sunnuntai 17. maaliskuuta 2024

Vuokon topattu takki

Enpä pystynyt vastustamaan Vuokon takin kutsua Itiksen Kontissa alkuvuodesta! Edellinen Vuokon topattu takki löytyi seitsemän vuota sitten Ansasta ja tuo sinivalkoraidallinen yksilö on ns. kokopitkä. Tätä mustaruskeaa on ehkä lyhennetty, mutta takki on minulle mahdollisesta lyhennyksestä huolimatta pitkää mallia. 


Tuo sinivalkoinen Vuokko odottaa pääsyä paikkaukseen, mutta en ole saanut aikaiseksi takin kiikuttamista ompelijalle asti. Täytyy yrittää nyt vihdoin viedä tuo vanhempi yksilö korjaukseen, vaikka nyt pystyn sujuvasti käyttämään tätä minulle uudempaa versiota. Itse asiassa nämä molemmat takit taitavat olla tismalleen samaa mallia 1970-luvun loppupuolelta. Malli on niukan kapea ja huppu on myös melko pienikokoinen. Uusissa Vuokoissa esimerkiksi juuri huppu on selvästi runsaampi kuin näissä vanhemmissa. 

Rakastan tätä takkia – tämä ei varmasti tule kenellekään yllätyksenä! Näissä takeissa on jotain ajatonta, mutta samalla hyvin tunnistettavaa. Moni kysyy näiden takkien kohdalla, että ovatko ne Marimekkoa. Voisivat ollakin, tulihan Vuokko Nurmesniemi aikoinaan tunnetuksi juuri Marimekon yhtenä ensimmäisenä suunnittelijana (ja sitten sukset menivät ristiin Armi Ratian kanssa ja loppu onkin ns. historiaa).  




Nykyään monissa paikoissa secondhand-Vuokot ovat aikamoisen hintaisia, eli 45 euron hinta tästä takista ei kirpaissut kamalasti. Takkia on selvästi pidetty ja kankaassa näkyy hieman kulumaa, mutta on tämä huomattavasti paremmassa jamassa kuin oma sinivalkoinen yksilöni. Näitä aarteita huoltaa mielellään  toivon, että molempien takkien kanssa viihdyn vielä pitkään. Tänä talvena minulla on ollut myös käytössä ehkä vuonna 2008 uutena ostettu hieman paksumpi Vuokon topattu takki. Tuo on aivan loistava kylmän kelin vaate. Kyllähän sitä ihminen tarvitsee vähintään kolme Vuokon talvitakkia (ja tuohon päälle vielä luvattoman monta muuta talvitakkia, hups).

Löytyykö ruudun takaa muita Vuokko-faneja?

keskiviikko 13. maaliskuuta 2024

Pienen kirppismatkan löydöt (Lahti, Punkaharju, Mikkeli, Varkaus, Ahmovaara, Juuka)

Vietimme talvilomaa Kolin maastoissa ja matka Pohjois-Karjalaan taittui useamman kirppispaikkakunnan kautta: Lahti, Punkaharju, Mikkeli, Varkaus. Kolin lähistöllä kävimme myös muutamalla kirppiksellä Juuassa.

Kuvat on otettu loma-asunnossa. Emme ole siis vaihtaneet uudempaan kalustukseen tai punaiseen Siena-kankaaseen kotosalla kuitenkaan. Ihan kivaa vaihtelua oli kuitenkin kuvailla vähän eri ympäristössä, kun omat nurkat ovat sen verran tutuksi tulleet.

Paljon kaikkea kivaa katseltavaa ja hypisteltävää matkaan mahtui, mukaan myös tarttui useampi ostos. Lahdessa kiersimme kaksi kirppistä: Kirpputori Kisällin, mikä on aina laadukas ja kiinnostavaa tavaraa täynnä, sekä paikallisen kierrätyskeskuksen, eli Patinan. 

