Olen keräillyt joulukuusenkoristeita enemmänkin tässä syksyn aikana. Minulle selvästi heikko kohta ovat oikeasti vanhat venäläiset lasiset koristeet ja sitten 1970- ja 1980-lukulaiset suomalaiset Weisten pehmeä- ja kovamuoviset kaunokaiset.
Nämä käpykoristeet bongasin Kaarinan kierrätyskeskuksessa. Ne oli sullottu pussiin ja mukana oli aikamoinen kasa kaikennäköisiä ei-niin-kivoja koristeita. Pussi oli kuitenkin kierrätyskeskuksen omaa myyntiä (paikassa on myös hyllykirppis), eli sain luvan ronkkia pussista mieleiset koristeet ja maksoin valikoimasta kolme euroa – tällä kertaa laatu korvasi siis määrän. Mukaan mahtui myös pari palloa samassa väriskaalassa.
Tämän ihanan viiskytlukutyylisen englantilaisen peltipurkin löysin Kaarinan Ykköstien kirpputorilta. Purkin kylkeen oli lätkäisty onneksi 50 %:n alennuslappu ja alehinta (5 euroa) ei tuntunut aivan mahdottomalta tästä söpöläisestä. Pidän purkin kuvituksesta todella paljon. Miettikää, kyljessä on tammenterhoja! Tammenterhoja!
Saumalliset pehmeämuoviset pallot löytyivät puolestaan Kirppis-Center Manhattanilta. Samassa paketissa tuli pari rumaa puista joulukellonmallista kuusenkoristetta. Ne eivät ylitä jouluisan kitschin vaatimusta, eli jouduin ns. pakko-ostamaan pari rumilustakin. Mukana oli yksi lasinenkin kaunokainen, eli ihan hyvä diili kolmella eurolla kuitenkin. Arabian kukkaruukun asetti löytyi samaisesta paikasta 0,50 eurolla. Hauskaa löytää välillä myös asetteja, kun yleensä juuri yksittäisiä ruukkuja bongailee helpostikin.
Kaksi iberomaista rintarossia eivät taida olla Iberoa, vaan vaaleasävyinen saattaa olla ihan uusikin. Molemmat korut vaikuttavat jopa itse tehdyiltä. Musta puinen yksilö löytyi kolmella eurolla Kuralan Pelastusarmeijalta. Vihreä jäi käteen Manhattanilta (1,50 euroa).
Ilokseni löysin toisen kohtuullisen hintaisen (4 euroa) Turun kristallin tuikkukupin. Tällä kertaa en enää epäile valmistajaa, koska pohjasta löytyy yhtiön tarra. Edellinen löytö oli kesältä ja näyttävätpä he kivoilta kaksistaan!
Loppuun vielä inspiraatioksi interiöörikuvia Liedon Osto- ja myyntiliike Simolinista. Harvemmin paikassa käyn, mutta tuolla on kyllä kaikkea ihanaa! Suosittelen.
Leppoisaa viikonloppua! Huomenna pääsen vihdoin Valtavirrassa-blogissakin hehkutettuun Nakkilan Vammaisten ry:n kirpparille. Pitäkää sormet ristissä, että tekisin jotain kivoja löytöjä.
perjantai 27. marraskuuta 2015
lauantai 21. marraskuuta 2015
Sydänkulho ja Kiltaa
Yksi rajapyykki on ylitetty: omistan vihdoin Wärtsilän Finelin sydänkulhon. Oikeastaan en edes tajunnut haluavani kulhoa näin paljon, mutta huomasin tuossa jokin aika sitten että selailin todella ahkerasti eri sivustoja sydänkulho mielessä. Niinpä olin aika innoissani, kun sain tämän pienemmän kokoisen sydänkulhoisen parilla kympillä internetin ihmeellisestä maailmasta.
