Leikkeletarjotin 1367, Saara Hopea, Nuutajärvi

Kävin Oulussa pikavisiitillä marraskuussa ja ehdin onneksi koluta yhden kirpparin samalla myös! Valitsin itselleni tutun Järkikirppiksen, mitä edellisen reissun aikana minulle suositeltiin. Tuo kirppis on myös lähellä juna-asemaa, eli sijaintikin oli kohdillaan.

Kyseisellä kirppiksellä oli muutakin kivaa, mutta onneksi silmiini osui Saara Hopean suunnittelema Nuutajärven 1375 -leikkeletarjotin 19 eurolla. Koko setti on ehjä ja hyväkuntoinen. Edellinen omistaja on liimannut Nuutajärvi-tarran tarjottimen pohjaan. Tuo on varmasti ollut aikoinaan lasissa kiinni, uskoisin niin.

Näitä samankaltaisia settejä on valmistettu myös kolmella lasiastialla ja käytössä on ollut ainakin savunharmaa ja turkoosi lasi. Settiä on tehty myös yhdelle astialle sopivalla alustalla. 

En aivan heti tajunnut, että ihan hyvä tuuri kävi hinnan suhteen, mutta nyt kun olen etsinyt samaista settiä verkosta, niin aika kovia hintapyyntejä tästä löytyy. Astian tiikkialusta on hyvin samankaltainen kuin Kilta-sarjan F-mausteikko. Ehkä juuri tuo tarjotinosa kiinnitti katseeni aivan ensimmäisenä.

Nyt astia toimii glögihärpäkkäiden tarjoilussa. Hyvin mantelit ja rusinat tuohon solahtavat. Astia sopii myös todella hyvin Killan kanssa, onhan kyse niin sanotusti saman aikakauden tuotteista. Tämä leikkeleastia on ollut tuotannossa vuonna 1955. 

Kuvasin astian ennen kuin öljysin tuon tiikkiosan, nyt se on vielä syvemmän sävyinen ja tiptop. Säilytin hetken lasisia koristeita astiassa ja kuvasin muutaman uutukaisen samalla. Näitä lasisia vanhoja koristeita on tullut kivasti tänä vuonna vastaan kirppisillä. Kuvassa näkyvät yksilöt löytyivät Tammiston Kierrätyskeskuksesta sekalaisten koristepussien kätköistä. Isot pussit maksoivat yhteensä 4 euroa ja löysin vaikka mitä kaunokaisia niistä!

Nyt kohti joulua!

Kohti joulua

Marraskuu on ihan just loppu ja joulu lähenee. Olen askarrellut useampia joulupallokransseja jo lokakuun loppupuolelta lähtien. Kaikenlaiset kimaltavat pallot ja kuumaliima ovat jälleen ympäröineet minut. Kirppiksillä katse on hakeutunut selvästi joulukoristeiden äärelle ja paljon kivoja koristelöytöjä on osunut kohdalle. Jos esimerkiksi Weisteen vanhempia palloja on tarjolla pussillinen kohtuulliseen hintaan, en voi pussia ohittaa. Pussien kätköistä löytyy välillä todellisia aarteita.

Onpa muuten joulukoristeidenkin hinnat nousseet kirppiksillä: aikaisemmin esim. kierrätyskeskuksissa saattoi saada joulupallon 0,20 eurolla kipale, nykyään Helsingissä kappalehinta on helposti 0,50 euroa. Siksi on juuri niin hienoa, että välillä törmää herkkupussiin, missä kaikki koristeet ovat todella kivoja. Nämä 14 palloa löysin Helsingistä Bella-kirppikseltä 2 eurolla. Nuo päätyvät kranssimateriaaliksi.  

Muuten joulu ei ole ollut läsnä vielä omassa sisustuksessa. Joulukuun alku on se hetki, kun joulujuttuja alkaa kaivella enemmän esiin. Kranssien parissa tulee vietettyä sen verran paljon aikaa, että helposti joulukuussa tulee jo lähes koristeähky. Parempi siis vähän jarrutella muiden koristeiden kanssa mahdollisimman pitkään. 

