Tukholman kirppislöydöt

Vietimme pitkän viikonlopun Tukholmassa ja tälläkin kertaa kierreltiin totta kai kirppiksiä! Matkasimme laivalla Turusta, eli laivayön jälkeen oli rutkasti aikaa heti kaupungissa, koska paatti on hävyttömän aikaisin maissa, paikallista aikaa klo 6.30. Neljän päivän reissulla kävin joka päivä kirppiksellä, mutta viimeinen matkapäivä oli oikein pyhitetty kirpparointiin ja tuolloin kolusimme yhteensä 9 paikkaa. 

Matkaan osui pari ulkoilmakirppistä: aivan uusi tuttavuus minulle löytyi Östermalmin Karlaplanilta. Karlaplanin puistokirppis oli lauantaina ja viime syksystäkin tuttu Hötorgetin (Norrmalm) torikirppis sunnuntaina. Koko viikonlopulle oli varsin synkät sääennusteet, mutta ainostaan sunnuntaina Hötorgetilla piti kirppispöytien äärestä juosta kahvilaan suojaan sateelta, eli säät todellakin suosivat onneksi tälläkin kertaa.

Mitään aivan käsittämätöntä kirppisonnea en tällä erää kokenut, mutta lopulta matkaani tarttui monta kivaa juttua. Kirppishinnat olivat nousseet viime syksystä, jolloin teimme myös pienen reissun Tukholmaan ja jossakin kohtaa tuntui, että tavaran laatu oli myös vähän mitä sattuu, mutta tämä taitaa olla aika yleistä nykyisessä kirppisharrastamisesssa. Myös monet Suomi-design-jutut olivat oikein hinnoissaan. Esim. Humppilan möhkölasimaljakko kustansi Myrornassa yli 30 euroa. Tuo jäi todellakin ostamatta. 

Tukholman kirppiskenttää dominoi hyväntekeväisyyskirpparit: Myrorna, Stockholms Stadsmission, Punainen risti. En edes tiedä, missä ns. hyllykirppikset ovat, jos niitä on. Kerran matkasimme hyllykirppismäiseen paikkaan Tukholman ulkopuolelle ja visiitti oli sen verran pettymys, että nykyään tyydyn kiertelemään näitä tuttuja ketjupaikkoja. Hyväntekeväisyyskirppisten määrä oli kasvanut sitten viime syksyn, esim. yksi Myrorna löytyy nykyään aivan Åhlensin kulmilta ja muutenkin valikoidut secondhand-putiikit ovat näkyvämmin esillä myös "shoppailukeskustassa". 

Ja sitten ne löydöt:

Karlaplanilta löysin sinisen kanamaljakon 40 kruunulla (eli vähän vajaa 4 euroa). Tämä tyyppi olisi vielä upeampi, jos pyrstössä olisi ollut kuvaushetkellä kukkia, mutta nyt kukat pitää kuvitella vaasiin. Maljakko on ruotsalaista alkuperää, mutta en ole vielä sen tarkemmin tätä tutkinut.

Koruharakkana löysin myös kaksi mieleistä rintarossia Karlaplanilta: neliapila ja kolmio. Molemmat korut maksoivat 40 kruunua kipale. Kumpainenkin koru on vanhempaa tuotantoa. 

Hötorgetilla "pelastin" jälleen suomalaista muotoilua. Ostin samaiselta ammattimyyjältä Kaj Franckin Scandia-aterimia kuin viime syksynä. Oma hintakattoni näille aterimille on 5 euroa kipale ja tällä kertaa sain kahdeksan aterinta yhteensä 250 kruunulla, eli kappalehinnaksi näille tuli noin 3 euroa. Osassa on import-leima ja osassa lukee tuttuun tapaan "Hackman Finland".

Reissun ehkä paras löytö hinnan puolesta osui silmääni Slussenin Emmauksessa. Hinnat tuntuivat tuollakin olevan reippaasti nousussa, mutta leimaton ja hintalaputon Kilta odotti minua 19 kruunulla (alle 2 euroa). Juuri tämä pieni kolmiokulho tässä värissä on todella mieluinen löytö! 

Södermalmilla Nytorgetin kulmalta löytyvältä Stockholms Stadsmissionin liikkeestä bongasin pienin helmiäisen hohtoisen rauhan kyyhky -korun. Eihän tuota voinut jättää hankkimatta. Koru maksoi 40 kruunua. Muuten kyseisessä liikkeessä kaikki tuntui olevan kallista, edes vanhassa kaupungissa samaisen toimijan liikkeessä ei ollut yhtä hintavaa. 

