Kirppislöytöjä saaristosta

Tänä kesänä bongasimme Keistiön saaresta, heinäkuussa torstaisin järjestettävän pikkutapahtuman: paikallinen koulumuseo pitää oviaan auki ja samaan aikaan vanhasta koulusta löytyvät pop up -kahvila ja kirppis, eli loppis! Kuten arvata saattaa, minun täytyi päästä katsastamaan kyseinen paikka ja onneksi veneilimme eräänä torstaipäivänä Kolkoon, koska retki oli kaikin puolin varsin onnistunut. 

Itse koulutalo on varsin symppis ja paikkaa ylläpitää kyläyhdistys. Talon yläkerrassa on pieni museo, mikä kertoo kiinnostavaa tarinaa pienestä saaristokyläkoulusta. Ja takahuoneen kirppis ei tuottanut myöskään pettymystä. Jos totta puhutaan olin varautunut kirppiksen suhteen myös vähemmän hedelmälliseen antiin. Tuttua on, että tällaisissa paikoissa yleensä myydään todella korkeilla hinnoilla hieman erikoista tavaraa, kuten hapettuneita muovikippoja, rikkinäistä elektroniikkaa tai rikkinäistä posliinia. Eipä onneksi tällä erää!

Silmiini osui heti Hackman & Co Sorsakosken vanhassa pakkauksessa olevat aterimet (yhteensä 12 euroa). En ole aikaisemmin tällaisia pakkauksia nähnytkään! Täytyy myös myöntää, että en tutkinut aterimia kamalan hyvin, koska vasta mökillä tarkastelin näitä laatikoita ja aterimia kunnolla ja nyt olen hieman kahden vaiheilla: ovatko nämä aterimet Sorsakoskea vai jotakin muuta?

Itse kaluista ei löydy Hackmanin tai Sorsakosken leimaa, vaan teksti CFHRostfrei, mikä viittaa saksankieleen. Vähän vastaavat aterimet löysin tori.fi:stä ja tuo ilmoitus antoi ymmärtää, että kyseessä olisi ruotsalainen yritys, minkä aterimet vain muistuttavat Sorsakosken vastaavia. Olisi ihan mahtavaa löytää tietoa näistä! Jos tiedät jotakin vihjettä näistä, niin otan kaikki vinkit ilomielellä vastaan.

Toinen löytö saaristokirppikseltä oli Kaj Franckin Nuutajärven lasille suunnittelemat värittömät 5269-lasilautaset euron kipale. Minulla on aikoinaan ollut kaksi tällaista pikkuvikaista värillistä lasilautasta, mutta myin ne eteenpäin jokin aika sitten. Nämä priimat astiat toimivat hyvin Killan kanssa myös, eli astiat tulevat kyllä käyttöön.

Löysin myös kaksi Timo Sarpanevan signeeraamaa Festivo-kynttilänjalkaa (6 euroa kpl), mutta nuo jalat "pakkomyin" äidilleni, koska hänellä samaisia jalkoja löytyy eri kokoja ja en ajatellut aloittaa Festivoiden kerrytystä kuitenkaan, vaikka nuo kynttilänjalat näyttävätkin nykyään kivalta varsinkin isommassa ryhmässä.

Kirppiksellä oli useampia kivoja juttuja – yksi Rörstrandin art nouveau -henkinen suojaruukku jäi hieman kaihertamaan mieltä, mutta sellaista tämä kirppishaahuilu on. Kaikkea silmää miellyttävää ei vain millään voi kotiin raahata, yhyy. 

Ei saaristosta, mutta Varsinais-Suomesta joka tapauksessa, löytyi pari muuta kivaa juttua: Salon kierrätyskeskuksesta bongasin pienen rottinkisen kukkajakkaran 6 eurolla.  

Salon Aarresaari tarjosi puolestaan pienen Fauna-lasin, eli snapsilasin. Ajatuksena on, että näitä olisi kiva saada useampia. Itse en juo snapseja oikeastaan laisinkaan, mutta esim. blinien kanssa on kiva tarjoilla muille kauniista laseista viinaksia. 

Fauna-lasi maksoi 4,80 euroa ja pääsi muiden Faunojen joukkoon odottamaan, jospa katras vielä kasvaa.

Seuraavaksi paneudun suuren kirppismatkan löytöihin, mutta kuvattavaa on sen verran runsaasti, että katsotaan, koska saan seuraavan postauksen kasaan. Onko kesäaika tuottanut hyviä löytöjä kirppistapahtumissa tai rompetoreilla tai ihan perinteisillä kirppiksillä?