Vanhemmat ja erikoisen malliset ja välillä myös värikkäät kynttilät kiinnostavat myös. Olin todella iloinen, kun bongasin Turun Lähetyskirpputorilta avaamattomat paketit Havin lampettikynttilöitä yhteensä eurolla. Näitä punaisessa paketissa olevia kynttilöitä visioin itse asiassa Pentikin Kaamoskiveen ja kyllä, nuo sopivat kuin nakutetut kyseiseen jalkaan. Sekalainen setti kruunu- ja lyhtykynttilöitä löytyi yhteensä parilla eurolla Itäkeskuksen Kierrätyskeskuksesta ja Kontista.

Vielä lisää kynttiläasiaa: pieniä pallokynttilöitä olen etsinyt (ja löytänyt) aikaisemminkin kirppareilta, mutta nyt tuli vastaan isompi setti kyseisiä pikkukynttilöitä. 22 kipaletta maksoivat yhteensä 10 euroa, eli ei mikään halvin löytö, mutta mieluinen sellainen. Tätä kokoa näitä pallokynttilöitä ei ymmärtääkseni valmisteta uustuotantona, eli maksoin ihan mielelläni tämän verran tästä setistä. Nämä löytyivät Salosta Secondhandmarketista. 

Loppuun vielä todiste täyteen ahdetusta kaapista (tai mikä tuo on, säilytyskaluste), minne tungen kynttilöitä ja kynttilänjalkoja (kolmas hylly ei kuvassa itse asiassa näy). Täytyy kyllä myöntää, että aivan kaikki kynttilänjalat eivät tuonne mahdu, eli niitä olen hajasijoittanut vähän muuallekin kotona.

Kivaa joulun odotusta!

Värikkäitä kirppislöytöjä

Muistatteko ajan, kun olin aivan hurahtanut Finelin (Arabia/Wärtsilä) värilliseen emaliin ja erilaisiin peltipurkkeihin? Kuumimmat retrovuodet ovat takana, mutta sydän läpättää edelleen välillä värikkäiden esineiden perään. Rakkaimmat ja kauneimmat emalikulhot ovat edelleen tallessa sekä iso osa peltipurkeista on ihan joka päiväisessä käytössä.

Marimekon Muija-kuosinen isompi peltipurkki löytyi Salosta Secondhandmarketista 8,50 eurolla. Purkin sisus on hyvässä kunnossa, eli siihen päätyy kuiva-aineita säilytykseen. Tätä samaa purkkia löytyy kaapista pienemmässä koossa sekä punavalkoisena että mustavalkoisena. Tykkään Marimekon Muija-kuosista (Maija Isola, 1968) todella paljon ja minulla on itse asiassa sekä kännykkäpussukka että meikkipussi samalla kuosilla. Molemmat löytyneet totta kai kirppiksiltä.   

Toinen retrompi löytö on vihreävalkoinen emalinen lävikkö. Tässä ei ole mitään merkintöjä pohjassa. Luulen, että tämä voi olla puolalainen. Toki, nykyään kun ultrapika valtaa myös kirppisten hyllyjä, hiipii mieleen myös ajatus, että koska ostan vahingossa kuraa tietämättäni, mitä todella ostan (eli Sh*iniä tai T*mua tai jotain vastaavaa..). En siis missään nimessä halua kyseistä kamaa uutena tai käytettynä itselleni. Sh*inin kohdalla sentään monissa vaatteissa on niskalappu, mistä parhaimmassa tapauksessa näkee vaatteen alkuperän, mutta tavaroiden kohdalla tilanne on kinkkisempi. Tässä Yle:n juttu Sh*inin tekstiileistä – yksi syy ultrapikan karttamiseen on mm. haitalliset kemikaalit, puhumatta ihmisoikeusrikkomuksista ja kestämättömistä ympäristövaikutuksista, mitä kyseiset yritykset toimillaan edesauttavat.

