Kranssia kerrakseen

Olen jo useamman vuoden vouhottanut vähintään ennen joulua ja pääsiäistä koristekransseista. Tänä vuonna kranssihommat lähtivät vielä enemmän laukalle, kun aloitin jouluisten kranssien väkertämisen jo lokakuussa. Oikeastaan tuolloin tein Halloween-henkisen tekeleen vähän kuin alkulämmittelynä, koska näin hyvän setin teemaan sopivia koristeita Kaisaniemen kierrätyskeskuksen myymälässä. Halloween ei oikeasti edes kiinnosta ja sitä ei tule vietettyä mitenkään, mutta näköjään kranssien tekeminen syyhytti niin paljon, että tartuin tuolloin aiheeseen.

Olen tänä vuonna löytänyt kaikkea kranssien tekemiseen kierrätettynä: niin kuumaliimapötkylöitä kuin styroksirinkuloita, mutta olen toki hankkinut kuumaliimaa ja kranssipohjia uutena, koska olen duunannut yhteensä kuusi kranssia ja aikamoinen ihme olisi, jos aivan kaikki ainekset löytyisivät käytettynä. 

Koristeita olen haalinut tuttuun tapaan pitkin vuotta eri lokaatioista: parhain innostus saattaa syntyä kesällä, kun osuu joulukoristesuoneen. Joukoristeita olen haalinut ainakin Karjaalta, Lohjalta, Tallinnasta, Forssasta, Salosta, Keravalta, Turusta ja täältä pääkaupunkiseudulta. Tänä vuonna kierrätyskeskuksiin tuli koristeita jo lokakuussa, mutta nyt viime viikkoina olen huomannut, että samaisissa paikoissa ei oikein ole enää kuusenkoristeita – mitä ihmettä? En usko, että koristeet olisivat niin sanotusti loppuneet maailmasta, mutta eikö nyt olisi juuri paras sesonki koristeiden myyntiin secondhandina?

 

Olen huudellut kranssi-innnostuksestani sen verran runsaasti täällä ja etenkin Intagramissa, että useampi henkilö alkoi kysellä kranssien perään ostoaikeissa ja ryhdyin tekemään muutaman kranssin myös ns. tilauksesta.  Askartelin yhteensä kuusi uutta kranssia. Tällä hetkellä kotiseinällä on enää kaksi blingbling-kranssia, mutta vastapainoksi on myös kaksi vähän erilaisista puukoristeista tehtyä kranssia.

Näiden kranssien tekeminen on todella kivaa ja jopa meditatiivista. Tänä vuonna en ole edes polttanut niin paljon sormiani kuumaliimaan, eli pahimmilta tuskan huudoilta on vältytty. Ehkä myös taito kehittyy, olenhan näitä överikransseja tehnyt jo yli kolme vuotta.

Jos innostut tällaisesta kranssista vaikka ensi vuotta ajatellen, niin kannattaa laittaa viestiä. Mielellään näitä edelleen askartelen ja oman kodin seinälle ei aivan niin montaa yksilöä mahdu. Tämän vuoden uusin omalle seinälle jäävä tekele on isomman kokoinen kranssi pienistä puukoristeista (kuvissa tuolla ylempänä), omenista ja kaikesta ei niin kimaltavasta. Näitä koristeita on huomattavasti vaikeampi löytää, mutta toivotaan, että tällaisiakin koristeita osuu vielä kohdalle.

Kimaltavaa ja kaunista joulun odotusta!

Värikästä pääsiäistä!

Löysin jo viime kesänä Kaikulan kesäkirppikseltä lähes sydäntäsärkevän, hieman hauraassa kunnossa olevan pupukoristeen viidellä eurolla. En voinut vastustaa noita väpättäviä viiksikarvoja ja tyypin sympaattista ilmettä. Koristeen pohjassa on käsin kirjoitettu merkintä -52 ja ajattelin sen merkkaavan vuotta, mutta en voi olla asiasta tietenkään aivan varma. Koriste on joka tapauksessa vanha, se on selvää.