Ihanaa heinäkuun loppua ja palataan kirppisjuttuihin pian taas!

Edit: olin kirjoittanut epähuomiossa saaristokirppiksen Kolkon saarelle, mutta oikea paikka on nyt korjattu, eli Keistiö. 

Botanicat paikoillaan

Nyt on vihdoin aseteltu Esteri Tomulan kuvittamat Arabian kasvilautaset paikoilleen. Tänä vuonna on tapahtunut oikea ryöpsähdys näiden Botanica- ja Rosa-lautasten kanssa ja näitä on kertynyt yhteensä 22 kappaletta. Vaikka eihän minun pitänyt näitä edes kerätä. 

Sommittelin astioita ensin pidemmänkin tovin lattialle ja ryhmittelin niitä lajien mukaan, mutta lopulta itselleni tyypilliseen tapaan, lopputuloksesta tuli tuollainen ryöpsähdys ilman mitään luokittelua ja lajittelua. Tykkään itse tuosta tietysti noin. Pitkät lautasrivit eivät omaan silmään tuohon tilaan oikein istuisi.

Kuten huomaatte, on seinässä vielä tilaa. Mahtaakohan tämä tarkoittaa, että lautasia voi kerryttää lisääkin? 

Loppuviikosta lähdemme kohti Itä-Suomea ja reissu alkaa kirppismatkalla! Luvassa ainakin Loviisan, Kotkan, Haminan ja Kouvolan kirppikset. Vinkkejä?

Loman aloituksen kirppislöydöt

Olen tällä viikolla käynyt 13 kirpparilla! Alkuviikosta kolusin ystäväni kanssa Helsingin Punavuoressa paikkoja ja tuolla rundilla en löytänyt mitään. Kuten arvata saattaa, tällainen jää vähintään alitajuisesti kaihertamaan ja sittenhän käväisin keskiviikkona vähän kuin loman aloituksen kunniaksi Töölöntorin Relovessa ja visiitti aiheutti enemmänkin lovea kukkaroon.

Loman ekana päivänä suuntasimme perinteiselle taidematkalle Mänttään ja siinä samalla visiteerattiin useampi kirppis. Matka nimettiin myös pieneksi kirppismatkaksi, koska isompi reissu sijoittuu sitten loppukuuhun. 

Reissulla paras löytö osui eteen niin sanotusti ihan sattumalta. Vilppulan keskustassa nökötti kirppiskyltti ja sen johdattelemana päädyimme paikalliselle kristilliselle kirpparille. Laukkutelineessä silmiini osui kangaslaukku ja kappas, kyseessä oli Marimekon vähän vanhempi herkullisen vaaleanpunainen laukku. Luulen, että Marimekon logo oli jäänyt huomaamatta, koska tämänkin laukun hinta oli 2 euroa. En valita, ihana kesäveska. 

Mäntän keskustassa on tosi kiva perinteinen hyllykirppis Amandan aarteet. Paikan pitäjä on todella aurinkoinen ja puhelias. Tuolta matkaani lähti Scandia-aterimia kaksi kappaletta 7,50 eurolla. Kaikenlaista muuta kivaa hipelöin, mutta pysyin tiukkana ja lopulta matkaani lähtivät vain nämä aterimet.

Tulimme Mänttään Lahden kautta ja tällä kertaa Lahden Kontista, Launeen Suurkippikseltä, Pelastusarmeijalta ja Fidasta ei löytynyt mitään. Vääksystä bongasimme ihan sattumalta mahtavan Vintage Cafén, mikä hurmasi monella tavalla: hauskaa sisustusta, hyviä kahvilatuotteita ja kivoja retro- ja vintage-juttuja. Nappasin matkaani 2 eurolla tiikkisen kaulakorun. Voin suositella paikkaa lämpimästi – olipa myös kahvilan tuotteet aikamoisen halpoja verrattuna Helsingin hintoihin!

Orikirppikseltä Orivedeltä löysin yhden vihreän Kilta-teekupin 4,50 eurolla, mutta unohdin näköjään kuvata astian. 

