keskiviikko 25. toukokuuta 2022

Kesä ja pihakirppikset

Ihanaa, että parin vuoden kurimuksen jälkeen pihakirppikset ja rompetorit ovat jälleen täällä! Toki ulkoilmakirppiksiä järjestettiin menneinäkin vuosina, mutta nyt tuntuu, että ollaan palattu lähemmäs aikaa ennen epidemiaa.

Viime viikonloppuna järjestettiin pitkin Helsinkiä pihakirppiksiä ja tulevana lauantaina on luvassa kansallinen Siivouspäivä. Aion taas tuttuun tapaan roudata kirppistavarani lähipuistoon ja toivoa, että säät suosivat ja että ihmiset löytävät paikalle! Aikaisempina vuosina Siivouspäivä on ollut todella suosittu varsinkin Helsingissä, mutta katsotaan, lähteekö väki liikkeelle. Itse toivon tietysti ostajia!

Kesäaikaan Suomi on myös pullollaan rompetoreja. Itse törmään kirppistoreihin sattumalta välillä, mutta ainakin tätä sivustoa kannattaa seurata, jos rompetoreille mielii. Olen haaveillut jo useamman vuoden Loimaan  rompepäivistä ja Juthbackan kirppistapahtumasta, mutta joka vuosi osuu jotain muuta juuri noihin viikonloppuihin. Ehkä vielä jonakin vuonna pääsen esimerkiksi legendaariseen Juthbackaan!

Tässä pieni kollaasi lauantain Siivospäivän kirppistavarasta. Paljon muuta tulossa myyntiin myös!


Aurinkoista toukokuun loppua!

perjantai 13. toukokuuta 2022

Kaarivalaisin saapui taloon

Olen puoliksi kauhulla ja puoliksi uteliaana seurannut millaisella vauhdilla 1980- ja 1990-luvun (sisutus)trendit alkavat näkyä kotonani. En mielestäni lähde uusimpien villitysten mukaan kovinkaan helposti, mutta toki sisustustuulet vaikuttavat myös omaan mieleen. Esimerkiksi jo pelkästään blogien, Instagramin tai sisustuslehtien selaaminen vaikuttavat vähintään tiedostamatta, eikä siinä mitään.

Ehkä noin vuosi sitten huomasin katsovani sillä silmällä viuhkavalaisimien ja simpukka-aiheisten juttujen perään. Kummasti väreissä alkoi innostaa laventelinen sinivioletti, vaaleanpunainen (ei, se EI ole pinkki) ja vaaleankeltainen. Marmori, kaarevat muodot ja posliinijoutsenet kuumottelevat myös. Voitte siis arvata, mitä tapahtui, kun bongasin Puotinharjun Fidassa tämän kookkaan, kaarevan valaisimen viime lauantaina. Lopputulos näkyy kuvissa. 



Olen oikeastaan siitä asti, kun muutimme Helsinkiin, vaikeroinut välillä, että kotimme on ruskea kirppiskasa. Tämä on tarkoittanut sitä, että eriväriset puiset ja rottinkiset huonekalut ovat lisääntyneet todenteolla, koska olen ollut huomattavan ihastunut juuri kyseisiin materiaaleihin viime vuosina. Tänne Helsingin kotiin olemme hankkineet isommista huonekaluista ainoastaan uuden sohvan ja kirpparilta muutaman kattovalaisimen ja makuuhuoneeseen puisen (ruskea!) vaatekaapin. Sisustus toteutettiin siis hyvin pitkälle niillä huonekaluilla, mitä meillä myös Turussa oli. Tällainen toiminta sopii täydellisesti omaan sisustusfilosofiaani: upouutta hankitaan äärettömän harvoin ja sisustusta ei laiteta trendien mukaan uusiksi joka toinen vuosi. Olen esimerkiksi äärettömän tyytyväinen 15 vuotta sitten hankkimiini ajattomiin huonekaluihin: Muuramen Mup-lipastoihin ja Kartellin Componibili-pömpeleihin. 

Yritin tutkailla hieman tämän tyylisiä valaisimia ja ainakin Italiassa kaarivalaisimet ovat olleet kovassa huudossa 1960-luvulta lähtien. 1980-luvulla on varmaankin ollut kaarivalaisimien kultakausi. Tämä yksilö paljastui, kun kuvun irrotti, suomalaiseksi Habico-valaisimeksi. Tamperelainen Habico on hieman mysteeri, en ole onnistunut löytämään kyseisestä firmasta juuri mitään tietoja. Osa ajoittaa firman jo 1960-luvun loppuun, osa vasta 1980-luvulle. Oma arvioni on, että tämä valaisin on 1980-luvun alkupuolelta. Kyljessä on Sähkötarkastuskeskuksen hyväksymä sisustusvalaisin -tarra. Kyseinen virasto on toiminut tuolla nimellä vuoteen 1995, eli ihan viime vuodelta tuo ei voi olla.




Kohtasin valaisimen siis kirpparilla ja siitä uupui harmillisesti hintalappu. Jouduinkin sitten odottamaan kaksi piinallista päivää, kunnes hinta selvisi. Alkujaan oma imaginäärinen hintakattoni oli 80 euroa, mutta kun Fidasta minulle soitettiin, vastasin epäilemättä ostavani valaisimen 95 eurolla. Ei siis puoli-ilmainen löydös, mutta ei aivan mahdoton. Onhan kyseessä kuitenkin suomalainen laatutuote männävuosilta!