Tämän astian kohdalla epäilen, että esine on oikeasti vanhempaa tuotantoa ja muutama nettihaku puoltaa tätä aavistusta. Astia löytyi Tammiston Kierrätyskeskuksesta 4,50 eurolla.

Sitten loppuun vielä muutamat rintakorut. Nämä molemmat löytyivät Vantaalta Tammiston Kontista. En voinut vastustaa Aarikan vanhempaa kalakorua (4,50 euroa) pienemmässä koossa, vaikka samainen tyyppi löytyykin isommassa koossa kahdessa eri värissä jo korurasiastani. Koru on jalopuuta, eli kyseinen rossi on valmistettu1950-luvulla. Monet paljon nuoremmat Aarikan korut ovat samassa paikassa huomattavasti hintavampia, mitä hieman ihmettelen, koska tämähän on suorastaan "harvinainen"! 

Posliininen kolmiokoru on puolestaan Barbara Brennerin suunnittelema rossi saksalaiselle Rosenthalin keramiikkatehtaalle. Tämä on ihan överi-kasari, eli todella päheä. Googlailin korua ja aikamoisiin hintoihin törmäsin näiden kohdalla, en tosin tiedä onko kukaan koskaan hankkinut vastaavaa korua yli 30 eurolla. Itse maksoin tästä 3,50 euroa.

Tällainen sekalainen setti tällä kertaa kirppislöytöjä. Oletko löytänyt hyviä kirppislöytöjä viimeaikoina? 

Puuttuva palanen

Muistatteko, kun löysin edellisenä keväänä Kilta-sarjaan kuuluvan isomman varrellisen uunipannun? Se oli suorastaan ihme, sen verran harvinaiselta tuo löytö tuntui. Aluksi luulin, että tuohon astiaan sopii jokin erilainen tai erikoiskokoinen kansi, mutta homma niin sanotusti helpottui, kun opin, että uunipannuun ja esimerkiksi isoon kulppiin, käy sama kansi.

Kannen löytyminen ei tuntunut täysin mahdottomalta tehtävältä. En laittanut esimerkiksi Facebookin keräilyyn keskittyviin ryhmiin hakuilmoitusta oikeanlaiselle kannelle (tai vaikka tori.fi:n), vaan ajattelin luottaa tuuriin, että oikeanlainen kansi tulisi vielä vastaan. Ja niinhän se tuli.

Katselen tori.fi:stä tasaisin väliajoin Kilta-astioita ja eräs ilta silmiini osui yksittäinen valkoinen kansi! Mittasin pikavauhdilla hyllystä oikeanlaisen kannen koon ja kun sain varmuuden, että kyseessä on juuri tismalleen oikea yksilö, laitoin sydän pamppaillen viestiä myyjälle. 

Ehjä, todella hyväkuntoinen ja oikean kokoinen kansi saapui perille turvallisesti ja tadaa, nyt on uunivuoka täydellinen. Kansi maksoi 10 euroa. 

Minulla on myös valkoinen (sekä keltainen) isompi kulppi, mihin sama kansi kuuluu ja sopii. Miten kätevää! Olen nyt tarjoillut kulpista lämmintä ruokaa ja astian käyttöaste sen kuin paranee, kun tuohon saa myös kannen päälle. 

Uunipannua en uskalla laittaa uuniin, koska kyseessä on sen verran harvinainen astia. Olen päätynyt käyttämään kyseistä yksilöä vain tarjoiluastiana. Helpommin korvattavia Kiltoja laitan myös uuniin.  

Nyt pidän silmiä auki erilaisten Kilta-sirottimien varalta. Tehtävä ei ole helpoin, mutta onneksi keräily jatkuu – en suorastaan tiedä, mitä tekisin, jos kokonaisuus olisi "täydellinen". 

