Lisää Botanicaa

Silmiini osui Facebook-kirppiksellä setti Botanica-lautasia ja koska lautasten hinta oli noin 15 euroa kipale, päädyin hankkimaan samalta myyjältä useamman lautasen. Nyt alkaa mökkiseinä näyttää jo sen verran täydeltä, että suorastaan toivon, ettei näitä lautasia aivan heti tupsahda vastaan lisää. Tai sitten pitää kiristää hintarajaa.

Uusimmat lautaset ovat Vaccinium vitis-idaea (puolukka), Caltha palustris (rentukka), Oxalis acetosella (ketunleipä), Viola palustris (suo-orvokki), Silene dioica (puna-ailakki) ja Salon Secondhand marketista löytämäni Viola riviniana (metsäorvokki).

Metsäorvokista maksoin 20 euroa, mikä kirpaisi hieman, mutta jouduin puristuksiin niin fyysisesti kuin henkisesti kirppisloosiin ja sain niin pahaa silmää toiselta kirpparoijalta, kun nappasin käteeni kyseisen orvokkilautasen, että en enää pystynyt palauttamaan lautasta loosiin, vaan kävelin kassalle ja nielin  hinnan. Tiedättekö tilanteen, kun katselet samassa myyntipöydässä tavaraa ja jos kätesi osuu samaan haluttuun asiaan kuin jollakulla muulla, niin kilpaostaja meinaa murhata sinut pelkällä katseellaan? Tällainen tilanne oli siis käsillä!

Metsäorvokki kuuluu Botanica-lautasten ensimmäiseen settiin vuosille 1978–1979. Nämä 1970-luvun lautaset ovat syvempiä kuin uudemmat ja takana ei ole reikiä ripustamista varten. Myös takaa löytyvät tiedot ovat niukemmat. Onkohan alkujaan ajateltu, että lautasia käytetään esimerkiksi tarjoiluun ja myöhemmin on päädytty seinäratkaisuun? On  hieman hankala saada nämä lautaset turvallisesti seinään. Metsäorvokin taakse on edellinen omistaja kiinnittänyt liimalla koukun ja todella toivon, että koukku pitää pintansa, eikä lautanen tipu seinältä.

Tässä setissä suosikikseni nousevat puolukka ja rentukka. Näissä piirrosjälki on hieman jykevämpää kuin esimerkiksi omaan makuun hippasen liian hailakassa ja hentoisessa puna-ailakissa.

Pian taitaa muuten olla kaikki sarjan marjalautaset kasassa, mustaviinimarja ainakin uupuu vielä.

Kaunista lokakuun loppupuolta!

Uutta olohuoneessa

Olohuoneen järjestys on mennyt hieman uusiksi! Ketjureaktion aiheutti Espoon Kontista löytynyt tummansininen nojatuoli. Puolisoni bongasi korkeaselkäisen äärettömän mukavan nojatuolin kirppiksen huonekaluosastolta ja ludesyynäyksen (totta!) ja muun tutkimisen jälkeen, ostopäätös tapahtui todella nopeasti. Hyvin usein minä löydän uusia houkutuksia kirppiksellä, mutta hauskaa, että tällä kertaa bongauksen teki joku muu. 

Toinen käsinojan pehmusteista on hieman irti (korjattavissa) ja ehkä siitä johtuen tuolin hinta oli 45 euroa – ei paha, ainakaan Kontin hinnoissa. Luulen, että tuoli on 1970-luvulta, mutta voi ajoitus olla jotakin muutakin. Jostain syystä tuoli lähettää minulle myös vibaa ruotsalaisesta alkuperästä, mutta tässä kohtaa kyse on vasta aistimuksesta, ei tiedosta. Nojatuoli on täyspuuta ja rakenne hyvin jykevä, vaikka yleisilme on pikemminkin siro.     

Alkuperäinen ajatus oli sijoittaa tuoli samaan kohtaan ikkunan lähelle verhon eteen, missä aikaisemmin nökötti matalaselkäinen Askon vintage-tuoli, mutta kokonaisuus näytti jotenkin huonolta ja laitoimme hihat heti heilumaan. Askon tuolista ja vanhasta järjestyksestä ei nyt juuri löydy tuoretta kuvamateriaalia, koska tämä kaikki rymsteeraus tapahtui iltayhdeksän aikaan.