Suorastaan rakastan tuota pupua!

Kun on päässyt kranssihommien makuun, kolottaa kranssihammasta lähes jatkuvasti. Eipä siis ihme, että olen odotellut pääsiäistä lähinnä koristekranssien askartelun vuoksi. Viime vuonna vietimme pääsiäisen lähes kokonaan Tallinnassa – tuo matka oli aivan ihana ja onnistunut, mutta tänä vuonna on luvassa enimmäkseen kotona oleilua, eli kaivoin tänä vuonna koristeet jopa vähän etuajassa esiin.

Pääsiäiskoristeita olen napannut kirppikseltä matkaani pitkin vuotta, jos niitä on tullut vastaan. Ajatuksena oli koota yksi uusi kranssi pääsiäiskoristeita arvostavalle ystävälleni. Koska koristeita jäi yli, niin pyöräytin pikkukranssin omaan kotiin. Molempiin riitti koristeet – ja aikamoisen runsaat ilmestykset molemmista yksilöistä tuli.



Olen onnistunut löytämään pupun lisäksi muita vanhempia pääsiäiskoristeita. Joskus taisin mainita, että en erota, onko koriste uusi vai vanha. Nyt olen kuitenkin antanut itseni ymmärtää, että rautalangasta tehdyt pikkutipujen jalat ovat yksi merkki vähän vanhemmasta tuotannosta. Rautalankakoivet eroavat ehdottomasti uusista muovista tehdyistä jaloista. Näitä vanhempia kukkoja, kanoja ja tipuja on löytynyt erilaisista koristepusseista ja näitä omaan silmään vanhempia koristeita en ole halunnut liimata kranssiin, vaan nämä pääsivät pupun kanssa samoille alustoille hengaamaan.

Pääsiäiskoristeita on tullut vastaan ainakin Salosta Secondhandmarketista, Tapiolan Fidasta, Mankkaan Akseli-kirppikseltä, Nihtisillan Kierrätyskeskuksesta, Karjaalta Lähestyskirppikseltä, Lohjalta The Kirppikseltä ja Espoosta Toivontorilta ja Taivassalosta pihakirpikseltä. Koristeisiin on mennyt noin 10 euroa.

Oikein aurinkoista ja kivaa pääsiäisen aikaa!

Joulua kohti!

Olen tänä vuonna hankkinut valehtelematta tammikuusta lähtien kivoja joulukoristeita kirppareilta, jos potentiaalisia on tullut vastaan. Ja niitähän on tullut! Hurahdin pari vuotta sitten kranssien askarteluun ja nyt olen sitten suht aktiivisesti haalinut erilaisia käytettyjä koristeita pitkin vuotta. Olen tehnyt jo kaksi kranssia, kaksi myös antanut lahjaksi ja yhden kranssin taidan vielä koota ennen joulua.

Kranssien tekemisessä juju on se, että eri kokoisia koristeita tarvitsee runsaasti per tekele. Olen myös huomannut, että pienimpiä palloja on huomattavasti hankalampi löytää ja nyt esimerkiksi parisen viikkoa olen etsinyt juuri pieniä koristeita lähes kuumeisesti lisää (enkä muuten ole juurikaan sellaisia löytänyt). 

Joulupallot myydään kirppareilla ja kierrätyskeskuksissa usein isommassa erässä esimerkiksi muovipussissa ja pussien mukana tulee samalla väistämättä myös niitä ei niin mieluisia koristeita matkaan, mutta myös aivan ihania yllätyksiä. Ihan parasta on, jos koristepussista löytyykin lasinen ihanuus tai vanhempi Weisten saumapallo. Välillä pusseissa on niin kauniita yksilöitä, että en kertakaikkiaan pysty niitä kranssiin liimaamaan, vaan otan ne erikseen talteen – kauneimmat koristeet ripustan lähempänä joulua ikkunaan ja oviaukkoihin.

