perjantai 13. toukokuuta 2022

Kaarivalaisin saapui taloon

Olen puoliksi kauhulla ja puoliksi uteliaana seurannut millaisella vauhdilla 1980- ja 1990-luvun (sisutus)trendit alkavat näkyä kotonani. En mielestäni lähde uusimpien villitysten mukaan kovinkaan helposti, mutta toki sisustustuulet vaikuttavat myös omaan mieleen. Esimerkiksi jo pelkästään blogien, Instagramin tai sisustuslehtien selaaminen vaikuttavat vähintään tiedostamatta, eikä siinä mitään.

Ehkä noin vuosi sitten huomasin katsovani sillä silmällä viuhkavalaisimien ja simpukka-aiheisten juttujen perään. Kummasti väreissä alkoi innostaa laventelinen sinivioletti, vaaleanpunainen (ei, se EI ole pinkki) ja vaaleankeltainen. Marmori, kaarevat muodot ja posliinijoutsenet kuumottelevat myös. Voitte siis arvata, mitä tapahtui, kun bongasin Puotinharjun Fidassa tämän kookkaan, kaarevan valaisimen viime lauantaina. Lopputulos näkyy kuvissa. 



Olen oikeastaan siitä asti, kun muutimme Helsinkiin, vaikeroinut välillä, että kotimme on ruskea kirppiskasa. Tämä on tarkoittanut sitä, että eriväriset puiset ja rottinkiset huonekalut ovat lisääntyneet todenteolla, koska olen ollut huomattavan ihastunut juuri kyseisiin materiaaleihin viime vuosina. Tänne Helsingin kotiin olemme hankkineet isommista huonekaluista ainoastaan uuden sohvan ja kirpparilta muutaman kattovalaisimen ja makuuhuoneeseen puisen (ruskea!) vaatekaapin. Sisustus toteutettiin siis hyvin pitkälle niillä huonekaluilla, mitä meillä myös Turussa oli. Tällainen toiminta sopii täydellisesti omaan sisustusfilosofiaani: upouutta hankitaan äärettömän harvoin ja sisustusta ei laiteta trendien mukaan uusiksi joka toinen vuosi. Olen esimerkiksi äärettömän tyytyväinen 15 vuotta sitten hankkimiini ajattomiin huonekaluihin: Muuramen Mup-lipastoihin ja Kartellin Componibili-pömpeleihin. 

Yritin tutkailla hieman tämän tyylisiä valaisimia ja ainakin Italiassa kaarivalaisimet ovat olleet kovassa huudossa 1960-luvulta lähtien. 1980-luvulla on varmaankin ollut kaarivalaisimien kultakausi. Tämä yksilö paljastui, kun kuvun irrotti, suomalaiseksi Habico-valaisimeksi. Tamperelainen Habico on hieman mysteeri, en ole onnistunut löytämään kyseisestä firmasta juuri mitään tietoja. Osa ajoittaa firman jo 1960-luvun loppuun, osa vasta 1980-luvulle. Oma arvioni on, että tämä valaisin on 1980-luvun alkupuolelta. Kyljessä on Sähkötarkastuskeskuksen hyväksymä sisustusvalaisin -tarra. Kyseinen virasto on toiminut tuolla nimellä vuoteen 1995, eli ihan viime vuodelta tuo ei voi olla.




Kohtasin valaisimen siis kirpparilla ja siitä uupui harmillisesti hintalappu. Jouduinkin sitten odottamaan kaksi piinallista päivää, kunnes hinta selvisi. Alkujaan oma imaginäärinen hintakattoni oli 80 euroa, mutta kun Fidasta minulle soitettiin, vastasin epäilemättä ostavani valaisimen 95 eurolla. Ei siis puoli-ilmainen löydös, mutta ei aivan mahdoton. Onhan kyseessä kuitenkin suomalainen laatutuote männävuosilta!



Oma tarinansa on, miten tämä melkoisen kookas valaisin saatiin Mini Cooper -autoon. Olin ihan valmis matkustamaan metrossa tuon kaariosan kanssa, mutta kuin ihmeen kaupalla (ja varmasti myös insinöörin taidolla) kaari ujutettiin autoon. Myönnän, että aikamoisen kuumottava automatka tämän kanssa oli, koska metalliset osat olivat giljotiinimaisia ja pyöreä marmorilaatta olisi viimeistellyt tuhot, jos autoilu ei olisi aivan sujunut. Onneksi kaikki meni hyvin!



