tiistai 30. heinäkuuta 2019

Löydöt Kaikulan kesäkirppikseltä


Salon lähellä Hajalassa pitää kesäsunnuntaisin majaa ihana Kaikulan kesäkirppis. Olen seurannut Kaikulaa jo pitkään Instagramissa, mutta vasta tänä kesänä pääsin vierailemaan kyseisellä kirpparilla. Visiitti oli varsin onnistunut.



Kirppis oli täynnä kaikkea kaunista ja kivaa. Suurin osa hinnoistakin oli kohtuullisia ja monia houkuttavia juttuja hipelöin paikan päällä. Suosittelen lämpimästi visiittiä Kaikulaan, jos Salon suunnalla liikutte! Kirppis on ymmärtääkseni auki ainakin vielä elokuun sunnuntait.



Lopulta nappasin matkaani 4 eurolla siron metallisen kukkatelineen ja kookkaan vaalean Arabian ruukun 16 eurolla. Kukkateline vaikuttaa vanhemmalta tapaukselta, olisiko teline 1950-luvulta peräisin vai nuorempaa mallia?




Kukkateline pääsi olohuoneen seinälle ja sujautin kukkaruukuksi pienen Arabian SN-mallin ruukun ja raidallisen juorun. Pienen ruukun ilman aluslautasta löysin vitosella Hyvinkään kirppis ja outlet & kahviosta. Omasta takaa löytyi juuri oikean kokoinen aluslautanen.

Arabian kukkaruukkujen kanssa on ollut viime aikoina onnea: sain yllättäen ystäväni äidiltä kaksi tyhjän panttina ollutta ruukkua, mikä tietysti lämmitti mieltä kovasti! Ruukut pääsevät ehdottomasti käyttöön, kunhan vielä löydän vaalealle ruukulle lautasen. Kuvassa siis ihanat lahjaruukut. Kiitos T! <3


Kesäloma alkaa vedellä viimeisiään, apuaaa. Takana on massiivinen kirppismatka, ajettuja kilometrejä kertyi lähes 1500 kilometriä ja monta löytöä tuli tehtyä. Toki matkaan mahtui Mäntän kuvataideviikot, mökkeilyä Savonlinnassa sekä Kajaanissa. Ei siis ihan pelkästään kirppisten metsästämistä, mutta paljon sitäkin.

Kaunista heinäkuun loppua!

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Teemapukeutumista ja vähän kimallusta

Kuulun siihen ihmistyyppiin, joka pitää todella paljon teemajuhlista. Panostan yleensä ihan kunnolla pukeutumiseen ja suurin osa asusteista löytyy kirppiksiltä, eli tappiin vietyyn teema-asuun ei yleensä tarvitse edes suuria rahoja. Pitkään haaveilin 1920-luvun henkisistä teemajuhlista ja viime uutena vuotena tällaiset pirskeet järjestettiin.



Itse asiassa ostokset ovat viime vuoden puolelta, pari päivää ennen vuoden vaihdetta hankittuja, mutta postaan ne vasta nyt. Sininen mekko löytyi ihanasta Töölön Penny Lane -liikkeestä ja mekko on uudehko, mutta 20-luvun henkeen tehty. Itse asiassa rimpsumekko on useita kokoja ns. liian iso minulle, mutta pienensin mekkoa olkaimista ja sain mekosta aikaan enemmän aikakauteen sopivan ja löysän.

Mekko ei ollut aivan ilmainen, 35 euroa, mutta palveli hyvin tarkoitusta. Olin törkeästi myöhässä asun etsimisen suhteen, mutta onneksi Penny Lane tarjosi helpon tavan löytää tyyliin sopivaa asustetta.


Myös pääkoriste löytyi Penny Lanelta 25 eurolla. Se on uusi, mutta mielestäni 20-luvun tyylille uskollinen. Pitkät helmet löytyivät Iso-Roban Fidasta 2,55 eurolla ja toiset helmet olivat minulla omasta takaa. Jalassani olivat eleettömät mustat korkokengät.

Teemapukuja on kerääntynyt tänä vuonna lisääkin:

Keväällä töissä tarvitsin kaltaista asua tapahtumapäivää varten ja onneksi Manhattanilta löytyi melko pitkien etsintöjen jälkeen keltainen rimpsumekko 2 eurolla. Mekko on alkujaan H&M:n ja sen laatu on aivan luokattoman surkea. Tuota polyesterimekkoa en aio käyttää toista kertaa, eli se siirtyy seuraavaksi kiertoon.


Euroviisujen katseluun pukeudumme aina kaveriporukalla viisuhenkisen överisti. Tällä kertaa minun ja kanssa-asujen värikoodaus oli eläinkuosia ja kimallusta. Tuo leoparditoppi on mielestäni kauhea, mutta se toimi mitä parhaiten viisufinaali-iltana. Topin kanssa jalassani olivat paljettisortsit, kultakoruja ja jalassa neutraalit ballerinat.