Esimerkiksi tällainen suomalaisen Weisten saumapallo, jonka toinen puoli on silmämäinen (rakastan!) ja toisella puolella kuvun alta löytyy kimalletta, on aivan upea! Tämä ei päädy kranssiin, vaan roikkumaan vapaasti niin, että molemmat puolet pääsevät esiin.

Lasisia koristeita en ole erikseen etsinyt, mutta aika kiva setti niitäkin on tänä vuonna tullut "rojupusseista" vastaan. Toinen aivan uusi aluevaltaus on puiset pienet maalatut koristeet. Näitäkin on ripoteltuna erilaisiin koristepusseihin, mutta nyt olen alkanut myös lämmetä näille. Ehkäpä valmistan näistä myös kranssin, mutta vielä materiaalia ei ole tarpeeksi. Minun täytyy myös pohtia, millainen kokonaisuus on toimivin; kimallepallo ja ei oikein natsaa tämän kanssa yhteen, mutta mitään liian rustiikkista en missään nimessä halua tehdä. Ihan hyvä, että projektit myös rönsyilevät: kranssihomma yltyi myös pääsiäisenä ja nyt olen metsästänyt tämän vuoden aikana totta kai pääsiäiskoristeitakin kirpparilta. Se onkin huomattavasti hankalampaa kuin jouluisten koristeiden haaliminen. 

Muutaman herkullisen värisen kynttilän olen myös ehtinyt haalia. Kaksi oranssia ja kaksi pinkkiä kynttilää maksoivat yhteensä 2 euroa Salon Secondhandmarketissa. Löysin myös omasta mielestäni aivan ihastuttavan ruotsalaisen kynttelikön 12,50 eurolla Hyvinkään Tingi ja Tongista. Tämä on hyvin saman tyyppinen tapaus, mitä Ystad metal on 1960-luvulla valmistanut.

Kynttelikössä on vihreät lasiset koristeet, metallinen rakenne ja puinen jalusta. Tällaiset vastaavat ovat Tukholmassa aivan toisenlaisessa hintaluokassa, mutta niinhän nämä jutut menee: meillä monet ruotsalaiset designasiat ovat halpoja ja Ruotsista taas löytää välillä huokeaan hintaan suomalaista suunnittelua. 

Jos jonkinmoisia palloja on siis tullut vastaan ja aikamoiset laatikolliset ja pussilliset ovat löytäneet tiensä luokseni. Välillä pussissa on myös melko uusia palloja, niitäkin kransseissa hyödynnän, mutta valkoiset tai mattamaiset pallot ovat ne hankalimmat. Nyt onneksi muutaman kranssin jälkeen, varastot eivät aivan samalla tavalla pursuile. Ja yhden muovipussillisen koristeita olen jo kiikuttanut kierrätyskeskukseen takaisinkin.

Koristeita olen napannut matkaani tämän vuoden aikana ainakin Rovaniemen Vintiikistä, Karkkilan Romuenkelistä, Hyvinkään Tingistä ja Tongista,  pihakirppikseltä Taivassalosta, Heinolasta, Espoon, Vantaan ja Helsingin kierrätyskeskuksista, Iso Roban ja Hakaniemen Fidasta, Imatran Amaliasta, Maskun Wanhasta Nestorista, Salon Secondhandmarketista, Raumalta Eveliinasta ja Retriikasta, Forssan Kellari-kirppikseltä ja Solukko-kirppikseltä, Redin secondhand-maailmasta ja  Helsingin Op shopista. Muutamia euroja olen pulittanut per pussi, joskus vähän enemmänkin. Varmasti on myös paikkoja, jotka olen jo unohtanut. Olen myös saanut muutaman pussillisen vanhoja koristeita lahjaksi, mikä on totta kai aivan ihanaa!

Oletteko jo laittaneet joulukoristeita esiin vai onko liian aikaista vielä moiseen?

