lauantai 19. marraskuuta 2022

Ihana kirsikka

En ole mielestäni aktiivisesti kerännyt Aarikan rintakoruja, mutta kappas, niitäkin on kasassa jo 27 kappaletta! Näitä on tullut kirppiksillä vastaan vuosien aikana ja aina välillä olen korun jos toisenkin napannut matkaani. Lahjaksikin olen saanut muutaman. Ehkä suurin syy on kuitenkin keräilijän mieli, eli  hamstraava. 

En ole tunnistanut koruja välttämättä edes Aarikaksi, mutta tietoa on karttunut pikkuhiljaa. Esimerkiksi varhaisempia Aarikan koruja on tullut ihan vahingossa ja jälkeenpäin on tietysti ollut kiva löytää tietoa kyseisistä koruista. Aarikan tuotteista on koottuna tietoa esimerkiksi Aarikan museossa. 



Tämä kookas kirsikkakoru oli sellainen tuo on pakko saada -juttu, kun näin sen Kampissa Mujin designmarketissa, missä helsinkiläiset vintage- ja secondhand-liikkeet myivät valikoituja tuotteita jokin aika sitten yhden viikonlopun ajan. Tämä rossi oli Mekkomanian myyntipöydältä ja koru oli todellakin rakkautta ensi silmäyksellä. Hinta oli tavallista korkeampi kirppishintoihin verrattuna, 13 euroa, mutta ei ole ostos kaduttanut. 

Innostuin kasaamaan kaikki Aarikan rintaneulani yhteen. Asettelu on löyhän kronologinen, kuvassa alhaalla vanhimmat korut ja ylimpänä 1990- ja 2000-luvun alun korut. Asettelu ei toki ole aukoton tai tieteellinen! 

Kamalaa oli myös tajuta, että yksi varhaisista Aarikoista uupuu. En löytänyt enää mistään tätä muutama kesä sitten Heinolasta löytämääni korua. Olen etsinyt korua korurasioistani (juu, niitä on monia) ja juuri tuota yksilöä en olisi halunnut hävittää. Toivotaan, että rossi vielä putkahtaa jostakin esiin.

Täysin varma en ole, onko nuo halmistä koostuvat korut kaikki edes Aarikkaa. Osa saattaa olla esim. vanhempaa Iberoa. Tai sitten ihan Aarikkaa, mutta en ole löytänyt vahvistusta asiaan.




Pari muuta Aarikan korua löytyi vähän aikaa sitten samaan syssyyn: 11 korua pussissa maksoivat yhteensä 5 euroa Hyvinkäällä Tingi ja tongi -kirppiksellä ja en voinut vastustaa korupussien kutsua. Osan koruista annoin ystävälleni ja loput jäivät minulle, yksi niistä on tämä 2000-luvun alun Aarikka (kuvassa ylärivin oikeanpuolisin koru). Hinnaksi yhdelle korulle jäi vajaa 0,50 euroa.


Huuto.net:stä tilasin itselleni varta vasten ruskean mäyräkoirakorun. Tätä koiraa olen kuolannut ystäväni korurasiassa ja nyt minulla on ihan ikioma mäyris, ihanaa. Tämä koira on mielestäni niin symppis. Koru maksoi 7 euroa.




Myös Maskun Wanhassa Nestorissa korupussi koitui niin sanotusti kohtalokseni  en ihan kamalasti pidä näistä pussitetuista seteistä, koska mukana tulee aina niitä ei niin mieluisia koruja myös. En näköjään silti pysty kyseisiä runsaudensarvia vastustamaan kovinkaan hyvin.



Hieman jouluinen 1990-luvun Aarikan rossi huuteli nimeäni pussissa ja haksahdin ostokseen. Oli pussissa pari muutakin kivaa korua. Esittelen ne jossakin kohtaa totta kai myös. Yksittäiselle korulle jäi tällä erää hieman yli 0,60 euroa hinnaksi. 

