Joulupalloja!

Innostuin viime jouluna askartelemaan vanhoista joulukoristeista hyvin runsaan ja kimaltavan joulukranssin. Heti joulun jälkeen päädyin ihan erikseen etsimään kierrätyskeskuksesta ja Fidoista lisää koristeita, mutta kirppispaikoissakin oli joulujuttujen sesonki todella nopeasti ohi! Kovinkaan moni ei varmaankaan enää joulun jälkeen himoitse joulukoristeita. Ainoastaan Lauttasaaren Emmauksesta löysin joulujuttuja vielä välipäivinä (ja sielläkin pyysin päästä takahuoneeseen katsastamaan koristeet...!). 

Olen siis haalinut tasaisesti vuoden aikana vanhoja joulukoristeita, kun niitä on kirppiksellä tullut vastaan. Tietysti syksystä lähtien joulujuttuja on ollut hyvin tarjolla kierrätyskeskuksissa sun muissa. Toki uudempaakin koristetta on tarttunut matkaani vähän kuin väkisin, koska monet koristeet myydään pussissa, missä on sulassa sovussa 1960-luvun Weisten saumapallot ja viime vuosien glitter-härpäkkeet. Monta hienoa vanhempaa suomalaisen Weisten koristetta on tullut vastaan ja sitten iloisia yllätyksiä pusseissa tai laatikoissa ovat edustaneet lasiset kävyt ja pallot. Ihan kaikkea en random-pusseista ole pystynyt hyödyntämään, mutta ajattelin koota epämääräisyydet pariin pussiin ja viedä takaisin kierrätyskeskukseen, niin joku muu saattaa löytää mieleisiään juttuja jälleen.

Omia suosikkejani koristeiden joukossa on ollut juuri lasiset yllätykset. Violetit lasipallot (Hakaniemen Fida, 1 euro) ovat made in West Germany ja luulen, että lasikävyt voivat olla samasta osoitteesta. Vaalenpunaiset saksalaiset kynttilät löytyivät 1,50 eurolla Klaukkalasta Viirin kirppikseltä. 

Erilaisia koristeita on tullut vastaan vuoden aikana ainakin näistä paikoista: Lauttasaaren Emmauksesta, Puutorin kirppikseltä Turusta, elokuun Siivouspäivästä, Salon Aarresaaresta, Maskun Wanhasta Nestorista, Kirppis-Center Manhattanilta Turusta, Iso Roobertinkadun Fidasta, Kaisaniemen Kierrätyskeskuksen myymälästä ja Klaukkalasta Viirin kirppikseltä. Suurin osa joulukoristepusseista on maksanut 2–5 euroa. Näin viehättävän näköisiä nyssäköitä olen hillonnut joulua ajatellen. Kesällä suurella kirppismatkalla bongasin myös joulujuttuja. 

Nyt olen duunannut useamman kranssin, kun materiaalia on ollut yllin kyllin. Jouluisesta blingblingistä lisää myöhemmin!

Syksyisiä otoksia Älä osta mitään -päivänä

Vielä voi postata syksyisiä kuvia, eikö vain! Ainakaan Helsingin kantakaupungissa ei ole päästy kokemaan ensilunta, eli katseet voi fokusoida hetkeksi vielä syksyisiin hetkiin kotona ennen joulujuttuja.

Kuvissa ei ole yhtään uutta kirppislöytöä esiteltynä, koska tänään vietetään Älä osta mitään -päivää. Tämä Luonto-liiton turhaa kuluttamista kritisoiva päivä on aivan tietoisesti Black Fridayn kanssa yhtä aikaa.

Olen edellisinä vuosina purnannut mustasta perjantaista ja tuntuu, että kulutushulinat jatkuvat tänäkin vuonna vähintään samalla volyymillä kuin ennenkin. Tai jopa enemmän. Nyt toki kulutushypeä puffataan jo black week:inä, pian varmasti black month on jo arkea. Tiedän, että mikään ei ole mustavalkoista, mutta vähintään selvää pitäisi aika monelle olla, että tällaista kuluttamista ja luonnonvarojen ylikulutusta ympäristömme ei kestä. Moni aletuote tai uusi tuote ei myöskään kestä tarkempaa tarkastelua vastuullisuuden valossa. Hesarissa oli hyvä teksti tällä viikolla juuri vastuullisuudesta ja kuluttamisesta. Minulle myös hyvänä muistutuksena toimii Eetti-järjestön vastuullisuusasiantuntija Maija Lumpeen lausahdus: ”Kaikkein ekologisin paita on lempivaatteesi eli se, joka on vaatekaapissasi jo valmiina.” Tämän, kun vielä muistaisi seuraavalla kerralla kirppiksellä!