Tällä erää en tehnyt löytöjä Kisällistä, mutta Patinasta nappasin matkaani useamman kivan jutun: Jäätelötötterön mallisen tarjoiluastian (2 euroa) jätin hyllyyn ja yritin puhua itselleni järkeä, mutta en pystynyt vastustamaan tuota keväisen hauskaa astiaa lopulta.



Samaisesta paikasta bongasin Richard Lindhin Arabialle suunnitteleman LB-ruukun aluslautasen 3 eurolla. Astiaa ei oltu tunnistettu ruukun osaksi ja hinta oli siksikin yllättävän kohtuullinen. Pohjasta löytyy vain massaleima, ei tunnistettavaa Arabian merkintää. Nyt on jännittävää, tuleeko vastaan ruukku tälle vielä kaveriksi!


Ihanaa vanhaa orvokkikorttia en voinut myöskään vastustaa. Näitä oli useampi kipale tarjolla ja erilaisilla kuvituksilla, mutta päätin pitäytyä vain yhdessä kappaleessa (euron).


Rintakoruja oli vaikka mitä sekalaisia ja valikoin itselleni mustan muovisen lintukorun sekä 90-luvun Aarikan korun yhteensä eurolla.


Lahdesta suuntasimme itselle ihan uudelle kirppispaikkakunnalle: Mäntyharjun Reissukirppikselle. Paikka on kiehtova sekoitus perinteistä hyllykirppistä, mutta vanhaan pankkikonttoriin on eri huoneisiin lastattu vaikka mitä tavaraa. Voitte arvata, miten minulle kävi jouluosastolla!



Hyvinhän sitä voi helmikuun lopussa jo ihastella joulujuttu...En voinut tietenkään vastustaa lasisia koristeita (yhteensä 5 euroa). Jouluinen liina tulee keittiöpyyhkeeksi, vaikka tuo on alkujaan varmasti enemmänkin pikkuliina pöydälle. Liina kustansi euron. Jouluiset rintakorut löytyivät puolestaan Mikkelin kierrätyskeskuksesta (0,20 euroa) ja Ahmovaaran kirppikseltä (euron).

Reissukirppikseltä löysin myös kaksi Aarikan rintakorua: jalopuinen sukkulan mallinen koru maksoi 3,50 euroa ja puuta ja metallia yhdistävä yksilö irtosi eurolla. Hyvät löydöt, sanoisin!


Toisena päivänä ehdittiin koluta Mikkelissä kaksi ViaDiaa sekä keskustan tuntumassa majaileva Uutta elämää -kierrätyskeskus. Erityisesti tuo kierrätyskeskuksen myymälä teki vaikutuksen: hyvin kohtuulliset hinnat ja kiva valikoima. Paikassa oli myös houkuttelevia ja huokean hintaisia valaisimia ja tuoleja, mutta huonekaluhankinnoilta vältyttiin tällä erää.

Varkaudessa katsastettiin Kierrätyskeskus, uuden tuntuinen Savon Suurkirppis, Kimppakirppis sekä Löytö-helmi. Eka paikka oli kierrätyskeskus ja tykkäsin tuosta paikasta myös kovasti. Olen kerran aikaisemmin jokunen kesä sitten tuolla käynyt, mutta tällä erää tein myös useamman hankinnan. En voinut tietenkään vastustaa kuparipakotettua kalatyyppiä, vaikka hän onkin tuhkis. Kala oli niin symppis, että se piti hankkia 0,50 eurolla. Sain kaupanpäälle sinisen reippaan oloisen muovisen lintukorun.


Kimppakirppikseltä löytyi puolestaan Hackmannin Lion-sarjan pitkävartinen lusikka 3 eurolla. Tämä esine oli niin kaunis ja linjakas, että en voinut tuota vastustaa, vaikka sarjaa en keräilekään (öhöm, ainakaan vielä).


