Kreetan-terveiset

Kävin parilla kirpparilla Kreetalla! Haniassa on useampi kirppiskohde ja pääsin tutustumaan niistä kolmeen. Ainoastaan yhdestä secondhand-putiikista tein löytöjä, mutta ennen kaikkea oli kiva päästä kiertelemään kirppismestoja hieman muuallakin kuin Suomessa.

1. Eureka vintage shop

Ensimmäisenä kävimme Hanian bussiaseman lähellä sijaitsevassa Eurekassa ja paikka oli aivan mahtava! Laadukasta vintage-tavaraa oli hyllyissä vaikka millä mitalla ja selvästi paikassa tykättiin myös pohjoismaisesta designesta. Liikkeessä on myös laaja vanhojen nukkejen kokoelma sekä muutama rekillinen hyväkuntoisia ja pestyjä vintage-vaatteita. 

Katseeni kiinnittyi tähän super söpöön tiikkiseen pikkulintuun. En voinut vastustaa tätä, vaikka yleensä pyrin enemmänkin välttelemään koriste-esineitä. Minulle tuli tästä linnusta mieleen tanskalainen muotoilija Jacob Hermann, vaikka lintu ei hänen suunnittelema olekaan. Tiikki materiaalina ja pyöreät muodot ovat usein takuuvarmaa tanskalaista muotoilua. Uskon, että tämäki sirkuttaja on alkujaan Tanskasta. Lintu maksoi 12 euroa.
 

Olin lähtenyt reissuun matkalaukku täynnä silkkivaatteita ja jossakin kohtaa tajusin, että kuuma ilma (lue hiki) ja aurinkorasva saattavat olla melkoisen tuhoava yhdistelmä herkälle materiaalille, eli päädyin hankkimaan 90-lukulaisen viskoositrikoopaidan kolmella eurolla samaisesta liikkeestä, jos todellinen pula olisi tullut vaatteiden kanssa (onneksi olin sentään rotkovaellukselle pakannut vähän muutakin asustetta, eli pahimmilta silkkivaatteiden tuhoilta säästyttiin).

2. Vintage Rose

Vanhassa kekustassa sijaisi toinen paikka, Vintage Rose. Liiketila oli täyteen pakattu kaikenlaista sekalaista tavaraa. Katselin kunnolla astiahyllyt ja muuta vain vilkuilin. Hienoinen kissan pissan katku ei ainakaan lisännyt viihtyvyyttä liikkeessä, mutta uskon, että välillä tuolla voi myös tärpätä. Olisin voinut esimerkiksi raahata Suomeen sinisen Revontuli-maljan 4 eurolla, mutta en lähtenyt hulluttelemaan Revontulen kanssa. 

3. Closet stories

Viimeinen vierailukohde oli vaateliikemäinen Closet stories ns. uudemman keskustan puolella. Vaatteet olivat siististi rekeissään, mutta harmillisesti valikoimassa oli vain muutama hieman vanhempi kolttu. Suurin osa valikoimasta oli siis uudehkoa ketjuliikkeiden antia. Yhtä viskoosimekkoa sovitin, mutta vaatteen istuvuudessa oli parantamisen varaa, eli mekko jäi odottamaan seuraavaa ostajaa.   

Pidin todella paljon Hanian kaupungista ja Kreetasta muutenkin. Tuonne voisi ehdottomasti matkustaa uudelleenkin! Tässä muutama kuvaterveinen reissusta. 

Ps. bongaa viimeisestä kuvasta vuohi!

Parit kirppislöydöt [kevät 2022]

Klassinen tilanne: minulla on vino pino kirppisvaatteita, mitä en ole saanut kuvattua ja postattua tänne blogiin. Jatkan siis sekalaisella tavaralinjalla, olkaa hyvät!