Hornsgatanin kirppikset eivät tuottaneet aivan yhtä hyviä löytöjä kuin vuosi sitten ja harmillisesti Punaisen ristin second hand -myymälä oli myös maanantaina kiinni. Myös osa vintage-putiikeista oli joko kiinni tai hankalaan aikaan auki kyseisenä päivänä, mutta pääsimme joka tapauksessa kiertämään onneksi monen monta paikkaa!

Aivan uusi tuttavuus Tukholmassa minulle oli Humana (eli Uff) ja liike vaikutti siltä, että paikassa oli juuri tehty jonkinmoinen kasvojenkototus. Sisustus on mustavalkoinen, tila kirkkaasti valaistu ja vaatteet on aseteltu melko väljästi rekkeihinsä. Tehostevärinä ikkunassa loimotti kirkas magenta, vieressä pönötti kookas lyyraviikuna ja sisällä soi nykypop. Oltiin aikamoisen kaukana kulahtaneesta, homeelta haisevasta luolasta, mitä kirppikset ovat aikamoisen pitkään olleet. Ehdottomasti hyvä, että second handin ostamisesta on tullut valtavirtaa, mutta lieveilmiöitäkin on ilmassa. Helsingin Vintage-Uffit näyttävät nykyään vielä toisenlaiselta, mahtaakohan sama tyyli rantautua meille?

Humanasta löysin matkan ainoan vaatteen: mustan nahkapalahameen sain tingittyä vuorista löytyvien tahrojen takia (toivottavasti saan ne poistettua) hieman alle 15 euroon. Hameen kuminauhavyötärö on mieleinen – vaate ei ainakaan purista. 

Toinen nahkainen löytö samaisesta paikasta on punaiset ohuet nahkahansikkaat. Hintaa näillä hieman Hollywood-henkisillä ajohanskoilla oli 90 kruunua (eli vähän alle 9 euroa).   

Viimeisen kirppisostoksen tein Horsngatanin Myrornasta. Käyttämättömät tummansiniset sukat maksoivat 19 kruunua. 

Olipa jälleen ihana kierrellä Tukholmaa ja aistia kaupungin tunnelmaa. Paljon ehdittiin nähdä ja kokea neljässä päivässä. Nukuin myös aivan älyttömän hyvin hotellihuoneessamme, mikä on minulle todella harvinaista vieraissa paikoissa. Toki laivoilla aivan pieleen nukutut yöt tasapainottivat rentoutuksen määrää, mutta onneksi olimme reissussa useamman päivän, ettei joka paikkaan tarvinnut sykkiä sata lasissa (paitsi kirppiksille). 

Mitä pidätte Tukholman-löydöistä? 

Korua kerrakseen

Olen saattanut käyttää samaa otsikkoa joskus aikaisemminkin, mutta tällä(kin) kertaa se kuvastaa erittäin hyvin vallitsevaa tilannetta. Rintarosseja on löytynyt kirppiksiltä oikea kasa alkusyksyn aikana. Toki alkuvuodestakin olen haalinut useamman korun – pitää ehkä tehdä koonti koruista jossakin kohtaa. 

Yksi syy korutulvalle on se, että ostan aika huolettomasti koruja, koska ne ovat pienikokoisia ja säilytysprobleemoja ei juuri synny. Myös hinnat pysyvät helposti suht alhaalla rihkamakoruissa. Koruja en keräile vain aarrekasaksi, vaan käytän koruja lähes päivittäin. Eniten juuri rintaneuloja, mutta myös riipuksia. Silkkipaitaan harvemmin haluan pistää rintakorun neulalla reikää, eli silloin on hyvä hetki ripustaa kaulakoru.

Salon Seconhandmarketissa oli samassa pussissa kuusi 'kultaista' rintakorua. Silmäni osuivat tietysti siiliin ja krokotiiliin ja ne oli saatava! Tällä kertaa jouduin hankkimaan vähän kuin pakotettuna neljä muuta korua. Tennismailat annoin koruja arvostavalle ystävälleni ja muita ajattelin testata käytössä. Tuo kultainen ruusu on kyllä omaan makuun vähän liian, noh, kultainen ruusu. Itse asiassa tuo toinen kasvi on aikamoisen ihana (paitsi tuo kasvin lehti on hieman kyseenalaisen muotoinen), eli ehkäpä ainoastaan ruusu saa kirppismyyntituomion.