Löytyykö Aarikan koruja ruudun toisella puolella muilta? Millaisia ajatuksia ne herättävät?

perjantai 11. marraskuuta 2022

Uusimmat Kilta-löydöt

Muutama uusi Kilta-astia on löytynyt jonon jatkoksi! Todella mieluinen bongaus oli sininen pieni kolmiokulho tori.fi:stä. Samaiselta myyjältä hankin myös Ulla Procopén suunnitteleman pyöreäkulmaisen Kilta-kolmiokulhon yhteensä 10 eurolla. Nythän minulla on kuusi pikkukolmiota kasassa, kun löysin Tukholmasta yhden lisää vähän aikaa sitten. Kuvista uupuu tuo uusin yksilö, mutta pitää jossakin kohtaa kuvata tuo kuuden setti yhtä aikaa.




Aikoinaan näitä pieniä kolmiota on myyty kuusikulmaisen muovisen (?) alustan kanssa, mutta alustoja ei ymmärtääkseni ole juurikaan säästynyt. Olen vain kuullut alustasta, en koskaan nähnyt edes kuvassa.



Iittala myy tälläkin hetkellä osana Teema-sarjaa tällaista hyvin samanlaista pientä kolmioastiaa, eri lasitteilla toki (nykyään astiat ovat myös posliinia toisin kuin Kilta-aikana käytettiin fajanssia) ja astian muoto on myös Teemassa hitusen erilainen kuin Killassa.



En voinut vastustaa valkoista korkillista kaadinta, kun tämän bongasin Porista Patakirppikseltä kesällä. Nämä ovat käteviä salaatinkastikepulloja tai kaatimia maidolle. Näitä näkee harvemmin korkin kanssa ja 10 euron hinta tuntui ehjästä setistä kohtuulliselta. Olen monta vuotta sitten löytänyt vastaavan kaatimen vihreänä. Myös Teema-sarjasta löytyy saman tyyppinen kaadin tällä hetkellä.


Mankkaan Akseli-kirppikseltä löytyi puolestaan 2 eurolla pieni valkoinen kulho. Näitä kulhoja minulla on pino keittiön kaapissa ja tykkään syödä näistä esimerkiksi mysliä tai jotakin muuta vastaavaa. Kulhon pohjassa ei ole leimaa.

Myös tämän tyyppinen kulho on osa Teemaa  tällä kertaa lähes kaikista esitellyistä Killoista löytyy myös versio vuonna 1981 uudelleen lanseerattuun Kiltaan, joka nimettiin Teemaksi. Astioiden muotoilua muutettiin Kaj Franckin toimesta, eli vuoden 1975 jälkeen Arabialla ei ole ollut enää tuotannossa Kiltaa.



Olen nyt kerännyt noin 15 vuotta Kiltaa ja ihailen edelleen tämän astiaston pelkistettyä kauneutta. Sarja on siis Kaj Franckin vuosina 19511952 suunnittelema ja tuotannossa Kilta oli vuoteen 1975.

Harmaan marraskuun keskelle toivottelen valon pilkahduksia esimerkiksi kirppislöytöjen muodossa ja palataan taas kirppisjuttuihin pian!

torstai 27. lokakuuta 2022

Lisää Botanicaa

Silmiini osui Facebook-kirppiksellä setti Botanica-lautasia ja koska lautasten hinta oli noin 15 euroa kipale, päädyin hankkimaan samalta myyjältä useamman lautasen. Nyt alkaa mökkiseinä näyttää jo sen verran täydeltä, että suorastaan toivon, ettei näitä lautasia aivan heti tupsahda vastaan lisää. Tai sitten pitää kiristää hintarajaa.







Uusimmat lautaset ovat Vaccinium vitis-idaea (puolukka), Caltha palustris (rentukka), Oxalis acetosella (ketunleipä), Viola palustris (suo-orvokki), Silene dioica (puna-ailakki) ja Salon Secondhand marketista löytämäni Viola riviniana (metsäorvokki).


