Sekalaisia kirppislöytöjä

Kaikenlaista pientä ja sekalaista on tarttunut kirppareilta matkaani pitkin syksyä. En olisi koskaan Turussa asuessani ja turkulaisena hankkinut kotiini Turku-kuppia, mutta nyt entinen kotikaupunki ansaitsee päästä ministi esille. Vanha, matkamuistomainen kuppi toimii hyvin tuikkukuppina. 

Itse lasiesine on Kaj Franckin Nuutajärven lasille suunnittelema Häränsilmä-tuhkakuppi. Huh, menneitä aikoja ja tuhkakuppien kulta-aikaa – sisällä tupakointi tuntuu niin absurdilta, vaikka kyllä sitä edelleen myös harrastetaan. Hankin aikoinaan pari pikkuvikaista Häränsilmää myös tuikkukupeiksi, mutta myin ne eteenpäin, mutta nyt palasin jälleen tämän saman esineen pariin.

Nostalgiset suomalaisten kaupunkien kuvitukset miellyttävät silmää. Minulla on joskus ollut parit kaupunkiviirit, mutta isoimman retroinnostuksen jälkeen olen tainnut laittaa eteenpäin myös kaikki viirit. Kuppi kustansi 4 euroa ja se löytyi Turun kupeesta Maskusta Wanha Nestori -kirppikseltä.

Keltaisen Kilta-teekupin bongasin puolestaan Salosta Secondhandmarketista 1,50 eurolla. Olen nyt kiltisti seurannut puhelimen muistiinpanoissa olevaa listaa nimeltä "puuttuvia Kilta-astioita" ja yrittänyt olla hamstraamatta Kiltaa. Toki, kun huokeaan hintaan löytyy osia, niin pakkohan sitä on kokoelmaa kasvattaa. 

Valkoista Kiltaa löytäisin mielelläni lisää. Tuntuu, että sitä tulee vastaan äärettömän harvoin. Onkohan valkoiseksi lasitettu fajanssi ollut jotenkin hauraampaa kuin muun väriset astiat? Minulla ei esimerkiksi ole laisinkaan valkoisia teekuppeja. Niitä olisi mahtava vielä saada. Muutenhan Kiltaa on ihan kunnolla kertynyt!

Eteiseen puolestaan löytyi ihanan haahkanpoikasen kaveriksi vanha lintukuva ruokista. Ruokit ovat haahkan tavoin upeita saariston lintuja. Ruokki on suorastaan hykerryttävä näky, kun se lentää: linnun pyrstö ja pää näyttävät lähes samalta ja tuosta sikarimaisesta puikulasta ei oikein tiedä, mikä on pyrstö ja mikä on pää. Ruokin kiivaat siiveniskut ovat tiheää "väpätystä". 

Ruokeilla on myös tapana tulla ikään kuin morjestamaan veneilijää: lähes joka kerta mökkimatkalla yksi tai kaksi ruokkia liitää, tai siis väpättää tsekkaamaan, kuka liikkuu veneellä ja minne. Wikipedia kuvailee ruokkia hauskasti: Ruokki (Alca torda) on merilintu, pohjoisen pingviiniksikin kutsuttu.

Tori.fi:stä hankin vähän aikaa sitten Arabian SN-kukkaruukun aluslautasen kympillä. Olin jo aivan innoissani, että vihdoin hallussani olisi kookkaan ruukun alle oikean kokoinen aluslautanen. Juu, pitäisi varmasti aina ihan oikeasti mitata, mitä on etsimässä tai ostamassa, koska hups, lautanen ei ollutkaan oikeaa kokoa. 23 cm:n ruukun lautasen metsästys jatkuu siis edelleen...

Viimeinen, hieman kummallisesti nurkassa kuvattu viritys on musta kannellinen pahvipurkki, jonka ostin Lohjan Keskuskirpputorilta selvittämään johtosekasortoa. Purkki toimii tehtävässään silloin, kun sieltä ei ole esillä esim. läppärin latausjohtoa. 

No, sentään nurkassa olevat johdot ovat hetkellisesti siististi, vaikka tämä systeemi ei aivan täydellisesti toimikaan. Purnukka maksoi 7 euroa.  

Tällainen sekalainen setti tällä erää. Vielä on jotakin kirppislöytöjä rästissä – jatketaan siis kirppisjuttujen parissa pian taas! 

Mahtavat löydöt alle kahdellakympillä!