Koska blogini keskittyy ennen kaikkea kiertotalouden ja kierrättämisen ilosanomaan, nautitaan hetki olohuoneemme kierrätyssisustuksesta. Sohva on uusi, mutta toivottavasti hyvin pitkäikäinen. Lähes kaikki kuvissa näkyvä, on hankittu kierrätettynä. Sama meininki jatkuu edelleen. 

Kaunista marraskuun viimeistä viikonloppua!

Lämmikettä ja koristetta

Välillä kirpparilla tulee vastaan juttuja, joiden hintalappujen kohdalla pitää hieraista silmiä pari kertaa. Tämän villaviltin kohdalla tapahtui juuri näin. Kolme euroa täysvillaisesta viltistä! Jos sama asia olisi löytynyt huivikorista, olisi hinta ollut varmasti paljon massiivisempi.

En tiedä, olenko koskaan hankkinut mitään kreikkalaista (paitsi syötävää). Tämä villaviltti on tyylikkäästi made in Greece. Alkujaan ajattelin, että tämä lähtisi mökille, mutta tuo vihreäsävyinen tekstiili näyttää niin kivalta sängyn päällä makuuhuoneessa, että peitto jää ainakin toistaiseksi kotikäyttöön.

Viltti on ns. peruskokoista vähän pienempi, mutta toimii ainakin tällaiselle anti-hongankolistajalle myös torkkupeittona. Ihana löytää laadukkaasta materiaalista valmistettu käytännöllinen asia käytettynä. Tämä löytyi Kaisaniemen kierrätyskeskuksen myymälästä.

Toinen postaamatta jäänyt hieman random juttu on ei nii perinteisen värinen kirsikkakoru. Eikö olekin herkullinen tapaus? Koru tuli vastaan jo alkusyksystä Taivassalon Armidasta. Tämän liikkeen ohi on ajettu monta kertaa, enkä ole edes tajunnut tämän olevan second hand- ja vintage-liike. Ihana tuttavuus! Kannattaa poiketa tuolla, jos satutte olemaan kulmilla.

Kirsikkakoru maksoi 7 euroa ja on koristanut jo useamman kerran eri vaatteiden pieliä. Tämä herättää usein myös ihastusta ja kysymyksiä korun alkuperästä. En osaa korun ikää arvioida, enkä oikein muutakaan. Näyttääkö koru tutulta? 

Apua, marraskuu on jo yli puolivälin! Pitäisikö jotenkin orientoitua jo jouluun..?

Kilta-astiat vuonna 2021

Kilta-astioita on tullut vastaan kirppareilla tänäkin vuonna! Valkoista Kiltaa on löytynyt ehkä tavallista enemmän. Paljon neliövateja ja vähän muutakin – 17 uutta astiaa kokoelmaan. 

Oikeastaan erikseen oikein etsimällä etsin valkoista Kiltaa ja muu on bonusta. Kokonaisuudesta minulta puuttuu edelleen isompi omelettipannu ja valkoiset teekupit. Astiat ovat minulla yhä ihan arkikäytössä, toki muitakin astioita tulee käytettyä, mutta Kilta on se ykköskeräilykohde. Ja löytyy kokonaisuudesta myös sellaisia yksilöitä, mitä en joko raaski käyttää tai sitten käytettävyys on hieman hankalaa, kuten sirottimet, joiden pohjatulpat uupuvat edelleen.

Tällä hetkellä en osaa sanoa, kuinka monta Kiltaa tästä taloudesta löytyy, täytyy ehkä tehdä jonkinlainen laskusuoritus jossakin kohtaa taas. Hyllyn lisäksi keittiön kaapeista löytyy Kiltaa: tee- ja kahvikupit sekä kulhot ovat tilan puutteen takia keittiössä.

Killan määrittely ei ole aivan yksinkertaista ja itse seuraan Arabian talousposliini ja fajanssi -luetteloa vuosien 1959–1960 vaihteesta. Alkuaan Kaj Franck suunnitteli Killan, eli BA-astiasarjan vuosina 1948 ja 1951–1952. Sarjaan kuuluivat alkuun kahdeksan esinettä: 0,2 dl:n kuppi, sokeriastia ja kermakko (näihin kolmeen sopii sama kansi), lautaset (halkaisijaltaan 15 ja 23,5 cm), paistivati (22 x 32 cm) ja vati ("neliövati", 14 x 14 cm). Tämän jälkeen astiastoon on lisätty yksittäisiä osia, osa on ollut osa kokonaisuutta pidempään, osa lyhyemmän aikaa. Myös Ulla Procopén suunnittelemia astioita lasketaan usein myös osaksi Kiltaa (mm. samat lasitteet). Killan tuotanto lopetettiin vuonna 1974. 