Värilliset pikkulasit

 
Nämä violetin ja sinisen sävyiset pienet juomalasit löysin Nihtisillan kierrätyskeskuksen ruukkuosastolta. Niihin oli lätkäisty hintalappu tekstillä "ruukku 1 €". Hieman erikoista, mutta ihan mukava oli löytää vanhempaa tuotantoa olevia juomalaseja alle euron hintaan. Olin melko varma, kun nämä lasit nappasin matkaani, että kyseessä olisi Kaj Franckin Kimara-lasit, mutta nyt en ole enää varma asiasta. Tämän kaltaisia laseja on aikoinaan valmistettu Suomessa ja muissa pohjoismaissa runsaasti, eli lasin alkuperä saattaa jäädä arvoitukseksi, koska mitat Kimara-lasien kanssa ei täsmää.

Kimara-laseista Designmuseo kirjoittaa sivuillaan näin: Vuosina 1953–1967 Nuutajärvellä tuotannossa olleet Kimara- eli Kartiolasit 2744 olivat Kaj Franckin suunnitelmissa ensin cocktail- eli kimaralaseja. Lasit saattoi hankkia tietyn värisinä tai monessa eri värissä. Kimara-nimi viittaa pakkauksessa olevien eriväristen lasien sekoitukseen.

Lasit maksoivat kantisalen jälkeen yhteensä 2,70 euroa.

Tanskalainen kukkaruukku ja parit pikkulautaset

Kevään kirppismatkalta Tampereelta löysin hyvävointisen anopinhampaan ruukkuineen. Myöhemmin kävi ilmi, että kasvi majailee tanskalaisessa Rögildin pikkuruukussa. Olin ilahtunut, kun katseeni osui Karkkilan Romuenkelissa samaiseen pikkuruukkuun eurolla ja päätin hankkia toisen yksilön kasveja varten, kun hintakin oli varsin kohdallaan. 

Hyvä tuuri jatkui, koska löysin Nihtisillan kierrätyskeskuksesta kaksi samaisen ruukun lautasta! Nappasin matkaani myös pienen valkoisen lasitetun lautasen, koska tällaisista tuntuu aivan pienten kasvien kanssa olevan usein pula. Lautasten setti maksoi 2,70 euroa yhteensä.

Niisku-figuuri

Melkoisen järjetön hankinta, mutta onneksi hyvin miniatyyrimäinen sellainen löytyi Leppävaaran Fidasta 1,50 eurolla. En voinut vastustaa tavallista sympaattisemman näköistä Niiskua. 

Sirke Happosen Muumioppaassa kuvailu alkaa vähintäänkin osuvasti: Niisku on Niiskuneidin umpiasiallinen veli. Hän luottaa kokousprotokollaan maailmanlopunkin edessä ja viis veisaa tunteista ja tanssista.  

Värilliset korttipohjat ja huopapohjalliset

Askartelen edelleen joulukortteja, eli käytännöllinen ja hyvä löytö tuli tehtyä Huittisissa Kakkostien kirppiksellä. Myynnissä oli ehkä jonkun paperikaupan jäämistöä, koska erilaisia korttinivaskoja oli paljon tarjolla. Päädyin kahteen jouluiseen nippuun ja yhteen moniväriseen. Paksu nippu kortteja maksoi yhteensä 7,60 euroa. 

Toinen ei ehkä aivan sesongin tuote ovat nämä huopaiset pohjalliset. Oivalliset talvikenkiin – ja talvihan taas tulee, vaikka nyt saadaan onneksi hetken nauttia kesästä! Pohjalliset maksoivat 2,80 euroa.

Oikein hyvää, kaunista ja kesäistä juhannusta!

