Kippoja, kuppoja, leluja...

Helmikuu oli varsin aktiivinen kirppistelykuukausi. Ehdin koluta paikkoja niin sanotusti ihan huolella ainakin Turussa. Olen joskus miettinyt, että kirpputoreilla ravaaminen on minulle osa jonkinlaista stressinhallintaa. Kun pääsen kirpparille, mieleni lepää ja en keskity mihinkään muuhun. Voin vain kelata tyynenä rekkejä, hyllyjä ja kasoja. Toki löytämiseen liittyy myös mielihyvää ja sellaista arvaamattomuutta, mitä ei voi ennakoida. Koukuttavaa puuhaa siis. No, jostain ne dopamiinit on kunkin saatava.

No, tämän pidemmittä puheitta, helmikuun tavaralöytöjen pariin. Löytöjen määrästä päätellen taisin todellakin olla hitusen stressaantunut viime kuussa (ja niin...tässä ei siis ole vielä kaikkia haalittuja juttuja).

Luulin tämän Mimmin kirppikseltä löytyneen graafisen ja voimakkaan värisen peltipurkin olevan ensimmäinen GWS-purkkini. Tuo kirjainyhdistelmä on aivan miniatyyrisenä purkin saumakohdassa ja ilman etukäteistietoa purkin valmistajasta, en olisi varmaan edes hoksannut tuota kirjainyhdistelmää. Kun tämän tajusin, vilkaisin hieman paremmin myös kookkaampaa sydänlootaa viime syksyltä. Kyllä, GWS:ää sekin.

Ja sitten, sarjassamme turhakkeet. Kukaan aikuinen ei tarvitse niin paljon leluja, mitä minä omistan (tarvita-verbi ei nyt oikein muutenkaan sovi tähän kontekstiin, kun kyseessä on melkein poikkeuksetta keräileminen ja harrastaminen).

Nämä krokoautot bongasin Facebookissa Lumppulan sisarryhmän villiksestä varmaan jo tammikuussa. Ajattelin ostaa vain yhden, mutta sitten sain kaikki kolme suunnilleen samaan hintaan, eli olin melkein kuin pakotettu ostamaan ne kaikki. Näiden pikkuautojen rullausmekanismi ei ole aivan priima, mutta koristeeksi ja maltilliseen rullailuun, soveltuvat ne varsin hyvin.

Tämä söpöläinen löytyi puolestaan Puutarhakadun Pelastusarmeijalta. Vieterin varassa huojuva itämainen kalastajapoika voisi olla 1950-luvulta, mutta en ole kyllä asiasta ollenkaan varma. Voi tämä koriste-esine olla hyvinkin uudempaakin tuotantoa. Osaako kukaan kertoa näiden alkuperästä tai historiasta enemmän? Pohjassa ei ole mitään merkintöjä

Ainakin minun silmääni kovasti miellyttävä Arabian teepannu on Ulla Procopén käsialaa. Tätä kannua on valmistettu käsittääkseni ainakin kolmessa koossa. Mielestäni tämä pienin on erityisen onnistunut, vaikka kaikissa koissa mittasuhteet noudattavat samaa linjaa. En ole vielä valmistanut pannussa teetä, sen aika tulee kyllä. Rottinkinen kahva on mietityttänyt ennen, mutta uskon, että saan pestyä kannua ilman, että kahva lilluu tiskivedessä. Kannun alkuperäisen kahvan kiinnikkeet on korvattu metallisilla rinkuloilla, mutta tämä ei ainakaan minua haittaa. Myös osa rottinkipunoksesta puuttuu. Pannu löytyi sopuhintaan Facebookin retroryhmästä (Lumppula).

Erittäin hyväkuntoinen Kwatta-suklaarasia löytyi Helsingistä Kampin kirpputorilta. En ollut aikaisemmin käynyt tuolla ja seuralaisillenikin paikka oli uusi (vaikka he Helsingissä asuvatkin). Suklaarasia saattaa olla uutta tuotantoa tai sitten käsiini osui poikkeuksellisen hyvä yksilö. Googlettamalla löysin samoja purkkeja ajoitettuna 1970-lukuun.

Ulkopuolelta tämä paikka on varsin vakuuttava. Plussa tyylikkäästä typografiasta.

Kampin kirpputori oli vierailuni aikana siisti ja miellyttävä kellarissa sijaitseva hyllykirppis.

Loppuun vielä...hmm...asiallinen ostos. Leikkiastiasto. En voinut jättää tätä supersöpöä settiä Omakirppis Kaboomille. En vain voinut. Astioiden koristekuvio on myös tuttu tästäkin blogista, koska löysin viime vuonna suunnilleen samaan aikaan Lauttasaaresta samalla kuvalla varustetun lautasen. Lautanen on toiminut hoitokissan vesikuppina. Todennäköisesti pidän itselläni vain kermakon ja sokerikon - niille on varsin sopiva paikka uudessa Palaset-lokerikossa. Lokerikko pääsee paremmin esille, kunhan se on ensin löytänyt paikkansa ja saan aseteltua tavaroita sen sisuksiin. Loput astiat menevät lahjaksi tai kiertoon.

Myös Kaboom oli uusi tuttavuus. Minun matkaani tuolta tarttui juurikin nämä leluastiat ja lokerikko. Mukavan kompakti paikka ja pari loosia oli aivan loistavia vaatteiden suhteen: villaa, silkkiä, Ivana Helsinkiä, Filippa K:ta jne.

Aikamoinen mallinukke Kaboomilla (en muuten tiedä, oliko rekvisiittaa vai myynnissä).

Pohdin pitkään, kumman lokerikon otan (ja lähettelin kuvia kotiin). 

Lopputulos lokerikkovalinnasta ja ystäväni jalat.

Olipa hauska käydä Helsingissä itselle ihan uusilla apajilla. Niin helposti sitä jumittuu tuttuihin paikkoihin.