Metsäorvokista maksoin 20 euroa, mikä kirpaisi hieman, mutta jouduin puristuksiin niin fyysisesti kuin henkisesti kirppisloosiin ja sain niin pahaa silmää toiselta kirpparoijalta, kun nappasin käteeni kyseisen orvokkilautasen, että en enää pystynyt palauttamaan lautasta loosiin, vaan kävelin kassalle ja nielin  hinnan. Tiedättekö tilanteen, kun katselet samassa myyntipöydässä tavaraa ja jos kätesi osuu samaan haluttuun asiaan kuin jollakulla muulla, niin kilpaostaja meinaa murhata sinut pelkällä katseellaan? Tällainen tilanne oli siis käsillä!


Metsäorvokki kuuluu Botanica-lautasten ensimmäiseen settiin vuosille 19781979. Nämä 1970-luvun lautaset ovat syvempiä kuin uudemmat ja takana ei ole reikiä ripustamista varten. Myös takaa löytyvät tiedot ovat niukemmat. Onkohan alkujaan ajateltu, että lautasia käytetään esimerkiksi tarjoiluun ja myöhemmin on päädytty seinäratkaisuun? On  hieman hankala saada nämä lautaset turvallisesti seinään. Metsäorvokin taakse on edellinen omistaja kiinnittänyt liimalla koukun ja todella toivon, että koukku pitää pintansa, eikä lautanen tipu seinältä.

Tässä setissä suosikikseni nousevat puolukka ja rentukka. Näissä piirrosjälki on hieman jykevämpää kuin esimerkiksi omaan makuun hippasen liian hailakassa ja hentoisessa puna-ailakissa.

Pian taitaa muuten olla kaikki sarjan marjalautaset kasassa, mustaviinimarja ainakin uupuu vielä.

Kaunista lokakuun loppupuolta!

lauantai 22. lokakuuta 2022

Uutta olohuoneessa



Olohuoneen järjestys on mennyt hieman uusiksi! Ketjureaktion aiheutti Espoon Kontista löytynyt tummansininen nojatuoli. Puolisoni bongasi korkeaselkäisen äärettömän mukavan nojatuolin kirppiksen huonekaluosastolta ja ludesyynäyksen (totta!) ja muun tutkimisen jälkeen, ostopäätös tapahtui todella nopeasti. Hyvin usein minä löydän uusia houkutuksia kirppiksellä, mutta hauskaa, että tällä kertaa bongauksen teki joku muu. 

Toinen käsinojan pehmusteista on hieman irti (korjattavissa) ja ehkä siitä johtuen tuolin hinta oli 45 euroa – ei paha, ainakaan Kontin hinnoissa. Luulen, että tuoli on 1970-luvulta, mutta voi ajoitus olla jotakin muutakin. Jostain syystä tuoli lähettää minulle myös vibaa ruotsalaisesta alkuperästä, mutta tässä kohtaa kyse on vasta aistimuksesta, ei tiedosta. Nojatuoli on täyspuuta ja rakenne hyvin jykevä, vaikka yleisilme on pikemminkin siro.     





Alkuperäinen ajatus oli sijoittaa tuoli samaan kohtaan ikkunan lähelle verhon eteen, missä aikaisemmin nökötti matalaselkäinen Askon vintage-tuoli, mutta kokonaisuus näytti jotenkin huonolta ja laitoimme hihat heti heilumaan. Askon tuolista ja vanhasta järjestyksestä ei nyt juuri löydy tuoretta kuvamateriaalia, koska tämä kaikki rymsteeraus tapahtui iltayhdeksän aikaan.

Lopulta löysimme illan pimeydessä uudet paikat kaikille huonekaluille ja nyt olen jo tottunut uuteen järjestykseen. Aikaisemmin sohva katkaisi olohuoneen kivasti, mutta nyt tila tuntuu vielä isommalta kuin ennen. Voi olla, että jossakin kohtaa järjestystä vielä rukataan, mutta nyt viihdytään näin.


Kesän kiistakapula, pahkajakkara pääsi oikein paraatipaikalle uuden tuolin viereen. Jakkaraan on luvassa hieman korjausoperaatiota, jotta tuo toimii paremmin pienenä pöytätasona. Jakkaran kansi on siis hieman vino, hups. 