Relovessa haksahdin kahteen kotimaiseen vaatteeseen: Papu-merkin hauskan malliseen trikoohameeseen 10 eurolla ja 1970-luvun Marimekkoon. Tämä kimonomallinen hupullinen takki on päällä tosi makea! Kuva ei tuo laisinkaan näkyviin vaatteen todella hienoa mallia. Isot hihat ovat hieman vajaamittaiset ja huppu on hauska lisä. Vaate oli kallis (68 euroa), mutta olkoon tämä ihanuus vähän kuin lahja itselle. Ja harvemmin olen katunut laadukkaan vintagevaatteen hankintaa, vaikka hinta olisi aluksi hieman kirpaissut. Ja muistetaan, että edellisessä postauksessa esittelemäni Vuokon mekko löytyi ihan pilkkahintaan. Ehkä tämä Marimekon takki pitää balanssin yllä!

Seuraavaksi suuntana on mökki ja saaristo. Kaunista ja leppoisaa heinäkuun alkua! Palataan kirppisasioihin taas pian!

Kestävää Suomi-designia

Kesä ja kirppiskausi on vähintään virallisesti avattu, kun pääsin sunnuntaina lähes perinteiselle visiitille Saloon Kaikulan kesäkirppikselle! Kyseinen kirpputori on ihan tosi symppis ja tälläkään kertaa ei tarvinnut lähteä paikasta pois ilman mieluisia löytöjä.

En tietenkään voinut vastustaa omasta mielestäni kohtuullisen hintaisia Kaj Franckin Scandia-lusikoita (à 2 euroa), kun niitä oli tarjolla.

Toinen Suomi-designin löytö oli Aarikan vanhempaa tuotantoa oleva vihreä puuta ja metallia yhdistävä rintakoru. Korun takaosassa on nähtävillä Aarikan leima, mitä läheskään kaikissa Aarikan koruissa ei ole. Tämä Kaija Aarikan 1960-luvulla suunnittelema koru kantaa ymmärtääkseni nimeä Torikontti. Samaan koruperheeseen on kuulunut myös mm. kaulakoru.

Aarikan rintakoru maksoi 5 euroa ja olen tyytyväinen, että vastaani osui juuri tämä oliivinvihreä yksilö. Näitä on tehty myös puunvärisenä ja ainakin punaisena. Varmasti muitakin värejä löytyy!

Todella suuria sisäisiä riemunkiljahduksia aiheutti minulle todellinen Suomi-designin klassikko, Vuokko Nurmesniemen Pyörre-mekon Kirppis-Center Manhattanilla. Aluksi en meinannut edes mekkoa havaita ja sitten kun tutun kuosin bongasin, olin aivan varma, että hinta mekossa on todella korkea. Ei! Mekko maksoi vaivaiset 5 euroa (Nyt nyrpistän nenääni Uffin ja muiden hyväntekeväisyyskirppisten Vuokko-hinnoittelulle. Olen tänä kesänä bongannut useamman yli 100 euron mekon ja hinta on aikamoisen suolainen, sanoisin)! Käsillä on lähes heittämällä tämän vuoden paras kirppislöytö! Pyörre on siis Vuokko Nurmesniemen käsialaa ja kuosi on suunniteltu vuonna 1964. 

Mekko on oman arvioni mukaan ehkä 1980-luvulta ja lähes vastaavaa Pyörrettä on tänä keväänäkin ollut mustavalkoisena Vuokon mallistossa. Mekko olisi nyt ihan täydellinen helteeseen, mutta olen niin pätkä, että haluan lyhentää vaatetta hieman. Katsotaan, jospa ensi kesänä saan tämän kaunokaisen ylleni, tai sitten yllätän itseni ja otan ompelukoneen ennätysajassa esiin. Onneksi kangas on puuvillaa ja helma on suora. Mitään monimutkaisempaa en edes uskaltaisi ryhtyä tekemään.

Jos kirppiskeiju olisi ollut todella antelias, olisi tuo Pyörre-mekko ollut mustavalkoinen, mutta passaa tuo sininenkin oikein hyvin! 

Kesäkuu on loppumaisillaan ja loma on onneksi vasta edessä. Luvassa mm. kirppismatkoja  – ollaan siis kuulolla heinäkuussakin!

Kirppislöytöjä!

Pitkästä aikaa kirppislöytöjä esittelyssä! Kevään aikana on tullut käytyä kirppiksillä suht useinkin, mutta olen yrittänyt vähän rajoittaa ostointoa, en toki aina siinä onnistuen. Olin toukokuussa ekaa kertaa ikinä Vihdissä/Nummelassa ja siellä Piste-kirppiksellä silmiini osui "maksa mitä haluat" -hyllystä aivan ihana käsinmaalattu teekuppi. Tämähän oli pakko napata matkaani, vaikka Kupittaan saveen en aio jatkossa olla tämän enempää kallellaan (tämä ainoastaan sen takia, että ns. uusia keräilykohteita ei todellakaan tarvita. Katsotaan tosin vuoden kuluttua, miten tilanne on kehittynyt... Tuntuu, että nyt törmään tosi usein kohtuuhintaiseen Kupittaan saveen). 