Oma tarinansa on, miten tämä melkoisen kookas valaisin saatiin Mini Cooper -autoon. Olin ihan valmis matkustamaan metrossa tuon kaariosan kanssa, mutta kuin ihmeen kaupalla (ja varmasti myös insinöörin taidolla) kaari ujutettiin autoon. Myönnän, että aikamoisen kuumottava automatka tämän kanssa oli, koska metalliset osat olivat giljotiinimaisia ja pyöreä marmorilaatta olisi viimeistellyt tuhot, jos autoilu ei olisi aivan sujunut. Onneksi kaikki meni hyvin!



Ja totta kai uuden kookkaan sisustuselementin saapuminen kotiin aiheutti pientä palapeliä olemassa olevien mööpeleiden kanssa. Myös karsinta ja ruskeiden juttujen siirtely kaappiin ja myyntiin, tulivat ajankohtaiseksi. Sanoin myös ensimmäistä kertaa ääneen lauseen, mitä en olisi uskonut sanovani: onkohan minulla liikaa viherkasveja? Apua! Toivon, että tämä ajatus nyt ainakin poistuu pikapikaa päästäni.

Täytyy vielä todeta, että tuo hieman tyhjentynyt seinä kokee vielä jonkinlaisen kevyen muutoksen, eli aivan tuollainen setti seinälle ei ole jäämässä.

Oikein kivaa toukokuista viikonloppua!

maanantai 9. toukokuuta 2022

Sekalaisia löytöjä

Taas on tullut kerättyä kaikenlaista kirppiskamaa! En ole ainakaan vähentänyt kirppiksillä kiertämistä tänä vuonna ja sen huomaa tietysti myös löytöjen määrässä. Varsinkin vaatteiden kanssa homma on taas lähtenyt hieman lapasesta, mutta olen myös päättänyt olla vähemmän ankara vaatemäärien kanssa tänä vuonna. Kuluvana vuonna olen kärsinyt pandemian tuomista muutoksista, sekasortoisesta työstä ja terveyshuolista. Tällä verukkeella olen toki myös törsännyt menemään, jotta edes jonkinlaista nautintoa ja kauneutta löytyisi elämään. No, täytyy tässä kohtaa myös muistuttaa, että ostan oikeasti lähes kaiken kierrätettynä, eli suurin hedonismini kohdistuu ruokaan ja juomaan.


Seuraavaksi kuitenkin käytetyn tavaran kimppuun! Tässä sekalainen setti kirppislöytöjä tältä vuodelta. Arabian Calypso-lautanen (2 euroa) löytyi Launeen Suurkirppikseltä Lahdesta. Calypso on Kaj Franckin muotoilema, mutta lautanen ei ole Kiltaa. Kuvio on puolestaan ihanan Esteri Tomulan suunnittelema. Lautanen toimii mielestäni varsin kivasti kuitenkin juuri Killan kanssa. Kuvassa tuo toimittaa voiastian virkaa. Mukana myös toinen pikkulöytö: tanskalainen juustoveitsi. Tämä veitsi löytyi Turusta Kirppis-Center Manhattanilta 2 eurolla. Olen joskus monta, monta vuotta sitten hankkinut samanlaisen veitsen ja voin sanoa, että tätä juustoveistä ei ole voittanutta. Kuvassa veitsi on hieman hämäävästi voiveitsenä.
  



Sinisen Kilta-astian löysi minulle ystäväni 4 eurolla Salon Secondhanmarketista. Näitä keskikokoisia neliöitä minulla on kieltämättä jo aikamoisen monta, mutta sinisenä ei juurikaan. Tärkeä löytö siis! Kiltojen lisäksi nykyään hyvin tyypillinen löytö minulle on rintakoru. Tällä erää esittelyssä Aarikan puinen koru. Tämä on varsin monikäyttöinen! Koru maksoi 2 euroa ja löytyi Launeen Suurkirppikseltä. 


Puotinharjun Fidasta löysin puolestaan käytännöllisen perusjutun: musta nahkainen vyö 2,80 eurolla. Sanoisin, että juuri vöitä tai huiveja löytyy helposti kirppikseltä! Uutena tämän kaltainen vyö maksaisi aivan toisenlaisen summan, eli tällaisia perusjuttuja kannataa vähintään metsästää kirppikseltä, jos esim. vaatteet tai kengät tuntuvat liian hankalilta. Olen löytänyt vaikka kuinka monta nahkaista vyötä ja villaista tai silkkistä huivia itselleni juuri käytettynä!



Loppuun vielä parit vaatelöydöt. Tämä harmaa alkujaan Monki-merkin mekko osui silmääni Jyväskylässä Happy Secondhand -liikkeessä. Kun näin mekon, tiesin että tuosta tulisi selvästi luottovaate. Kyllä.  Se on todella minun näköiseni. Vaate on helppo asustaa monella tapaa ja vaikka kyseessä on pikamuotikeltjun vaate, päätin tämän hankkia vähän ylihintaan (10 euroa), koska arvasin että tämä olisi se vaate, minkä hankinta todella kannattaa. Tiedän, että kaikkien kirppisvaatteiden kanssa pitäisi tulla tällainen fiilis, mutta juuri tämä on hankalaa, kun innostun niin helposti kaikesta (omaan silmään) kauniista ja ihanasta. 




Seuraava vaate ei sitten mene ollenkaan äskeiseen kategoriaan: ruman cool koiraliivi! Tästä vaatteesta viestittelin ystäväni kanssa ja sovimme, että jos minulla menee ns. sisu kaulaan liivin kanssa, ottaa hän vaatteen hoiviinsa. No, olen nyt pitänyt liiviä kerran ja onhan tuo vaate aikamoisen korni...Mutta hei, katsokaa näitä koiria! En kestä. 

Liivi löytyi Jyväskylän Kirpparilla.fi:stä ja hinnaksi jäi vain 1,25 euroa. 

Mitäs pidätte viimeisimmistä löydöistäni? Olisiko joku lähtenyt myös matkaasi?