Kolilta lähikirppis löytyi Ahmovaaran entisestä kyläkoulusta. Paikka on todella symppis ja hinnat olivat ainakin tällä kertaa hyvin kohtuulliset! Vastaan osui käyttämättömät harmaat nahkahansikkaat vitosella ja 2 eurolla matkakokoinen hiusten suoristusrauta. Jouluisen korun esittelinkin jo ylempänä. 


Juuasta puolestaan löysimme kaksi kirpparia: Kieppi-kierrätyskeskuksen ja Hedwigin helmen. Kieppi oli laadukkaan oloinen paikka ja katseltavaa riitti mukavasti. Kirppiksen vitriinistä bongasin 8 eurolla vanhemman Aarikan leimallisen rintakorun sekä setin pieniä pääsiäismunia eurolla. Nuo koristeet eivät mene kranssiin, vaan taidan ripustaa ne jonkinmoiselle oksalle.



Hedwigin helmi on kiva yhdistelmä kirppistä, kahvilaa ja uuden sisustustavaran kauppaa. Tuolta paikasta en löytänyt mitään, mutta kahvila on ehdottomasti suosituksen arvoinen! Ja lähistöltä löytyvä Puu-Juuka vanhoine rakennuksineen.


Kirppisretken vaatehankinnat lymyilivät pakkasessa kuvaushetkellä, eli ne esittelen erikseen jonkin muun postauksen yhteydessä.

Olisiko joku löydöistä lähtenyt matkaasi myös?

keskiviikko 28. helmikuuta 2024

Kirppisvaatteita ja kengät

Olen totta kai hankkinut jo alkuvuonna useamman kirppisvaatteen. Loppuvuodesta himmailen kirppisvaatteiden kanssa, koska olen jo pitkin vuotta hamstrannut tuttuun tapaan runsaasti kaikkea vastustamatonta. Kun uusi kirppisvaatevuosi alkaa, tulppa jälleen irtoaa ja hankin innoissani vaatetta kaappiin. Tänä vuonna on jälleen tavoitteena joka tapauksessa pitää vaateostokset suht kurissa. Yritän saada hankinnat pysymään 18 kipaleessa.   


Tampereen Lielahden kierrätyskeskuksessa silmäni osuivat villin väriseen villatakkiin. Yleensä tämän näköinen kuosi tarkoittaa kamalaa polyesterimateriaalia tai vastaavaa. Oli iloinen yllätys, kun materiaalilappu paljasti, että vaate on täyttä villaa. 



Vaate on selvästi vanhempaa tuotantoa. Hieman lyhyemmän mallinen villatakki on kiva ja toimii hauskana väripilkkuna. Ranskalaista tyyliä ehdottomasti. Villatakki ei ollut hinnalla pilattu: 3,50 euroa.



Violettiin isokauluksiseen paitaan törmäsin Iso Roban Relovessa. Kookas kaulus ja tuo väri olivat vastustamaton yhdistelmä! Paita on myös vintagea, lappu kertoo viskoosisekoitepaidan olevan Portugalista alkujaan. Tällaiset näyttävät kaulukset toimivat parhaiten talvella neuleiden alla. Vaate maksoi 9 euroa.

Mustat samettipintaiset korkokengät bongasin puolestaan Kaisaniemen kierrätyskeskuksesta 10,80 eurolla. Nämä ovat mielestäni käyttämättömät tai maksimissaan kerran sisätiloissa pidetyt. Luulen, että joku on hankkinut verkkokaupasta korkkarit ja kengän malli onkin yllättänyt: koko on 35 ja kenkä on todella kapea, kapeneva kengän kärki vielä korostaa, että näissä yksilöissä ei ole juurikaan ylimääräistä tilaa.



Kengät ovat Peter Kaiser -merkkiä, joka on saksalainen todella pitkän linjan kenkien valmistaja. Yllätys sinänsä, että saksalainen kenkä voi olla niukkaa mitoitusta, mutta en valita. Nämä ovat todella miellyttävät, laadukkaat ja tuo koron leveä malli on aivan ihana. Rakastan myös kengän pintaa! Sisäosa on totta kai nahkaa. Vastaavat kengät kustantavat uutena ainakin 150 euroa, eli tein varsin kohtuullisen hankinnan. 