Kulho on sisältä todella hyvässä kunnossa, mutta harmillisesti itse sydämissä on naarmuja. Eipä naarmuja kovin kaukaa näe ja varsinkaan näin pimeänä vuodenaikana ne eivät osu silmään. Googlailin kulhoa ja yritin etsiä tietoa kuosin suunnittelijasta. Laatutavara-sivustolla on mainittuna Gunvor Olin-Grönqvistin nimi. Jotenkin minusta tuntuu, että olen lukenut jostain, että suunnittelija on pimennossa. Jospa joku lukijoista osaa infota kuosin alkuperästä, laittakaa kommenttiboksiin ihmeessä viestiä!
En varmaankaan jätä sydänkulhoa muiden emalikavereiden joukkoon hyllylle, mutta nyt se oli helpointa vain lykätä joukon jatkoksi. Parhaimmalta kulho näyttäisi varmasti punaisen Iso-Pehtoorin, Punahilkan, tummansinisen Pikku-Pehtoorin, Amigon, punavalkosinisen emalipurkin ja Sarpanevan padan joukossa, mutta nämä astiat sijaitsevat tätä nykyä kovin korkealla keittiön kaapin päällä – eipä käyttökelposia astioita ole järkeä sinne sulloa, mutta muuallakaan ei oikein ole enää tilaa...
Kilta-perheen uusin jäsen on pienen pieni uunivuoka. Tämä ei niin yleinen pikkuvuoka on todella söpö, mutta kokonsa puolesta vähän vaikeakäyttöinen. Ehkäpä parin kananmunan omeletin tuossa voisi tehdä. Tästä vuoasta on tehty myös isompikokoinen yksilö.
Vuoan kanssa oli pientä epäonnea. Ostin sen myös internetistä ja kyselin myyjältä, onko astia virheetön. Kun sain vuoan käsiini ihmettelin kannen nupin pienen pientä säröä ja sivussa näkyvää vaaleaa painaumaa, kun kunnossa ei pitänyt olla valittamista. Taas tuli siis todistettua, että virheetön-termin tulkinta voi olla moninaista... Maksoin vuoasta 15 euroa. Vihreän kulhon löysin jo aikaisemmin 1,50 eurolla Hassisen kirppikseltä.
Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille lukijoille!
Kulho on sisältä todella hyvässä kunnossa, mutta harmillisesti itse sydämissä on naarmuja. Eipä naarmuja kovin kaukaa näe ja varsinkaan näin pimeänä vuodenaikana ne eivät osu silmään. Googlailin kulhoa ja yritin etsiä tietoa kuosin suunnittelijasta. Laatutavara-sivustolla on mainittuna Gunvor Olin-Grönqvistin nimi. Jotenkin minusta tuntuu, että olen lukenut jostain, että suunnittelija on pimennossa. Jospa joku lukijoista osaa infota kuosin alkuperästä, laittakaa kommenttiboksiin ihmeessä viestiä!
En varmaankaan jätä sydänkulhoa muiden emalikavereiden joukkoon hyllylle, mutta nyt se oli helpointa vain lykätä joukon jatkoksi. Parhaimmalta kulho näyttäisi varmasti punaisen Iso-Pehtoorin, Punahilkan, tummansinisen Pikku-Pehtoorin, Amigon, punavalkosinisen emalipurkin ja Sarpanevan padan joukossa, mutta nämä astiat sijaitsevat tätä nykyä kovin korkealla keittiön kaapin päällä – eipä käyttökelposia astioita ole järkeä sinne sulloa, mutta muuallakaan ei oikein ole enää tilaa...
Pyyhin pölyt astian pinnalta, mutta näköjään hieman heikosti... |
Kilta-perheen uusin jäsen on pienen pieni uunivuoka. Tämä ei niin yleinen pikkuvuoka on todella söpö, mutta kokonsa puolesta vähän vaikeakäyttöinen. Ehkäpä parin kananmunan omeletin tuossa voisi tehdä. Tästä vuoasta on tehty myös isompikokoinen yksilö.
Vuoan kanssa oli pientä epäonnea. Ostin sen myös internetistä ja kyselin myyjältä, onko astia virheetön. Kun sain vuoan käsiini ihmettelin kannen nupin pienen pientä säröä ja sivussa näkyvää vaaleaa painaumaa, kun kunnossa ei pitänyt olla valittamista. Taas tuli siis todistettua, että virheetön-termin tulkinta voi olla moninaista... Maksoin vuoasta 15 euroa. Vihreän kulhon löysin jo aikaisemmin 1,50 eurolla Hassisen kirppikseltä.
Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille lukijoille!
torstai 19. marraskuuta 2015
Tallinnan löydöt
Auringon säteiden pilkahdus vanhassa kaupungissa. |
Olin pikavisiitillä Tallinnassa. Pidän kaupungista (ja koko Virosta se vähän, mitä maata tunnen) todella paljon. Tykäämiseen vaikuttaa varmasti myös se, että Tallinnassa asuu rakas ystäväni. Tällä kertaa aika kului syöden, putiikkeja ja gallerioita kierrellen ja elämästä nauttien mitä parhaimmassa seurassa.
Marraskuinen Telliskivi, Tallinna. |
Heti lauantaina painelimme tuttuun Kalamajaan kahvila Boheemen myöhäiselle aamiaiselle ja siitä Telliskivin kirppikselle. Olimme sen verran myöhään liikkeellä, että osa kirppispöytien pitäjistä oli jo lähtenyt, mutta löysin silti ihanan messinginvärisen rintaneulan (5 euroa). Peltipurkkeja, laseja ja ruokailuvälineitä ihailin kyllä, mutta onnistuin pysymään erossa muista houkutuksista.
Telliskivin kirppis. |
Ravintola F-hoonen kanssa samasta rakennuksesta löytyy virolaista käsityötä, designia ja kosmetiikkaa tarjoilevia pikkuliikkeitä ja tällä kertaa yksi liiketiloista oli vanhojen tavaroiden pop up -putiikkina. Liikkessä oli vaikka mitä houkuttelevaa, mutta pidin näppini melkein kurissa ja ostin vain kaksi venäläistä lasista joulukuusen koristetta (à 3 euroa). Tavarat oli valikoituja ja hyvässä kunnossa, eli aivan kirppishinnoista ei ollut kyse, mutta hinnat olivat silti huomattavasti halvemmat kuin vaikka suomalaisissa vanhan tavaran liikkeissä.
Kiinnostavaa tällä kertaa oli tutustua myös aivan toisenlaiseen kapunkiestetiikkaan, Neuvostoliiton aikaiseen lähiöön ja sen palveluihin!
Ravintoloista minun on pakko hehkuttaa kahta uutta tuttavuutta Tallinnan keskustan ulkopuolella: Mustamäen ja Öismäen tuntumassa vanhassa puutalossa, omenapuutarhan keskeltä löytyy Umami ja täysin toiselta suunnalta (Vimsissä) aivan meren rannassa komeilee ravintola Noa. Aivan ultimaalisen hyvää ruokaa molemmissa paikoissa!
Ravintola Umamin ihastuttava sisustus. |
Marraskuu ei ole ehkä se kukkein matkustusaika, mutta oma viehätyksensä on myös tämän synkeän kuun kalpeassa valossa, harmaudessa ja alakulossa.
torstai 12. marraskuuta 2015
Korppi ja sen kaverit
Sain synttärilahjaksi aivan älyttömän hienon koulutaulun varislinnuista. Olen ihaillut samaista taulua Facebookin retroryhmässä ja myös Instagramissa. Kerran jo huutelin samaista taulua FB:ssa, mutta hinta alkoi nousta sen verran korkeaksi, että piti jättää leikki sikseen.
Opetustaulussa on viisi lintua ja komeasti etualalla oleilee ainakin minun mielestäni varislintujen kingi, korppi. Olen ihaillut ja ihastellut korppia jo lapsesta. Asiaan saattaa vaikuttaa se, että minulle kerrottiin, että korpit ovat hyviä oppimaan, älykkäitä ja joskus jopa leikkisiä (sama kuvailu taitaa päteä toiseen ikisuosikkiini, saukkoon). Olen sen verran etääntynyt luonnosta, että minulle eläimet ovat lähinnä esteettisiä otuksia. Näissä varislinnuissa viehättää juurikin nokan jykevyys ja sulkapeitteen sävyt. Toki käsitän sen, että eläinkunnassa ei ole vain söpöjä tai ihania tyyppejä, vaan elossapysyminen vaatii vähän muitakin avuja.