Matkasin Hyvinkäälle pitkästä aikaa ja olihan sitä pakko myös piipahtaa paikkakunnan suosikkikirppiksellä, eli Tingi ja Tongissa. Vierailu oli menestys! Jätin kirppikselle vaikka mitä houkutuksia, mutta kyllä ostoskori täyttyi ihan kunnolla kotiin viemisistäkin.

Löydöt näyttävät tältä. Hieman huolestuttavan puunsävyinen tuo kasa on, mutta harvemmin nämä esineet ovat aivan vierekkäin, paitsi näin kuvaushetkellä. 

Nämä kaksi ohutta tiikkistä astiaa tai alustaa olivat 2 euroa kipale (ei koskaan Helsingissä tuolla hinnalla). Astioiden pohjassa on muistuma leimasta, mutta siitä ei saa enää selvää. Toinen tarjottimista päätyi kukkaruukun alle lipaston päälle. 

Samaisesta kirppispöydästä nappasin mukaani myös kiinnostavan puisen "punotun" tarjottimen. Myös tämä tarjotin maksoi vain 2 euroa.

Tarjottimen alkuperästä ei ole mitään käsitystä, mutta sen kaikki yksityiskohdat, puun liitoksista punontaan, ovat mielestäni aivan ihanat. Tarjotin istuu tosi kivasti Arabian SN-kukkaruukkujen kanssa tuohon ikkunalaudalle.

"Eteishalliin" päätynyt vanhempi saksalainen kello oli 50%:n alennuksessa ja hinnaksi jäi 9 euroa. Olin kellon kanssa kahden vaiheilla, mutta nyt olen tyytyväinen hankintaan, sen verran hyvin se istuu 1930-luvulla rakennetun kerrostalomme henkeen. Kellon toimivuudesta ei ollut täysiä takeita, mutta hyvin tuo ruksuttaa ja pysyy vielä ajassakin!

Kaksi 1920-luvun henkistä laakeaa skumppalasia oli iloista löytää kokoelman jatkoksi. Nyt minulla on näitä laseja jo yhteensä 14 kappaletta. Vielä kun saisi juhlat järjestettyä! Ehkä vielä jonakin päivänä, ehkä. Nämä lasit myytiin settinä ja paketin muista laseista löytyi pientä säröä reunasta, eli nämä lasit eivät päässeet jatkoon. Lasit maksoivat yhteensä 2,25 euroa. 

Matkaani lähti myös messinkinen simpukankuoren mallinen astia (oikeasti tuhkis), mutta sen annoin lahjaksi eteenpäin. Tässä vielä setti ihanuuksia, mitä kirppikselle jäi. Tuo ryijymatto olisi ollut vain 15 euroa (ja itseasiassa kohtasin myyjän, kun tuota kuvailin ja olisin saanut maton kympillä), mutta likainen pinta olisi vaatinut kunnon pesulapesun ja ehkä matto olisi ollut kuitenkin hitusen liian retro...ehkä. Myönnän, että matto jäi kyllä kutkuttamaan mieleen. 

Oikein mukavaa lokakuun alkua! Jatketaan taas kirppisjuttujen parissa! 

Edit: lisäsin vielä mukaan tuon unohtuneen ryijymaton kuva, mistä juttua postauksessa 

Vaatteita, vaatteita

Minulla on käynnissä tänä vuonna ihan itse päätetty (tai aiheutettu) kirppisvaatehaaste: 24 uutta vaatetta saa löytää tiensä vaatekaappiini vuonna 2020. Voin sanoa, että tekee tiukkaa, vaikka keväällä kirppistely oli lähes jäissä.

Nyt mennään järjestysnumerossa 21. Toki, jos joukosta jättää pois esim. urheiluvaatteet, päästään vähän pienempään määrään ja jos mukaan ottaisi myös huivit tai muut asusteet, olisi luku vähän korkeampi. Ihan uusia vaatteita tai kenkiä en ole tänä vuonna hankkinut laisinkaan – useana vuonna olen tainnut ostaa joko yhdet upouudet kengät tai jonkin sellaisen perusvaatteen, mitä on ollut lähes mahdottomuus löytää kirpparilta (esim. oikeankokoiset housut). Vuodesta 2015 lähtien olen tietoisesti ostanut lähes kaiken secondhandina.

Viimeisimpiä kirppisvaatehankintoja tulee tässä. Loppuun olen niputtanut vielä viime vuonna hankittuja vaatteita, joita en ole laiskuuksissani saanut kuvattua aikaisemmin.

Salon Secondhandmarketista löysin jonkun itse ompeleman vanhemman puuvillaisen mekon (tai tunikan). Aion käytää tätä mekkona, mutta vaate toimisi varmasti myös tunikamaisesti housujen kanssa. Kangas on ihanan paksua ja laadukasta. Myös kankaan kuosi miellyttää kovasti. Vaate maksoi 7 euroa. 