Leoparditoppi ja sortsit löytyivät Manhattanilta ja toppi kustansi 4 euroa ja sortsit kolme. Sortsit pidän, mutta toppi pääsee uuteen kotiin jossain vaiheessa, koska en aivan hevillä tuota toppia enää toista kertaa ylleni pue.


Minulla on tapana myös haaveilla ja kaavailla teemajuhlia ja en voinut vastustaa aidon 80-luvun puuvillableiserin kutsua, kun sen Manhattanilta 3,50 eurolla löysin. Takki on Kestilän mallistoa ja se on tehty Intiassa. Nyt tarvitaan enää Miami Vice -henkiset drinkkibileet!


Aivan kauhistuttavat pitsiset kaulapantakorut löytyivät Manhattanilta ja ne koristivat ystävieni kauloja viisubileissä. Nämä 90-luvulta tutut chokerit olivat uusia, eivät ysäriä. Huh, miten muoti-ilmiöt kertautuvat nopeasti.



Kimalluksen puolelle menee kaksi laakeaa skumppalasia, mitkä löysin Hyvinkään Tingi & Tongi -kirpparilta yhteensä parilla eurolla. Mielestäni tnämä laakeat lasit ovat aivan ihania kuohuviinilaseja. 1920-luvun teemajuhlissa siemailin skumppaa tietysti tällaisesta lasista. Näitä laseja olen löytänyt pikku hiljaa kirppiksiltä ja nyt niitä on jo lähes tusina.

Kulta kimaltaa myös ystävältäni Siivouspäivänä ostamassa lyhyessä paidassa. Tämä toppi on mielestäni vanhempaa tuotantoa ja soveltuu paremmin syksyn tai talven iltoihin, koska materiaali tuntuu tekokuidulta. Paidassa on ihania yksityiskohtia, kuten nuo napit.



Myös ketjullinen rusettikoru on ystäväni myyntikuormasta bongattu. Paita ja koru irtosivat yhteensä parilla eurolla.


Juhlavampaan kategoriaan menee myös Wanhasta Nestorista löytämäni vanhempi Polan musta paita 2 eurolla. Paidan hauska juju on korkeampi kaulus, mikä kiinnitetään kahdella koristeellisella kultanapilla. Vaikka paita on polyesteria, tuntuu se yllättävän kivalta yllä.




Tällaiset löydöt tällä erää. Seuraavaksi kohti Itä-Suomen kirppiksiä!

Kaunista ja helteistä heinäkuun loppua!

lauantai 6. heinäkuuta 2019

Aikamoinen roskislöytö

Olen aina ihmetellyt ja ihastellut ihmisten roskislöytöjä. Mitä hienoimpia designjuttuja tuntuu löytävän alvariinsa roskalavoilta sun muualta. Vappuna kävi minullekin tuuri! Ongin ystävieni vinkistä lasinkeräysastiasta ehjiä, ajattomia Tapio Wirkkalan vuonna 1968 suunnittelemia Ultima Thule -laseja. Nämä lasit ovat mielestäni vanhempaa tuotantoa, näitähän laseja saa nykyään myös uustuotantona.



Ystäväni olivat käyneet heittämässä rikkoutuneiden skumppalasien jämiä lasinkeräykseen ja kun saavuin paikalle, minulle esitettiin kuvasta, että "ovatko nämä jotain laseja, mitä pitäisi pelastaa?" Tunnistin klassikkolasit heti ja olin sitä mieltä, että lasit pitää todellakin hakea viipymättä roskiksesta.


Pian tiskasin jo ystävieni luona roskislaseja tyyyväisenä. Roskislasit olivat olleet todennäköisesti pidempään käyttämättä, koska niissä oli kellertävä pinta ja mietin, että mahtavatko lasit tulla puhtaaksi laisinkaan (myöhemmin kävi ilmi, että astianpesukoneessa kaikki lasit tulivat ihan kirkkaiksi).



Maittavan vappu-brunssin jälkeen, kun oli kotiinlähdön aika, minun oli vielä pakko vilkaista lasinkeräysastiaan, koska minulle vihjattiin, että astiaan saattoi jäädä muutama rikkinäinen lasi viiden (vai kuuden?) pelastetun lasin lisäksi. Tunsin itseni oikeaksi dyykkaajaksi, kun kaivelin astiaa ja kas, roskiksessa oli vielä neljää ehjää lasia!

Vasta kotona huomasin, että yhdessä lasissa oli pieni pore, eli lopulta ehjiä yksilöitä jäi minulle kolme. Roskishuumassa en siis edes huomannut lasin säröä ja samassa hötäkässä sain sormeeni vielä haavan. Dyykkaus oli kuitenkin kaiken astiassa keikkumisen arvoista! Ah ja oh!

Nämä roskis-UT:t ovat minun ensimmäiset Wirkkalani. Skål!

Ps. Tästä pääsee lukemaan Finnish Design Shopin sivuilta Ultima Thulesta lyhyesti.