Kirppisretki Karkkilaan

Kävin kirppisorientoituneen ystäväni kanssa keväällä mahtavalla kirppisretkellä Karkkilassa. Reissu oli kaksipäiväinen ja kirppiksiä ehdittiin koluta ihan kunnolla! Olen hillonnut matkan vaatepainotteisia kirppislöytöjä tähän asti, mutta nyt hitusen myöhässä katsaus keväiseen Karkkilaan!

Päivä 1

Tiesin, että Fidan Mylläkkäpäivät (kaikki tuotteet puoleen hintaan) koituisi kohtalokseni ja olin oikeassa! Emme päässeet kuin hieman yli kymmenen kilometriä kotikonnuilta, kun olin jo hamstrannut kasapäin vaatteita. Eka pysähdys tapahtui siis Leppävaaran Fidassa, kaukana Karkkilasta. 

Kannoin sovituskoppiin aikamoisen kasan vaatteita ja lopulta kassalle asti siirtyi myös suurin osa sovitetuista vetimistä. Petroolinsinivihertävä silkkipaita maksoi vain 1,50 euroa ja sanoisin, että tuo oli kyllä Mylläkkäpäivien paras bongaus!

Ohuessa puuvillapaidassa (2,25 euroa) on puolestaan hauskat hihat. Hihan sisäpuolella on vihreää kangasta ja se pilkistää hitusen, kun paita on päällä. Takuuvarmaa mustaa vaatetta edustavat tällä erää hippasen epäilyttävät Gina Tricot'n polyesterihousut (3 euroa). Tällaisia leveitä ja vajaamittaisia pöksyjä olen metsästänyt ja sorruin ketjuliikkeen vaatteeseen, mistä en ole järin ylpeä.

Toinen musta vaatelöytö meinasi olla täysin ilmainen minulle. Kyseessä on mahdoton valokuvattava tapaus, eli Marimekon trikoomekko (pidemmälle tyypille ehkä tunika, mulle just hyvä mekkona). Vaatteen hienoin kohta on hihat: hieman pidempi ja kapea hiha tuo omalla tavallaan ryhtiä tähän trikoo-letkuun. Ilmainen siksi, että maksaessani pinon vaatteita ja pari korua – ne esittelin jo aikaisemmassa postauksessa, ei tästä Marimekon vaatteesta oltu otettu laisinkaan hintaa. Olin kuitenkin rehellinen ja palasin vielä kassan kautta maksukortti kädessäni ennen kuin jatkoimme matkaa kohti Karkkilaa. Marimekon mekko oli selvästi ostoksista kallein, 17,50 euroa.

Fidasta nappasin matkaani vielä yhdet housut: nämä 100% puuvillaa olevat Zaran samettipökät. Housujen malli on korkeavyötäröinen ja lahje vajaamittainen ja suht leveä. Kangas oli sen verran rypyssä kuvaushetkellä, että todisteena ostoksesta on vain tällainen lähikuva. Housut maksoivat 2,25 euroa.

Taukopaikaksi valikoitui aivan ihana Mummola-kahvila Veikkolassa – suuri suositus! Paikka on todella hurmaava! Mummolan korvapuustit ovat tajuttoman hyviä itse leivottuja tuoreita ihanuuksia. Hienoa oli myös se, että vaikka vitriinistä oli kaikki kasvisvaihtoehdot loppuneet, tehtiin meille söpöt kasvisvoileivät mukisematta.

Seuraavaksi kurvasimme Nummelan kirppiksille. Hiiden kirppikseltä bongasin mustavalkoisen graafisen Marimekon topin 2,80 eurolla. Kauluksessa oli likaa ja hetken mietin, että lähteekö tahra pois, mutta mitäpä ei sappisaippua poistaisi! Ja onneksi paita on puuvillaa, eli materiaali ei ole itsessään herkkä. Harvemmin ihan näin edulliseen hintaan Marimekkoa löytää, eli siksikin olin hyvin tyytyväinen tästä löydöstä.