Arabiaa ja Marimekkoa

Muutamat kivat Kilta-astiat ovat osuneet viime aikoina kohdalle. Myös Kilta tuntuu nousseen monissa paikoissa hintojen puolesta aikamoisen korkeaksi. Minusta esim. pikkuvikaisesta Kilta-kannusta ei voi pyytää 20 euroa kierrätyskeskuksessa.

No, onneksi Kiltaa bongaa myös suorastaan halvallakin: Espoossa Merituulen Kontista löysin kookkaan sinisen lautasen. Tämä on enemmänkin tarjoiluastia, koska lautanen on todella iso. Tässä ei ole Arabian leimaa pohjassa, hintaa tällä oli 2,50 euroa.

Suomenojan/Finnoon kierrätyskeskuksessa tuli vastaan puolestaan useampi kiva Kilta: tummaa kapeaa tarjoiluastiaa en voinut jättää 4,50 eurolla, vaikka tismalleen samanlainen astia hyllystä jo löytyykin. Tämä koko ja malli on vain todella monipuolinen ja kätevä!

Valkoisia Kilta-teekuppeja haalin aina, kun hinta on kohdillaan. Tämä oli kantisalen jälkeen vain vähän yli 2 euroa. 

Kummassakaan astiassa ei ollut leimoja pohjassa, mutta ainakin tuo kuppi oli Arabiaksi tunnistettu. Onneksi hinnoittelu pysyy edelleen aisoissa ainakin osassa paikkoja. 

Marimekon viskoositunika (tai hyvin lyhyt ja leveä mekko) löytyi Helsingistä Arabianrannan kauppakeskuksessa sijaitsevasta iCare-myymälästä. Hintalapussa luki alkujaan 29,90 euroa, mutta huomasin vaatteen etuosassa muutaman mustan tahran. Menin tietysti kysymään myyjältä, onko virhe huomioitu hinnassa. Ilokseni hinta tippui puoleen, eli vajaaseen 15 euroon.

Tuolla hinnalla vaate tuntui suht kohtuulliselta ja päätin testata sappisaippuaa tahroihin. Onneksi tahranpoisto ja pesu auttoivat, vaate on nyt moitteeton. Ehkä intuitiivisesti arvasin, että saan tahrat lähtemään. Täytyy kyllä myöntää, että olisi harmittanut, jos en olisi saanut kangasta puhtaaksi.

Tunikassa on erityisen hauska takaosa. En tiedä, miten värit näissä kuvissa toistuvat, mutta livenä vaatteen vihreä on sellainen raikkaan kirkas. 

Tällaiset aika tyypilliset kirppisostokset tällä erää. Ensi kerralla ehkä jotain muuta. 

Todella hyvä kirppislöytö

Aina välillä kirppiksillä lykästää! Huomasin Turun Lähetyskirpputorilla posliinimukien seassa tutun näköisen kookkaan kupin. Aivan heti en tajunnut osuneeni kultasuoneen, mutta viimeistään sen jälkeen, kun googletin kahden euron kuppia, alkoi asia valjeta.

Kyseessä on Raija Uosikkisen Arabialle suunnittelema Harraste-sarjan kuppi. Kyseinen sarja oli aikoinaan tuotannossa vain vuoden, 1952–1953. Tämän kupin koriste on omistettu puutarhahommille. Kupin mukana ei ollut sarjaan kuuluvaa lautasta, mutta ehkäpä tuo oli juuri onneni syy; lautasessa olisi varmasti ollut Arabian leima. Kun kirppiksiä on kiertänyt aktiivisesti näinkin kauan, alkaa silmä harjaantua. Tämän astian kohdalla en aivan heti tunnistanut yksilöä, mutta kupin muoto ja koristeen tyyli kertoivat, että kyseessä ei ole mikä tahansa kupponen.

Kuppi oli aikamoisen likainen ostohetkellä, mutta yhtään palaa siitä ei puutu, myöskään säröjä tai muuta ei pinnassa onneksi ole. Hankasin kuppia Universal stonella (savisaippua, suositus!) ja koko astia kiiltää. Kaikki tummentumat ja lika lähtivät todella tehokkaasti kupin pinnasta irti. 

