maanantai 30. lokakuuta 2017

Mahtava yllätys

odotti minua Helsingissä, kun raahauduin flunssaisena kotiin Venetsiasta. Paluumatkamme viivästyi monella tunnilla, kun missasimme jatkolennon Venetsian sumun takia. Ystäväni olivat majoittuneet luonani poissa ollessani ja keittokomeron ikkunasyvennyksessä odotti minua tällainen kello-ihanuus!



Olin aivan ällikällä lyöty! Ihailin samaista kelloa huhtikuussa Saksassa kirpparilla ja nyt tuo nakuttaja oli lennähtänyt lahjaksi minulle <3 Postasin keväällä hypnoottisen kellovideon Instagramiin. Muistan, että kirpparilla sen alkuperäksi kerrottiin Tsekit (tai siis tuolloin Tsekkoslovakia) ja myyjä oli hyvin tietoinen kellon keräilyarvosta ja hienoudesta.


Kellossa on merkitä Prim ja en ainakaan vielä ole löytänyt kovinkaan paljon tietoa tästä tsekkiläisestä kellovalmistajasta, mutta ainakin herätys- ja pöytäkelloja tämä merkki on aikoinaan valmistanut.


Kellon ehkä hienoin ominaisuus on sen liikkuvat silmät! En kestä! Kello on vedettävä ja se nakuttaa edelleen tasaisen varmasti, vaikka ikää sille onkin jo kertynyt. Kieltämättä pöllö pitää melko kovaa ääntä, mutta ehkä hieman isokokoisemmassa asunnossa kelloa voisi pitää koko ajan myös päällä.





Kiitos, kiitos, kiitos L & U!

torstai 26. lokakuuta 2017

Ihana Onnimanni ja muita kirppislöytöjä


Tähän Marimekon Onnimanni-kuosiseen peltipurkkiin liittyy tarina. Elettiin ehkä vuotta 1988 ja selailin jostain syystä äitini Avotakka-lehteä. Näin lehdessä kuvan tai mainoksen Marimekon Onnimanni-kuosisesta selkärepusta. Reppu teki minuun suuren vaikutuksen. Ihastuin "ABC-reppuun" mielettömästi ja taisin kinuta reppua heti itselleni. Muistan myös äitini järkiperäisen vastauksen, että reppu näyttää aivan liian pieneltä koulurepuksi  sinne ei mahtuisi edes A4-kokoinen kansio.


Jotenkin kuitenkin pääsin Marimekon liikkeeseen asti katsomaan reppua ja sain kuin sainkin tuon reppu-ihanuuden itselleni ehkä vuoden kuluttua (reppuun mahtui juuri ja juuri A4:t). Muistan, että lupasin pitää reppua ja en valittaisi, jos reppu olisi liian pieni.

Itse asiassa pidin reppua aivan uskomattoman monta vuotta. Laukku oli todella puhkikulutettu ennen kuin luovutin. Ja tuo reppu oli minulle oikeasti aivan todella rakas. Luulenpa, että reppua ei enää ole vanhempieni luona, mutta sydämeni sykkii edelleen, kun näen tätä "ABC-kuosia".




Olen ihaillut Materian taju -blogissa Onnimanni-peltipurkkia jo pitkään. En ole koskaan nähnyt kirpparilla tai muuallakaan purnukkaa livenä. Siispä päätin monen vuoden etsinnän jälkeen kokeilla Facebookin retroryhmää. Ja kappas, sieltä sain oman purkkini todella nopeasti ja helposti itselleni.


Tiesin, että aivan halvalla purkki ei irtoa, mutta kyseessä on niin nostalginen juttu, että olin valmis maksamaan pikkuisen enemmän purkista, jos sellainen vastaani tulisi. Maksoin purkista noin 25 euroa. Ja tällä kertaa rahan tuhlaus ei harmita ollenkaan.

Ehkä vähemmän merkityksellisiä löytöjä edustavat loput viime aikoina mukaani tarttuneet muut kirppisjutut.



Brittiläinen peltipurkki löytyi 2 eurolla Wanhasta Nestorista. Purkin kuviointi on mielestäni todella kaunis ja 1950-lukua henkivä. Tykkään kovasti myös purkin kyljessä komeilevista viherkasvien kuvista: peikonlehti ja anopinkieli löytyvät myös minulta.



Riihimäen lasin Ilves-tölkki 3 eurolla ja tiikkiä ja kuparia yhdistävä kynttilänjalka (4 euroa) löytyivät myös Wanhasta Nestorista. Nuo Ilves-tölkit toimivat hyvinä säilytysastioina ja maljakkoina.



Tätä kynttilänjalkaa en puolestani pystynyt vastustamaan ja hintalapussa luki mielestäni vain euro kirppiksellä. Vähän harmittaa, kun kotona huomasin, että olin maksanut kynttilänjalasta 4 euroa. Olisi pitänyt olla tarkempi kirppiksen kassalla! Saattaa myös olla, että katsoin hinnan väärin alun perin tai sitten maksoin kiltisti vain liikaa...