Lopulta löysimme illan pimeydessä uudet paikat kaikille huonekaluille ja nyt olen jo tottunut uuteen järjestykseen. Aikaisemmin sohva katkaisi olohuoneen kivasti, mutta nyt tila tuntuu vielä isommalta kuin ennen. Voi olla, että jossakin kohtaa järjestystä vielä rukataan, mutta nyt viihdytään näin.

Kesän kiistakapula, pahkajakkara pääsi oikein paraatipaikalle uuden tuolin viereen. Jakkaraan on luvassa hieman korjausoperaatiota, jotta tuo toimii paremmin pienenä pöytätasona. Jakkaran kansi on siis hieman vino, hups. 

Nahkanojatuoli ei tietenkään enää oikein istunut olohuoneeseen, mutta tuolilla on paljon tunnearvoa ja sitä ei haluttu laittaa myyntiin tai vintille. Makuuhuone joutui myös pienen säätämisen kohteeksi siis. Nojatuoli siirtyi nurkkaan ja suoraan sanoen nyt hieman harmittaa, miksi emme tajunneet tätä pahimpana etätyöaikana. No, nyt löytyy lukunurkkaus myös makkarista. Yksi tuoli siirtyi makuuhuoneesta vinttikomeroon, mutta ehkä tuokin tyyppi saadaan jossakin kohtaa sisustukseen mukaan.

Viherkasveja pyörittelin myös ja ronttimainen peikonlehti on nyt aivan liian pimeässä paikassa kaapin päällä. Katsotaan, koska kuolo korjaa tuon, kun en muista kastella kaapin päällä olevia kasveja kuin todella harvoin. 

Tällainen pienimuotoinen mylläys tällä kertaa. Mitä pidätte uudesta nojatuolitulokkaasta?

Tukholman kirppislöydöt

Vietimme pitkän viikonlopun Tukholmassa ja tälläkin kertaa kierreltiin totta kai kirppiksiä! Matkasimme laivalla Turusta, eli laivayön jälkeen oli rutkasti aikaa heti kaupungissa, koska paatti on hävyttömän aikaisin maissa, paikallista aikaa klo 6.30. Neljän päivän reissulla kävin joka päivä kirppiksellä, mutta viimeinen matkapäivä oli oikein pyhitetty kirpparointiin ja tuolloin kolusimme yhteensä 9 paikkaa. 

Matkaan osui pari ulkoilmakirppistä: aivan uusi tuttavuus minulle löytyi Östermalmin Karlaplanilta. Karlaplanin puistokirppis oli lauantaina ja viime syksystäkin tuttu Hötorgetin (Norrmalm) torikirppis sunnuntaina. Koko viikonlopulle oli varsin synkät sääennusteet, mutta ainostaan sunnuntaina Hötorgetilla piti kirppispöytien äärestä juosta kahvilaan suojaan sateelta, eli säät todellakin suosivat onneksi tälläkin kertaa.

Mitään aivan käsittämätöntä kirppisonnea en tällä erää kokenut, mutta lopulta matkaani tarttui monta kivaa juttua. Kirppishinnat olivat nousseet viime syksystä, jolloin teimme myös pienen reissun Tukholmaan ja jossakin kohtaa tuntui, että tavaran laatu oli myös vähän mitä sattuu, mutta tämä taitaa olla aika yleistä nykyisessä kirppisharrastamisesssa. Myös monet Suomi-design-jutut olivat oikein hinnoissaan. Esim. Humppilan möhkölasimaljakko kustansi Myrornassa yli 30 euroa. Tuo jäi todellakin ostamatta. 

Tukholman kirppiskenttää dominoi hyväntekeväisyyskirpparit: Myrorna, Stockholms Stadsmission, Punainen risti. En edes tiedä, missä ns. hyllykirppikset ovat, jos niitä on. Kerran matkasimme hyllykirppismäiseen paikkaan Tukholman ulkopuolelle ja visiitti oli sen verran pettymys, että nykyään tyydyn kiertelemään näitä tuttuja ketjupaikkoja. Hyväntekeväisyyskirppisten määrä oli kasvanut sitten viime syksyn, esim. yksi Myrorna löytyy nykyään aivan Åhlensin kulmilta ja muutenkin valikoidut secondhand-putiikit ovat näkyvämmin esillä myös "shoppailukeskustassa". 

Ja sitten ne löydöt:

Karlaplanilta löysin sinisen kanamaljakon 40 kruunulla (eli vähän vajaa 4 euroa). Tämä tyyppi olisi vielä upeampi, jos pyrstössä olisi ollut kuvaushetkellä kukkia, mutta nyt kukat pitää kuvitella vaasiin. Maljakko on ruotsalaista alkuperää, mutta en ole vielä sen tarkemmin tätä tutkinut.