Ja totta kai uuden kookkaan sisustuselementin saapuminen kotiin aiheutti pientä palapeliä olemassa olevien mööpeleiden kanssa. Myös karsinta ja ruskeiden juttujen siirtely kaappiin ja myyntiin, tulivat ajankohtaiseksi. Sanoin myös ensimmäistä kertaa ääneen lauseen, mitä en olisi uskonut sanovani: onkohan minulla liikaa viherkasveja? Apua! Toivon, että tämä ajatus nyt ainakin poistuu pikapikaa päästäni.

Täytyy vielä todeta, että tuo hieman tyhjentynyt seinä kokee vielä jonkinlaisen kevyen muutoksen, eli aivan tuollainen setti seinälle ei ole jäämässä.

Oikein kivaa toukokuista viikonloppua!

maanantai 9. toukokuuta 2022

Sekalaisia löytöjä

Taas on tullut kerättyä kaikenlaista kirppiskamaa! En ole ainakaan vähentänyt kirppiksillä kiertämistä tänä vuonna ja sen huomaa tietysti myös löytöjen määrässä. Varsinkin vaatteiden kanssa homma on taas lähtenyt hieman lapasesta, mutta olen myös päättänyt olla vähemmän ankara vaatemäärien kanssa tänä vuonna. Kuluvana vuonna olen kärsinyt pandemian tuomista muutoksista, sekasortoisesta työstä ja terveyshuolista. Tällä verukkeella olen toki myös törsännyt menemään, jotta edes jonkinlaista nautintoa ja kauneutta löytyisi elämään. No, täytyy tässä kohtaa myös muistuttaa, että ostan oikeasti lähes kaiken kierrätettynä, eli suurin hedonismini kohdistuu ruokaan ja juomaan.


Seuraavaksi kuitenkin käytetyn tavaran kimppuun! Tässä sekalainen setti kirppislöytöjä tältä vuodelta. Arabian Calypso-lautanen (2 euroa) löytyi Launeen Suurkirppikseltä Lahdesta. Calypso on Kaj Franckin muotoilema, mutta lautanen ei ole Kiltaa. Kuvio on puolestaan ihanan Esteri Tomulan suunnittelema. Lautanen toimii mielestäni varsin kivasti kuitenkin juuri Killan kanssa. Kuvassa tuo toimittaa voiastian virkaa. Mukana myös toinen pikkulöytö: tanskalainen juustoveitsi. Tämä veitsi löytyi Turusta Kirppis-Center Manhattanilta 2 eurolla. Olen joskus monta, monta vuotta sitten hankkinut samanlaisen veitsen ja voin sanoa, että tätä juustoveistä ei ole voittanutta. Kuvassa veitsi on hieman hämäävästi voiveitsenä.
  



Sinisen Kilta-astian löysi minulle ystäväni 4 eurolla Salon Secondhanmarketista. Näitä keskikokoisia neliöitä minulla on kieltämättä jo aikamoisen monta, mutta sinisenä ei juurikaan. Tärkeä löytö siis! Kiltojen lisäksi nykyään hyvin tyypillinen löytö minulle on rintakoru. Tällä erää esittelyssä Aarikan puinen koru. Tämä on varsin monikäyttöinen! Koru maksoi 2 euroa ja löytyi Launeen Suurkirppikseltä. 


Puotinharjun Fidasta löysin puolestaan käytännöllisen perusjutun: musta nahkainen vyö 2,80 eurolla. Sanoisin, että juuri vöitä tai huiveja löytyy helposti kirppikseltä! Uutena tämän kaltainen vyö maksaisi aivan toisenlaisen summan, eli tällaisia perusjuttuja kannataa vähintään metsästää kirppikseltä, jos esim. vaatteet tai kengät tuntuvat liian hankalilta. Olen löytänyt vaikka kuinka monta nahkaista vyötä ja villaista tai silkkistä huivia itselleni juuri käytettynä!



Loppuun vielä parit vaatelöydöt. Tämä harmaa alkujaan Monki-merkin mekko osui silmääni Jyväskylässä Happy Secondhand -liikkeessä. Kun näin mekon, tiesin että tuosta tulisi selvästi luottovaate. Kyllä.  Se on todella minun näköiseni. Vaate on helppo asustaa monella tapaa ja vaikka kyseessä on pikamuotikeltjun vaate, päätin tämän hankkia vähän ylihintaan (10 euroa), koska arvasin että tämä olisi se vaate, minkä hankinta todella kannattaa. Tiedän, että kaikkien kirppisvaatteiden kanssa pitäisi tulla tällainen fiilis, mutta juuri tämä on hankalaa, kun innostun niin helposti kaikesta (omaan silmään) kauniista ja ihanasta. 




