuntuu. Aina nostalgiaan ei pääse käsiksi, mutta usein lapsuudesta tutut esineet ja asiat alkavat tuntua lämpimiltä, kun vuosia vierähtää.

Omalle kohdallani Kaamoskivi ei ole nostalginen sinänsä, mutta myönnän influensoituneeni erityisesti Stella Harasekin sisustuksesta ja esinevalinnoista. Juuri Stellan käsittelyssä Pentikin vanhempi tuotanto alkoi näyttää aikamoisen hyvältä. En silti usko, että tämän yhden Kaamoskiven lisäksi kotiini saapuu tämän enempää vanhempaa Pentikiä (saati sitten 1990-luvun Pentikiä tai uudempaa, mutta eipä kannata lukita vastausta, jos vaikka nuokin tuotteet alkavat silmää miellyttää jossakin kohtaa...).

Bongasin siis 50%:n alelapun kera tämän keraamisen kynttilänjalan Maskun Wanhassa Nestorissa. Hintaa tälle jäi 6 euroa. Nopeasti vilkaistuna esimerkiksi tori.fi:ssä näiden hinnat ovat aivan jotain muuta kuin pari kolikkoa. Kyllä näitä pystyy varmasti vielä löytämään vähän vähemmän tyyriimmällä hinnalla edelleen kirppiksiltä, mutta selvästi hinnat ovat olleet nousussa. Minulle alhainen hinta oli yksi syy ostoksen tekemiseen.

Lähes samaan aikaan, kun Kaamoskiven itselleni nappasin, julkaisi Pentik tiedon, että Kaamoskivestä on tehnyt erä uustuotantoon. Samalla luin myös Anu Pentikin matkasta muotoilijaksi ja Kaamoskiven tarinaa hieman enemmän: Ensimmäinen Kaamoskivi syntyi 1970-luvun alussa, kun Anu Pentik perheineen muutti Posiolle. Pohjoisen luonnosta vaikuttuneena hän halusi luoda esineen, johon tallentui uuden kotipaikkakunnan luonnon raaka voima. Vaikka moni ei aluksi uskonut kaamean rumaan möhkäleeseen, sai siitä alkunsa Pentikin menestystarina. 

Kaamean rumasta möhkäleestä voi lukea täältä lisää.

Onko tämä talouden uusi pahka? Kuulemma ei, Kaamoskivi ei ole yhtä kauhistuttava kuin pahkajakkara kutenkaan.

Kirppislöydöt Mäntästä

Kerran kesässä matkaan Mänttään. Perinne on alkanut jo 1990-luvun puolella. Muutama vuosi on jäänyt välistä, mutta retki Pirkanmaalle (olisin itse sanonut ilman googlen apua Keski-Suomeen) toteutetaan, jos vain mahdollista. Kohteena on ennen kaikkea Kuvataideviikot ja nykyään myös Serlachius-museot, mutta samalla ehtii pyrähtää kirppiksillä totta kai! 

Tänä vuonna kirppistarjonnallaan yllätti Kirpputori Sinkkisydän Mäntässä. Hyvänä kakkosena tuli SPR:n kirpputori. Kävimme myös Amandan aarteissa, mistä olen usein tehnyt löytäjä, mutta tällä erää ei mukaan tarttunut mitään. Matkalla kävimme myös sympaattisella Orikirppiksellä Orivedellä. Tuolla on todella kiva retro-kahvila osana kirppistä. Paikan itse leivotut korvapuustit olivat suussasulavia.

Sinkkisydämessä tuli vastaan valkoinen pieni Arabian Kilta-neliö 6 eurolla. Ihanaa! Nämä pienimmän kokoiset neliöt ovat mielestäni kaikkein harvinaisempia, eli ilo oli löydön äärellä suuri. Tykkään käyttää näitä eniten tarjoiluastioina – astiat taipuvat toki myös lautasiksi varsinkin keskikoossa.

Toinen mieluinen löytö oli Aarikan messinkinen pieni pullea rasia. Metallin pinta on patinoitunut ihanasti. Tämä kaunokainen kustansi 12 euroa. Nyt esine on osana lasihyllyä, mutta tämä saattaa päätyä korurasiaksi.

Kesällä julkaistu Marimekko-lehti oli kirppiksellä hitusen hintava (5 euroa), mutta olen halunnut lukea lehden, enkä ole pystynyt maksamaan tuosta täyttä 11 euroa kaupassa. Nyt kirppikseltä päätin vihdoin hankkia lehden luettavaksi. Tuosta löytyy monta kivaa ja inspiroivaa juttua sekä tuttuja kasvoja blogi- ja Instagram-maailmasta. Jos olisin hankkinut lehden täyteen hintaan, olisin ollut varmasti hieman harmissani, koska lehdessä on useampi Sanoma-konsernin lehdissä aikaisemmin julkaistu juttu, eli aivan tuoretta tai julkaisematonta materiaalia tyyriin hintainen lehti ei pelkästään sisältänyt.

SPR:n kirppis sijaitsee söpössä puutalossa lähellä Mäntän Klubia. Usein paikka on ollut kiinni visiittiemme aikana, mutta tällä kertaa onnisti. Hinnoittelu oli tuolla kohdillaan. Muutama houkutteleva vaatekin oli tarjolla, mutta pysyin lestissä ihme kyllä.

1950-luvun henkisiä lasinalusia ei voinut jättää 0,50 euron yhteishintaan. Pohjassa lukee "Ornamin Sweden".  Nämä kovamuoviset kaunokaiset ovat 1960-luvulta ja ruotsalaista alkuperää. Lasinaluset ovat ahkerassa käytössä kotona herkkien puupintojen suojelijoina. Nämä ovat siis ehdottomasti käyttötavaraa!

Puiset helmet nappasin samaisesta paikasta matkaani hauskan mantelinmuodon takia. En ole vielä helmiä lyhentänyt, mutta se olisi tarkoitus. Koru oli kohtuuhintainen, vain 0,60 euroa.

Orikirppikseltä löytyi puolestaan pieni muovilaukku (4,50 euroa). Tuo muoviveska toimii kylpyhuoneessa säilytyskorina – sinne saa sullottua ilmavasti rumat siivousrätit, kumihanskat ja juuriharjat sopivasti piiloon. Minulla on ollut vastaava isomman kokoinen sininen laukku aikoinaan ja myös valkoinen yksilö. Molemmat löytyivät kirppiksiltä totta kai. Lapsuudessa minulla taisi olla myös vastaava tai sitten vain haaveilin tuollaisesta.

Pystyn myös näkemään tällaisen kassin kesäisessä Italiassa. Olisiko Elena Ferranten hahmot kantaneet tällaisia Ischian rannoilla myös?