Värilliset maljakot

Minulla on muutamia heikkoja kohtia kirppistelyssä (tai siis oikeastaan niitä on ihan tosi monia, jos ihan totta puhutaan): värillinen suomalainen lasi, erilaiset kynttilänjalat ja rintakorut ovat sellaista materiaalia, mitä minun on hankala ohittaa kirppiksellä, varsikin jos jotain liian houkuttelevaa tulee vastaan. Kynttilänjalkoja pystyn aina hetkellisesti vastustamaan, kunnes huomaan repsahtavani viimeistään loppuvuodesta. Maljakoissa tapahtuu sama juttu, mutta niitä taidan ostella ihan pitkin vuotta. Nyt sain sentään Siivouspäivässä myytyä pari värillistä maljakkoa eteenpäin, jotta nämä uusimmat löydöt mahtuvat juuri ja juuri hyllyyn. Olohuoneen hylly toimii jonkinmoisena mittarina: jos sinne ei mahdu uusi tulokas, täytyy selvästi himmailla uusien hankintojen kanssa.

Pieni Riihimäen lasin vihreä maljakko tuli vastaan Helsingissä Jäähallin kirppiksellä 6 eurolla. Tuo oli eka kerta ikinä, kun kävin Jäähallin kirppistapahtumassa. Olin paikalla aivan viime tingassa, moni myyjä oli jo lähtenyt ja ostajia oli enää kourallinen paikalla. Ehdin kuitenkin salamashoppailla tämän söpön maljakon itselleni. Myyjällä oli 2 vihreää maljakkoa tarjolla samaisesta mallista ja valitsin väreistä tummemman. Löysin aikoinaan vastaavan sinisen maljakon Wanhasta Nestorista ja nyt kuvasin nämä tyypit rinnakkain.

Toinen maljakko löytyi puolestaan Salon Secondhandmarketista. Tämä sininen maljakko on signeerattu, pohjasta löytyy Erkki Vesanto 3654. Maljakon hinta oli mielestäni todella kohtuullinen, 8 euroa! Lappi-niminen vaasi on todella raskasta tekoa ja se on Iittalan valmistama. Tämä on ollut tuotannossa vuosina 1958–1966.

Olen hankkinut ihan ennätysvähän leikkokukkia tänä vuonna. Yritän olla hieman säästäväisempi ja kukat ovat joutuneet leikkauslistalle. Pitää selvästi bongailla lähimetsiköistä luonnonkukkia, ettei kaikki kauniit maljakot vain pölyty hyllyssä.

Onko jotain, mitä et pysty vastustamaan kirppiksellä?

Siivouspäivä! + pohdintaa kirppistarjonnasta

Ensin tärkein! Tulevana lauantaina on jälleen valtakunnallinen kirppistapahtumapäivä edessä, eli Siivouspäivä. Päivän juju on se, että voit myydä lähes missä vain omia kirppistavaroitasi ilmaiseksi, esimerkiksi pihallasi tai lähipuistossa (tai vaikka sisällä kotonasi) tuona päivänä. Tapahtumalla on verkkosivut, minne kannattaa ladata oma myyntipiste näkyville, niin ihmiset löytävät varmemmin perille. 

Olen jo monena vuotena raahannut tavarani lähipuistoon, mutta aikaisemmin roudasin useamman kerran kirppistavarani Ruttopuistoon (Vanha kirkkopuisto). Erityisesti ennen koronapandemiaa, Ruttopuisto oli todella toimiva myyntipaikka – muistan parikin kertaa, että jo aamuyhdeksältä oli tyhjää myyntilänttiä vaikea löytää, sen verran sankoin joukoin porukkaa oli myymässä. Ja ostajia riitti onneksi myös! Tapahtuma on valtakunnallinen, mutta olen ymmärtänyt, että esim. Kainuussa juuri kukaan ei vietä Siivouspäivää. 

Kesän kynnyksellä Helsingissä on toki muitakin kirppistapahtumia: esimerkiksi Puu-Vallilassa kirppisteltiin viime  viikonloppuna ja kuun alussa järjestettiin vanhan Herttoniemen pihakirppispäivä. Parhaiten info tuntuu leviävän kaupunginosakirppareista edelleen Facebookin välityksellä – tai sitten puskaradion. 

Minulle Siivouspäivä on äärimmäisen tärkeä itselleni tarpeettomien tavaroiden kiertoon laittamisessa. Muuten kirppismyynnin suhteen olen suorastaan pattitilanteesa: en oikeasti tiedä, mille hyllykirpparille veisin tavaroitani myyntiin Helsingissä (kantakaupunki). Vinkkejä ja kokemuksia otetaan kiitollisuudella vastaan!

Turussa minulla oli tapana myydä parisen kertaa vuodessa Kirppis-Center Manhattanilla, mutta Helsingissä hyllykirppistarjonta on luhistunut entisestään. Tällä hetkellä on hieman liioitellusta enää 3  hyllykirpparia koko kantakaupugissa. Vallilan Metka tuntuu olevan niin super suosittu, että myyntiaikaa on hankala saada. Hietsun Opshop tulee olemaan varmasti valintani, mutta puntaroin edelleen, tuleeko myyntijaksosta "tappiollinen". No, täytyy vain kokeilla, mutta kuten tiedämme, hyllykirpparilla hinnoittelu, pöydän siistiminen ja tavaroiden tuominen ja vieminen, käy lähes työstä eli ihan pienellä duunilla ei homma hoidu.