Kukkia ja koruja

Pari uutta Esteri Tomulan suunnittelemaa Botanica-lautasta pääsevät mökkiseinää koristamaan. Täytyy räpsäistä myös kuva, kunhan uusimmat tulokkaat löytävät tiensä seinälle. Mökki on somevapaata aluetta myös lyhyiden reissujen aikana, eli some ei ole laisinkaan auki saaristossa. Usein erityisesti kesäloman aluksi on suunnilleen vieroitusoireet Instagramista ja sormi aivan automaattisesti ajautuu puhelimen ruudulla juuri tuolle kuvakkeelle. Mutta, parin päivän jälkeen on jo aivan ns. normaali olo, vaikka ruudun tuijottaminen on vähentynyt radikaalisti. Tämä selostus siis siksi, jos joku on ihmetellyt, mikä tämä tekstissä joskus vilahtava paikka on, mutta kuvavirtaa ei ole tarjolla.

Kolme lautasta löysin tori.fi:n kautta. Nämä uudet lautaset ovat kauniit, mutta en meinannut tunnistaa tuota luhtalemmikkiä eli myosotis scorpioidesia, vaikka usein nämä piirroskuvat ovat todella "totuudenmukaisia". Ledum palustre, eli suopursu piti myös googlata, vaikka tuttu kasvi tuokin on. Lautasten hinnat olivat mielestäni kohtalaiset: ruusulautanen maksoi 12 euroa ja kaksi muuta 15 euroa kipale. Nyt näitä kasvilautasia taitaa olla yhteensä 28, jos olen oikein laskenut.

Keräsin myös kevään aikana löytämiäni kirppiskoruja yhteen. Aikamoinen setti!

Pääsiäisenä Tallinnasta löysin pari herttaista rintakorua: pieni joutsen (sanoisin, että Neuvostoliiton ajoilta) 3 eurolla ja todella blingblig kaktuskoru vitosella. Joutsen löytyi Telliskiven ulkokirppikseltä ja kaktus hyllykirppis Kalamaja Basaarista. 

   
Viimeisimmät korulöydöt tein Wanhasta Nestorista. Katseeni kiinnittyi söpöön merihevoseen ja samassa setissä oli myynnissä kukkakoru myös. Olin ns. pakotettu hankkimaan myös tuon kukkapuskan, koska halusin kovasti tuon merihevosen. Merihevonen on hieman vanhempaa tuotantoa. Hinnaksi näille koruille jäi pienen alennuksen jälkeen 2,80 euroa.

Aivan ihana ja huomattavasti kalliimpi korulöytö tuli vastaan Tammisaaren Emmaus-kirppiksellä. Tämä hopeinen Heikki Juhana Kaksosen suunnittelema sormus on 1960-luvulta. Suunnittelija oli tunnistettu ja koru oli vitriinissä. Ehkä huonosti nukuttu yö tai euroviisuhuuma innostivat minua ja päädyin hankkimaan korun 30 eurolla. Ostos ei ole harmittanut, vaikka koru on huomattavasti hintavampi kuin yleensä, mitä hankin. Sormus on todella kaunis myös kädessä.

Toukokuun puolella matkasin ystäväni kanssa Karkkilaan ja kiersimme monta kirpparia siinä samalla. Tällainen setti rintaneuloja lähti tuolta reissulta matkaani.  Tiikkinen koru – epäilen, että vanhempaa Aarikkaa – löytyi Leppävaaran Fidasta 6 eurolla (tämä oli myös vitriinissä, mutta kiitos alepäivien, tämän(kin) sai puoleen hintaan!). Nummelan ViaDia-torilta nappasin matkaani 0,50 eurolla söpön pupurintaneulan. Kukkakoru tuli vastaan puolestaan Nummelan Hiiden kirppiksellä 0,50 eurolla. Tällaisia kukkia näkee tasaiseen tahtiin kirppiksillä. Onkohan nämä olleet aikoinaan jotakin tilaajalahjoja? Keraaminen hyvin kasarihenkinen koru (0,50 euroa) löytyi puolestaan Karkkilan Kirjokaari-kirppikseltä. 

Karkkilan kirppismatka vaatii aivan oman postauksen vielä, mutta tässä nyt esimakua matkan koruannista.

