Vintage Dior + silkkiä ja ruusuja

Olen nauttinut viime aikoina aivan erityisestä kirppisonnesta. Vähän yli viikko sitten kotiutin (yyyh, mikä sana) Tatti-ihastukseni ja viime torstaina bongasin vakkari-Pelastusarmeijalta viidellä eurolla Christian Diorin oranssinpunaisen silkkipaidan. Kyllä. Ja vielä oikeassa koossa. Aluksi epäilin paitaa piraatiksi, mutta ystäväni tokaisi minulle fiksusti, että eipä kai tuollaisia hienovaraisia kirjainmonogrammeja silkkiin ihan kaikki väärentäjät ryhtyisi edes tekemään. Ehkäpä ei. Ehtaa kierrätettyä luksusta, sanon minä. Paita on kaiken lisäksi aivan ihana päällä.

 

Samaisella pikakirppisreissulla seuralaiseni viittelöi vielä ennen kassaa minut takaisin paitojen ääreen. Katsokaa, millaisen mahtavan 80-luvun kitsch-ilmentymän nappasin mukaani vielä viime tipassa? 

Paita on kieltämättä pikkuisen reilu, mutta kultaisessa talutusnuorassa istuskeleva pantteri korvaa kaiken. 

Iran kannettoman ruusupurkin löysin viime vuoden puolella Kirppis-Center Manhattanilta. Innostuin yhdistelemään kahta ruusukuosia – ei se niin pahalta näytä, vaikkei samaa sarjaa olekaan. Tarjotin on neukkukamaa kesäiseltä Viron reissulta. Tummansininen emalikulho löytyi puolestaan Porvoosta. Nyt vihdoin tiedän tuon hauskanmallisen kulhon alkuperän. Se on ruotsalaisen Arne Erkerin Kockumsille suunnittelema astia 1950-luvulta. 

Sen vieressä näkyy pieni kaistale Arabian/Wärtsilän/Finelin vihertävänsinistä pikkukulhoa. Tanska, Ruotsi ja Suomi ovat tällä hetkellä edustettuina sulassa sovussa hedelmäastioiden rivistössä. Pienoinen miinus tulee tuosta kammottavasta muovisesta marmorijäljitelmästä keittiön tasossa ja plussapisteet myös iki-ihanasta lasikuitutapetista. Näkyvillä siis vuokra-asunnon kauneimmat kohdat!

Tämä viimeinen kuva on todiste harvinaisesta tapahtumasta: silittäminen. Otin kerralla esiin melkein kaikki silkkipaitani viime sunnuntaina ja päätin silittää ne. 11. paidan kohdalla luovutin. Kamalaa hommaa ja olen kaiken lisäksi huono silittäjä. Toki harjoitus tekee varmasti ns. mestarin, mutta minä luotan edelleen ryppyiseen silkkiin yhtä paljon kuin sileään...