Niin, olin ehkä vähän röyhkeä, mutta maksoin kupista 0,50 euroa, kun hinnan sai itse päättää. Kuppi on ehjä, mutta mukana ei ollut harmillisesti aluslautasta. Löysin Hagelstamin sivuilta kuvan samoista kupeista ja ah, settiin kuuluva lautanen on myös ihana. Jospa sellaisen vielä bongaisi, niin voisin nauttia kupista täysipainoisesti teetä.

Toinen mieleinen, mutta ei niinkään ihan puoli-ilmainen löytö on Tamara Aladinin Riihimäen lasille suunnittelema Carmen-kääntömaljakko 1970-luvulta. Olen aikoinani hankkinut samaisen värittömänä ja olen hiljaa mielessäni miettinyt, että vihreä ja keltainen maljakko/kynttilänjalka olisi aikamoisen kivoja myös. Mikä ettei, sininen kävisi kokoelmaan toki myös!

En siis empinyt, kun vastaani tuli Turun Kirppis-Center Manhattanilla tämä yksilö 8 eurolla. Materian taju -blogista löytyy muuten ihana kattaus näitä samaisia esineitä – ehkä nämä kuvat ovat uineet alitajuntaani!

Rintakoruja on tuntuvat tulevan taas tänä keväänä kivasti vastaan. Ja korujen ostoa en rajoita, koska nämä ihanuudet mahtuvat niin pieneen tilaan. Hauska yksityiskohta: moni kysyy minulta, että omistanko jokaiselle vuoden päivälle oman rintakorun! Kerron yleensä saman faktan kuin tuossa äsken, että korujen hamstraaminen kirppiksiltä kuuluu tapoihini, mutta ei minulla sentään 365 korua ole. Täytyypä muuten joskus ihan huvin vuoksi laskea nuo rintarossit.

Aarikan puuta ja metallia yhdistävä melko ysärikoru löytyi eurolla Kirppis-Center Manhattanilta. Todennäköisesti Neuvostoliitosta peräisin oleva kultaa ja hopeaa yhdistävä rusettikoru osui silmiini puolestaan Suomenojan Kierrätyskeskuksesta 0,45 eurolla. Myös tiikkinen tumma yksilö löytyi samalla hinnalla samaisesta paikasta. Onkohan tuo lintu, kala vai kulmakarva?

Kilta-kokoelmaani löytyi yksi valkoinen neliövati Wanhasta Nestorista 8 eurolla. Nyt näitä valkoisia vateja onkin jo kolme. Ehkä seuraavaksi jotakin muuta väriä. Kummallista, mutta en ole vieläkään löytänyt valkoista Kilta-teekuppia. Sellainen on siis todellakin etsinnässä.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä Franckin Scandia-ottimia kahden pikkuhaarukan verran. Nämä maksoivat yhteensä 10 euroa ja hinta on mielestäni aikamoisen korkea, mutta en ole tällaisia pikkuhaarukoita ennen nähnyt ja näille on aina käyttöä. Haarukat löytyivät tällä viikolla Leppävaaran Fidasta.

Tällaisia löytöjä tällä erää. Oletko tehnyt viime aikoina hyviä kirppislöytöjä?

Kohti (epävirallista) Siivouspäivää!

Olin merkinnyt kalenteriin toiveikkaasti tulevalle lauantailla 29.5. kevään Siivouspäivän, mutta nyt huomasin, että koronavirustilanteesta johtuen tapahtumaa ei ainakaan ns. virallisesti järjestetä. Kyseessä on siis valtakunnallinen kirppistapahtumapäivä, jolloin kuka tapansa voi kantaa kirppiskamansa myyntiin lähipuistoon tai vaikka omalle pihalle. Tapahtumalle on oma sivustonsa ja tuonne on voinut myös listata oman kirppispöytänsä.

Olen fiilistellyt Siivouspäivää paljonkin, koska päivä on niin kätevä juuri omien kirppistavaroiden myyntiin.  Kaikki on yleensä kovin helppoa: Voin viedä tavarani lähipuistoon ja pitää peukut pystyssä, että ohikulkevat ihmiset kuulevat kierrätystavaran kutsun.