Numero kaksi on nimetty peltovarikseksi. Nykyäänhän peltovariksia kutsutaan mustavariksiksi. Nimitys on muuttunut vuoden 1950 tienoilla viimeistään. Tuo mustavaris on hauska tapaus. Näitä kavereita näkee oikeastaan vain Satakunnassa ja kuulemma Pohjanmaalla. Esimerkiksi Porissa on mukavan kokoinen populaatio tätä lintua. Jotenkin tuon mustavariksen hieman erilainen nokan väritys ja pussihousumainen sulkapeite jalan tyvessä (öhöm, en ole siis biologi...), tekevät tästä linnusta kovin sympaattisen näköisen.
Korpin olen nähnyt vain muutamia kertoja livenä, mutta tänä kesänä näin jopa kaksi kertaa! Oli oikea korppikesä siis. Saattaa myös olla, että lentävää korppia en edes tunnista, vaan luulen lähtökohtaisesti taivaalla kaartelevia korppeja variksiksi. Työpaikkani ympäristössä on jo vuosia pyörinyt harakka – leikilläni kutsun sitä välillä lemmikkiharakakseni. Olen siis hieman hullu varislintunainen!
Opetustaulussa on merkintä Osakeyhtiö F. Tilgmann Helsinki. Tuo pitkän linjan painotalo teki aikoinaan opetustaulujen lisäksi paljon muitakin painotöitä. Taulussa on myös merkintä Kansanopettajain O.-Y. "Valistus", Helsinki. Tuo viittaisi siihen, että aivan uusi opetustaulu ei voi olla kyseessä (jos Wikipedia ei siis valehtele): Oy Valistus oli suomalainen koulukirjojen ja muiden oppimateriaalien kustannusyhtiö. Se perustettiin vuonna 1901 ja sulautettiin 1979 Amer-yhtymään, joka omisti myös kustantaja Weilin+Göösin.
Naakkaa taidan nähdä useimmiten. Niitä elää aikamoinen sakki Turun tuomiokirkon läheisyydessä. Olen myös saanut kokea, miltä autonpelti näyttää, kun jättää vahingossa yöksi auton naakkojen asuttaman puun alle. Voin kertoa, että ei hyvältä.
Opetustaulu koristaa tätä nykyä makuuhuoneen seinää. Voin levollisin mielin katsella illalla viimeiseksi ja aamulla ensimmäiseksi lintuystäviäni. Oi, ihanaa!
Opetustaulussa on viisi lintua ja komeasti etualalla oleilee ainakin minun mielestäni varislintujen kingi, korppi. Olen ihaillut ja ihastellut korppia jo lapsesta. Asiaan saattaa vaikuttaa se, että minulle kerrottiin, että korpit ovat hyviä oppimaan, älykkäitä ja joskus jopa leikkisiä (sama kuvailu taitaa päteä toiseen ikisuosikkiini, saukkoon). Olen sen verran etääntynyt luonnosta, että minulle eläimet ovat lähinnä esteettisiä otuksia. Näissä varislinnuissa viehättää juurikin nokan jykevyys ja sulkapeitteen sävyt. Toki käsitän sen, että eläinkunnassa ei ole vain söpöjä tai ihania tyyppejä, vaan elossapysyminen vaatii vähän muitakin avuja.
Numero kaksi on nimetty peltovarikseksi. Nykyäänhän peltovariksia kutsutaan mustavariksiksi. Nimitys on muuttunut vuoden 1950 tienoilla viimeistään. Tuo mustavaris on hauska tapaus. Näitä kavereita näkee oikeastaan vain Satakunnassa ja kuulemma Pohjanmaalla. Esimerkiksi Porissa on mukavan kokoinen populaatio tätä lintua. Jotenkin tuon mustavariksen hieman erilainen nokan väritys ja pussihousumainen sulkapeite jalan tyvessä (öhöm, en ole siis biologi...), tekevät tästä linnusta kovin sympaattisen näköisen.
