Kirppisvuoden helmet (ja hudit)

Vuosi lähenee loppuaan ja samalla Kirppisrakkauden ensimmäinen vuosi tulee täyteen. Paljon on kertynyt kirppistavaraa ja bloggaamisen myötä kipputorimaniani on konkretisoitunut ihan uudella tavalla. Ehkäpä alkuvuodesta pohdin vielä ihan oman postauksen verran kulutuskäytöstäni vuonna 2014, koska samalla loppuu myös ns. virallinen Kierrätyskeijuiluvuosi.

Suurin osa hankinnoista on ollut hienoja, hauskoja, onnistuneita, ihania, käytöllisiä, kauniita, järjettömiä tai hyvällä tavalla hulluja. Mutta. Hudeiltakaan en ole täysin välttynyt. Ensin kuitenkin helmet.

Rakkaat astiat

Arvokkain yksittäinen ostos astioissa oli kesällä Porvoosta bongattu Iso Pehtoori. Pannu ei ole priimakunnossa, mutta päätin silti hankkia jo pitkään haaveissani olleen emali-ihanuuden. Ja kyllä olen edelleen sitä mieltä, että pieni investointi oli sen arvoista!

Hyvänä kakkosena tulee toinen Antti Nurmesniemen suunnittelema pannu, teräksinen Amigo. Huvittavaahan tässä on se, että en tiennyt ostavani Nurmesniemeä – ajattelin vain, että onpa ihmeen samanlainen muotokieli tässä teräspannussa Pehtoorin kanssa ja taisin asiaa jopa äidilleni päivitellä tyyliin: aikoinaan tehtiin varmasti paljon tämän mallisia pannuja...Hah. Kun tajusin, millaisen huippulöydön olin tehnyt neljällä (!) eurolla, olin tippua tuolilta. Amigo löytyi Ykköstien Kirpputorilta Kaarinasta.

Hieman samaa linjaa jatkaa Fauna-malja. Lasiastia löytyi tammikuussa Uudestakaupungista. Tämä taisi olla ensimmäinen todellinen löytö pitkästä aikaa ainakin rahallisessa mielessä. Harvemmin kuitenkaan näitä isoja Fauna-maljoja löytää kuudella eurolla.

Syyskuussa bongasin Facebook-kirpputorilta söpön voirasian. Eihän söpöjä asioita tarvitse sen enempää perustella. Söpö mikä söpö.

Maininnan arvoisia ovat tietysti myös Kilta-astiat. Olen löytänyt niitä aivan yllättävän paljon tänä(kin) vuonna. Toki mieltäni on hieman jäänyt kaihertamaan kesällä  Kirppiskeskus Hassiselle jäänyt korkea Kilta-purkki. Miksi, oi miksi, en ostanut purkkia tuolloin? No, täytyyhän keräilijällä olla jotain, mitä hankkia myös tulevaisuudessa. 

Huonekalulöydöt

Keväällä hankkimani pinnatuoli on ässä. En muista, koska olisin riemuinnut yhtä paljon yhdestä tuolista. Tämä kapistus on myös ylivoimaisesti kallein ostos koko vuonna. Törsäyksestä viis, tyyppi tulee olemaan pitkäaikainen (jollei jopa ikuinen) kumppani.

Kultakehyksinen peili täytyy myös nostaa esiin. Tämä kaunokainen saapui taloon maaliskuussa. Peiliä voi melkein pitää antiikkina. 

Montaa valaisinta en ole tänä vuonna hankkinut, mutta Mäntässä vastaan käveli metallipinnoitteinen ufomainen valaisin niin hyvään alehintaan (noin  8 euroa), että en voinut vastustaa tätä  60–70-lukulaista kattovalaisinta. Hyvin lamppu on toiminut ja näyttää kivalta olohuoneen sohvapöydän yllä.

