Vaatteet + kirpputorit

Lupailin kommenttiboksissa jokin aika sitten kirjoittaa vaatteiden metsästyksestä kirpputoreilta. Hajanaiset ajatukseni, vinkkini ja tärppini tulevat viimeaikaisten vaatehankintojen kanssa kimpassa, koska löydöt sujahtavat kätevästi neljään kategoriaan: 1. menneet vuosikymmenet 2. perusvaatteet 3. laadukkaat materiaalit 4. random-sekoilu. Nämä osastot taitavat kuvailla vaatehankintojani kyllä muutenkin.

Illalla kuvaaminen on mahdotonta. Värisävyt näissä kuvissa ja tarkkuus ovat tällä kertaa mitä sattuu....

Vaatteiden metsästystä kirpparilta helpottaa omalla kohdallani se, että pidän lähtökohtaisesti vaatteista. Olen entinen tyyli- ja muotiblogien suurkuluttaja ja muodin historia kiehtoo minua kovasti. Haluaisin myös tietää vaatteista, aikakausista ja tyyleistä enemmän. Tykkään myös pukeutua ja fiilistellä vaatteita. Jos siis vaatteet tuntuvat lähtökohtaisesti yhdentekeviltä tai turhilta, en ehkä suosittele niiden etsimistä väkisin kirpputoreilta. Mutta. Myös ihan perusvaatteita ja vähänkäytettyjä sekä hyvinkin uusia yksilöitä löytää kierrätettynä, eli kirppisvaatteet eivät välttämättä tarkoita sitä, että pitäisi pukeutua esim. retroisaan tyyliin.

Kirppistelyni alkoi aikoinaan niin, että ostin vain tavaroita, kunnes varovasti siirryin myös vaatteisiin. Ensin taisin etsiä vain Marimekkoa ja sitten aloin laajentaa valikoimaa. Suosittelen siis aluksi ottamaan kiikariin vain yhden asian: jonkun värin, merkin, materiaalin tai vaatetyypin.

Näkymä vaatekaapistani villapaitahyllyltä. Kaikki kirppikseltä ja kaikki 100 % villaa.

Minulle on kehittynyt vuosien aikana aika hyvä materiaalisilmä, eli bongaan melko helposti villan, silkin ja viskoosin kaiken seasta. Toki, jos etsii jotain tiettyä, ei todennäköisesti löydä etsimäänsä, mutta joskus saattaa onni potkaista!

1. menneiden vuosikymmenten hienous

En etsi tarkoituksella vintagea kirppikseltä ja vaatekaappini ei rajaudu yhteen vuosikymmeneen tai tyyliin, mutta erityisesti 1970- ja 1980-luvut ovat suht hyvin edustettuina garderobissani. Yksi syy vanhojen vaatteiden fanitukseen on niiden laatu: paksu puuvilla, villaneuleet ilman tekokuitua, ompelujäljen laatu, räätälöinnin taito.

Muiden kuin nykyvaatteiden kanssa, kannattaa ennakkoluulottomasti kokeilla kaikenkokoisia vaatteita. Esimerkiksi 1970-luvun koko 42 ei ole sama kuin tänä päivänä, mutta kaikki vanhat vaatteet eivät myöskään ole automaattisesti aivan minikokoisia. Toki esimerkiksi todella monissa vanhemmissa vaatteissa vyötärönympärys on aivan eri standardeissa kuin nykyaikana, mutta muuten vaatteen leikkaus ja malli, antaa pelivaraa monissa vaatteissa. Vaatekaapissani on kaikkea välillä 32–46, vaikka nykyvaatteissa kokoni on 34–36. Otan siis rohkeasti sovitukseen vaatteen, vaikka kokolappu näyttäisikin jotain aivan ihmeellistä, jos rytkyssä on muuten potentiaalia.

Vuokon hame ja Kaarina-merkkinen pitkähihainen mekko ovat suomalaista designia 1970-luvulta.

Vuokko Nurmesniemen suunnittelemat vaatteet edustavat minulle suomalaista laatuvaatetta par excellence. Punamustaraidallinen hame on paksua tikattua puuvillaa. Se, mitä ei kannata tehdä ja mihin edelleen sorrun, on vaatehankinnat mitkä kaipaavat korjausta, tuunausta, kustomointia - jos siis et innokkaasti tartu neulaan ja lankaan tai ompelukoneeseen, ei kannata hankkia muokkausta vaativia asusteita.

