maanantai 31. maaliskuuta 2014

Viininpunaiset kenkulat

Kirppistelyonni on jatkunut. Löysin jokin aika sitten Pelastusarmeijalta minulle korkeakorkoiset, mutta hyvin istuvat viininpunaiset korkkarit. Meinasin kirjoittaa vintage-kengät, mutta aloin epäillä, ovatko kengät kovinkaan vanhat oikeasti. Lyhyen googlettelun jälkeen löysin pari osumaa Erabella-merkistä nettihuutokaupoista, mutta itse firmasta en muuta kuin sen, että kyseessä on ollut raumalainen firma.








Youtuben puolelta silmiini osui todellinen helmi: Erabella-kenkien mainosvideo tai esittelypätkä vuodelta 1991. Tuo kannattaa ehdottomasti katsoa. Nykykatsojalle videossa on jotain todella campia...

Kengät ovat nahkaa ainakin päältä. Sisäosakin tuntuu nahalta, mutta aivan varma asiasta en ole.


perjantai 21. maaliskuuta 2014

Perusjuttuja

Viime aikoina olen postaillut ainakin omasta mielestäni kirpputorihelmiä. Aina ei kuitenkaan voi ostaa, saati sitten löytää suomalaista laatudesignia tai oikeasti vanhaa ja vähän arvokkaampaa tavaraa. Olen kuitenkin niin tottunut hankkimaan suunnilleen kaiken (paitsi alusvaatteita – niitä en todellakaan halua käytettynä) kirppikseltä, että iso osa tavarasta on puhtaasti käyttötavaroita.

Järjestin ystävilleni brunssin viime lauantaina ja halusin testata amerikkalaisia pannukakkuja. Olisi ollut suorastaan hullua ostaa uusi paistinpannu kolmella kympillä, kun tarkoituksenani ei ole paistaa noita lättyjä päivittäin tai edes kerran kuussa. Hieman vastaava ostos oli lasinen uunivuoka puolellatoista eurolla. Perusjuttuna pidän myös Kilta-kahvikuppisettiä ja voileipälautasta. Onnea ovat kirpputorit! Koko setti löytyi Hassiselta.






maanantai 17. maaliskuuta 2014

Art Nouveau -henkinen peili

Työkaverini vinkkasi minulle ihanasta peilistä, minkä hän oli jättänyt kirppiskierroksellaan Hassiselle. Jo pelkkä kuva peilistä näytti houkuttelevalta, ja päätin käydä paikanpäällä katsomassa tuota yksilöä. Peili oli itse asiassa pienemmän kokoinen kuin luulin, mutta livenä vielä hienompi kuin kuvissa.







En osaa oikein arvioida peilin ikää – en usko sen olevan oikeasti Art Nouveau'ta, koska tuolloin peilin pitäisi olla likimain 100 vuotta vanha. Kehykset ja yläkoriste ovat kullattua puuta. Itse peilipinta on hyväkuntoinen.


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Maija Isola: Basso, 1975







Voisin kirjoittaa roppakaupalla ylisanoja vanhasta Marimekosta. Design ja laatu ovat näissä vanhemmissa kankaissa kohdillaan. Pidän paljon myös nykypäivän Marimekosta, mutta ehkä kaipuuni kuviteltuun menneeseen kulminoituu näissä vanhoissa kuoseissa. Esimerkiksi tämä kuva saa sydämeni sykkimään.

Olin siis enemmän kuin onnellinen törmätessäni Maija Isolan suunnittelemasta Basso-kuosista tehtyyn pitkään mekkoon viime viikon lauantaina Linkki-kirppiksellä. Mekossa on jotain verhomaista, ehkäpä juuri siksi että se on niin pitkä (tai ehkä tuo kangas todellakin on verhokangasta...).

Mietin tällä hetkellä tuon lyhentämistä polvipituiseksi, koska mekko on hitusen liian leveä ja uskon, että pelkällä lyhennyksellä a-linja toimisi vielä paremmin ja koko vaate kevenisi huomattavasti. Mekko on käsityötä, eli kyseessä taitaa olla uniikki yksilö.






























Kesä, tule jo! Tämä mekko kaipaa seurakseen aurinkoa ja sandaaleja.

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Oi, Istanbul

Olin lomamatkalla Istanbulissa lauantaista keskiviikkoon. Oi, mikä kaupunki! Haluan sinne pian uudelleen, niin paljon siitä pidin. Suurin osa ajasta kului kävelyyn, teen juontiin, museoihin ja yleiseen elämänmenon tarkkailuun.

 Ilta-auringon viimeiset rippeet Karaköysta Sultanahmetiin.


Kalastajia Galatan sillalla.


Kaakeliseinä arkeologisessa museossa.

Tulppaaninmallinen teelasi.

Tein jonkin verran second hand -hankintoja – vaikka Istanbul ei kyllä kirppismatkailijan ykköskohde taidakaan olla – ja loput ostokset ovat uutta, mutta paikallista.




Tämä vaneripohjainen keijutyttörintakoru löytyi pienestä Asu Aksu -design-puodista.


Fatiman käsi -hopeariipus suuresta basaarista.











Villakudosmatto, käsityötä, basaarista.

Vierailin kolmessa second hand -liikkeessä. Ensimmäinen oli sympaattinen pieni puoti aivan Asu Aksun vieressä. Sisällä majaili kaksi kissaa ja kauppias oli todella mukava. Musta paita itsessään ei ole mikään vau!-ostos, mutta ainakaan en retkahtanut lähistöllä olleeseen Zaraan.



Seuraava kohde oli Petra Vintage. Kohtuullinen määrä rekkejä, kohtuulliset hinnat ja töpöhäntäinen kissa. Vihreä ranskalainen paita odottaa pesua ja silitysrautaa.





Viimeiseksi kävin By Retro -vintage-liikkeessä. Tuo paikka on kuulemma maailman (?) suurin vintage-kauppa ja elokuvaohjaajien suosiossa. Itse meinasin saada allergiakohtauksen (vaikka en ole edes allerginen...) liikkeessä, koska paikka ei olut pelkästään ehkä maailman suurin second hand -putiikki, vaan myös maailman pölyisin paikka. 80-luvun siniset korkokengät survoin jalkaani ja olisin ne ottanut mukaani, mutta kerrankin kuuntelin järjen ääntä. Puristava kenkä ja huono lesti + todennäköisesti korkea hinta saivat minut tyytymään paikan päällä vain loputtomien rekkien selailuun. Hyvä niin.