Oletteko tehneet kivoja kirppisvaatelöytöjä tänä vuonna jo?

perjantai 23. helmikuuta 2024

Uusi Espoon Kontti (ja löydöt!)

Kävin muutama viikko sitten Espoon uudessa Kontissa Suomenojalla. Ennen Kontti sijaitsi Ikean lähellä Lommilassa, mutta nyt uusi liiketila löytyy Merituuli-kauppakeskuksesta. Liike on pienempi kuin vanha Kontti, mutta kuulin myös, että kesän jälkeen Leppävaarassa avataan uusi, isompi myymälä. Tuolta löytyy jatkossa myös huonekaluja. Kontit tuntuvat usein aika hintavilta kierrätysmyymälöiltä, mutta nykyään, kun hinnat ovat nousseet joka paikassa, niin hinnoittelu ei pistä niin kovasti silmään. 

Välillä  myös Konteista tekee oikein passeleita löytöjä, vai mitä mieltä olette uusimmista löydöistä?



Vihreä nahkakäsilaukku 15 euroa


Ihastuin tähän laukkuun heti, kun sen näin. Käsilaukku ei ole aivan minikokoinen, mistä tulee plussaa. Laukku on amsterdamilaisen O My Bagin ja merkki mainostaa olevansa eettinen ja ekologinen  aina plussaa, vaikka kierrätettynä tämän hankinkin. Laukun pinnassa on vähän naarmuja, mutta se ei ainakaan minua haittaa. Tätä mallia ei enää myydä, mutta aikamoisen tyyriitä nämä laukut ovat uutena, eli ihan hyvä munkki kävi tämän suhteen.


Tummanvihreät Sauson nahkahansikkaat 6,50 euroa 

Nämä hansikkaat eivät ole aivan viime vuodelta, koska vuorista löytyy Liisa Sauson lappu, mistä löytyy puhelinnumero vanhalla suuntanumerolla. No, näille ei ole tapahtunut ajan saatossa mitään! Hansikkaat ovat varmasti olleet käyttämättöminä jossakin kaapin perukoilla, kunnes ne on viety Konttiin. Väri on hyvin tummanvihreä – luulin vielä kirppiksellä, että hansikkaat ovat mustat. Liisa Sauso toimii muuten edelleen ja hui, miten kauniita hansikkaita heiltä löytyy, mutta hinnat ovat myös aikamoisia. Upea laatulöytö halvalla!


Puinen rintakoru 5 euroa

Tämä vanha Aarikan rintakoru oli tunnistettu ja laitettu vitriiniin, mutta sen hinta oli tismalleen sama kuin ysärirossien. Korun lehtimäinen muoto miellyttää omaa silmää kovasti. Eihän tätä voinut koruhamsteri vastustaa.


Koirakoru 2 euroa

Hamsteri jatkaa: terrierin mallinen rintarossi on totta kai vähän hassu (varsinkin kissaihmisellä), mutta yhtä aikaa koru on ihan super hieno! Koru on mielestäni jonkinlaista puumateriaalia. Silmämääräisesti tätä voisi luulla muoviseksi, mutta ei. Huomatkaa yksityiskohtana kaulapanta!


Farkkuhaalarit 8 euroa


Nämä alkujaan Monkin käyttämättömän oloiset 100 %:sta puuvillaa olevat farkkuhaalarit istuivat ihme kyllä hyvin päälleni. Housujen lahje on tarpeeksi lyhyt minulle, siitä totta kai plussaa. Ja hyvästä materiaalista. Lähes aina farkkuihin laitetaan elastaania ja olikin aika erikoista löytää ketjuliikkeen farkut, mitkä eivät ole laisinkaan joustavat. Katsotaan, pääsenkö yli lappuhaalarit ja päiväkoti -mielleyhtymästä. Kyllä varmasti.