Seuraava vaate ei sitten mene ollenkaan äskeiseen kategoriaan: ruman cool koiraliivi! Tästä vaatteesta viestittelin ystäväni kanssa ja sovimme, että jos minulla menee ns. sisu kaulaan liivin kanssa, ottaa hän vaatteen hoiviinsa. No, olen nyt pitänyt liiviä kerran ja onhan tuo vaate aikamoisen korni...Mutta hei, katsokaa näitä koiria! En kestä. 

Liivi löytyi Jyväskylän Kirpparilla.fi:stä ja hinnaksi jäi vain 1,25 euroa. 

Mitäs pidätte viimeisimmistä löydöistäni? Olisiko joku lähtenyt myös matkaasi? 

perjantai 29. huhtikuuta 2022

Kevättä kohti (eli viherkasveja ja Arabian ruukkuja)

Kevät tekee selvästi tuloaan, koska viherkasvien hinku on ollut sen verran kova. Viimeisimpiä kierrätettyjä löytöjäni ovat siis olleet viherkasvien pistokkaat ja yksi Arabian kukkaruukun lautanen. Kasvit ovat täyttäneet tyhjän panttina olleet ruukut ja nyt minulla on enää yksi kookas ruukku ilman kasvia ja sekalainen setti ruukkujen lautasia passissa. 




Laskin, että minulla on tällä hetkellä 35 Richard Lindhin Arabialle suunnittelemaa 'kokonaista' ruukkua (eli ruukku ja lautanen). Suurin osa on mallia SN, mutta myös SL-ruukkuja löytyy jokunen. Olen nyt enemmän tai vähemmän aktiivisesti kerännyt näitä purnukoita vajaa 10 vuotta ja aikoinaan kyseisiä ruukkuja löysi valehtelematta parilla eurolla kirppikseltä. Muutaman ruukun olen saanut ihan ilmaiseksi äidiltäni ja ystäväni äidiltä 💜

Jaksan aina toistella tätä samaa ja olen täällä blogissakin asiasta useaan otteeseen maininnut, mutta erityisesti näiden ruukkujen kohdalla hinnat ovat kohonneet aivan valtavasti! Olen hankkinut muutaman ruukun tai erillisen lautasen kovalla hinnalla, mutta suurin osa näistä on onnekseni tullut vastaan oikeasti lähes parilla eurolla. Esimerkiksi aikoinaan Vaasassa oli ruukkuja todella runsaasti tarjolla parilla kolikolla yhdellä kirpparilla ja sitten hankin kyseisestä paikasta vain yhden ruukun! Tätä olen harmitellut moneen otteeseen myöhemminkin. No, kyseessä oli suuri kirppismatka, eli ihan kaikkea kivaa ei noilta reissuilta voi haalia, muuten auton ovia ei enää saa kiinni.


Pistokkaita hankin saman Facebookin myyjän kautta kuin viime vuonna. Olin suorastaan odottanut, jos laadukkaita pistokkaita tulisi jälleen paikallisryhmään myyntiin ja näin todella onnekseni tapahtui. Tällä kertaa neljä kasvia maksoivat yhteensä 23 euroa. Kapealehtinen posliinikukka, hoya wayetii on nyt neljäs posliinikukkani ja ymmärrän miksi hoyat koukuttavat. Minulla on sujunut posliinikukkien kanssa mitä sujuvammin ja (kopkop!) posliinikukkiin ei esimerkiksi tuholaiset ole majoittuneet kertaakaan.



Omaan silmään erikoisemman värinen kultaköynnös 'njoy', on vielä tosi pieni, mutta toivon, että tämä viihtyy, koska lehtien väritys on sen verran herkullinen. Niin sanotusti tavallinen kultaköynnökseni kuoli lähes kokonaan ja sain säästettyä siitä muutaman oksan, mutta kun tajusin, miten runsaan uuden köynnöksen sain ystävältäni, päätin luopua vanhan kasvin osista kokonaan. Kuollut köynnökseni joutui ripsiäisten temmellyskentäksi ja tajusin tuhot vasta liian myöhään! Onneksi sain näin komean uuden kasvin tilalle. Kiitos U!