Nahkanojatuoli ei tietenkään enää oikein istunut olohuoneeseen, mutta tuolilla on paljon tunnearvoa ja sitä ei haluttu laittaa myyntiin tai vintille. Makuuhuone joutui myös pienen säätämisen kohteeksi siis. Nojatuoli siirtyi nurkkaan ja suoraan sanoen nyt hieman harmittaa, miksi emme tajunneet tätä pahimpana etätyöaikana. No, nyt löytyy lukunurkkaus myös makkarista. Yksi tuoli siirtyi makuuhuoneesta vinttikomeroon, mutta ehkä tuokin tyyppi saadaan jossakin kohtaa sisustukseen mukaan.



Viherkasveja pyörittelin myös ja ronttimainen peikonlehti on nyt aivan liian pimeässä paikassa kaapin päällä. Katsotaan, koska kuolo korjaa tuon, kun en muista kastella kaapin päällä olevia kasveja kuin todella harvoin. 

Tällainen pienimuotoinen mylläys tällä kertaa. Mitä pidätte uudesta nojatuolitulokkaasta?

maanantai 10. lokakuuta 2022

Tukholman kirppislöydöt

Vietimme pitkän viikonlopun Tukholmassa ja tälläkin kertaa kierreltiin totta kai kirppiksiä! Matkasimme laivalla Turusta, eli laivayön jälkeen oli rutkasti aikaa heti kaupungissa, koska paatti on hävyttömän aikaisin maissa, paikallista aikaa klo 6.30. Neljän päivän reissulla kävin joka päivä kirppiksellä, mutta viimeinen matkapäivä oli oikein pyhitetty kirpparointiin ja tuolloin kolusimme yhteensä 9 paikkaa. 

Matkaan osui pari ulkoilmakirppistä: aivan uusi tuttavuus minulle löytyi Östermalmin Karlaplanilta. Karlaplanin puistokirppis oli lauantaina ja viime syksystäkin tuttu Hötorgetin (Norrmalm) torikirppis sunnuntaina. Koko viikonlopulle oli varsin synkät sääennusteet, mutta ainostaan sunnuntaina Hötorgetilla piti kirppispöytien äärestä juosta kahvilaan suojaan sateelta, eli säät todellakin suosivat onneksi tälläkin kertaa.


Mitään aivan käsittämätöntä kirppisonnea en tällä erää kokenut, mutta lopulta matkaani tarttui monta kivaa juttua. Kirppishinnat olivat nousseet viime syksystä, jolloin teimme myös pienen reissun Tukholmaan ja jossakin kohtaa tuntui, että tavaran laatu oli myös vähän mitä sattuu, mutta tämä taitaa olla aika yleistä nykyisessä kirppisharrastamisesssa. Myös monet Suomi-design-jutut olivat oikein hinnoissaan. Esim. Humppilan möhkölasimaljakko kustansi Myrornassa yli 30 euroa. Tuo jäi todellakin ostamatta. 

Tukholman kirppiskenttää dominoi hyväntekeväisyyskirpparit: Myrorna, Stockholms Stadsmission, Punainen risti. En edes tiedä, missä ns. hyllykirppikset ovat, jos niitä on. Kerran matkasimme hyllykirppismäiseen paikkaan Tukholman ulkopuolelle ja visiitti oli sen verran pettymys, että nykyään tyydyn kiertelemään näitä tuttuja ketjupaikkoja. Hyväntekeväisyyskirppisten määrä oli kasvanut sitten viime syksyn, esim. yksi Myrorna löytyy nykyään aivan Åhlensin kulmilta ja muutenkin valikoidut secondhand-putiikit ovat näkyvämmin esillä myös "shoppailukeskustassa". 



Ja sitten ne löydöt:

Karlaplanilta löysin sinisen kanamaljakon 40 kruunulla (eli vähän vajaa 4 euroa). Tämä tyyppi olisi vielä upeampi, jos pyrstössä olisi ollut kuvaushetkellä kukkia, mutta nyt kukat pitää kuvitella vaasiin. Maljakko on ruotsalaista alkuperää, mutta en ole vielä sen tarkemmin tätä tutkinut.


Koruharakkana löysin myös kaksi mieleistä rintarossia Karlaplanilta: neliapila ja kolmio. Molemmat korut maksoivat 40 kruunua kipale. Kumpainenkin koru on vanhempaa tuotantoa. 