Viimeisenä huonekalulistassa on keittiöön sijoitettu astiahylly. Tätä hyllyä olen ylistänyt jo aikaisemmin. Se vain on hyvin toimiva ja laadukas tapaus. 

Vaatteet

Vaatteita olen kirppiksiltä ostanut varmasti eniten koko vuonna. Niitä tulee hankittua välillä vähän liiankin helposti. No, helmiäkin on onneksi löytynyt. Marimekon mekot ja raidallinen tunika ovat aina yhtä käyttökelpoisia ja harmaa villahame on osoittautunut todella monikäyttöiseksi. Vaatelistauksessa voisi olla moni muukin yksilö, mutta listassa on nyt vain neljä esimerkkiä.

Marimekon mekko vuodelta 1963 löytyi kesäreissulta Sauvon Alles Gute Vintageen. Reissu oli kaikin puolin onnistunut.

Hameen materiaalilappu on leikattu pois, mutta käyttökokemuksen perusteella siinä on villaa.

Sekalaiset sankarit

Tähän kategoriaan löysivät tiensä Saksasta hankkimani joulupallot, Sarpanevan klassikko-kynttilänjalka, ihana pallokoru ja todella hyvään hintaan löytyneet melkein käyttämättömät Swedish Hasbeensin nahkasandaalit. Ei hassumpaa!

 Huurrepallot ja pari muuta lasista joulukuusen koristetta.

Kaiken hehkutuksen jälkeen on aika listata epäonnistumiset. Niitäkin toki on. 

Väärän kokoiset vaatteet

Olen joka kerta enemmän tai vähemmän pettynyt itseeni, kun tajuan että olen hankkinut väärän kokoisen vaatteen kaappiini. Miksi en opi, että vaatetta kannattaa sovittaa tai siis täytyy sovittaa (ainakin melkein aina). Mitään aivan totaalisen väärän kokoista en ole ostanut, mutta jos esim. takki tuntuu hitusen isolta, ei sitä pidä napata mukaan. Asia kun haittaa melkein poikkeuksetta parin käyttökerran jälkeen. Eniten harmittava hankinta on Mallittaren villakangastakki. Kyllä se vain on iso. Ei voi mitään.

Leviksen farkkupaita on mennyt jo uudelle omistajalle. En saanut (yllätys, yllätys) pienennettyä sitä. Zaran housut ovat myös auttamattomasti liian isot. Löysä sääri ja polvipussit eivät pue ketään. 

Hieno, mutta auttamattomasti sittenkin väärän tyylinen paitakaunokainen on jo uudessa kodissa. Paita osoittautui 40-lukulaiseksi eli ihan kivan löydön tein tammikuussa ja uusi omistaja oli aivan ihastuksissaan paidasta. Kivaa, että aika usein itselle sopimattomat asiat löytävät uuden ja rakastavan omistajan ja tavara pääsee toivottuun kiertoon.

Epäonnistujat

Berliinistä hankkimani kakkulapio meni ensimmäisellä käyttökerralla rikki. Buu. 

Ja loppuun vielä harmittavan yleinen Ihan kiva, jospa sittenkin ostan tämän, vaikka en tiedä, mitä näillä edes teen -kategoria. Tästä esimerkkeinä lusikat ja tuikkukupit.

Lusikat löysivät tosin ennen joulua uuden omistajan Manhattanilla. Humppilan tuikkukupit eivät. No, ehkä tulevana talvena innostun niistä taas.

Viimeisenä laitan vielä esimerkin siitä, mitä tapahtuu kun omistaa jo liikaa jotain. Tämän fantin hankittuani tajusin, että ei hemmetti, minullahan on jo tämän värinen yksilö kotona! Elefanttiperhe majailee tätä nykyä keittiön ikkunalaudalla. Tämä musta kaveri meni kaupaksi onneksi keväällä Siivouspäivänä. 

Oikein hyvää kirppisonnea toivottelen tässä vaiheessa kaikille tulevana uutena vuotena! Palataan kirppishommiin taas ensi vuonna!