Emalia!

Innostuin Tattikulhon myötä dokumentoimaan muitakin emaliasukkejani. Pitääpä muutenkin kuvata enemmän jo kotoa löytyviä juttuja, vaikka onhan tuota uuttakin kirppistavaraa tälläkin hetkellä postaamatta... En ole mikään ns. emalihullu, mutta myönnän symppaavani varsinkin Esteri Tomulan (1920–1998) suunnittelemia kuoseja. Neptun – eli minulle kalat, on tattien lisäksi se ykkössuosikkini. En ollenkaan panisi pahaksi, jos joskus löytäisin kalakuosisen kulhon kotiini.

Punahilkka-pannu, valkoinen kahvipannu ja ennen joulua hankkimani Domino-kasari majailevat keittiön kaappien päällä ja päädyin ottamaan ne alas puhdistusta varten. Hommahan lähti hitusen lapasesta, koska lopulta kuvasin suunnilleen kaikki emalini. Tajusin, että onhan niitä(kin) kertynyt jo ihan kiva kasa.

Punahilkka löytyi vuonna 2006 Tukholmasta Södermalmin Stadsmission-kirpparilta. Minulla oli silloin meneillään ns. ensimmäinen aalto retroisissa emaliastioissa. Haalin tuolloin myös paljon Sarviksen muoviastioita kotiini ja retrotermareita. Jälkimmäisistä olen päässyt jo aika hyvin eroon, mutta emaliastiat elävät selkeästi toista aaltoaan.

En tajunnut Tukholmassa, että pannu on Arabiaa/Wärtsilää/Fineliä, mutta jälkeen päin hoksasin, että viidellä eurolla löydetty pannu oli todellinen löytö.

Neptunin lisäksi pidän kovasti Esteri Tomulan Vegeta-kuosista. Kasarimalliset kattilat ja tuo valkoinen pannu ilman mitään kuosia, ovat peräisin äitini kotitalosta. Kattilat ja pannu ovat todella kuluneet sisältä, eli nämä astiat ovat aina olleet minulla vain koristeena. Tuo korvallinen Vegeta on puolestaan lahja siskoltani. Kattila on aivan täydellisessä jamassa. Oi, onnea.

Tässä kattiloiden luontainen ympäristö. En kyllä ymmärrä kasari- ja ysärisisustuksen tendenssiä tunkea keittiöihin tuollaisia ihmeellisiä kulmahyllyjä. No, onneksi omat kaunokaiseni vähän parantavat hyllyjen yleisilmettä.

Raija Uosikkinen (1923–2004) on toinen tunnettu nimi emalien ja muidenkin Arabian astioiden koristesuunnittelussa. Uosikkisen kynästä ovat Punahilkan ja Dominon kuosit. Useiden astioiden muotoilusta vastaa puolestaan minulle neron asemassa oleva Kaj Franck.

Tässä koko komeus yhdessä kuvassa. Kulhot ja ruskea purkki ovat aktiivikäytössä, mutta pannut ja kattilat vain säilytysastioina ja koristeina. Tämän kuvan myötä tajusin, että emalikokoelmani ei olekaan aivan mini.

Keltainen Finel-tekstillä varustettu keskikokoinen kulho on alun perin kanssa-asukkini lapsuuden kodista. Vihreä ja oranssi kulho ovat löytyneet turkulaisilta kirppiksiltä joitakin vuosia sitten. Näiden pohjassa ei ole Finel-tekstiä ja ehkä tästäkin johtuen molemmat kulhot lähtivät huokeaan hintaan.

Loppuun vielä lähikuvat ykkössuosikeista: Iso Pehtoori ja Tattikulho. Pehtoori lähti matkaani kesällä Porvoosta.