Vanhan vuoden viimeiset

Olen listannut paperille kaikki vuonna 2014 ostamani kirppistavarat, joita täällä blogin puolella ei ole vielä näkynyt. Toki kirjaan myös kaikki second hand -ostokset ja myymäni tavarat yleensäkin ylös. Kirppishommat taitavatkin olla ainoita tilastollisesti minua kiinnostavia asioita...Vakuutukset, verotus ja lainakorkoprosentit eivät innosta niinkään, mutta tämä nappikauppa kyllä. Tänään otin listan käteen ja järkytyin. Kuvaamattomia asioitahan olikin aika paljon.

Tavararöykkiö par excellence. Silkkipaitaa, perustrikoota, mokkasortsit, retrohaalari, Kilta-kulho, farkkutakki, sormikkaat, raitamekko...

Lahjoin itsenäni ennen joulua Finelin Domino-kasarilla Facebookin retroryhmästä. Emalikattila ei ole priimakuntoinen, mutta kyllä siinä voisi vielä vaikka kananmunat keittää, mutta minulle se tuli muiden Fineleiden joukkoon kaapin päälle koristeeksi. Salamalla otettu kuva ei ole armollinen, eli pienimmätkin säröt kattilan pinnassa näkyvät.

Muumien hemulin bongasin Facebook-kirpparilta joskus lokakuussa. Tämä hahmo tulee kevään koittaessa Hemuli-nimiseen veneeseemme.

Sinivalkoisen hihattoman puuvillahaalarin, kuten myös taustalla näkyvän Arabian valkoisen kukkaruukun, löysin Manhattanilta marraskuussa. Haalarit on joku tehnyt itse. Aioin lyhentää lahkeet sortsimittaiseksi.

Tummansininen silkkipaita kuuluu perusvaatteiden kermaan (näyttää kuvassa harmaalta). Löysin tämän yksilön Ideakirppikseltä kenties syyskuussa. Paita on juuri sopivan kokoinen ja kauniin sävyinen. Paidan niskalappu on leikattu pois, eli en tiedä paidan alkuperästä tarkemmin. Raidallinen villasekoitemekko puolestaan löytyi viime viikonloppuna Manhattanilta. Olin tuota mekko hypistellyt jo useaan kertaan, mutta hinta tuntui vähän liian korkealta. Nyt katsoin sattumalta mekkoa uudelleen ja sen hintaa oli pudotettu, eli päädyin hommaamaan tuon suomalaisen 80-luvun mekon itselleni.

70-lukulainen farkkutakki tuli vastaan myös loppuvuodesta Manhattanilta. Minulla on saman oloinen takki jo entuudestaan, mutta takki on todella kireä (lue: liian pieni). Nyt kun löysin parilla eurolla vastaavan ja yhtä kokoa isomman yksilön, päädyin tarjoamaan vanhaa Jamestani kaverilleni, joka on ollut kiinnostunut takistani jo aikaisemmin. Tämä taitaa nyt sitten olla jonkinalinen win win -tilanne...eikö vain?

Mokkanahkaiset sortsit olivat alun perin pitkät housut, mutta pätkäisin Uffin euronpäiviltä löytämäni laatupöksyt minisortseiksi. Olen kerran niitä pitänyt ja täytyy keksiä joku patentti lahkeisiin, jotta taite pysyy varmasti aloillaan. Samaisilta euronpäiviltä lähtivät matkaani myös Uniqlon harmaa peruspaita ja musta trikootakki. Kauniit neulesormikkaat löysin puolestani Facebookin vintage-vaatteiden kirpparilta. Sormikkaat ovat käyttämättömät ja peräisin 1950-luvulta.

Vihreämusta silkkitoppi on myös Manhattanilta. En voi vain vastustaa euron hintaisia silkkivaatteita. Silkki on aivan mielettömän hieno materiaali: talvella lämmin ja kesällä viileä. Aivan helmi siis.

Loppuun vielä kuva-arvoitus. Tämä pallero on todellinen turhake, mutta kovin hieno myös. Kyseessä on neuvostoliittolainen diapallo! Pallosta löytyy siis sisältä valokuva, mutta kuvan pystyy näkemään vain valoa vasten. Pallosta tuijottaa 60-lukulainen frouva. En tunnista kuvassa esiintyvää naista, ehkä hän onkin joku tavallinen työnsankari!