Luulen, että kasaan nyssäkkäni lauantaina joka tapauksessa, vaikka virallisesti Siivouspäivää ei nyt järjestetä. Ulkoilma, turvavälit ja käsidesi tuntuvat ainakin minusta tässä kohtaa ihan toimivalta kombolta. Viime elokuussa, kun Siivouspäivä edellisen kerran järjestettiin, ei lähipuistossa ollut laisinkaan ruuhkaista – toisin kuin joskus valovuosia sitten Ruttopuistossa, kun omaa vilttiä ei meinannut edes saada mahtumaan puistoalueelle. 

Tässä vielä vähän käpyinen kollaasi kirppiskamasta, mitä olisi tulossa myyntiin. Vaatetta paljon, mutta on kasassa toki muutakin!

Kaunista toukokuun loppua!

Kenkiä ja lukemista kirppikseltä

Äkillinen kesä kävi täällä! Nyt olisi varmasti ollut oikea hetki kaivaa kesävaatteet ja -kengät kaapista, mutta olen älyttömän huono pukemaan ensimmäisten lämpimien päivien kohdalla kesähepenet ylle. Kuljen siis ekan lämpöaallon läpi mustissa vaatteissa, umpikengät jalassa. Onko muita kohtalotovereita, jotka eivät heittäydy vaatteiden puolesta heti kesän syleilyyn? Myönnettäköön, että harvemmin ylläni on mitään todella pientä tai paljastavaa hellevaatetta, mutta kyllä kesähelteellä jalasta löytyy sentään esim. sandaalit.

Löysin nämä pökerryttävän makeat Dr. Martensin nahkasandaalit juuri ennen helteitä Töölöntorin Relovesta. Punaiset sandaalit huutavat suorastaan lämmintä ilmaa! Kengät eivät olleet halvat (59 euroa), mutta ne ovat ainakin omaan silmään todella hienot ja ah, jalassa nämä kenkulat ovat mitä mukavimmat.

Olen talsinut ison osan talvea samaisen merkin nilkkureissa ja luulen, että kesällä nämä sandaalit löytyvät jalastani useasti. 

Aivan tyystin erilainen kenkälöytö ovat Frye-merkin kapeakärkiset nyörikengät. Bongasin nämä yltäpäältä nahkaiset suikerot Nihtisillan Kierrätyskeskuksesta alkuvuodesta. Hintalapussa luki 10 euroa ja kenkien todella pehmeä materiaali, hyvä istuvuus ja huoliteltu ulkomuoto vihjasivat, että lähes uudet popot (pohjasta löytyy vielä materiaalitarra) ovat varmasti olleet alkujaan aivan eri hintaluokassa. En ollut väärässä. Tämän merkin monet kengät maksavat uutena lähemmäs 200 euroa. Ei hassumpaa!

Kenkien vastapainoksi olen hankkinut hieman secondhand-luettavaa myös. Kävin alkuvuodesta ensimmäistä kertaa Lauttasaaren Emmauksessa Heikkiläntiellä – en tiedä, koska kirppis on muuttanut, mutta minulle tilat olivat uudet. 

Kirjahyllyyn löysi tiensä Pajtim Statovcin esikoisteos Kissani Jugoslavia (2 euroa), minkä olen jo kertaalleen lukenut, mutta halusin tämän myös omaan hyllyyni, koska kirja teki suuren vaikutuksen minuun, kun sen aikoinaan luin. Olen muuten nähnyt myös Kansallisteatterin sovituksen samaisesta teoksesta ja sekin oli ihan jees. 

Toinen kirjalöytö on Doris Lessingin Viides lapsi (3 euroa). Tämä lähti matkaani lähinnä sen takia, että en ole lukenut ihmeekseni Lessingiltä mitään. Kirja oli melkoisen ahdistava, mutta myös omaperäinen ja koukuttava – kummallinen. Plussan puolelle jäätiin ja alkoi kieltämättä kiinnostaa, millaisia kirjailijan muut teokset ovat.

Seuraavaksi taidan tarttua Statovcin Bollaan, mitä en ole vielä lukenut, vaikka sain sen viime jouluna lahjaksi. Vastapainona yöpöydällä odottaa Jane Austenen Ylpeys ja ennakkoluulo, etten imeydy aivan tyystin nykykirjallisuuden vietäväksi. 

Kaunista toukokuun loppupuolta! Ihanaa, että pian todellakin on kesä!