Vintageunelmia-blogissa kuvaillaan Harraste-sarjaa näin: 1950-luvulla valmistettuun Harraste-sarjaan kuluu kymmenkunta koristetta XB5-mallin jättikupissa sekä B-mallin minilautasissa/vadeissa. Piirrosten jäljessä on Emilia-sarjaa muistuttavia piirteitä, mutta kyseessä on oma sarjansa.

Emilia on keräilijöiden keskuudessa yksi Uosukkisen rakastetuimmista sarjoista. Myös Arabia haistoi muutama vuosi sitten sarjan potentiaalin, koska siitä tehtiin uustuotantoversio. Itse en ole bongannut alkuperäistuotannon Emiliaa koskaan halvalla, mutta olen usein ihaillut kyseisiä astioita kirppiksillä.

Emilian mustavalkoinen yksityiskohtainen koristelu on hyvin viehättävä. Harraste-sarjassa kuvitus on pelkistetympää ja täytyy myöntää, että oma sydän sykkii ehkä enemmän vielä tämän sarjan suuntaan. Muita koristeaiheita sarjassa ovat ainakin kalastaja, golffaaja (!), postimerkkeilijä, tenniksenpelaaja, merikapteeni ja metsästäjä. Postimerkkeilijä on hyvin hurmaava, kyseinen kuppi olisi upea löytää!

Tämän astian vetoisuus on 5 desiä. Kuppi todella on kookas. Pidän juuri tästäkin syystä kupista niin paljon. Teetä mahtuu kerralla juuri oivallinen määrä ja voin kertoa, että tee maistuu todella hyvältä juuri tästä kupista juotuna!

Olisiko kuppi lähtenyt matkaasi?

Kirppistuliaisia Berliinistä, Köpiksestä ja Tukholmasta

Syyskuun lopussa junamatkailimme Berliiniin, Venetsiaan ja Kööpenhaminaan. Kaksiviikkoisella matkalla nähtiin ennen kaikkea junavaunuja, asemia ja vaihtuvia maisemia. Paljon kaikkea kutkuttavaa koettiin toki myös kohteissa ja matkaan mahtui mukava määrä kirppiksiä.

Berliinissä olimme onneksemme myös viikonloppuna, eli pääsimme sunnuntaina kiertelemään ihan kunnolla puistokirppiksiä. Parasta! Muutama todella mieleinen löytö tuli myös tehtyä. Pieni ja enemmänkin ammattimyyjien suosima Ostbahnhofin ulkokirppis tarjosi kivan korulöydön: hopeanvärinen metallirossi 4 eurolla. Rintakoruja oli tarjolla vaikka millä mitalla, eli piti olla tarkkana, etten ihan valtaisaa määrää koruja rahtaisi kotiin.

Arkonaplatzin puistokirppis oli ihan uusi tuttavuus ja tuo paikka nousi ihan ykköseksi. Paikalla oli selvästi myymässä ylimääräisiä tavaroitaan myös yksityishenkilöitä. Mukana oli toki antiikkikauppiaita, joiden pöydissä oli vaikka mitä houkutuksia, mutta hinnat olivat näissä toisenlaiset.

Tutkin tovin muovisia lasinalusia ja tuo löytö oli juuri sellainen, minkä vielä hyvällä mielellä kantaa rinkassa kotiin. En viitsinyt edes tinkiä lasinalusista, koska myyjä oli niin symppis ja selvästi hänen tarkoituksenaan oli päästä eroon omista turhista tavaroista. 

Lasinaluset ovat DDR:n aikaiset ja niitä koristaa Berliinin eläintarhan asukkaat. Hauskimmilta näyttävät omaan silmään papukaijat ja kirahvit. Nämä kuusikulmiot ovat varsin värikkäät, aika retrot myös. Kivaa on myös se, että alusille on tallessa alkuperäinen pahvipakkaus. Tuo pakettikin näyttää mielestäni kovin tyylikkäältä. 