Millaisia ajatuksia Kilta herättää? Jostakin luin muistaakseni, että Kilta on ollut Arabian eniten ostettu astiasto aikoinaan. Ei siis laisinkaan ihme, että näitä astioita löytyy edelleen suht usein kirppiksiltä.

Kirppislöytöjä Turusta

Kävin pitkästä aikaa muutamalla kirpparilla Turussa! Mukana ovat myös Maskun puolelta löytyneet jutut, jos tarkkoja ollaan. Wanhasta Nestorista löysin 17 eurolla viime vuoden muumitalvimukin. Ihastelin tätä jo uutena, mutta kuten osa ehkä muistaa, en osta näitä mukeja enää laisinkaan uutena. Mukissa oli tarrat kyljessä vielä, mutta minulla on kaikki muumimukit käytössä, eli tarran repäisin heti alkuunsa pois. Vaikka olen keräilijäluonne, en ole oikein käsittänyt koskaan tuota tarra-asiaa näissä mukeissa (tai muissakaan). 

Samaisesta paikasta tuli vastaan vaivaisella 4 eurolla Nuutajärven lasin kaunis sininen pikkumaljakko. Näitä 4910-maljakkoja on tehty ainakin kolmessa eri värissä aikoinaan. Vaasin suunnittelijaa ei tunneta, mutta esineen suunnitteluvuosi on 1952. Olen tätä mallia ihastellut ystäväni luona ja nyt tuli ekaa kertaan vastaan sopuhintaisena tällainen itselle vastaan myös. 

Olen kuin vaivihkaa kerryttänyt jälleen vähän liiankin innokkaasti maljakkojen määrää tässä huushollissa. Syksyn aikana on löytynyt ainakin kolme uutta lasimaljakkoa. Nyt pitää yrittää pitää näpit jälleen erossa maljakoista! Värillisen lasin setti tuossa hyllyllä näyttää omaan silmääni tosi kauniilta, mutta pian ei hyllyyn mahdu enää uusia juttuja laisinkaan.

Tiikkiset vähän isommat pikkuhaarukat maksoivat yhteensä 6 euroa. Haarukat ovat Japanista alkujaan. Tiikkiset aterimet ovat ihania ja ns. onneksi meillä ei ole astianpesukonetta ja kaikki astiat pitää pestä käsin, niin ei tule houkutusta laittaa esim. näitä haarukoita astianpesukoneen armoille.

Turun Ekotorille menin joulupallojen perässä, mutta lokakuun lopussa ei joulujuttuja ollut vielä laisinkaan esillä. Pettymys! En minäkään tosin kaipaa joululauluja vielä raikaamaan kauppoihin ja joulusuklaatkin ihmetyttävät lähikaupassa, mutta yritän tänä vuonna etsiä ja löytää hyvissä ajoin joulupalloja, koska ajattelin taas askarrella pallokranssin ja nyt alkaa omat varastot olla vähän tyhjät.

Ekotorilla silmiini osui hieman turhakemainen bambi-harja. Tällä on kätevä lakaista leivänmurut pöytäliinalta, mutta pöytäliina on kovin harvinainen näky tässä taloudessa. Bambi-harja on minusta ennen kaikkea aivan mielettömän söpö! Tämä japanilainen harja maksoi 3 euroa. Harja tulee mahdollisesti roikkumaan keittiöön jonnekin, mutta täytyy vielä katsella paikkaa paremmin.

Kirppis-Center Manhattanilta löytyi myös useampi juttu! Pitääkö olla huolissaan, että ostin jo toisen setin Upsala-Ekebyn / Gelflen lautasia? Löysin samaa mallia olevia pullalautasia elokuussa Majlis-koristeella ja nyt nämä Sparta-lautaset vähän kuin vahingossa kulkeutuivat ostoskoriini. Tämä malli ja erilaiset koristeet iskevät tosi lujaa tällä hetkellä. 

Kaksi ruokalautausta ja kaksi pullalautasta maksoivat yhteensä 5,50 euroa.

Toinen vaikeasti vastustettava asia oli Scandia-pikkulusikat. Kuusi lusikkaa oli kimpassa ja yhden hinnaksi jäi 2,45 euroa. Scandiaa olen saanut kerrytettyä ihan mukavasti tämä vuonna.