Nummelan ViaDia-torilta löysin myös vaatteen ja myönnän, että tässä vaiheessa olin hieman ahdistunut, koska olin hankkinut jo niin massiivisen setin päällepuettavaa päivän muista kohteista. Enpä sitten pystynyt kuitenkaan vastustamaan Bruuns Bazaar -merkin kirkkaansinistä viskoosimekkoa eurolla. Oikein pätevä tapaus hellekeleillä!

Karkkilaan saavuttuamme tutustuimme ruukkialueeseen ja suuren vaikutuksen teki Vintamo-niminen liike, joka myy ennen kaikkea vanhempaa designia, mutta myös esimerkiksi luonnonkosmetiikkaa. Vintamossa hipelöin kuola valuen kaikenlaisia astioita ja huonekaluja, mutta lopulta matkaani tarttui vain pieni tiikkipäinen veitsi muutamalla eurolla (unohdin kuvata tuon veitsen).

Ruukkialueella sijaitseva tehdasrakennus ravintoloineen ja elokuvateattereineen on ehdottomasti vierailun arvoinen! Ja tietysti idyllinen jokialue kaiken kaikkiaan. 

Päivä 2

Majoituimme Tehtaan hotellissa, mistä löytyy erityyppisiä huoneita eri aikakausien rakennuksissa. Oikein sympaattinen paikka, vaikka hinta–laatu-suhde ei mielestäni aivan ollutkaan kohdillaan. Päihittää ehdottomasti kasvottomat ketjuhotellit mennen tullen!

Karkkilassa kurvasimme ensin muuttoa tehneelle Romuenkeli-kirppikselle. Tuolla oli kaikki jutut alennuksessa ja kahmin esimerkiksi joulukoristeita, joita en nyt kuvannut kesämielen vuoksi, vaikka sormet syyhyävät jo joulukranssien kimppuun. Ystäväni sai minusta myös todella kuvaavan otoksen: tongin selkä kyyryssä joulukoristeita kaapista silmät maanisesti kiiluen. Olin kieltämättä aika innoissani alehintaisista Weisten joulukoristeista.

Romuenkelistä lähti matkaan myös jo postattu Rögildin pikkuruukku.

Keskustassa kävimme myös Kirjokaari-nimisellä hyväntekeväisyyskirppiksellä ja olin aikamoisen yllättänyt, kun löysin aterimien joukosta (niitäkin tongin maanisesti) Hackmanin Scandia-kakkulapion kahdella eurolla. Löytö, sanoisin!

Karkkilan laitamilta löytyi vielä yksi kirppis: Taito-kirppis. En tietenkään voinut vastustaa 12 eurolla Arabian SN-kukkaruukkua, koska oikean kokoinen lautanenkin löytyi jo omasta takaa. Olin myös tyytyväinen, kun löysin kirpparilta kaksi styroksirengasta kranssikäyttöön eurolla.

Tämän jälkeen etsimme vielä aikamoisen tovin Pisara-kirppistä Selkistä, mikä lopulta löytyi ja paikasta ei tarvinnut poistua edes tyhjin käsin: Valkoinen Arabian Kilta-lautanen maksoi 3 euroa ja oli itse asiassa todella mieluinen löytö.

Matkallamme sattui hyvin tyypillinen käänne vielä kakkupalojen äärellä Klaukkalan Cafe Kirjavassa (tämäkin paikka oli oikein symppis), koska päädyimme vielä tonkimaan Myyrmäen Fidaan Mylläkkäpäivien rekkejä. Itse pysyin hyvin kurissa, koska olinhan ostanut jo hirveän läjän kaikkea, mutta toinen matkaajista raahasi aikamoisen kasan vaatetta kotiinsa vielä kohtalokkailta Mylläkkäpäiviltä.

Olipa hauska reissu ja kivoja löytöjäkin tuli ehdottomasti tehtyä!