Näiden kultaisten korujen taustoissa on erilaisia merkintöjä ja ainakin ruusu on Giovanni-merkkisen korubrändin käsialaa todennäköisesti 1970-luvulta. Siili on puolestaan Sarah Coventryn ja ehkä 1980-luvulta. Näiden hinnat esimerkiksi Etsyssä ja eBayssa vaihtelevat vitosesta viiteenkymppiin. Enpä tiedä, mikä niin sanotusti oikea hinta näille olisi, mutta itse maksoin yhteensä kuudesta korusta kympin, eli ihan mukavaan hintaan korut sain.

Lisää koruja löytyi Somerolta. Olin ihan ekaa kertaa Somerolla kirppiksillä ja kivat pikkukirppikset löytyvät kylän pääraitilta. Molemmista nappasin matkaani rintaneulan. Kaksivärinen kirsikkakoru löytyi persoonallisesti nimetyltä Someron kirppikseltä 2 eurolla. Paikassa oli muuten aikamoisen korkeat hinnat, mutta joitakin vaatteita ja viherkasveja olisi saanut ihan kohtuulliseen hintaan.

Kirpputori Alihinta ei ollut ainakaan tällä erää aivan nimensä veroinen, mutta paikassa on paljon katseltavaa ja hypisteltävää. Erityisesti vanhempaa astiaa oli esillä runsaasti. Tämä hopeanvärinen rossi löytyi vitriinistä ja maksoi 5 euroa.

Helsingissä Redi-kauppakeskuksen second hand -myymälöiden keskittymässä kävin haukkomassa henkeä hintojen osalta, mutta tein myös pari tosi kivaa ja kohtuuhintaista korulöytöä! Nämä molemmat rossit löytyivät Uffilta ja yhteishinnaksi koruille tuli 3,50 euroa. Toisen koruista haistoi jo kaukaa vintageksi. Melkein hykertelin liikaa, koska aluksi luulin, että koru olisi hopeaa. En ole vielä saanut korun merkinnöistä oikein tolkkua, mutta epäilen, että kyse on jostakin metalliseoksesta. Eipä haittaa, tämä koru on mielestäni aivan ihana joka tapauksessa! Kivi saattaa olla tiikerinsilmä, mutta siitäkään en mene aivan takuuseen. 

Hopeinen isomman kokoinen koru saattaa myös olla vanhempaa tuotantoa, mutta tuon kohdalla en ole varma asiasta. Tärkeintä kuitenkin on, että tuokin koru on mielestäni todella kaunis.

Katsotaan, jatkuuko koruonni vielä tänä vuonna. Ainakin tähän asti kirppiskeiju on ollut varsin suotuisa korujen suhteen!

Löytyykö ruutujen toiselta puolelta muita koruharakkoja?

Neljäs kala!

Neljäs kala on uinut verkkoihini! Löysin tämän valkoisen vonkaleen tori.fi:stä 18 euron hintaan ja en voinut tuolla summalla kalaa vastustaa. Kyseessä on samanlainen tapaus, kuin tuo tumma yksilö, mutta tästä tyypistä päätin laittaa vaalean puolen esiin.

Nämä kalanmalliset Arabian talouslevyt todella viehättävät minua! En ole löytänyt vielä yhtään ns. kaivertamalla koristeltua mallia, eli niitä vielä metsästän. Nämä Kaarina Ahon suunnittelemat ja Raija Uosikkisen koristelemat talouslevyt ovat olleet tuotannossa vuosina 1953–1960. 

Näin muuten kesällä Imatralla kirppiksellä toisen tuollaisen kaksivärisen kalan ihan omin silmin. En ole siis nähnyt unta, kun aikaisemmin yritin tuloksetta löytää edes kuvaa internetin syövereistä vastaavasta tyypistä. Tuon kaksivärisen kalan sain ystäviltäni lahjaksi ja ilahduttaa seinässä minua joka päivä.

Ainoastaan yksi kaloista (lasitteella maalattu/koristeltu) löytyy pöydältä ja toimii pannunalusena. Muut ovat seinällä, mutta valmiina toimimaan vaikkapa tarjoiluastioina. Mitään kovaa en näiden päällä uskalla leikata, ettei pintaan tule naarmuja!

Millaisia tunteita nämä kalat herättävät? Oletko hurahtanut keräämään kaloja?