Korpin olen nähnyt vain muutamia kertoja livenä, mutta tänä kesänä näin jopa kaksi kertaa! Oli oikea korppikesä siis. Saattaa myös olla, että lentävää korppia en edes tunnista, vaan luulen lähtökohtaisesti taivaalla kaartelevia korppeja variksiksi. Työpaikkani ympäristössä on jo vuosia pyörinyt harakka – leikilläni kutsun sitä välillä lemmikkiharakakseni. Olen siis hieman hullu varislintunainen!
Opetustaulu koristaa tätä nykyä makuuhuoneen seinää. Voin levollisin mielin katsella illalla viimeiseksi ja aamulla ensimmäiseksi lintuystäviäni. Oi, ihanaa!
lauantai 7. marraskuuta 2015
Kierrätyskeskuksesta
Kävin pitkästä aikaa Kirkkotien Ekotorilla. Kaikista astioista ja koriste-esineistä oli 50 %:n alennus. Tämä alennusprosentti koitui kohtalokseni – minunhan piti vain katsella, mutta en lopulta pystynyt vastustamaan aletuotteiden kutsua.
Samainen ruskea kulho vilahtikin jo edellisesssä postauksessa. Olin aikaisemmin käännellyt käsissäni tätä Wärtsilän Finelin emalikulhoa, mutta 15 euroa vähän riskuisesta astiasta oli mielestäni liikaa. Alennus muutti mieleni ja nappasin nyt kulhon itselleni. Jotain kuivaa kulhosta voi tarjoilla, mutta ehkäpä en viitsi esim. salaattia tuohon lykätä, kun pohjassa komeilee emalirikko.
Myös joulukoristeet olivat alennuksessa, eli pakkohan minun oli kaivaa koristelaarista vanhemman oloiset joulukuusen koristeet esiin. Nämä Weisten elämää nähneet pallot ja kellot ovat kovasti mieleeni (vaikka joulukuusta ei tänä vuonnakaan kotonani nähdä..). Virittelen näitä koristeita lasipurkkeihin, ikkunaan, tarjottimille. Koristeet kustansivat vähän yli euron.
Viimeinen sortuminen tapahtui peltipurkkihyllyllä. Englantilainen Chymoksen hedelmäkarkeille tarkoitettu tapaus tuntui jo Ekotorilla järjettömältä hankinnalta, mutta kävelin silti kassalle purkki kädessäni (3,50 euroa). Kotonakin vähän vielä kismitti peltipurkin hamstraaminen. Itseruoskinta laantui, kun astiaa tiskatessa tajusin, että tämä hieman hankalan mallinen rasia toimisi hyvin erilaisten ottimien säilytyslaatikkona.
Aivan äärimmilleen ladattu keittiön vetolaatikko pysyy toivottavasti hieman järkevämmässä jamassa, kun rasia kätkee sisälleen vähemmän käytetyt aterimet.
Löytyykö lukijoiden joukosta aleprosenttiin haksahtajia?
Virkistävää viikonlopun jatkoa!
Samainen ruskea kulho vilahtikin jo edellisesssä postauksessa. Olin aikaisemmin käännellyt käsissäni tätä Wärtsilän Finelin emalikulhoa, mutta 15 euroa vähän riskuisesta astiasta oli mielestäni liikaa. Alennus muutti mieleni ja nappasin nyt kulhon itselleni. Jotain kuivaa kulhosta voi tarjoilla, mutta ehkäpä en viitsi esim. salaattia tuohon lykätä, kun pohjassa komeilee emalirikko.
Myös joulukoristeet olivat alennuksessa, eli pakkohan minun oli kaivaa koristelaarista vanhemman oloiset joulukuusen koristeet esiin. Nämä Weisten elämää nähneet pallot ja kellot ovat kovasti mieleeni (vaikka joulukuusta ei tänä vuonnakaan kotonani nähdä..). Virittelen näitä koristeita lasipurkkeihin, ikkunaan, tarjottimille. Koristeet kustansivat vähän yli euron.