Tämän ihanan värisen pehmeän, alkujaan Stockmannin villapaidan (100% lampaanvillaa) nappasin ystäväni kirppiskuormasta. Maksoin paidasta pari euroa. Paita on enemmänkin vihertävä, mutta kuvissa väri näyttää pikemminkin ruskealta. 

Sattumalta villapaita on ihan täydellinen match hyvin 80-lukulaisiin kreiseihin juhlasortseihin, mitkä löysin Espoosta Nihtisillan kierrätyskeskuksesta vitosella. Sortsien materiaali näyttää silkiltä, mutta matsku on jotakin tekokuitua tai sekoitetta. Tämä vaate on jonkun itse ompelema tai ompelijalla teetetty.

Mustan pliseeratun silkkipaidan bongasin ennen koronakurimusta Fredrikinkadun Relovesta. Paidassa on hihansuissa ja helmassa alpakkavillasta kudotut kapeat resorit, mutta olen itse pitänyt paitaa niin, että resorit eivät ole näkyvissä, vaan käännetyt – paita toimii hyvin myös näin. Silkkipaita kustansi 13 euroa.

Viime vuodelta postaamattomia (mustia) vaatteita tulee tässä:

Musta pellavaa ja silkkiä yhdistävä toppi löytyi jo kesällä 2019 Hyvinkään UFFista, mutta päälle tämä toppi päätyi lopulta vasta tänä kesänä. Paita on ihan tosi kiva ja ihan ykkönen hellekelillä. Vaatteessa ei ole mitään lappuja kiinni, eli en tiedä vaatteen alkuperää. Materiaaliensa puolesta hyvä löytö ja vaatteen hinta, 5 euroa oli mielestäni kohtuullinen.

Paidassa on takaosassa silkkiä eniten, mutta myös kaula- ja hihansuissa sekä helmassa. Kuva ei tee tälle vaatteelle oikeutta. Livenä toppi on varsin kiva! 

Todellinen perusvaate löytyi puolestaan ennen joulua Secondhandmarketista Salosta. Kyse on puuvillaisesta tunikasta tai mekosta, missä on takana hauska erillinen kangas. Tämä yhtä aikaa rento, mutta ei aivan rönttöinen vaatekappale on osoittautunut todella monikäyttöiseksi ja vaatteella on kerääntynyt monta käyttökertaa. Tunika maksoi 4 euroa ja on alkujaan Wrangler-merkkiä.

Ystäväni kirppiskuormasta löytyi viime vuoden puolella värikäs kukallinen vanhempaa Polan tuotantoa oleva viskoosipaita ja Nanson musta trikoopaita. Näistä maksoin yhteensä 2 euroa.

Jännää, miten tämä kirppisvaatehaaste vielä etenee! Montaa vaatetta ei tänä vuonna auttaisi enää löytyä, mutta katsotaan nyt, millaisia oljenkorsia alan vielä käyttää. Olen tämän vuoden puolella myynyt 18 vaatetta tähän mennessä, eli onneksi vaatteiden kohdalla on ollut myös poistumaa.

Oletteko löytäneet hyviä kirppisvaatteita viime aikoina? 

Arabian maustepurkkeja

Lupailin edellisessä postauksessa, että tällä kertaa luvassa olisi vaatepainotteinen katsaus, mutta pöh, en saanut silitysrautaa käteeni, eli unohdetaan vielä hetkeksi vaatteet ja katsotaan, josko hamassa tulevaisuudessa olisi luvassa kirppisvaatteiden esittelyä.

Tein elämäni ensimmäisen kirppistourneen Lohjalle ystävieni kanssa ja reissu oli ihan super kiva! Kyllä seurassa kirppistely on aivan erityistä ja jotenkin tällä hetkellä kaikki vähänkin sosiaalinen tuntuu aivan mahtavalta luksukselta.

Meillä kaikilla on onneksi hieman erilaiset mieltymykset tavaroiden ja vaatteiden suhteen, eli emme  hyökkää aivan samojen asioiden kimppuunkirppiksellä. Onneksi myöskään kenkä- ja vaatekoot eivät ole aivan identtiset – esimerkiksi tällä erää sovitimme kaikki samaa ihanaa vintagesilkkimekkoa, mutta  ainoastaan yhdelle meistä vaate oli oikean kokoinen.