Kirppistelyä Itä-Suomessa

Elokuun alussa teimme jo perinteeksi muodostuneen Itä-Suomen kesärundin. Reissun kohokohta on mökkeily ystävien kanssa Savonlinnan tuntumassa ja usein matka määränpäähän taittuu useamman kirpparin kautta. Niin tälläkin kertaa. Kirppiksiä ei ollut aivan niin massiivista määrää kuin männävuosina, mutta ehdittiin kolmella paikkakunnalla kiertää useampi paikka totta kai! Kirppareita koluttiin Kouvolassa ja Imatralla sekä Savonlinnassa.

Kouvola

Kouvolassa kävimme kahdella kirpparilla ja molemmat paikat olivat viime vuodesta tuttuja. Kirpputori Centtilästä nappasin matkaani vain pussillisen pieniä muovisitruunoita 0,50 eurolla. Suunnittelen jo sormet syyhyten joulu- ja pääsiäiskransseja ja nämä söpöläiset pääsevät ehdottomasti mukaan pääsiäisaskarteluun. 

Kouvolan Fidasta löytyi lopulta useampi löydös: aleosastolta bongasin sopuhintaisia valkoisia Kilta-teekupin lautasia euron kappalehintaan. Pohjasta löytyy jopa Arabian leima, eli olin hieman ihmeissäni, miten leimallista Arabiaa tuohon hintaan myytiin. Tuntuu, että juuri hyväntekeväisyyskirppiksillä hinnat ovat nousseet raketin lailla ja tämän hetkinen maailmantilanne ei ainakaan pidättele hinnoittelua. 

Hamstraajaluonne kun olen, en voinut vastustaa tanskalaisen Rögilden kukkaruukkujen lautasia. Halvalla kun sai! Nämä pikkuvikaiset lautaset olivat yhteensä euron. Katsotaan nyt, tuleeko vastaan saman mallin ruukkuja, mutta ainakin olen varautunut asiaan!

90-lukulainen KappAhalin hihaton pitkä silkkipaita oli alkujaan hinnoiteltu lähemmäs kymppiä (tämäkin on muuttunut, ennen silkkiä ei usein edes tunnistettu, nyt silkki kirjataan lappuun ja samalla hintaa voi kätevästi nostaa), mutta huomasin pari läikkää vaatteen selässä ja sain hinnasta pois muutaman euron. Tykkään erityisesti kauluksesta ja kauniista koristenapista. Vaate maksoi 6 euroa.

Imatra

Imatran edellisestä kirppisvisiitistä on useampi vuosi aikaa ja lähes kaikki tällä kertaa kolutut paikat olivat uusia minulle. Kierrätyskeskuksesta löytyneen pahkaupeuden esittelin jo, mutta samaisesta paikasta sain vähän kuin kaupan päälle neljä englantilaista pullalautasta.

Nämä lautaset matkaavat mökille. Olen usean vuoden etsinyt jotakin neutraalia, tarpeeksi moneen olemassa olevaan astiaan sopivaa pikkulautasta. Katsotaan, millaisen vastaanoton nämä lautaset saavat. Mökillä on todella sekalainen seurakunta kaikenlaista astiaa (Kustavin savipajaa, Tokmannia, Arabiaa jne.). Lautaset olivat ilmaiset – mitä nyt pahkajutusta maksoin kympin.

Toinen tuottoisa paikka Imatralla oli Kirppis Amalia. Katseeni osui jonkun itse tekemiin samettisiin hiuslenkkeihin, eli donitseihin. Tai siis, nykyään noita kasari- ja ysäripompuloita kutsutaan nimellä scrunchie. Tunnen itseni ihan dinosaurukseksi! Sama juttu on kesän kuumimman asusteen kohdalla, eli pyöräilysortsit: ne ovat nykyään bikerit ja kalastajahattu on tietysti bucket hat. 

Niin, nuo donitsit maksoivat yhteensä 3,50 euroa. Toinen ostos oli Arabian pikkuvikainen kukkaruukku 3,90 eurolla. Itse asiassa ruukussa majaili ihan komea kirjopeippi, eli värinokkonen, muta en halua enää yhtään värinokkosta kotiini, eli heitin kasvin kompostiin. En vain voinut vastustaa hyvin halpaa Arabian SN-ruukkua (vaikka en tarvitse yhtään lisää näitä ruukkuja).

Savonlinna

Savonlinnassa oli yksi ihan uusi paikka katsastettavana! Kaupungin pääkadun varrella löytyvän verhoomon secondhand-osasto oli todella houkutteleva ja kaunis! Esillä oli lähinnä huonekaluja ja hieman astioita, mutta muutama koru oli myös esillä. Nämä kauniit yksilöt maksoivat yhteensä 8 euroa. Ainakin tuo perhonen on vanhempaa tuotantoa, toisen rossin ikää on vaikeampi arvioida.