Yksi perusvaate löysi tiensä vaatekaappiini: Benettonin täysvillainen neuletakki. Tämä tummanharmaa on mielestäni todella kaunis ja edellisen vastaavan käytin jokunen vuosi sitten aivan puhki asti. 8 euroa hyvälaatuisesta villavaatteesta tuntui kohtuulliselta. 

Tällainen setti kaikkiaan löytyi reissulta. Mielestäni oikein hyvä kokonaisuus!

Ps. löytyi niitä joulupallojakin, mutta olen vähän niin kuin kerryttänyt joulujuttuja ja niistä sitten lisää lähempänä h-hetkeä

Mekkoja ja saappaita

Huvittavaa sinänsä, että olen useamman kerran selittänyt kirpparilla, että ehei, mun ei kannata hankkia mekkoja ja saappaita laisinkaan, kun en niitä kuitenkaan käytä. Hups x 4! Tältä näyttävät viime aikaiset vaate- ja kenkähankinnat. Aikamoisen mekkomaista ja saapasmaista meininkiä.

Selityksiä toki riittää, miksi haksahdin: Golden Finn -retromekon malli on suosikkini + materiaali on ihanan mukava ja pehmeä ja hinta tälle puuvillamekkoselle oli vain 5 euroa! Mekko on ehtaa suomalaista vintagea, eihän tällaista voinut vastustaa. Minua hieman epäilytti, että onko kuvio liian retro ja psykedeelinen, mutta ei. Tämä on eksynyt päälleni jo kaksi kertaa ja lisää käyttökertoja on luvassa ehdottomasti. Mekko löytyi Punavuoren patinasta.

Samaiselta kirpparilta bongasin myös nämä tummanruskeat hitusen polven yli ulottuvat saappaat (18 euroa). Näiden kohdalla mietin, että onkohan saappaille käyttöä, mutta laadukkaan oloiset tasapohjaiset ylipolven saappaat veivät voiton. Asiaa avitti myös ystäväni, joka ponnekkaasti ylisti saappaita. 

Nyt voidaankin kysyä, miten kirppikseltä on löytynyt vielä toiset saappaat, vaikka saappaiden ostoa piti välttää? Tarina meni näin: kävin ensimmäistä kertaa uudehkossa Kierrätyskeskuksen myymälässä Kaisaniemessä ja kenkähyllyssä nököttivät nämä italialaiset konjakinväriset 35-kokoiset hieman ratsastushenkiset saappaat. Hintalapussa luki 9 euroa (miinus kantisale). En ihan tiedä, mitä tapahtui – varsinkin, kun kotona kaapissa odottaa ainakin 10 paria nahkasaappaita. Täytyy toivoa, että innostun jälleen saappaiden käytöstä, enkä vain keräile näitä kaapin täytteeksi.

Päätin, että vanhoista saappaista pitää luopua ainakin yhdestä parista, jotta kenkäpaljous ei ole aivan yletöntä. Poistolistalle joutuvat ruskeat suomalaiset vintagesaappaat. Nuo saappaat olen ostanut jo ennen blogiaikaa, eli vuosia kengille on kertynyt mukavasti.

Toinen mekkolöytö on enemmänkin ehkä tunika, mutta menee minulle mekkona. Tämä vaate sijoittuu niin sanotusti kreisi-osastoon. Mekko on omaan makuun aikamoisen värikäs ja vielä tuo jättimäinen rusetti korostaa vaatteen huvittavuutta. Mutta. On tämä myös makea! 

Pa:nuu-merkin puuvillainen mekko löytyi Vantaalta Koivukylän kierrätyskeskuksesta 9 eurolla (miinus kantisale). Tätä vaatetta en pue, jos haluan olla huomaamaton. Täytyy päästä testaamaan tätä ehdottomasti! 

Olen hankkinut mekkojen ja saappaiden lisäksi sentään yhden todella monikäyttöisen perusvaatteen: mustan pörröisen villatakin. Tämä Samujin neule oli kallis (45 euroa), mutta hankinta ei ole kaduttanut laisinkaan, sen verran lämmin ja pehmeä tämä takki on. Villatakki löytyi Fleasta Iso Robertinkadulta.

Nyt yritän kulkea laput silmillä kirppiksellä vaatteiden kohdalla. Alkaa olla aikamoinen kasa vaatteita tänä vuonna jo hankittuna. Oletko löytänyt hyviä vaatelöytöjä kirpparilta viime aikoina?