Pienen pieni vaaleanpunainen pilkkulehti on super söpö, mutta kasvi on todella pikkuruinen, eli seurailen nyt, ottaako tuo kasvupyrähdyksen ja mietin sopivaa ruukkua myöhemmin. 



Neljäs uusi pistokas on perinnekasvin, tuonenkielon, jakopala. Tämä on harvinaisuus ja peräisin myyjän isomummilta. Juuri nyt minua huolestuttaa kasvin väri, mahtaako kasvi kupsahtaa, mutta toivotaan, että näin ei käy. Tämä tuonenkielo viihtyy varjossa ja siksi laitoin kasvin hyvin varjoisalle paikalle. 



Puuttuva palanen, eli oikeankokoinen ruukun lautanen päätyi tällä kertaa violetille juorulle. Lautasen löysin tori.fi:stä 8 eurolla.


Porista Patakirppiksellä vastaan tuli puolestaan 2,50 eurolla kilpipiileaksi nimetty kasvi, mutta aloin epäillä, että kyseessä ei ole tuo mainittu kasvi. Lopulta sain selville, että kyseessä on muorikukka 'hope' ja nyt seuraan jännityksellä, miten tämän kasvin kanssa yhteiselo lähtee liikkeelle. Ainakin nyt näyttää varsin lupaavalta!

Kävin noin kuukausi sitten elämäni ekaa kertaa Pukinmäen puutarhassa ja haksahdin ostamaan kaksi uutta viherkasvia: tumman begonia listadan ja australianposliinikukan. Puutarha oli aivan ihastuttava! Myös myytävät kasvit tuntuvat todella laadukkailta ja kestäviltä ja nämä kaksi yksilöä ovat lähteneet kasvuun mitä parhaiten. 


Tässä vielä pari kuvaa enemmän Instagramissa seikkailleesta nirppanokka-kasvistani, eli hienohelmasta. Tämän kasvin kanssa on ollut aikamoista alamäkeä, mutta nyt kuvatodisteet kasvin kukoistuksesta! Toivon, mutta en usko, että ylämäki jatkuu ja kasvi jatkaa tuuheana ja hyvinvointisena. Jännitävää on se, että muutin kasvin paikan liian paahteiselta keittiön ikkunalaudalta olohuoneeseen ja epäilen, että hienohelma ei ole samaa mieltä paikan vaihdoksesta. Peukut pystyyn!

Oletko hankkinut kirppikseltä viherkasveja? Millaisia kokemuksia sinulla on kirppiskasveista?

torstai 14. huhtikuuta 2022

Värikästä pääsiäistä!




Kaunista, värikästä ja rauhallista pääsiäistä! Tänä vuonna pääsiäiskoristeissa on pari uutta juttua kirppikseltä: muoviset munakupit kynttilöineen ja itse askarreltu pääsiäiskranssi. 

Pääsiäiskukkina on tällä erää oranssinpunaiset markettineilikat. Yleensä tykkään, että on tulppaaneja tai narsisseja ja jokunen vuosi sitten hankin jaloleinikkejä, mutta tänä vuonna kärkeen kiilasivat pitkään hyvänä pysyvät neilikat, koska ihan koko pääsiäistä ei olla kotona.
 

Japanin-tuliaisena tuodut tyypit ovat edelleen mielestäni aivan super söpöt. Laitoin samaan settiin pääsiäiskoristepusseista pelastamani mintunvihreän kanan ja hempeän värisen pupumunan.



Tummansävyiset pääsiäiskoristeet pääsivät jälleen yhdeksi setiksi. Nuo vahamenetelmällä koristellut munat olen tehnyt itse monta vuotta sitten. Helmillä koristeltu kana on uutena hankittu, varmasti 15 vuotta sitten tai ylikin.




Tänä vuonna pääsiäissuklaata on vain muutama minikokoinen suklaamuna. Luulen, että pääsen enemmän kuin tarpeeksi herkkujen äärelle matkalla, eli ehkä ihan hyvä määrä makeata tällä erää kotona jemmassa. 

