Kilta-astiakatsaus 2018

Kilta-astiakatsaus 2018 on täällä! Lokakuun loppuun mennessä tänä vuonna kokoelma on kasvanut 16 astian verran. Tuntuu, että astioita on löytynyt vähemmän kuin muina vuosina, mutta ehkä tahdin hiipuminen on vain ns. normaalia, kun näitä alkaa jo olla aikamoinen kasa (noin 150).

Tänä vuonna on ilahduttavasti löytynyt mm. kaksi uutta aamiaislautasta. Näitä lautasia tuntuu olevan vähemmän liikkeellä ja yleensä näiden hinnat ovat aika korkeita. Hyvä puoli on se, että yksittäisiä kuppeja löytyy kyllä, vaikka kokonaista settiä ei kerralla löytyisi.

Isompi muutos kokoelmaan on se, että päätin elokuun Siivouspäivässä myydä ruskeat yksilöt pois. Kaikki eivät menneet kaupaksi ja joitakin lautasia ja yksi teekuppisetti löytyy edelleen. Ruskeita astioita minulla oli huomattavasti vähemmän kuin muita värejä. Viime vuonna laskin kaikki astiat kesällä ja sain jonkinlaisen käsityksen eri värien määristä. Tummmaa/mustaa on eniten ja valkoista sitten vähiten.

Tämän vuoden aikana sinisiä astioita on löytynyt eniten: aamiaislautanen, 5 lautasta, murokulho, kannellinen purkki ja teekuppi. Muita uutuuksia ovat pieni kolmiokulho, kermakko, kaksi keltaista lautasta ja tumma kulho.

Edelleen on Kilta-jutuja, mitä astiastostani puuttuu. Olisi suorastaan kamalaa, jos ei olisi enää mitään kerättävää. Aikaisempien vuosien Kilta-postaukset löytyvät muuten näiden linkkien takaa, jos kokoelman kasvatus tai muutos innostaa tarkastaa: 2017, 2016, 2015, 2014.

Löytyykö lukijoista Kilta-keräilijöitä? Millaisia tunteita nämä pelkistetyt Kaj Franckin ja Ulla Procopén suunnittelemat astiat herättävät?

Rentoa viikonloppua! Talvea kohti selvästi mennään. Villasukat ja kynttilät on hyvä nyt viimeistään kaivaa esiin.

Talven varalle

Lämmin kesä ja syksy eivät ole vähentäneet villavaatteiden ostoa. Itse asiassa melkein aina, kun näen potentiaalisen vaatteen ns. sesongin ulkopuolella, tartun mahdollisuuteen. Tuntuu, että kirppiksillä on entistä vähemmän tarjolla laadukkaita materiaaleja ja huonolaatuiset ketjuliikkeiden vetimet ovat täyttäneet kaikki kirppiksetkin.

Ilmiö ei ihmetä laisinkaan, onhan pikamuoti valtavirtaa ja ajatus siitä, että upouusia vaatteita pitää saada jatkuvasti lisää. Elokuussa Ylen julkaisema juttu halpamuodista ja sen vaikutuksista on kompakti tietopaketti. Kannattaa lukea tuo, jos se ei vielä ole tuttu juttu. 

Kymmenen vuotta vanha paita on suunnilleen nolo ja joka viikko pitäisi olla uutta päällä. Tiedän, että toisella tavalla ajattelevia on ja eettisesti ja ekologisesti tuotetut vaatteet nostavat päätään. Olen tämän vuoden ajan pyrkinyt ostamaan kirppikseltä vain vanhempaa ja laadukasta vaatetta. Välillä olen "periaatteistani" lipsunut, mutta iso osa vaatteistani on menneiltä vuosikymmeniltä. Esimerkiksi juuri villaisia vaatteita tuntuu olevan vaikea bongata uudemman tuotannon kuteista. Toki poikkeuksiakin on.

Keltaisen isokokoisen ja paksun englantilaisen villiksen ostin Siivouspäivänä. Itse asiassa päivä oli elokuun lopussa vähän viileä ja kaipasin lisävaatetta ylleni. Olin laittanut jo myyntivaatteista päälleni parikin lisäkerrosta, mutta kun näin tämän hyvin lämpimän oloisen paidan, päätin ostaa sen itselleni 4 eurolla. Pesin paidan villaohjelmassa ja vielä pitäisi poistaa paidan pinnasta vähän nukkapalleroita. Villa on siitä kiitollinen materiaali, että jos ja kun pehmeäkuituiseen villaan tulee nukkaa, saa sen myös irrotettua. Tekokuidun pinnasta vastaavaa nukkaa ei samalla tavalla saa poistettua.

Kuvassa villapaita on vähän surkeana, kun se on maannut kaapissa odottamassa viileämpiä ilmoja ja rypistynyt siinä samalla. Mustan hauskahelmaisen merinovillaisen paidan löysin Turun Kontista. Turussa on muuten tapahtumassa iso muutos kirppis-skenessä. Suurin osa luottokirppiksistäni, eli Pelastusarmeijan liikkeistä lopettaa. Yhyy. Puutarhakadulle kirppis jää, mutta esimerkiksi Yliopistonkadun piste lopettaa. Ehkä taloudessa menee niin hyvin, että kirppiksillä menee puolestaan huonosti?

