Asiasta kukkaruukkuun (ja kynttilänjalkoihin)

Olen vähän kuin vahingossa haalinut Arabian kukkaruukkuja kotiini noin vuoden verran. Tänä keväänä päätin vaihtaa suunnilleen kaikista viherkasveista mullat (juu, en vaihda joka vuosi vaikka varmasti kaikkien vihrepeukaloiden näin pitäisi tehdä).

Pieni tassi ja iso ruukku, Arabiaa. Noin 5 euroa, ostopaikka unohtunut.

Kasvit ovat aina olleet oleellinen osa kotiani ja osa kasveista on jopa todella rakkaita minulle. Periaatteen naisena olen pitkään ollut myös sitä mieltä, että viherkasvit t ä y t y y laittaa ruukkuun, muovirimpulat eivät ole oikeita säilytysastioita vihreille kaunokaisille.

Pyysin äidiltäni lapsuuden kodista tuttua Richard Lindhin Arabialle suunnittelemaa kukkaruukkua jukkapalmulle ja siitä se sitten ns. lähti. Sekalainen kukkaruukkurivistö on vaihtunut asteen verran neutraalimpaan nyt kun melkein kaikki purkit ovat olohuoneessa valkoisia.

Tykkään myös yhdistellä ikään kuin väärin näitä ruukkuja ja tasseja. Oikeastihan alla olevan tassin pitäisi noudattaa samaa pystysuuntaista linjaa, mutta mielestäni ruukusta tulee melkeinpä kauniinpi, jos ruukku on yläpainotteinen.

Täydellinen kukkaruukku, Arabiaa. Kaupanpäällinen, Alles Gute Vitage, Sauvo.

Peikonlehtivanhus joutui saksittavaksi ja se siitä tuli ihan pieni. Nyt pidän peukkuja, että se jaksaa juurtua ihan kunnolla ja lähtee taas kasvamaan. Tämän ruukun sain kaupan päälle viime kesänä Sauvosta. En tiennyt silloin vielä, että tämä(kin) on Arabiaa ja Richard Lidhia. Oikeastaan tämä ruukkumalli on mielestäni se kaikkein hienoin. Harmi vain, että näihin törmää harvemmin. Sinänsä ihme, koska tämä ruukku on ollut tuotannossa huomattavasti kauemmin (1959–1972) kuin tuo toinen yksilö (1975–1981).

Rahapuun ruukku ja tassi ovat eri paria. Molemmat Arabiaa. Noin 6 euroa, Kirppis-Center Manhattan.

Arabian ruukku ilman sisäsihtiä 2,50 euroa Kirppiskeskus Hassiselta.

Viimeisin tulokas on  ruukku, mihin alatassia ei edes kuulu. Ruukun sisällä kuuluisi olla keraaminen sihti, mutta sihtiä ei tässä yksilössä enää ole jäljellä. Purkkiin oli liitetty kirpparilla toisesta Arabian ruukusta tassi, mutta tyylikkäimmillään tämä tyyppi todellakin on ilman alla olevaa lautasta. Käytännön syystä alla kyllä nököttää tassi, mutta huijasin kuvaan vain pelkän ruukun. Kanssa-asuja törkkäsi salaatin nysät kasvamaan purkkiin. Katsotaan, jos loppukesästä salaatti olisi hitusen isompi. Hemulimainen hoivaus auttaa varmasti asiaa!

Ainoa tummasävyinen ja ehyt ruukkusetti (siis samaa kokoluokkaa tassi ja ruukku) toimii kukkimattomattoman orkidean suojaruukkuna. Epäilen, että orkidea enää koskaan tekee kukkaa, mutta ainakin vihreät lehdet ovat elossa.

Ruukku on ostos Lumppulasta, noin 10 euroa.

Kasvihommista kynttilänjalkoihin. Peräkonttikirppikseltä löytyi minullekin jotain. Sain itse asiassa myytyä yllättävän kivasti tavaraa. Aluksi pöydän ympärillä kyöränneet epäkohteliaat jobbarinmaisesti käyttäytyneet turkulaiset (turkulaisena saan ilkkua turkulaisia, eikö vain...?) ärsyttivät aikalailla, mutta tunnelma kohosi vesisateesta huolimatta. Alkuärsytykseen vaikutti mm. tavaroiden kommentointi. Pikkuvikaiset Kilta-astiani käänneltiin niin monta kertaa ympäri, että teki mieli kirjoittaa jobbareita varten: Kyllä, nämä ovat toki Kiltaa ja kyl maar näis o särö jos toinenki. Ei sun maar näit kannata eres kattella sit. 

Kierstin lopuksi muut myyntipaikat ja silmääni osui heti tanskalaiset harmaansiniset matalat posliiniset kynttilänjalat. Muotoilu vaikuttaa hyvin ajattomalta, mutta epäilen, että nämä eivät ole aivan uusia. Osaako joku kertoa tästä leimasta jotain?

Tanskalaiset kynttilänjalat 2,50 euroa kipale.

Hemmottelin itseäni vielä vähän tyyriimmällä ostoksella Peräkonttikirppikseltä: Sarpanevan pienempi pronssinen kynttilänjalka. Ostin korkeamman yksilön ennen joulua Manhattanilta ja nyt odottelen vielä toisen matalan jalan ilmestymistä. Nämä krumeluurit jalat ovat jo kaapissa, jotenkin pronssi soveltuu paremmin syksyyn ja talveen.