Oletko hankkinut pääsiäiskoristeita kirpputorilta? Näkyykö pääsiäinen teillä kotona?

tiistai 12. huhtikuuta 2022

Koristeista pääsiäis-kranssiksi

Tadaa! Tein pääsiäiskranssin! Minusta on hyvää vauhtia tulossa crazy wreath lady – enää ei riitä joulupallokranssit, vaan innostuin kokeilemaan myös pääsiäisaskartelua. Uniikki tämä idea ei ole: bongasin Instagramista upean kranssitilin, White Christmas Wreathsin pääsiäisaiheisen kranssin ja se oli niin sanotusti sitten menoa.






Kävin viime viikolla Kaisaniemen kierrätyskeskuksessa tsekkaamassa pääsiäiskoristeiden tilanteen ja kiertsistä ei löytynyt yhtä ainutta pääsiäiskoristetta! Olin aika ihmeissäni, mutta päätin luottaa kirppisvaistooni ja suunnata viikonloppuna uudelleen parille kirppikselle ja reissu ei ollut laisinkaan turha! 

Kävimme Porissa SPR:n Kontissa ja isolla Patakirppiksellä. Juuri pääsiäiskoristeet olivat kiikarissani ja olin todella tyytyväinen, että löysin yhden kranssin verran materiaalia. Hankin koristeita yhteensä noin 15 eurolla. Omasta takaa minulla oli muutama keltainen tipu, mutta ei juuri muuta. 

Tein hyvin samalla periaatteella tämän kranssin kuin jouluversiot, eli mahdollisemman paljon eri kokoisia koristeita yhteen kranssiin. Tällä erää en voinut päättää värimaailmaa, vaan käytin puhtaasti niitä koristeita, mitä onnistuin löytämään. Olen lopputulokseen kuitenkin hyvin tyytyväinen!   

Alkutilanne oli siis tämä: kaikki koristeet pöydällä enemmän tai vähemmän lajiteltuina. Aluksi irrotan kaikki kiinnikkeet tai muut osat koristeesta, mitä en käytä. Monet koristeet myytiin pusseissa ja muutamaa juttua en kranssiin pystynyt hyödyntämään, mutta suurin osa oli oikein toimivaa materiaalia. Pääsiäiskoristeista en tunnista samalla tavalla, onko koriste vanha vai uusi, toisin kuin joulukoristeiden kohdalla. Luulen, että ainakin yksi kukkokoriste on vanhempaa tuotantoa, mutta muut taitavat olla ihan viime vuosilta. 




Sommittelen aluksi ilman kuumaliimaa hitusen ja esimerkiksi tällä kertaa päätin aloittaa pastellisävyisestä kipsireliefistä. Aluksi ajattelin, että tuo ei tulisi edes mukaan, mutta yllättävän kivasti tuo söpöys tuohon istuu. 


Kuumaliimapyssy on aivan ehdoton väline tähän puuhaan! Tarpeeksi liimaa ja kärsivällisyyttä, niin lähes kaiken kevyen materiaalin saa tuollaiseen styroksirinkulaan kiinnitettyä. Askartelu on mukavan meditatiivista – pikku hiljaa kokonaisuus alkaa kehittyä ja lopuksi lisään pieniä koristeita ikään kuin tilkitsemään aukkoja. 

Muutaman koristeen jätin kranssista, koska nämä yksittäiset koristeet näyttivät sen verran kivoilta. Mintunvihreä kana ja pupumuna pääsevät osaksi muuta pääsiäiskoristelua. 

Tässä vielä parit muut löydöt, jotka tein Porin kirppiksiltä:


Flamingo-rintaneula on mielestäni aivan upea! Tämä ei ollut aivan halpa (3 euroa), mutta en voinut jättää lintua Kontin koruhyllyyn. Toiset rintarossit löysin Patakirppikseltä ja nämä olivat puolestaan lähes ilmaiset. Samassa pussissa olivat sateenvarjokoru (erityisesti tämän halusin itselleni) ja kaksi silkkimaalauskorua. Kolme korua maksoivat yhteensä 0,20 euroa!


Kontista nappasi matkaani myös violetit glitter-sukat. Nämä käyttämättömät Norlynin nilkkasukat kustansivat 2 euroa. Arundhati Royn kirjoittama Joutavuuksien jumala -kirja on ollut minulla lukulistalla pitkään ja nyt löysin kirjan 2 eurolla Patakirppikseltä, eli opus päätyi matkaani. 


Katsotaan, koska iskee jälleen kranssien askarteluvimma. Ainakin ennen joulua aion jälleen toteuttaa pari kranssia! 

Kaunista pääsiäisen odotusta!