Vuosi ilman upouusia vaatteita + asusteita

Päätin vuosi sitten kokeilla, millaista olisi viettää vuosi ilman täysin uusien vaatteiden ja asusteiden ostamista. Kirjoittelin viime helmikuussa Kierrätyskeijut-haasteesta ja tulin siinä samalla blogikaapista ulos, koska listasin blogivauvani esim. Facebookin Kierrätyskeijut-ryhmään.

Huomasin heti tammikuussa, että blogin myötä hinkuni käydä kirppiksillä miltei kasvoi. En tiedä, innostiko kirjoittelu kirppistelemään entistä aggressiivisemmin vai konkretisoituiko ostosten tekeminen vain paremmin, kun listasin löytöni tänne. Joka tapauksessa vuoden aikana tuli haalittua kirppiskamaa paljon, mutta myin myös tavaraa pois. Varsinkin Facebookin retroryhmien myötä sain kiertoon kivasti tavaraa. Loppuvuoden tavoite kirppisostosten ja myymisen tasapainosta onnistui, pääsin jopa plussalle.

Päätin, että uusien tavaroiden ostolakko ei olisi täysin ehdoton. Se olisi suorastaan hullua ja ajaisi minut ehkä vielä helpommin ostosten äärelle. Lopulta kävi niin, että kulutin esimerkiksi lempifarkkuni aivan riekaleiksi marraskuussa, enkä hankkinutkaan tilalle uusia, vaikka näin ajattelin. Sukkahousujen kanssa olin erityisen säästeliäs. Aika kamalan kuntoisia kaveruksia pidin jaloissani ja nyt minun todella täytyy ostaa uusia yksilöitä aivan hetimiten (mutta miksi tavarataloon meneminen tuntuu niin vastemieliseltä...?).

Koko vuoden upouusien ostosten saldoksi tuli lopulta kolme: Marimekon nilkkamittaiset puuvillahousut (joiden laatuun jouduin tosin pettymään ja nyt harkitsen housujen myymistä pois...), suomalaisen Muka va -merkin kesäturbaanin hankin Uuden muotoilun kevätmarketista ja lokakuussa Helsingissä merituulen ja vesisateen armoilla päädyin ostamaan punavuorelaisesta putiikista villapipon.

Ostossaldo pysyi mielestäni kohtuullisena. Toki esimerkiksi mökille ostin uusia peittoja, tyynyjä, petivaatteita ja pyyhkeitä, mutta en osaa oikein soimata itseäni mökkiostoksista, koska samalla myös pyykkäsin vanhoja tekstiilejä, enkä heittänyt käyttökelpoisia asioita turhaan pois.

Matkailu ei koitunut kohtalokseni, vaikka niin hieman epäilin. Tarinat Istanbulista voi lukea täältä, Virossa vierailin parikin kertaa ja Berliinissä juoksin vapunpäivänä ulkoilmakirpputorin perässä. Lyypekin ja Hampurin ostoskokemukset löytyvät tästä. Ainoastaan Istanbulista hankin jotain täysin uutta eli villamaton, mutta mielestäni matto menee hyväksyttävään käsityökategoriaan. Ulkomailla innostuin juurikin koluamaan kirppareita ja second hand -liikkeitä tai paikallisten suunnittelijoiden puoteja. Tätä tapaa aion jatkaa tulevaisuudessakin.

Luulen, että alkuvuonna tekemäni päätös siitä, että en edes huvikseni selaile nettikauppoja, oli täysin oikea. Poistin sähköpostistani kaikki nettikauppojen uutiskirjeet. Se oli hyvä teko, enkö aio enää palata moiseen. Nettiostaminen luonnistuu hieman liiankin helposti, kun kaikkea "kivaa" voi klikkailla kätevästi virtuaaliseen ostoskoriin. Verkkokaupat eivät myöskään melkeinpä koskaan edistä paikallisten pienyrittäjien toimintaa. Tänä vuonna aion suunnata hanakammin kivijalkaliikkeisiin, jos kaipaan jotain uutta. Kokeilin tätä jo ennen joulua, kun hankin osan joululahjoista näistä pikkuliikkeistä.

Viime vuonna tuli tehtyä muitakin lahjaostoksia ja hankin lahjaksi juurikin uusia asioita. En ihan kehtaa hankkia kaikille läheisilleni kirppislumppuja, luulen että he eivät arvostaisi ihan samalla tavalla aarteitani, mitä itse huumailen.

Entäs tänä vuonna? Koitan tietysti vähentää ostamista kokonaisuudessaan. Olen kuitenkin sen verran materialisti ja kirpputorielämään ihastunut, että en tiedä, onnistunko vähentämään. Aion kuitenkin harkita enemmän ja pohtia tavaroiden jatkokäyttöä tosissani. Toki minua myös ns. pelottaa tavarapaljous. En halua hukkua materiaan, mutta niin minulle taitaa käydä...

Täysin uusia vaatteita aion ostaa vain ns. pakon edessä. Kun ei ole kierrellyt ostoskeskuksissa ja ketjuliikkeissä, ei niihin edes kaipaa. Mitä enemmän tavaraa näkee ja hipelöi, sitä enemmän sitä myös haluaa (tämä pätee tietysti myös kirpputoreihin). Ketjuliikkeiden kohdalla minua tökkii yleensä myös liian tasapaksu valikoima, mutta toki mietin laadullisia aspekteja ja tuotantoon liittyvää etiikkaa. Täytyy myös myöntää, että kertakäyttökulttuuri ei innosta ja en halua omalta osaltani edistää sitä.

Loppuun vielä pari kuvaa joululahjoista. Olin kovin otettu, kun joulupukki muisti edellisvuonna aloittamani kultaisten Tsaikka-lasien keräilyn. Nyt Tsaikka-kiintiö alkaa olla täynnä: kultaisia löytyy yhdeksän ja pronssisia kolme. Kookkaampi keltainen Kilta-astia ja pronssinen Tsaikka löytyivät myös pukinkontista.