Löytyikö joukosta suosikkeja?

lauantai 17. helmikuuta 2024

Lomonosovin saukko

Kirppiksellä on yksi kategoria, mitä pyri välttämään: posliinifiguurit. Aina aika ajoin lipsahdan ostamaan kuitenkin myös niitä, mutta tällöin pitää esineen kolahtaa todella syvästi. Tänään se tapahtui.


Silmiini osui Porvoossa Jussin jättikirppiksellä kookas saukkofiguuri. Aikani esinettä kuvasin ja kääntelin, kunnes aivoihini napsahti luja käsky: tämä söpöläinen on ostettava omaksi! Esine ei ollut edes halpa, 35 euroa, mutta nyt tämä tyyppi nököttää kotonani. 



Voi kuulostaa selittelyltä, mutta saukoilla on ihan erityinen paikka sydämessäni. Muistan lapsena, miten hauskalta saukon latinankielinen nimi kuulosti: Lutra lutra. Ja miten opin maitopurkin kyljestä, että nuo eläimet laskevat mäkeä talvella myös ihan hupimielessä, ei (pelkästään) elossapysymisen tai vastaavan vuoksi (kuka muuten muistaa Valion maitopurkkien kyljessä olleet suomalaisten eläinten esittelytekstit ja piirroskuvat?).



En ole koskaan nähnyt luonnossa saukkoa. Olen lähes varma, että Lapissa olen kohdannut sentään saukon jäljet, mutta Muoniossa ja Rovaniemellä olen ihan erikseen kytistellyt saukkoja, jospa niitä olisi virtaavan sulapaikan lähellä näkynyt. Eihän nuo epelit minulle näyttäytyneet. Varmaan naureskelivat viiksiinsä jossakin lähellä, kun etelän turisti yritti päästä lähelle.



Toki saukkoja voi nähdä etelässäkin. Olen pikkuisen kateellinen ystävälleni, joka on ihan Itä-Helsingissä saukon nähnyt. Kaikki mahdolliset saukkovideot ja -kuvat nostattavat joka tapauksessa hymyn huulilleni.



Tämä figuuri on venäläisen Lomonsovin posliinitehtaan tuotantoa. Pohjasta löytyy leima ja teksti USSR. Erilaisia eläinhahmoja tehtiin neuvostoperiodin aikana runsaasti. Minulta löytyy samaisen posliinitehtaan mäyrä, mikä taitaa olla edellinen posliinifiguurilipsahdus.

Löytyykö ruutujen takaa muita saukkofaneja?


Ps. Tämän esineen kuvaaminen oli pirullisen hankalaa. Livenä tyyppi näyttää vielä paremmalta!

keskiviikko 31. tammikuuta 2024

Vuoden ekat löydöt

Ihan super paljon kiitoksia kaikista ihanista kommenteista, mitä blogin juhlavuosipostaus on kirvoittanut! Mahtava startti tälle vuodelle, kiitos siitä.

Kirppiksiä olen tietysti kolunnut tuttuun tapaan jo ihan kunnolla koko tammikuun. Aloitin myös alkuvuodesta listata kirppikset, missä käyn. Jos muistan merkitä vieraillut paikat ylös, niin loppuvuodesta voidaan sitten arvailla, kuinka monta visiittiä plakkariin kertyi. 

Innostuin totta kai heti alkuun hankkimaan muutaman vaatteen. Loppuvuoden yritin olla lähes vilkuilematta vaatteita, kun niitä oli kertynyt jo niin runsaasti, mutta uuden vuoden alussa voi heti tutkailla vaatetarjontaa. Saattaa olla, että loppuvuonna ollaan vastaavassa tilanteessa, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Vähän mietityttää, että onko tämä eka vaatehankinta heti huti: kääntötakki 1980-luvulta. Ihastuin takin hulluttelevaan ilmeeseen Vallilan Bella-kirppiksellä, erityisesti napit ja takin räiskyvä väri tekivät vaikutuksen. Tässä on sellaista Alpeilla laskettelevan Bond-pahiksen vibaa tai tai jääkuningatarta taitoluisteluviboilla. Mutta. Kun takin ekaa kertaa puin ylleni sininen kuosi ylöspäin, alkoi takki näyttää vähän liian slaavilaiselta. Musta tekoturkispuoli on nyt ollut valintani. Tuolloin takkiin ei voi pukea vyötä, eli malli on säkkimäisempi. Hmmmm...katsotaan, miten tämän kanssa käy. Takista maksoin 16 euroa.