Mieluisin löytö reissulta olivat nämä mustavalkoiset Arabian maustepurkit. Täytyy myöntää, että käsillä on selvästi uusi keräilykohde, hmmm...No, ainakin nämä purnukat ovat käyttöesineitä ja tilaakin näille on keittiön hyllyllä. Alahylly on omistettu ns. mysteeripurkeille. Näiden purkkien alkuperä ei ole vieläkään selvinnyt, mutta vanhempaa pohjoismaista designia luulen näiden olevan. 



Keraamiset purnukat ovat Esteri Tomulan kuvittamat ja purkit ovat olleet Arabian tuotannossa vuosina 1959–1971. Näitä löytyy kaiken kaikkiaan 14 erilaista, mutta en aio havitella koko sarjaa. Ihastuttavan Keltaisen kahvipannun Pauliinan kotoa taitaa nykyään löytyä koko setti näitä kaunokaisia.

Purkit olivat omalla kipurajalla hinnan suhteen, 10 euroa kipale Lohjan The Kirppiksellä. Katsotaan, tuleeko näitä lisää vastaan ja millä hinnalla. Varsinkin tällaiset nimetyt purkit ovat käteviä. Toki värikkäiden purnukoiden kohdalla muistan värien perusteella sisällön kutakuinkin, mutta onhan tuo mausteen nimi tuossa kyljessä mitä käyttäjäystävällisin – kun vielä noudattaisi tekstiä, olisi käyttö vielä jouhevampaa.

Löytyykö muita näiden purnukoiden kerääjiä? 

Mukavaa syyskuun loppupuolta!

Mysteerimaljakko ja pari muuta kirppislöytöä

Kirpputori Wanhan Nestorin hyllyssä nökötti omaa silmääni miellyttänyt keraaminen maljakko. Koska hintalappukaan ei ollut aivan mahdoton, 7 euroa, niin maljakko löysi uuden majasijan. Mielestäni astia on vanhempaa tuotantoa, ei mitään ns. tiimarikamaa tai Ikeaa, mutta en ole löytänyt aavistukselle mitään vahvistusta.

Pohjassa lasitteen alla himmeästi näkyvä "koe"-teksti vie ajatukseni Arabian tehtaalle tai jollekin muulle keramiikkapajalle, mutta mitään varmuutta tästäkään ei ole. Etsin erilaisin hakusanoin ja kuvien avulla vastaavaa tekstiä tai kuviointia, mutta eipä ole tärpännyt. 

Ei sillä, että esineen tarvitsisi olla mitään merkkiä tai tunnistettavaa designia, olisi vain hauska tietää jotakin tästä maljakosta, jos tietoa löytyisi. Ehkäpä se, että maljakon kuvio näyttää hitusen samalta kuin Richard Lindhin suunnitteleman Kerä-ruukun kuvio, aiheuttaa tämän aivosekamelskan. En myöskään usko, että maljakon kuviointi on Hilkka-Liisa Aholaa, vaikka hänen kokeiluissaan hieman vastaava merkintä löytyykin.

Samaiselta kirppiskäynniltä löytyi myös toinen mieluisa löytö, pieni Apostolinmiekka-viherkasvi. Tätä kasvia olen metsästänyt jo pidempään ja nyt etsintä palkittiin. Toivottavasti viherkasvi pärjää huomassani ja alkaa tuosta myös kasvaa. Kasvi maksoi 5 euroa. 

Minulle on kertynyt vähän kuin vahingossa useampi perinteinen huonekasvi: posliinikukka, tuoksupelarginoa, valkotupsukki. Jotenkin nämä perinteiset viherkasvit tuntuvat istuvan vielä paremmin vanhempaan taloon, kuin aivan uuden uudet kasvit. 

Kirppiskeskus Hassiselta löysin sinisen kolmionmallisen Kilta-astian (3,90 euroa). Minulla on tätä samaista Ulla Procopén suunnittelemaa lautasta pari jo ennestään, mutta mustanruskeassa värissä.  Franckin Kilta-sarjaan liitettiin aikoinaan myös muiden suunnittelijoiden astioita, esimerkiksi juuri Ulla Procopén kynästä lähtöisin olevia malleja. Kolmikulmaisia, pyörälinjaisia kulhoja valmistettiin vuosina 1957–1965. Värit ovat tuttua Kiltaa: sinistä, vihreää, keltaista, valkoista ja mustanruskeaa.

Seuraavaksi onkin luvassa vaatepainotteinen postaus, koska en ole pieneen aikaan jaksanut kuvata noita viheliäisiä tekstiilikasoja. Nyt pitäisi siis ottaa silitysrauta käteen ja ryhdistäytyä. 

Kaunista syyskuun alkua ja palataan taas kirppisjuttuihin!