Hyllykirpparit ovat minulle selvästi nykyään sydämen asia: moni minulle rakas hyllykirppis on lopettanut tänä vuonna toimintansa: Hyvinkään Tingi ja Tongi + Turussa Hassisen kirpputori. Etenkin Tingi ja Tongi oli ihan legendaarisen hyvä paikka ainakin omasta mielestäni. Minua surettaa, että hieman kämäiset hyllykirppikset eivät enää vedä tai kannata, koska nuo paikat ovat usein juuri niitä helmiä löytö- ja hintamielessä! Toki välillä nautin huolella valikoitujen secondhand-kirppisten annista, mutta hyllykirppisten henki on aivan toista. Ja, Helsinki täyttyy suht hintavista vaate"kirppiksistä", jotka toivottavasti madaltavat kynnystä käytetyn vaatteen hankintaan, mutta ihannemaailmassa kaikenlaiset kirppismestat eläisivät rinnakkaiseloa.

Tällä hetkellä suurin hyllykirppisrakkauteni on Salon Secondhandmarket. Suorastaan pelkään, että tuolle paikalle käy myös kalpaten. Ehkä ei kuitenkaan pidä surra etukäteen: paikka tuntuu kuhisevan ihmisiä ja tavara vaihtaa omistajaa. Myönnän myös, että hyllykirppis-scene on ennenkin ollut muuttuvaa ja hitusen epämääräistä. Esimerkiksi kirppismatkoilla olen tottunut tarkistamaan vähintään 2 lähteestä, onko suunniteltu kohde olemassa, koska kirppiksiä niin sanotusti tulee ja menee.

No mutta, toivotaan että hyllykirppisten tuho ei ole lopullista ja että lauantaina paistaa aurinko!

Mahtava Kilta-löytö

Tässä se on! Pitkään haaveissa ollut isompi Arabian Kilta-uunipannu/vuoka. Kansi puuttuu, mutta kyseessä on sen verran harvinainen astia, että ilman kanttakin tämä kannatti hankkia. Ja varsinkin 7 eurolla! 

En ollut nähnyt koskaan aikaisemmin livenä tätä isompaa uunipannua, kun tähän törmäsin Salon Secondhanmarketissa. Pannu lymyili myyntipöydän uumenissa ja onneksi aloin tonkia pöytää tarkemmin, koska muuten tämä upeus oli mennyt sivusuun. Aivan aluksi kirppiksellä mietin, että puuttuva kansi on sen verran iso miinus, että en hanki koko kapistusta, mutta aikamoisen nopeasti tulin toisiin ajatuksiin. Jälkeenpäin oikein nauratti oma järjenjuoksu: jättää yli kymmennen vuotta etsinnässä ollut vuoka vain sen takia hankkimatta, että siitä puuttui kansi! Onneksi ajatukset selkiytyivät suht nopeasti. 

Astia on täysin ehjä, särötön, mutta siinä on muutama värjäytymä. Pikku kauneusvirheet eivät haittaa, palojen puuttuminen ja säröt olisivat olleet toinen juttu.

Tähän pannuun sopii isomman kulpin kansi, eli kannen metsästys ei ole aivan mahdoton tehtävä. Minulla on isoa kulppia kaksi kappaletta omana, mutta harmillisesti juuri valkoisessa yksilössä ei ole kantta. No, homma olisi mennyt liian helpoksi, jos kansi olisi löytynyt omasta kotihyllystä.

Kilta-sarjalle ominaisesti pienempi uunipannu mahtuu söpösti tuon isomman sisään. Kansi ei tosin päälle enää menisi. Nyt tuo isompi yksilö toimii pienemmän pannun sylinä, eikös ole söpöä?

Tämä skaalautuminen miellyttää kovasti omaa silmää ja mieltä. Funktionaalisuus taisi olla Kaj Franckin yksi ohjenuorista tämän astiasarjan suunnittelun kohdalla ja muutenkin tietysti. 

Vuoka on listattuna Arabian Talousposliini ja -fajanssi -kirjassa. Kyse on näköispainoksesta Arabian tuotekuvastoista 1960-luvun alkupuolelta. Kirja on oikea kultakimpale! Mukaan on listattu todella paljon eri astiasarjoja.

Kilta-astoita on välillä hankala rajata, koska sarjaan on liitetty eri osia matkan varrella ja Kaj Franckin lisäksi esimerkiksi Ulla Procopé on suunnitellut osia sarjaan. Minulle tämän tuotekuvaston listaus toimii hyvänä ohjenuorana. 

Nyt etsinnässä on totta kai sopiva kansi astiaan, mutta kannella ei ole kiire. Toivottavasti kuitenkin joskus sopiva puuttuva palanen kokoelmaan löytyy (ja sitten alkaakin olla kaikki osaset kasassa, hurjaa).