Blogihaasteesta, päivää!

Ripakinttu haastoi minut ihkaensimmäiseen blogihaasteeseen ikinä. Kutkuttavaa! Ideana on vastata viiteen kysymykseen ja sitten minun pitäisi haastaa uudet viisi bloggaria leikkiin mukaan keksimilläni kysymyksillä. Tässä ensin Ripakintun esittämät kysymykset ja vastaukset niihin:

1. Onko kirppistely/retroilu mielestäsi halpa harrastus vaiko kukkaron köyhyttäjä?
Enemmänkin halpa harrastus, sanoisin. Varsinkin nykyään kun en osta juuri mitään muuta kuin ruokaa ja kosmetiikkaa uutena, olen päässyt hyvin kärryille, mitä kaikkea kierrätettynä voi ostaa ja miten halpaa se voikaan olla. Toki tietyt keräilyasiat köyhdyttävät kukkaroa ihan kunnolla myös. Jos keräilisin maanisesti esimerkiksi emalia, voisi rahat olla vielä enemmän lopussa. Paras tai euforisin olo tulee kirpputorilla juurikin siitä, että löytää jotain vähintään omasta mielestä sikahalpaa ja hienoa.

2. Mitkä ovat parhaat tekemäsi kirppislöydöt (5)?
Tämä on paha! Olen kyllä miettinyt tämän tyyppisen postauksen tekemistä ja aina välillä listailen mielessäni huippulöytöjä, mutta..apuaa...Tässä nyt jonkinmoinen lista:

a) Artekin 91-pöytä ja neljä tuoli-69:ä (en nyt aivan satavarma ole mallien numeroista, saa korjata!). Tämä setti ei irronnut aivan ilmaiseksi, mutta päätös pöytäryhmän ostamisesta kyllä tapahtui salamana, koska harvemmin hyväkuntoista vanhempaa Artekia kirpparilla kohtuulliseen hintaa edes näkee. Pöytä vilahtaa usein täällä bloginkin puolella, koska tämän pöydän päällä kuvaan suurimman osan löydöistäni.

b) Olohuoneen pöydät. Tämä kolmikko löytyi seitsemisen vuotta sitten ja muistan edelleen, kun pohdin, että ei tämä varmaan Ikeaa ole, sen verran jämeriltä pöydät tuntuivat. Lopulta kävi ilmi, että pöydät saattaisivat olla Vepsäläisenkin valikoimista löytyvää suomalaista Valantia. Eipä enää kirpaissut tippaakaan tuolloin 80 euron hinta yhdestä isosta ja kahdesta pikkupöydästä. Myös tämä pöytä on tuttu, koska jo en kuvaa keittiössä, teen sen olohuoneessa.

c) Marimekon hienostuneen ohuen villaisen kauluspaidan ostin vuosia sitten, mutta se on osoitus tuotteesta, missä huippulaatu ja kauneus yhdistyvät briljantilla tavalla. Paita taitaa olla 80-luvulta alun perin.

d) Lahjaksi saadut Finelit: vaalensininen Pikku Pehtoori, Neptun- ja Vegeta-kasarit ja priimakuntoinen Vegeta-kattila.

e) Swedish Hasbeensin puukkarisandaalit. Kyllä ne on edelleen vain niin ihanat! 

Tässä listassa olisivat voineet olla myös mm. Kilta-astiani, keittiön puinen hylly tai vaikka metallinen pinnatuoli.

3. Mitä mieltä olet jobbaamisesta / jobbareista?
En ole omakohtaisesti tainnut jobbaamiseen törmätä. Paitsi kerran. Ehkä. Eräs mummo kävi viime toukokuun Siivouspäivänä vähän liiankin hanakasti läpi kaikki myynnissä olleet design-kamat ja osti minulta sitten pilkkahintaan pari muovikippoa. Tuntui vähän tylyltä, kun mummo lähtiessään kertoi vähän liiankin sujuvasti Sarviksen kippojen sarjanumerot..Toki kirppiksillä törmää pöytiin, missä tavaroiden arvo tunnetaan vähän liiankin hyvin ja uutta laatukamaa ilmestyy samoille pöydille jatkuvasti. Joskus ostan tuollaisesta pöydästä, jos hinta ja haluamani asia sattuu olemaan kohdillaan.

4. Mikä saa sinut useiten nauramaan?
Nauran tosi paljon. Eli, aika monikin asiaa saa minut nauramaan. Huonot jutut, hyvät jutut, sarkastiset jutut. Arvostan suuresti kykyä nauraa itselle ja teen sitä toivottavasti minäkin paljon. Liian vakavasti ei saa suhtautua ainakaan omaan olemiseen.

5. Mikä on tai mitkä ovat paheesi?
Varmaan tämä kirppismania ja materialismi. Kynsinauhojen repiminen on kammottava tapa ja välillä tarkkuus ja aikatauluttaminen on jo vähän liiallista. Olen siis paljon naurava kynsinauhoja repivä pedantti materialisti...

Oma kysymyslistani näyttää tältä:

1. Parhaat kirppislöytöni top 5
2. Aikakausi, millä olisin halunnut elää
3. Lapsuuden haaveammatti
4. Kokoelmistani puuttuva (second hand) -aarre
5.  Jos matkustelet, minne menet mieluiten 

Heitän haastepallon seuraavaksi Oravanpesän Katille, Romua, rakkautta ja rikkaruohoa -blogin Annelle, Häivähdys purppuraa:n AnnaS:lle, Kell' aarre on -blogin Pirille ja Hyvän eukon tyttären Sallalle. Ei paineita – pakko ei ole tietenkään osallistua!