En ole SPR:n Konttien fani, koska paikkojen hinnoittelu on usein ihan mahdotonta. Senpä takia olin positiivisesti yllättynyt, kun laadukas ja hyväkuntoinen paksu musta villapaita irtosi Kontista vitosella. Rekissä tuon laatuvillapaidan vieressä oli H&M:n akryylivillapaitoja samaan tai kalliimpaan hintaan..

Musta villapaita kutistui juuri toivotut sentit villapesussa ja hihatkin ovat nyt sopivat. Paita on 1990-luvulta todennäköisesti ja tai ainakin villiksestä irrotetut komeat olkatoppaukset kielivät tuosta ajasta. Paidan kiva yksityiskohta helman epätasaisuuden lisäksi on takaa löytyvä nappikiinnitys.

Loppuun vielä ei-niin-talvinen asia, eli Arabian Kalevala-vuosilautanen. Nappasin tämän matkaani jo heinäkuun alussa Wanhasta Nestorista. Lupaan, että en ala näitä lautasia tämän enempää keräämään...Seinälautasen halpa hinta, 9 euroa, innoitti minut ostamaan mökin yksinäiselle yksilölle kaverin. Mielestäni osa näistä Raija Uosikkisen Kalevala-lautasista on myös kiehtovia. Varsinkin hyvässä valossa, lautasen kauniit värit tulevat paremmin esiin. 

Mökkiseinälle se pääsi toverinsa viereen. Mukana on sulassa sovussa myös viime vuonna Marttilan Kirppisrallista löytämäni Taistelevat metsot ja vanhempi kirppisbongaus, metallinen lintutaulu, ennen blogiaikaa. Seinästä on muodostunut kuin salaa vähän "kansallisromanttinen".   

Kaunista lokakuista sunnuntaita! Jatketaan kirppisjuttujen parissa pian taas.

Rakkautta ensisilmäyksellä

Joskus totaalinen sekoaminen tapahtuu ihan hetkessä ja se on sitten menoa. Näin minulle kävi, kun heinäkuussa näin Fiskarsin Summer House -näyttelyssä tämän Artekin Ameeba-pöydän. Pöytä viekotteli minut täysin kauneudellaan. Muistan huokaillaani pöydän perään heti, kun sen näin. Päädyin myös kysymään pöydän ostamista ehkä kolme minuuttia siitä, kun olin tuon ihanuuden bongannut.

Minulle kerrottiin, että pöytä on kyllä myytävänä, mutta yksi muu henkilö on osoittanut kiinnostusta pöydästä ennen minua ja olen listalla toisena. Itse olin epärealistisesti kuvitellut, että voin vain napata pöydän suunnilleen heti mukaani, vaikka loogisesti ajateltuna tämä ei tietenkään toimisi oikein missään näyttelykontekstissa.

Olin siis aivan pistoksissani pöydän kanssa ja katselin (ja tietysti myös esittelin) pöydän kuvia tasaisesti koko kesäloman ajan. Pöytä ei hiipunut mielestäni, vaan aina välillä mietin, että mitenköhän syyskuun puolessa välissä mahtaa käydä.

Voitte siis kuvitella riemuni, kun puhelin soi Summer House -näyttelyn päätyttyä! Pöytä päätyisi minulle! Ihanaa, mahtavaa, täydellistä!

Kyseessä on siis 1950-luvun alun Artekin pöytä. Ihan tarkkaa tietoa vuodesta tai muustakaan minulla ei valitettavasti ole. Pöytä on entisöity Artek 2nd Cyclen toimesta ja näitä pöytiä ei käsittääkseni ole aikoinaan montaa kappaletta tehty.

Pidän kovasti Artek 2nd Cyclen toimintaperiaatteesta: Vuoden 1935 jälkeen on myyty yli puolitoista miljoonaa Aalto-jakkaraa. Vuonna 2006 Artek alkoi kerätä käytettyjä jakkaroita kirpputoreilta, vanhoista tehtaista, kouluista ja telakoilta. Niiden pohjalta perustettiin Artek 2nd Cycle eli uuden elämän saavien löytöjen myymäläkonsepti.

Artek 2nd Cycle esittelee pitkäikäisiä Artek-huonekaluja ja edistää samalla kestävää kuluttamista – jotta valitsisimme ostoksemme huolella vaalittaviksi eikä pois heitettäviksi ja kunnioittaisimme niissä käytettyjä luonnonmateriaaleja.

On varmasti tullut jo selväksi, että rakastan tätä pöytää. Rakastan sen materiaaleja: rottinkia, tiikkiä. Rakastan sen muotoilua: vapaata muotoa, kepeyttä ja linjakkuutta. Toki tällä hetkellä selvästi muodissa oleva rottinki näyttää juuri nyt myös aivan ihanalta. Vaikka rottinki hiipuisi hetkeksi taka-alalle, tiedän, että tämä pöytä näyttää vielä seuraavatkin 60 vuotta täydelliseltä.

Uusi pöytä istuu mielestäni hyvin olohuoneeseemme. Ainakaan lisää ruskean eri sävyjä tila ei  kuitenkaan kaipaa. Ehkä vähän vaaleita sävyjä lisää pieninä määrinä pitäisi huoneeseen lisäillä. Kattolampun paikkaa pitää vielä vähän muuttaa, mutta muuten pöytä on kotiutunut mitä parhaiten.

Pöydän kanssa on jo yhdet pullakahvit juotu ja oikein mainiosti pöytä palveli käytössäkin! <3