tiistai 29. toukokuuta 2018

Törsäys

Eräänä tiistaina tässä keväällä päätin lounastauolla tsekata nopeasti, löytyisikö Töölöntorin Relovesta mustia pillifarkkuja  housuja, joita pidän jalassani todella usein. Kuten arvata saattaa, koitui kirppiskäynti kohtalokseni ja löysin kaikkea muuta paitsi farkkuja.



Silmiini osui aivan aluksi pilkullinen Vuokon mekko. Hintalappua katsoessa toivoin, että mekko ei olisi laisinkaan oikean kokoinen. Toisin kävi. Mekko oli päällä todella kiva, vaikka vyötä en päässyt varashälyttimen takia kokeilemaan. En voinut vastustaa kiusausta ja päätin sijoittaa Vuokkoon. Aivan ilmainen mekko ei siis ollut, 34 euroa.


Kotona yllätyksenä tuli, että paksu vyö ei ollut laisinkaan sopiva vyötärölleni. Tai, no, saan vyön juuri ja juuri kiinni, mutta käyttömukavuus on miinuksella ja ulkomuotokin kärsiin. Itse asiassa vyö olisi suunnilleen sopiva minulle hiuspannaksi! Ei ihan nappiin mennyt tuon vyön kanssa siis.

Minua ei kuitenkaan haittaa pitää mekkoa ilman vyötä. Mekon Japaniin viittaava henki, tulee ilmi ilmankin vyötäkin. Epäilen, että edellinen omistaja on modannut mekkoa: pituutta on ainakin lyhennetty ja ehkä myös koko kauneutta on kavennettu.


Tämä Vuokon mekko taitaa olla melko vanhaa tuotantoa. En ole aikakaan koskaan törmännyt vastaavaan niskalappuun. Onko lukijoissa Vuokko-asiantuntijoita?



Musta löysä viskoosipaita suorastaan huusi nimeäni. Tämän vaatekappaleen kohdalla jouduin hieman pyörtämään sanojani, koska paita osoittautui tarkemman tutkimisen jälkeen vaateketju JC:n paidaksi. No, paidalle on minulla käyttöä, eli ehkä madallan ostokynnystä juuri vakio- tai perusvaatteiden kohdalla välillä. Tämä paita maksoi 6 euroa.



Tämä Fred Perryn puuvillatunika löytyi itse asiassa eri visiitillä Relovesta kuin muut ostokset, mutta niputin vaatteen nyt tähän samaan tiistaitarinaan. Tunika  tai minulle tuo on ihan mekkona käytössä, maksoi 8,40 euroa. Vaate on osoittautunut varsin toimivaksi. Pidän mekon maanläheisestä värityksestä ja pienistä kauluksista kovasti.



En ole koskaan aikaisemmin ostanut käytettyjä lenkkareita kirpparilta (8 euroa). Nyt sekin on siis koettu! Nämä Niken kengät päätyivät kotona heti pesukoneeseen ja ne kestivät pesukoneen hyvin. Olen pitänyt näitä vain ns. kaupunkikäytössä, kun epäilen, että mahdollisesti paljon käytetyt lenkkarit eivät oikein sovi niin sanotusti rajumpaan käyttöön.


Tällainen vaatepainotteinen törsäys tällä kertaa. Löytyykö ostoksista suosikkeja?

Kaunista uutta viikkoa!

lauantai 19. toukokuuta 2018

Nyt niitä on

Kirjoittelin keväämmällä kukkaruukkumaniasta. Mania ei ole laantunut, vaan ruukkujen metsästys käy vilkkaana. Onneksi saalistakin on tarttunut matkaan. Tori.fi on aiheuttanut useamman pettymyksen, mutta lopulta löysin kahdelta eri myyjältä Facebook-kirpparilta tällaisen setin Arabian kukkaruukkuja kerralla.



Harvinainen hetki, mutta tällä hetkellä kaikki muut kodin viherkasvit, paitsi isokokoinen fiikus, majailevat Arabian ruukuissa. Ruukkujen lautasten koot vaihtelevat, mutta täydellisyys olisi ehkä jopa tylsää!


Ruukkuhankinta piti sisällään kaksi tummaa pikkupurkkia, yhden kookkaan valkoisen lautasen ja kaksi vaaleaa ruukkua. Setti maksoi yhteensä 27 euroa. Nyt ruukuista on jopa ylitarjonta ja yksi käyttämättä jäänyt ruukku odottaa kasvia itselleen.


Aurinkoista viikonloppua!

Ps. olen onnistunut saamaan oikean käteni niin jumiin läppärillä työskentelystä, että yritän vähentää ns. vapaa-ajalla koneen ja puhelimen hipelöintiä. Päivässä menee joka tapauksessa monta, monta tuntia koneella gradu- ja harjoitteluhommien parissa. Siksi siis blogin puolella hiljaiseloa enemmän, harmi sinänsä.

perjantai 4. toukokuuta 2018

Tuuria kirppiksellä!

Joskus onni potkaisee kirppiksellä ja mulle kävi viime viikolla juuri näin! Olin toki jo kotona ohjeistanut kanssa-asujaa, että jos yritän kantaa kirppikseltä jotain muuta kuin kukkaruukkuja tai mustia pillifarkkuja, täytyy aikeeni estää.

No, voitte arvata, pystyinkö vastustamaan Saara Hopean suunnittelemaa maljakkoa, mitä koristi 1,50 euron hinta Kirppis-Center Manhattanilla? Tai, kuuntelinko hitusen nuhtelevaa kanssa-asujan ääntä? Varmaan jossain kohtaa (lue: pian) pitää alkaa säännöstellä myös näitä ns. huippulöytöjä. En tosin tiedä, millaista mielenlujuutta pitäisi omata, että pystyisi vastustamaan omaa silmää ja kukkaroa miellyttäviä designlöytöjä.
Minulle on aikaisemminkin käynyt hyvä tuuri näiden maljakkojen kanssa: kaksi yksilöä olen napannut haaviini Manhattanilla ja yhdestäkään en ole maksanut paria euroa enempää.

Tätä maljakkoa on tehty kahta kokoa. Pienempi on eka kokoelmassani, mutta väri on sama kuin jo omistamassani isommassa yksilössä. Valoa vasten väri on tummansininen, vähän mustikkainen, mutta varjossa lasi näyttää tosi tummalta.


En ole löytänyt oikein mitään infoa näistä. Ehkä siksikin maljakoita näkee vielä halvalla, koska malli ei ole tunnettu. Olen todistettavasti nähnyt Saara Hopean synnyinkaupungin, Porvoon museon näyttelyssä näitä samoja maljakoita. Siksi itse osaan ne Hopeaksi tunnistaa.


Täytyy vielä myöntää, että en ihan pysynyt raameissa kirppisreissulla: raahasin Manhattanilta mukanani vielä Fauna-lautasen vitosella, Kilta-kupin 2,40 eurolla ja ne mustat pillifarkut (sentään) 5 eurolla.


Tunteeko lukijoista joku näitä Saara Hopean maljakoita? Kuulisin mielelläni lisää näistä kaunokaisista!

Kivaa perjantaita!