Kaikenlaista

Nyt on luvassa rästissä olevat kirppisostokset -postaus. Yksi iloisimmista materiaalisista kohtaamisista tapahtui ensivisiitilläni itsepalvelukirpputori Hietsumarketissa. Löysin sinisen Kilta-kupin ja -lautasen (yhteensä 5,50 euroa). Tämä kuppi on isompaa kokoa, eli teekuppi. Näitä minulla on enemmän ja monessa värissä, toisin kuin kahvikuppeja löytyy vain valkoisena. Kuppi ja lautanen lymyilivät eri pöydissä. Kävi siis tuuri, että pari löytyi samalla kerralla. 

En useinkaan osta vain kuppia tai lautasta, koska pelkään, että kuppi tai tassi jää parittomaksi. Ehkä ei pitäisi sentään pelätä, varsinkaan, kun Kilta ei ole mikään harvinainen astiasto. Tuntuu vain siltä, että esimerkiksi tällaista sinistä kuppiparia olen etsinyt jo vaikka kuinka kauan. Nyt minulla on niitä kaksi kasassa. Uusimmassa Kilta-hankinnassa on myös hauska esimerkki näiden astioiden leimoista. Kupin pohjassa komeilee selvä Arabian vuosien 1964–1972 tehtaanmerkki ja lautasessa on jäljellä pieni muistuma leimasta. Näistä leima-asioista olen kirjoittanut aikaisemminkin, mutta leiman puuttuminen johtuu useimmiten siitä, että se on laitettu lasitteen päälle ja käytössä leima on vain kulunut. 

Toinen astiauutuus on seikkailusarjaan kuuluva Muutto-muumimuki. Iittalan sivuilla mukista sanotaan näin:  Astioiden takaa löytyy Muumipeikko ja pyrstötähti -tarina, jossa Muumipeikko ja Niiskuneiti päättävät lähteä selvittämään miksi kaikki pakenevat Muumilaaksosta. Selviää, että taivaalla leijuu päivä päivältä kasvava pyrstötähti, joka iskee maahan aivan pian. Jopa muumiperhe päättää paeta ja ottaa tietysti tärkeimmät tavarat, eli kakun ja vähän muuta, mukaansa. Luonnonvoimat yhdessä kuitenkin korjaavat tilanteen ja pyrstötähden isku maahan väistyy.

Sellaista mietin, että miksi tämä muki maksaa uutena huomattavasti enemmän kuin ns. tavalliset mukit? No, itse bongasin yksilöni kohtuulliseen yhdeksän euron hintaan Kampin kirpputorilta. Suosikkikohtani mukissa on alareunassa vipeltävät pikkuotukset. Niiskuneidin ja varsinkaan Pikku Myyn olomuodosta en niinkään perusta, mutta muuten mukissa on mukavia yksityiskohtia.

Pari ihanaa korua on eksynyt korukokoelmaani myös. Nämä nappasin ystäväni ehtymättömästä koruvarastosta, kun olimme yhdessä myymässä Earth hour -kirppiksellä. Sain korut kahdella eurolla. Varsinkin tuo lintu on suurikokoinen ja näyttävä ja puolestaan söpö kimalainen on sopivan pieni.

Astioiden, korujen ja kenkien lisäksi laukut ovat yksi heikkouteni. En siis voinut vastustaa ruskean nahkalaukun kutsua Iso-Roban Fidalla. En ole katunut ostosta hetkeäkään. Laukku on juuri oikean kokoinen (mahtuu muistiinpanovälineet, vesipullo jne.) ja tätä 80-lukulaista (?) kaunokaista ei oltu hinnalla pilattu, 5,90 euroa. Minulla on ennenkin ollut yksi italialainen Polo Bag Ravasi -merkkinen laukku. Mietin, että onkohan tämän merkin tyyli perustunut ranskalaisen Longchampin "ihailuun". Ainakin merkin logossa on paljon samaa.

Loppuun vielä kaksi talvista vaatehankintaa. Tänä vuonnahan talvi on kestänyt ennätyspitkään, eli on ollut ihan villapaidoille käyttöä viime päiviin asti. Todella hyvä ja laadukas Arolan musta villaneule löytyi Riimi-kirppikseltä kolmella eurolla. Paidan juju on mielestäni kauluksessa. Vaatteen malli on hieman lepakkomainen, eli paita kapenee vyötäröä kohti. Neule oli hieman likaisen oloinen, mutta villapesu auttoi ja nyt paita tuntuu kuin uudelta.

Toinen villapaita on pikemminkin mekko tai tunika minulle. Tämä petroolinsininen suurikokoinen villis on jonkun itse neuloma. Tätä en ole vielä käyttänyt, mutta toivotaan, että ensi talvena olisi tarvetta tällaiselle isolle ja pehmeälle paidalla. Villapaita irtosi 2,50 eurolla ja löytyi myös Riimi-kirppikseltä.

Tällainen sekalainen seurakunta tavaraa on siis löytänyt tiensä kotiini. Löytyykö löydöistä suosikkeja? Mukavaa viikonloppua!