Olivia-kirppikseltä löysin tällä kertaa vain eurolla Alica Munroen esikoisteoksen. En ole lukenut Munroelta mitään ja novellikokoelmasta on hyvä aloittaa! 

Olivian lähellä sijaitsevasta Kierrätyskeskuksen vaatesatelliitista löytyi parikin juttua: Espritin oranssi hame ja Marimekon pikkuhuivi. 

Tuo hame tuntuu ihan tuliterältä, en tiedä onko se ollut juurikaan käytössä. Vaate maksoi 4,50 euroa. Huivi oli puolestaan 6 euroa, koska kulmassa lukee Marimekko. Sekä hame että huivi ovat jotenkin syksyisiä, näitä siis seuraavaksi ylle.

Oikein hyvää ja leppoisaan sunnuntaita! Palataan jälleen kirppisjuttuihin lähiaikoina!

Mesimarja ja suomuurain

Rubus arcticus ja Rubus chamaemorus löytyivät tori.fi:n kautta muiden Botanica-lautasten pariin muutama viikko sitten. Viime kesänä näin Salon kierrätyskeskuksessa mesimarjan 15 eurolla, mutta olin juuri ostellut kesän suurella kirppismatkalla niin hirveän kasan kaikkea, että en pystynyt hankkimaan sillä erää enää mitään. Vähän lautanen jäi kaihertamaan, koska hyvin usein näiden Arabian lautasten hinnat ovat huomattavasti korkeampia. Olin siis hyvin ilahtunut, kun bongasin nämä kaksi marjalautasta 15 euron kappalehintaan.

Kumpainenkin lautanen miellyttää silmää, erityisesti tuo mesimarja. Hilla, lakka, suomuurain – mitä nimitystä ikinä halutaan käyttää, on marjana suorastaan myyttinen! Itse en ole koskaan ollut hillasuolla, mutta jonkin sortin vakavasta harrasteesta hillastamisessa on ymmärtääkseni kyse. Mesimarjaa en muista nähneeni myöskään, mutta muistikuvani saattavat olla myös vääriä. Mustikkaa ja puolukkaa olen sentään poiminut, ettei mene ihan epäilyttäväksi.

Nyt on Botanica- ja Rosa-lautasia yhteensä jo 33 kipaletta. Löytyyköhän sopuhinnalla sarjan muita lautasia vielä?

Pahkaa

Nyt on jälleen tapahtunut jotain sellaista sisustusrintamalla, mitä en olisi aivan heti uskonut, että tapahtuu! Ostin kirpparilta pahka-asian! Kyseessä ei ole mikään pienen pieni pahkakuppi, vaan kyse on ihan huonekalusta. Pahkajakkara, pahkapalli – esineellä on toki monta käypää nimeä.

Jakkara herätti jo heti ensimetreiltä aikamoisen suurta vastustusta kanssa-asujassa, mutta kuulemma jotkut muut kirppisostokseni ovat olleet tätäkin pah(k)empia. Pahka siis nököttää nykyään olohuoneen nurkassa viherkasvijalustana. 

Bongasin tämän kauneuden Imatralta kierrätyskeskuksesta kympillä. Jos esineen hinta olisi ollut yhtään pahempi, en olisi hankkinut tätä. Toki luulen, että jossakin hipsteri-vetoisessa paikassa, tästä oltaisiin voitu pyytää oikein sievoinen summa, sen verran paljon pahka-asioille ollaan jo altistuttu. 

Keväällä kirjoitin, miten 1980- ja 1990-luvun asiat ovat kuin salaa lipuneet sisustukseen, mutta tämä pahkajuttu ei kuitenkaan mene ihan samaan kategoriaan, vai meneekö? En tiedä, jokin tässä miellyttää, mutta ymmärrän toki, jos pahka herättää edelleen kauhistusta. Sanoisin, että riippuu todella paljon muusta sisustuksesta, mihin pahkuuden yhdistää. Esimerkiksi mäntypuinen mökkimiljöö puolipaneeliseinillä, ei olisi itselleni se ensimmäinen mätsäyskohde.

Mitäköhän alan seuraavaksi himoita kirpparilla? Arvauksia otetaan vastaan!

Ps. pahka aiheutti vaikka mitä huonoja väännöksiä päässäni, mitä suunnittelin jopa otsikkoon asti (kuten, voihan pahka, pahkuus, pahka juttu (sic) jne.)