Loppuun vielä kuvatodiste korurasiasta, mistä noukin helyjä käyttööni. Toki minulta löytyy myös toinen rasia täynnä rintakoruja, mutta vaihtelen koruja välillä, mitä on tarjolla. Näin ei ehdi esimerkiksi kyllästyä tarjontaan!

Oikein aurinkoista ja kaunista kesäkuuta! Ja hyviä kirppislöytöjä tietysti toivottelen myös kaikille kirppistelijöille! 

Kesä ja pihakirppikset

Ihanaa, että parin vuoden kurimuksen jälkeen pihakirppikset ja rompetorit ovat jälleen täällä! Toki ulkoilmakirppiksiä järjestettiin menneinäkin vuosina, mutta nyt tuntuu, että ollaan palattu lähemmäs aikaa ennen epidemiaa.

Viime viikonloppuna järjestettiin pitkin Helsinkiä pihakirppiksiä ja tulevana lauantaina on luvassa kansallinen Siivouspäivä. Aion taas tuttuun tapaan roudata kirppistavarani lähipuistoon ja toivoa, että säät suosivat ja että ihmiset löytävät paikalle! Aikaisempina vuosina Siivouspäivä on ollut todella suosittu varsinkin Helsingissä, mutta katsotaan, lähteekö väki liikkeelle. Itse toivon tietysti ostajia!

Kesäaikaan Suomi on myös pullollaan rompetoreja. Itse törmään kirppistoreihin sattumalta välillä, mutta ainakin tätä sivustoa kannattaa seurata, jos rompetoreille mielii. Olen haaveillut jo useamman vuoden Loimaan  rompepäivistä ja Juthbackan kirppistapahtumasta, mutta joka vuosi osuu jotain muuta juuri noihin viikonloppuihin. Ehkä vielä jonakin vuonna pääsen esimerkiksi legendaariseen Juthbackaan!

Tässä pieni kollaasi lauantain Siivospäivän kirppistavarasta. Paljon muuta tulossa myyntiin myös!

Aurinkoista toukokuun loppua!

Kaarivalaisin saapui taloon

Olen puoliksi kauhulla ja puoliksi uteliaana seurannut millaisella vauhdilla 1980- ja 1990-luvun (sisutus)trendit alkavat näkyä kotonani. En mielestäni lähde uusimpien villitysten mukaan kovinkaan helposti, mutta toki sisustustuulet vaikuttavat myös omaan mieleen. Esimerkiksi jo pelkästään blogien, Instagramin tai sisustuslehtien selaaminen vaikuttavat vähintään tiedostamatta, eikä siinä mitään.

Ehkä noin vuosi sitten huomasin katsovani sillä silmällä viuhkavalaisimien ja simpukka-aiheisten juttujen perään. Kummasti väreissä alkoi innostaa laventelinen sinivioletti, vaaleanpunainen (ei, se EI ole pinkki) ja vaaleankeltainen. Marmori, kaarevat muodot ja posliinijoutsenet kuumottelevat myös. Voitte siis arvata, mitä tapahtui, kun bongasin Puotinharjun Fidassa tämän kookkaan, kaarevan valaisimen viime lauantaina. Lopputulos näkyy kuvissa. 

Olen oikeastaan siitä asti, kun muutimme Helsinkiin, vaikeroinut välillä, että kotimme on ruskea kirppiskasa. Tämä on tarkoittanut sitä, että eriväriset puiset ja rottinkiset huonekalut ovat lisääntyneet todenteolla, koska olen ollut huomattavan ihastunut juuri kyseisiin materiaaleihin viime vuosina. Tänne Helsingin kotiin olemme hankkineet isommista huonekaluista ainoastaan uuden sohvan ja kirpparilta muutaman kattovalaisimen ja makuuhuoneeseen puisen (ruskea!) vaatekaapin. Sisustus toteutettiin siis hyvin pitkälle niillä huonekaluilla, mitä meillä myös Turussa oli. Tällainen toiminta sopii täydellisesti omaan sisustusfilosofiaani: upouutta hankitaan äärettömän harvoin ja sisustusta ei laiteta trendien mukaan uusiksi joka toinen vuosi. Olen esimerkiksi äärettömän tyytyväinen 15 vuotta sitten hankkimiini ajattomiin huonekaluihin: Muuramen Mup-lipastoihin ja Kartellin Componibili-pömpeleihin. 