Koruharakkana löysin myös kaksi mieleistä rintarossia Karlaplanilta: neliapila ja kolmio. Molemmat korut maksoivat 40 kruunua kipale. Kumpainenkin koru on vanhempaa tuotantoa. 

Hötorgetilla "pelastin" jälleen suomalaista muotoilua. Ostin samaiselta ammattimyyjältä Kaj Franckin Scandia-aterimia kuin viime syksynä. Oma hintakattoni näille aterimille on 5 euroa kipale ja tällä kertaa sain kahdeksan aterinta yhteensä 250 kruunulla, eli kappalehinnaksi näille tuli noin 3 euroa. Osassa on import-leima ja osassa lukee tuttuun tapaan "Hackman Finland".

Reissun ehkä paras löytö hinnan puolesta osui silmääni Slussenin Emmauksessa. Hinnat tuntuivat tuollakin olevan reippaasti nousussa, mutta leimaton ja hintalaputon Kilta odotti minua 19 kruunulla (alle 2 euroa). Juuri tämä pieni kolmiokulho tässä värissä on todella mieluinen löytö! 

Södermalmilla Nytorgetin kulmalta löytyvältä Stockholms Stadsmissionin liikkeestä bongasin pienin helmiäisen hohtoisen rauhan kyyhky -korun. Eihän tuota voinut jättää hankkimatta. Koru maksoi 40 kruunua. Muuten kyseisessä liikkeessä kaikki tuntui olevan kallista, edes vanhassa kaupungissa samaisen toimijan liikkeessä ei ollut yhtä hintavaa. 

Hornsgatanin kirppikset eivät tuottaneet aivan yhtä hyviä löytöjä kuin vuosi sitten ja harmillisesti Punaisen ristin second hand -myymälä oli myös maanantaina kiinni. Myös osa vintage-putiikeista oli joko kiinni tai hankalaan aikaan auki kyseisenä päivänä, mutta pääsimme joka tapauksessa kiertämään onneksi monen monta paikkaa!

Aivan uusi tuttavuus Tukholmassa minulle oli Humana (eli Uff) ja liike vaikutti siltä, että paikassa oli juuri tehty jonkinmoinen kasvojenkototus. Sisustus on mustavalkoinen, tila kirkkaasti valaistu ja vaatteet on aseteltu melko väljästi rekkeihinsä. Tehostevärinä ikkunassa loimotti kirkas magenta, vieressä pönötti kookas lyyraviikuna ja sisällä soi nykypop. Oltiin aikamoisen kaukana kulahtaneesta, homeelta haisevasta luolasta, mitä kirppikset ovat aikamoisen pitkään olleet. Ehdottomasti hyvä, että second handin ostamisesta on tullut valtavirtaa, mutta lieveilmiöitäkin on ilmassa. Helsingin Vintage-Uffit näyttävät nykyään vielä toisenlaiselta, mahtaakohan sama tyyli rantautua meille?

Humanasta löysin matkan ainoan vaatteen: mustan nahkapalahameen sain tingittyä vuorista löytyvien tahrojen takia (toivottavasti saan ne poistettua) hieman alle 15 euroon. Hameen kuminauhavyötärö on mieleinen – vaate ei ainakaan purista. 

Toinen nahkainen löytö samaisesta paikasta on punaiset ohuet nahkahansikkaat. Hintaa näillä hieman Hollywood-henkisillä ajohanskoilla oli 90 kruunua (eli vähän alle 9 euroa).   

Viimeisen kirppisostoksen tein Horsngatanin Myrornasta. Käyttämättömät tummansiniset sukat maksoivat 19 kruunua. 

Olipa jälleen ihana kierrellä Tukholmaa ja aistia kaupungin tunnelmaa. Paljon ehdittiin nähdä ja kokea neljässä päivässä. Nukuin myös aivan älyttömän hyvin hotellihuoneessamme, mikä on minulle todella harvinaista vieraissa paikoissa. Toki laivoilla aivan pieleen nukutut yöt tasapainottivat rentoutuksen määrää, mutta onneksi olimme reissussa useamman päivän, ettei joka paikkaan tarvinnut sykkiä sata lasissa (paitsi kirppiksille). 

Mitä pidätte Tukholman-löydöistä?