Sarpanevan matala kynttilänjalka 8 euroa, Peräkonttikirppis.

Seuraavaksi käyn Tukholman kuvien kimppuun ja yritän saada kasaan jonkinlaisen postauksen vappumatkasta. Kuulemisiin!

Kimalletta Saksasta, Suomesta ja Virosta

Vanhat kuusenkoristeet ovat jouluasioissa heikkouteni. Olkipukit, tontut tai enkelit eivät niinkään kiinnosta, mutta lasiset ja kuluneet pallot, kävyt tai pisarat ovat niin kauniita, etten voi niitä vastustaa. Vasta viime jouluna hankin ensimmäiset lasiset koristeeni, mutta tänä syksynä kokoelmani (yllättävää) on taas karttunut. Nyt pitäisi vain keksiä turvallinen tapa laittaa lasikoristeet esille. Joulukuusi vielä hieman hirvittää entistä joulunvihaajaa, eli jonkinlainen korvike kuuselle täytyy keksiä.

Laatikollinen huurrepintaisia lasipalloja löytyi Saksasta Lyypekistä. Olin lokakuussa parin päivän matkalla Pohjois-Saksassa ja pääsin tällöin nauttimaan saksalaisista antiikkiliikkeistä, romukirppiksistä ja ulkoilmakirpputorista.

Pallot löytyivät sattumalta jokirannassa sijaitsevasta makasiinista. Samaisessa paikassa järjestetään isompiakin kirppistapahtumia, mutta keskellä viikkoa yksi ovista oli auki ja päädyin penkomaan melko sotkussa olevaa hallia. Hyvä, että sekasorto ei pelästyttänyt, koska saalis oli mitä miellyttävin. 

Kun tällaisia ikkunoita tuijottelee tarpeeksi kauan, alkaa pohjoismainen pelkistetty design tuntua vähän jopa tylsältä... Innostuin reissussa lyypekkiläisistä 1800-luvun lopun viinilaseista, mutta en pystynyt tekemään ratkaisua lasien ostosta tarpeeksi nopeasti ja lasit jäivät odottamaan kenties ensi kertaa.

Nuo yksiväriset joulupallot ovat puolestaan Turun Yliopistonkadun Pelastusarmeijalta. En ole palloasiantuntija, mutta iso osa näistä peruspalloista on suomalaisen Weisten tuotantoa 1960–1970-luvuilta. Osa palloista rikkoutuu helposti, osa taas on muovia.

Tämä superkreisi plyysipaita on myöskin Pelastusarmeijalta. Korumainen kirjailu tekee perusvaatteesta kaikkea muuta kuin tylsän. Ei hassumpi päivänpiristäjä eurolla.

Lyypekissä kävin myös parissa vaatteiden second hand -liikkeessä, mutta en löytynyt mitään tarpeeksi sykähdyttävää kotiin asti. First & Second ARLEOL -niminen liike oli erityisen hieno. Heillä valikoimissa on käytettyjä merkkivaatteita, mutta hinnatkin ovat totta kai sen mukaiset. Samaisella Wahmstraßella vanhassa keskustassa sijaitsee myös Las Vegas 2nd hand -kauppa, mutta liike on vähän kuin huono versio jo valmiiksi huonosta Uffista... 

Hampurissa oli puolestaan kutkuttavan iso lauantaikirppis Sternschanzen kaupunginosassa. Ihme kyllä, en löytänyt tuolta mitään. Aikaa tosin sain kulumaan kirppispöytiä koluten yli pari tuntia. Porukkaa oli paljon ja välillä tuntui, että en saanut edes kontaktia oikeaan myyjään, eli ehkä senkin takia osa houkuttelevista asioista jäi hankkimatta. 

Samaiselta alueelta  löytyy useampi second hand -putiikki. Suurin osa liikkeistä on erikoistunut vahvasti johonkin tuoteryhmään ja tuolta olisi voinut ostaa esimerkiksi käyttämättömiä, todella makeita urheilukenkiä. Putiikit ovat myös aikakausi- ja merkkitietoisia. Miellyttävää, mutta käy tietysti kukkarolle. Ostin lopulta vain edellisessä postauksessa esiintyneet painokirjaimet.  

Turun Manhattanin Kirppis-Centeristä löysin kuusi erittäin kohtuuhintaista venäläistä (?) lasista koristetta. Erityisen hieno on tuo vihertävä lehdenmallinen yksilö, joka on puoliksi läpinäkyvä. Ah!

Hopeanvärinen käpy löytyi puolestaan Tallinnan Telliskivin lauantaikirppikseltä. Samaisella kirppiksellä olisi ollut muitakin lasisia koristeita, mutta yritin olla järkevä ja en raahannut mukanani muita koristeita (koska löysin myös viisi viinilasia...hmmm...ei niin looginen ratkaisu).

Pentti Sarpanevan Turun Hopealle suunnittelema kynttilänjalka taitaa olla edelleen tuotannossa. Tässä pronssisessa kynttilänjalassa on 60-vuotissyntymäpäiväkaiverrus, mutta en itse asiassa sitä edes kirpparilla huomannut. Kynttilänjalan koristeellinen ja hitusen rustiikkinenkin muotokieli meni minulla ennen samaan kategoriaan kuin Tsaikka-lasit, mutta tätä nykyä tämä koristeellisuus miellyttää silmää kyllä.