Yritin tutkailla hieman tämän tyylisiä valaisimia ja ainakin Italiassa kaarivalaisimet ovat olleet kovassa huudossa 1960-luvulta lähtien. 1980-luvulla on varmaankin ollut kaarivalaisimien kultakausi. Tämä yksilö paljastui, kun kuvun irrotti, suomalaiseksi Habico-valaisimeksi. Tamperelainen Habico on hieman mysteeri, en ole onnistunut löytämään kyseisestä firmasta juuri mitään tietoja. Osa ajoittaa firman jo 1960-luvun loppuun, osa vasta 1980-luvulle. Oma arvioni on, että tämä valaisin on 1980-luvun alkupuolelta. Kyljessä on Sähkötarkastuskeskuksen hyväksymä sisustusvalaisin -tarra. Kyseinen virasto on toiminut tuolla nimellä vuoteen 1995, eli ihan viime vuodelta tuo ei voi olla.

Kohtasin valaisimen siis kirpparilla ja siitä uupui harmillisesti hintalappu. Jouduinkin sitten odottamaan kaksi piinallista päivää, kunnes hinta selvisi. Alkujaan oma imaginäärinen hintakattoni oli 80 euroa, mutta kun Fidasta minulle soitettiin, vastasin epäilemättä ostavani valaisimen 95 eurolla. Ei siis puoli-ilmainen löydös, mutta ei aivan mahdoton. Onhan kyseessä kuitenkin suomalainen laatutuote männävuosilta!

Oma tarinansa on, miten tämä melkoisen kookas valaisin saatiin Mini Cooper -autoon. Olin ihan valmis matkustamaan metrossa tuon kaariosan kanssa, mutta kuin ihmeen kaupalla (ja varmasti myös insinöörin taidolla) kaari ujutettiin autoon. Myönnän, että aikamoisen kuumottava automatka tämän kanssa oli, koska metalliset osat olivat giljotiinimaisia ja pyöreä marmorilaatta olisi viimeistellyt tuhot, jos autoilu ei olisi aivan sujunut. Onneksi kaikki meni hyvin!

Ja totta kai uuden kookkaan sisustuselementin saapuminen kotiin aiheutti pientä palapeliä olemassa olevien mööpeleiden kanssa. Myös karsinta ja ruskeiden juttujen siirtely kaappiin ja myyntiin, tulivat ajankohtaiseksi. Sanoin myös ensimmäistä kertaa ääneen lauseen, mitä en olisi uskonut sanovani: onkohan minulla liikaa viherkasveja? Apua! Toivon, että tämä ajatus nyt ainakin poistuu pikapikaa päästäni.

Täytyy vielä todeta, että tuo hieman tyhjentynyt seinä kokee vielä jonkinlaisen kevyen muutoksen, eli aivan tuollainen setti seinälle ei ole jäämässä.

Oikein kivaa toukokuista viikonloppua!

Sekalaisia löytöjä

Taas on tullut kerättyä kaikenlaista kirppiskamaa! En ole ainakaan vähentänyt kirppiksillä kiertämistä tänä vuonna ja sen huomaa tietysti myös löytöjen määrässä. Varsinkin vaatteiden kanssa homma on taas lähtenyt hieman lapasesta, mutta olen myös päättänyt olla vähemmän ankara vaatemäärien kanssa tänä vuonna. Kuluvana vuonna olen kärsinyt pandemian tuomista muutoksista, sekasortoisesta työstä ja terveyshuolista. Tällä verukkeella olen toki myös törsännyt menemään, jotta edes jonkinlaista nautintoa ja kauneutta löytyisi elämään. No, täytyy tässä kohtaa myös muistuttaa, että ostan oikeasti lähes kaiken kierrätettynä, eli suurin hedonismini kohdistuu ruokaan ja juomaan.