Mukavaa loppuviikkoa!

torstai 19. lokakuuta 2017

Kukkapöytä!


Etsintä ja odotus palkittiin! Pari viikkoa sitten sunnuntaina tsekkasin rutiininomaisesti tori.fi:tä ja olin tippua tuolilta, kun silmiini osui kaunis, sopuhintainen ja lähialueella sijainnut k u k k a p ö y t ä . Tartuin heti puhelimeen (en tykkää soitella, mutta kukkapöytähimo ajoi epämukavuuden edelle) ja onnekseni pöytä oli vielä jäljellä! Oi, onnea. Sovin samaan iltaan pöydän noudon parin korttelin päästä ja hihkuin onnesta.


Kukkapöytäilmoitus oli ehtinyt olla vain vajaan tunnin ennen kuin sen löysin ja onneksi tartuin toimeen heti. Aivan ilmainen pöytä ei ollut, 45 euroa, mutta se on aivan erinomaisessa kunnossa. Lasitaso ja narut ovat ehjät ja maali ei ole lohkeillut tai pöytä ei keiku. Olen myyty!


Pöydän jalat ja runko ovat metallia ja narut tuntuvat muovilta. Pidän tämän kukkapöydän siroudesta kovasti ja se istuu mielestäni todella hyvin olohuoneen muiden huonekalujen kanssa. Alatasolla ei ole lasia, mutta sijoitin sinnekin yhden viherkasvin. Sokeripalamainen valaisin on löytynyt vuosia sitten kirppikseltä, mutta tykkään lampusta edelleen. Hauskaa on se, että tämän mallisia valaisimia on löytynyt ajan saatossa kaksi kirppikseltä. Molemmat sijaitsevat nykyään olohuoneessa.


Kukkapöydän tilalla oli ennen hyvin retro vuoden 1986 Bang & Olofsenin televisio. Hyvä design kyllä kestää, koska telkkari näytti monin verroin paremmalta edelleen kuin esim. 2000-luvun alun telkkarihirviöt. Nyt kuitenkin taivuttiin uuteen laitteeseen ja taulutelkkari on sijoitettu tummanruskean kaapin taakse vetomekanismilla. Kaappi näkyy hitusen näissä kuvissa.


Kuvasin myös orkideaa, mikä innostui kesällä kasvattamaan aivan valtavan kukkavarren. Nyt kaikki 10 kukkaa ovat terässä! Tammikuussa 2016 kirjoitin kukkivan orkidean ihmeestä ja nyt samainen kasvi päätti panna vielä paremmaksi.

Loistavaa loppuviikkoa!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Viimeisimmät kirppisostokset

Helsingin-kodin keittiönurkkaan löytyi niin sopiva Ögon-kaakaopurkki, että en voinut taaskaan vastustaa peltipurkin kutsua. Purkin pinnassa on pientä kolhua ja kulumaa, mutta sisältä purnukka on hyvässä jamassa.


Purkki löytyi 3 eurolla Vallilan Metka-kirppikseltä. Kyseessä on malmölaisen Mazetti-merkin kaakaopurkki. Purkin kyljessä tuijottava silmäpari on ruotsalaisen graafikko Olle Eksellin suunnittelema tunnus 1950-luvulla ja siitä on tullut varsin tunnettu kaakaota kuvaava kuvio.


Pikkuhiljaa olen onnistunut hankkimaan kaikenlaisia purkkeja ja purnukoita Helsinkiinkin. Esim. pieni pallokuvioinen purkki majailee ikkunalaudalla. Vielä tuolle yksilölle ei ole funktiota, mutta ehkäpä vielä jonain päivänä. Kaakaopurkissa on sentään sisältönä teetä. Muovinen malja toimii puolestaan pinnien ja hiuslenkkien säilytysastiana.



Riihimäen Femmatorilta löysin 1,50 eurolla vuoden 1977 kalenteripyyhkeen. Minulla on yksi kalenteripyyhe 1970-luvun lopusta, mutta en koe kerääväni näitä. Ehkä taktiikkani on napata halvat ja kivat pyyhkeet matkaani, jos sellaisia vastaan kävelee.  Pyyhkeen kuvitus on mielestäni tosi hauska; tykkään erityisesti lokakuusta ja heinäkuusta.


Raidallinen puuvillapaita löytyi myös Femmatorilta. Hintaa hyväkuntoiselle paidalle jäi 1,50 euroa. Kangas on paksua ja jämäkkää ja värit ovat säilyneet hyvin.

Tällaiset tavarat tällä kertaa. Turussa odottaa yksi kaunis ja kauan etsitty ostos esittelyä. Seuraavaksi kuitenkin Venetsia ja sitten taas Turkuun.

Rentouttavaa sunnuntaita!