Tunnetuin ja suosituin puistokirppis, eli Mauerpark ei tällä kertaa tarjonnut löytöjä. Stoffin messinkisen kyntilänjalan olisin mielelläni hankkinut, mutta hinta oli sen verran kova tällä kertaa, että jätin esineen väliin. Edellisellä Berliinin-visiitillä löysin juurikin tuolta muutaman palan kyseistä kynttilänjalkaa. 

Kööpenhaminassa vierailimme niin, että viikonlopun ulkoilmakirppikset menivät sivusuun. Tämä harmitti! Olisin todella paljon halunnut kiertää paikallisia ulkokirppiksiä, mutta ensi kerralla sitten. Toki kaupungista löytyy runsaasti hyväntekeväisyyskirppiksiä, mitä tuli koluttua ihan kunnolla. 

Punaisen ristin, eli Røda Korsin myymälöitä oli selvästi eniten ja osa niistä toimii itsepalveluperiaatteella – koska tämä mahtaa rantautua Suomeen? Muutamalla hyllykirppiksellä kävimme myös, mutta niitä oli selvästi vähemmän. Suuri suositus silti kookkaalle Lidkøp-hyllykirppikselle, vaikka en tuolta lopulta hankkinut mitään. Toinen, mutta pienenpi hyllykirppis, hyvin symppaattinen LopGun, tarjosi muutaman löydön. 

Hopeanväriset korut olivat huokean hintaiset, yhteensä 2 euroa. Varsinkin tuo simpukka näyttää omaan silmään vähän vanhemmalta tuotannolta, mutta mitään varmuutta näiden alkuperästä.

Paikallisesta Uffista/Humanasta nappasin matkaani mustat nahkahansikkaat. Näitä ei koskaan voi olla liikaa! Varsinkin, kun hävitän vähintään muutaman hansikkaan per sesonki... Nämä olivat mielestäni huokean hintaiset, 3 euroa. Muuten kirppishinnat tuntuivat olevan kalliimpia kuin esimerkiksi Helsingissä, mutta hintataso oli Köpiksessä kaiken kaikkiaan korkeampaa, eli sinänsä myös kirppishinnat eivät tulleet yllätyksenä.

Kirkon hyväntekeväisyyskirppis, Folkekirkens Nødhjælp Genbrug, tarjosi yhden vaatelöydön. Käsinneulottu liivi (vai onko tämä slipoveri...?) näyttää päälläni yllättävän kivalta. Usein tämän malliset vaatteet ei oikein toimi, mutta tässä poikkeus. Liivi on herkullisen värinen ja luulen, että sitä ei ole juurikaan käytetty. 

Raidallinen liivi maksoi noin 15 euroa. Samaisesta paikasta löysin metallisen juomapullon. Pullon mukana oli upouusi SIGG-merkin korkki, mikä ei istunut kimpassa olleeseen pulloon itse asiassa. Käytän vastaavaa juomapulloa päivittäin ja todellakin eurolla hankin väärän pullon ja otin käyttöön vain puhtaan ja raikkaan korkin. Pullon laitoin metallinkeräykseen. Uudet SIGG-korkit maksavat huomattavasti enemmän, eli olin tyytyväinen tähän arkiseen ja halpaan bongaukseen. 

Sekä meno- että paluumatkalla kävimme Tukholmassa yhdessä Myrornassa. Pieni matkaväsymys verotti kiertelyä, mutta jaksoin silti kokeilla sitruunakuvioista teepaitaa. Vaate on ns. miesten, mutta toimii hyvin kenellä vain. Paita on alkujaan Jack and Jonesin ja on 100%:sta puuvillaa. Vaate kustansi 5,70 euroa.

Olipa kiva päästä kiertämään kirppiksiä ulkomailla! Nyt haaveilen automatkasta Ruotsiin ja Tanskaan. Seuraavalla kerralla pitää muistaa viikonloppukirppikset!