En taida oppia virheistäni, koska tämä Lumppulasta ostettu Vuokon hame kuuluu juurikin tuohon kategoriaan: helmaa pitäisi lyhentää. Toinen saman kohtalon Vuokon-mekko on nyt maannut kaapissa yli vuoden samasta syystä. Katsotaan, koska oikeasti lyhennän nuo vaatteet...

2. perusvaatteet

Farkut, farkkuhame, neuletakit, lampaanvillaiset paidat, nahkahameet....Tällaisia vaatteita tulee käyttäneeksi yllättävän paljon. Myös näitä löytyy kirpputoreilta, onneksi. Vaikka lempivaatteet kulutetaan usein aika puhki, löytyy luottovaatteita kierrätettynä myös.

Farkkumainen puuvillakauluspaita ja mustat kapeat farkut ovat olleet käytössä ahkerasti ostohetkestä lähtien. Itse asiassa otin nuo Kappahlin housut jalastani, jotta saisin kuvattua ne...1,50 euron housuille on löytynyt ihan todella paljon käyttöä. Nämä molemmat yksilöt on laitettu kiertoon erittäin vähän käytettyinä.

3. laadukkaat materiaalit 

Materiaaleista olen vouhkannut jo aikaisemmin. Suosittelen materiaalilappujen tarkistamista aina. Akryylineule ei kestä aikaa. Akryylineuleesta ei saa nukkaa irti. Akryylineule kutittaa. Akryylineule sähköistyy. Akryylineule hiostaa. Toki tekokuitu on järkevä ja tarkoituksenmukainen esimerkiksi urheiluvaatteissa. Nykyvaatteissa tekokuidun lisääminen villasekoitteeseen, auttaa luonnonkuidun kestämisessä, eli en väitä, että tekokuitu olisi aina pahapaha.

Jos neuleseos on suurimmaksi osaksi muovia, ei se käyttäydy luonnonkuidun tai muuntokuitujen (esim. nerokas viskoosi) mukaisesti. Villoissa on myös eroa. Huonolaatuinen villa on lyhytkuituista ja se nukkaantuu helposti. Toki myös laadukas kashmir nukkaantuu, mutta nukka on helppo irrottaa käsin ja nukkaantuminen vähenee käytössä.

Silkki. Loputon rakkauteni kohde. Harmillista tosin, että silkkiä joutuu (tai siis täytyisi) silittämään ja tämä materiaali kuluu käytössä melko nopeasti. Silkki on myös kesällä aivan loistava materiaali: ohut ja viileä. Ja talvella puolestaan se lämmittää.

Tuo punainen kaistale edustaa silkkihousuja. Näitä aion käyttää tosin vasta kesällä.

Kuvan vihreä villapaita on jonkun itse neuloma pitkä ja kapea tapaus. Tuota villistä olen käyttänyt mekkona, vaikka alun perin se on varmasti tehty ns. tavalliseksi paidaksi. Vieressä osittain näkyvä villapaita edustaa minulle hyvin vaikeasti vastustettavaa kategoriaa: 100 % merinovillaa, Made in Finland.

4. random-sekoilu

Jotta kaikki ei menisi liian tietoiseksi ja järkeväksi, tarvitsee ainakin minun vaatekaappini aika ajoin myös hullujakin kokeiluja. Tämä on sellainen osasto, että välillä mennään metsään ja lujaa ja välillä taas ikisuosikit nousevat juurikin tästä kategoriasta.

Suosittelen siis kokeilemista, muiden ehdotusten kuuntelua tai ihan vain hassuttelua. Se on yllättävän kivaa! Heitä siis romukoppaan edellä listatut ohjeet. Joskus kannattaa antaa mahdollisuus tekokuidulle, villeille kuoseille, teemapukeutumiselle, menneille tyyleille jne.

Karkkipaperipaita kimaltaa hulluna, eli ainakin sen välkkeessä saa paistatella. Vanha Adidaksen takki saattaa muistuttaa hippiajoista, isän lenkkikuteista, liikaa 90-luvusta tai vaikka hipsterimeiningistä, mutta kyllä se vain nostattaa myös hymyn huulille.

Onnea vaatteiden metsästykseen!