Seuraavaksi kuitenkin käytetyn tavaran kimppuun! Tässä sekalainen setti kirppislöytöjä tältä vuodelta. Arabian Calypso-lautanen (2 euroa) löytyi Launeen Suurkirppikseltä Lahdesta. Calypso on Kaj Franckin muotoilema, mutta lautanen ei ole Kiltaa. Kuvio on puolestaan ihanan Esteri Tomulan suunnittelema. Lautanen toimii mielestäni varsin kivasti kuitenkin juuri Killan kanssa. Kuvassa tuo toimittaa voiastian virkaa. Mukana myös toinen pikkulöytö: tanskalainen juustoveitsi. Tämä veitsi löytyi Turusta Kirppis-Center Manhattanilta 2 eurolla. Olen joskus monta, monta vuotta sitten hankkinut samanlaisen veitsen ja voin sanoa, että tätä juustoveistä ei ole voittanutta. Kuvassa veitsi on hieman hämäävästi voiveitsenä.
  

Sinisen Kilta-astian löysi minulle ystäväni 4 eurolla Salon Secondhanmarketista. Näitä keskikokoisia neliöitä minulla on kieltämättä jo aikamoisen monta, mutta sinisenä ei juurikaan. Tärkeä löytö siis! Kiltojen lisäksi nykyään hyvin tyypillinen löytö minulle on rintakoru. Tällä erää esittelyssä Aarikan puinen koru. Tämä on varsin monikäyttöinen! Koru maksoi 2 euroa ja löytyi Launeen Suurkirppikseltä. 

Puotinharjun Fidasta löysin puolestaan käytännöllisen perusjutun: musta nahkainen vyö 2,80 eurolla. Sanoisin, että juuri vöitä tai huiveja löytyy helposti kirppikseltä! Uutena tämän kaltainen vyö maksaisi aivan toisenlaisen summan, eli tällaisia perusjuttuja kannataa vähintään metsästää kirppikseltä, jos esim. vaatteet tai kengät tuntuvat liian hankalilta. Olen löytänyt vaikka kuinka monta nahkaista vyötä ja villaista tai silkkistä huivia itselleni juuri käytettynä!

Loppuun vielä parit vaatelöydöt. Tämä harmaa alkujaan Monki-merkin mekko osui silmääni Jyväskylässä Happy Secondhand -liikkeessä. Kun näin mekon, tiesin että tuosta tulisi selvästi luottovaate. Kyllä.  Se on todella minun näköiseni. Vaate on helppo asustaa monella tapaa ja vaikka kyseessä on pikamuotikeltjun vaate, päätin tämän hankkia vähän ylihintaan (10 euroa), koska arvasin että tämä olisi se vaate, minkä hankinta todella kannattaa. Tiedän, että kaikkien kirppisvaatteiden kanssa pitäisi tulla tällainen fiilis, mutta juuri tämä on hankalaa, kun innostun niin helposti kaikesta (omaan silmään) kauniista ja ihanasta. 

Seuraava vaate ei sitten mene ollenkaan äskeiseen kategoriaan: ruman cool koiraliivi! Tästä vaatteesta viestittelin ystäväni kanssa ja sovimme, että jos minulla menee ns. sisu kaulaan liivin kanssa, ottaa hän vaatteen hoiviinsa. No, olen nyt pitänyt liiviä kerran ja onhan tuo vaate aikamoisen korni...Mutta hei, katsokaa näitä koiria! En kestä. 

Liivi löytyi Jyväskylän Kirpparilla.fi:stä ja hinnaksi jäi vain 1,25 euroa. 

Mitäs pidätte viimeisimmistä löydöistäni? Olisiko joku lähtenyt myös matkaasi?