Viimeinen sortuminen tapahtui peltipurkkihyllyllä. Englantilainen Chymoksen hedelmäkarkeille tarkoitettu tapaus tuntui jo Ekotorilla järjettömältä hankinnalta, mutta kävelin silti kassalle purkki kädessäni (3,50 euroa). Kotonakin vähän vielä kismitti peltipurkin hamstraaminen. Itseruoskinta laantui, kun astiaa tiskatessa tajusin, että tämä hieman hankalan mallinen rasia toimisi hyvin erilaisten ottimien säilytyslaatikkona.
Aivan äärimmilleen ladattu keittiön vetolaatikko pysyy toivottavasti hieman järkevämmässä jamassa, kun rasia kätkee sisälleen vähemmän käytetyt aterimet.
Löytyykö lukijoiden joukosta aleprosenttiin haksahtajia?
Virkistävää viikonlopun jatkoa!
keskiviikko 4. marraskuuta 2015
Talouslevy on kala
Raahauduin parisen viikkoa sitten sunnuntaina tunti ennen sulkemisaikaa Kirppiskeskus Hassiselle. Olo oli edellisen illan jäljiltä hieman nuutunut, mutta kirppistely veti puoleensa – ja onneksi! Löysin pitkään haaveilemani keraamisen kalalevyn. Olen ihaillut mm. Pilviraitti-blogissa ja Vihreä talo -blogissa tätä Arabialle Kaarina Ahon suunnittelemaa ja Raija Uosikkisen koristelemaa kalanmallista keraamista talouslevyä. Nyt sellainen on minullakin!
Tätä kalaa on tehty myös yksivärisenä, ainakin tummanharmaana, vihreänä ja ruskeana. Myös yksivärinen koristeltu versio löytyy ainakin sinisenä. Talouslevy on ollut tuotannossa käsittääkseni vuosina 1953–1960. Oma kalani on todella hyvässä kunnossa ja levyä on taidettu käyttää vain kuvapuoli alaspäin. Valkoisella kääntöpuolella näkyy joitakin leikkuujälkiä.
Mielestäni tämä kalakaveri sopii mitä parhaiten juuri keittiön astiahyllyn ja Kilta-astioiden seuraan. Vaikka kala roikkuukin seinällä, olen ajatellut että sitä voisi käyttää graavatun kalan tai vaikkapa juustojen tarjoilulevynä. Tuo kala voisi olla ihana myös joulupöydässä.
Tästä priimakuntoisesta kalasta kukkaroni keveni 24 euroa. Ei halpa, mutta ei mahdotonkaan hinta. Viimeksi HRVDE:ssa kuolasin tällaista hieman eri hintaluokassa olevaa yksilöä... Jätin pari vuotta sitten ostamatta kirppikseltä kolmellakympillä samaisen kalan ja se jäi aikoinaan harmittamaan. Nyt olen siis tyytyväinen kalalevyn omistaja.
Tätä kalaa on tehty myös yksivärisenä, ainakin tummanharmaana, vihreänä ja ruskeana. Myös yksivärinen koristeltu versio löytyy ainakin sinisenä. Talouslevy on ollut tuotannossa käsittääkseni vuosina 1953–1960. Oma kalani on todella hyvässä kunnossa ja levyä on taidettu käyttää vain kuvapuoli alaspäin. Valkoisella kääntöpuolella näkyy joitakin leikkuujälkiä.
Mielestäni tämä kalakaveri sopii mitä parhaiten juuri keittiön astiahyllyn ja Kilta-astioiden seuraan. Vaikka kala roikkuukin seinällä, olen ajatellut että sitä voisi käyttää graavatun kalan tai vaikkapa juustojen tarjoilulevynä. Tuo kala voisi olla ihana myös joulupöydässä.
Tästä priimakuntoisesta kalasta kukkaroni keveni 24 euroa. Ei halpa, mutta ei mahdotonkaan hinta. Viimeksi HRVDE:ssa kuolasin tällaista hieman eri hintaluokassa olevaa yksilöä... Jätin pari vuotta sitten ostamatta kirppikseltä kolmellakympillä samaisen kalan ja se jäi aikoinaan harmittamaan. Nyt olen siis tyytyväinen kalalevyn omistaja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)