Hötorgetilla "pelastin" jälleen suomalaista muotoilua. Ostin samaiselta ammattimyyjältä Kaj Franckin Scandia-aterimia kuin viime syksynä. Oma hintakattoni näille aterimille on 5 euroa kipale ja tällä kertaa sain kahdeksan aterinta yhteensä 250 kruunulla, eli kappalehinnaksi näille tuli noin 3 euroa. Osassa on import-leima ja osassa lukee tuttuun tapaan "Hackman Finland".



Reissun ehkä paras löytö hinnan puolesta osui silmääni Slussenin Emmauksessa. Hinnat tuntuivat tuollakin olevan reippaasti nousussa, mutta leimaton ja hintalaputon Kilta odotti minua 19 kruunulla (alle 2 euroa). Juuri tämä pieni kolmiokulho tässä värissä on todella mieluinen löytö! 


Södermalmilla Nytorgetin kulmalta löytyvältä Stockholms Stadsmissionin liikkeestä bongasin pienin helmiäisen hohtoisen rauhan kyyhky -korun. Eihän tuota voinut jättää hankkimatta. Koru maksoi 40 kruunua. Muuten kyseisessä liikkeessä kaikki tuntui olevan kallista, edes vanhassa kaupungissa samaisen toimijan liikkeessä ei ollut yhtä hintavaa. 

Hornsgatanin kirppikset eivät tuottaneet aivan yhtä hyviä löytöjä kuin vuosi sitten ja harmillisesti Punaisen ristin second hand -myymälä oli myös maanantaina kiinni. Myös osa vintage-putiikeista oli joko kiinni tai hankalaan aikaan auki kyseisenä päivänä, mutta pääsimme joka tapauksessa kiertämään onneksi monen monta paikkaa!

Aivan uusi tuttavuus Tukholmassa minulle oli Humana (eli Uff) ja liike vaikutti siltä, että paikassa oli juuri tehty jonkinmoinen kasvojenkototus. Sisustus on mustavalkoinen, tila kirkkaasti valaistu ja vaatteet on aseteltu melko väljästi rekkeihinsä. Tehostevärinä ikkunassa loimotti kirkas magenta, vieressä pönötti kookas lyyraviikuna ja sisällä soi nykypop. Oltiin aikamoisen kaukana kulahtaneesta, homeelta haisevasta luolasta, mitä kirppikset ovat aikamoisen pitkään olleet. Ehdottomasti hyvä, että second handin ostamisesta on tullut valtavirtaa, mutta lieveilmiöitäkin on ilmassa. Helsingin Vintage-Uffit näyttävät nykyään vielä toisenlaiselta, mahtaakohan sama tyyli rantautua meille?



Humanasta löysin matkan ainoan vaatteen: mustan nahkapalahameen sain tingittyä vuorista löytyvien tahrojen takia (toivottavasti saan ne poistettua) hieman alle 15 euroon. Hameen kuminauhavyötärö on mieleinen – vaate ei ainakaan purista. 


Toinen nahkainen löytö samaisesta paikasta on punaiset ohuet nahkahansikkaat. Hintaa näillä hieman Hollywood-henkisillä ajohanskoilla oli 90 kruunua (eli vähän alle 9 euroa).   


Viimeisen kirppisostoksen tein Horsngatanin Myrornasta. Käyttämättömät tummansiniset sukat maksoivat 19 kruunua. 

Olipa jälleen ihana kierrellä Tukholmaa ja aistia kaupungin tunnelmaa. Paljon ehdittiin nähdä ja kokea neljässä päivässä. Nukuin myös aivan älyttömän hyvin hotellihuoneessamme, mikä on minulle todella harvinaista vieraissa paikoissa. Toki laivoilla aivan pieleen nukutut yöt tasapainottivat rentoutuksen määrää, mutta onneksi olimme reissussa useamman päivän, ettei joka paikkaan tarvinnut sykkiä sata lasissa (paitsi kirppiksille). 

Mitä pidätte Tukholman-löydöistä?