Toinen vaatekappale ei kuvassa näytä yhtään miltään: leveähelmainen paitamekko. Vaate on alkujaan Monkin ja tämä löytyi Kallion Distant days -kirppikseltä vitosella. Tuo paikka on muuten todella kiva! Distant days on hyllykirppiksen ja kahvilan yhdististelmä. Kuppila on mukavan rento ja symppaattinen. Plussaa myös siitä, että kirppis on auki perjantaisin iltayhdeksään. Kahvilasta saa myös viiniä, mikä ei vähennä paikan pisteitä todellakaan!


Koruja olen hamstrannut ihan kunnon setin jo tammikuussa: 2 riipusta ja 5 (!) rintakorua. Riipuksista toinen on puuta ja metallia yhdistävä lyhyt Aarikan koru. Tuo löytyi sopuhintaan Espoon Suomenojan kierrätyskeskuksesta 1,80 eurolla. Hopeanvärinen riipus tuli puolestaan vastaan Puotinharjun Fidassa 2,80 eurolla. Korusta tuli todella vahvat Suomi-design-fiilikset. Enkä ollut väärässä: koru on Kalervo Sainion käsialaa. Löysin Mikkelistä aikoinaan saman tekijän isomman korun ja kiitos Materiantaju-blogin tunnistuksen tuolloin, niin aloin epäillä, että tekijä saattaisi olla sama. Koru on  1970-luvulta peräisin.


Rintakoruissa kookas ja värikäs metallinen tukaani teki suuren vaikutuksen, kun häneen törmäsin Klaukkalan Viirin kirppiksellä. Koru oli 4 euroa ja en mitenkään pystynyt vastustamaan kyseistä tyyppiä. Samasta paikasta löytyi jouluinen rintarossi 5,90 eurolla. Tänä vuonna täytyy kaivaa hyvissä ajoin jouluiset rintakorut esiin, koska näiden helyjen sesonki on vain hetkellinen. Tuon joulukorun kohdalla on muuten todella vaikea arvioida, onko koru vanhempi vai vain tehty vanhemman oloiseksi. 



Kyyhkyrintakoru voisi olla myös Unifemin koru, mutta en löytänyt mitään lisätietoa tuosta. Kuvissa korun materiaalia on vaikea hahmottaa, mutta kyse on metallista. Tuo maksoi 0,50 euroa Suomenojan kierrätyskeskuksessa. Ei siis olleenkaan hinnalla pilattu hienous.




Kaksi muuta rintarossia löytyi Itäkeskuksen SPR:n Kontista. Molemmat maksoivat 2 euroa kipale. Tuo edelweiss-kukka taitaa olla vanhempaa tuotantoa, koska korun materiaali taitaa olla bakeliittia. Takana oleva lukko on myös vanhan oloinen. Puuta ja metallia yhdistävä Aarikan koru on ehtaa ysäriä. 



Bella-kirppikseltä löysin Marimekon Puketti-kuosisen huivin. Huivissa ei ole materiaalilappua, mutta epäilen, että kankaassa voisi olla myös silkkiä mukana. Huivin pohjaväri on tummanvihreä, vaikka kuvissa tuo näyttää enemmänkin ehkä mustalta. Tuosta maksoin vitosen. Samaisesta paikasta löysin myös käyttämättömät pohjalliset 2 eurolla. 

Tällainen setti ekoja löytöjä tänä vuonna!