Pistokkaita ja Arabian ruukkuja

Kevät ei aiheuta ainoastaan akuuttia tarvetta löytää sisustukseen jotain raikkautta ja kepeyttä (kuten sisustustyynyt), vaan viherkasvihammasta alkaa myös kolottaa entisestään. Tänä vuonna olen tehnyt yllättävän kuuliaisesti mullanvaihtoa lähes kaikille kasveille. Samalla olen harrastanut kukkaruukkujen pientä puljaamista, kun uusia pistokkaita on ilmestynyt ja parit vanhat kasvit ovat vaatineet isompaa ruukkua itselleen.

Olen tietysti hankkinut uusien kasvien lisäksi myös pari uutta Arabian SN-mallin ruukkua: valkoinen 19 cm:n purnukka löytyi jo viime vuoden puolella tori.fista. Myös kookkaan 23 cm:n ruskean ruukun löysin samaisesta paikasta vaivaiseen 10 euron hintaan! Toki ruukun kunnossa on pientä sanomista, mutta olin aikamoisen yllättynyt, kun tuohon hintaan kookkaan ruukun nappasin. Kliiviaan vaihdoin vihdoin mullat ja katsotaan, jospa tämä innostaisi myös kasvia kukkimaan.

Toiseen uuteen ruukkuun istutin pienemmän peikonlehteni. Tuo 19 cm:n ruukku maksoi 20 euroa, eli ihan kohtuullinen hinta sillä myös. Olen ennenkin kirjoittanut samasta aiheesta, mutta aikamoisen kovissa hinnoissa nämä SN- ja SL-mallin ruukut nykyään ovat. Suorastaan ihmettelen, että Arabia ei ole vielä ottanut näitä ruukkuja uustuotantoon!  

Paikalliselta Facebook-kirppikseltä bongasin puolestaan pistokkaita ja kolme uutta kasvitulokasta on nyt kotiutettu: hopeaköynnös, kalanruotokaktus ja soihtuköynnös 'Mona Lisa'. Nämä kasvit maksoivat yhteensä 19 euroa. Toivotaan niille pitkää ikää! Olen hieman kyllästynyt juoruihin ja värinokkosiin, joita joutuu uudistamaan ainakin omasta mielestäni tosi usein. Nyt yritän valita sellaisia kasveja, jotka voivat "vain" kasvaa ja näyttävät silti kohtalaisilta. Ruukuissa on tällä hetkellä juurikin pätkityt viininpunaiset raitajuorut ja värinokkonen. 

Jouluksi hankkimani huonekuusi voi ainakin vielä yllättävän hyvin! Uskalsin vihdoin istuttaa kasvin ruukkuun, kun kuolema ei ole korjannut kausikasvia. Jospa huonekuusi olisi vielä jouluna yhtä pirteässä kunnossa, niin se olisi aivan loistavaa! Yhteen kaupan kasviin sorruin tässä myös: lyyraviikuna nököttää ikkunalaudalla ja toivotaan, että kasvi jaksaa elellä hyvävointisena, vaikka itse en oikein usko markettikasvien tai jättimäisten viherkasviliikkeiden laatuun – ja siksi niin usein yritän hommata kasvit pistokkaina tutuilta tai kirpparilta.

Nyt haaveilen ison fiikuksen istuttamisesta kivaan isoon ruukkuun, mutta en oikein edes tiedä, mistä kannattaisi lähteä etsimään isoja kauniita ruukkuja. Arabian SN-ruukkuja saattaa olla isompia kuin tuo 23 cm:n, mutta en ole koskaan nähnyt tuosta isompaa kokoa. Kasvi tarvitsee selvästi suuremman ruukun ja ehkä altakasteluruukku olisi se järkevin vaihtoehto myös (mutta ne vasta rumia ovatkin!). 

Tällaisia viherkasvikuulumisia tällä kertaa. Toista vuotta kun elellään koronan kanssa, alkaa kummasti esimerkiksi oma piha tai edes parveke houkutella. No, toisaalta viherkasvienkin kanssa pääsee upottamaan sormet multaan, mutta on silti harmi, että 1920- ja 1930-luvun taloissa harvemmin parvekkeita edes löytyy. Sentään on nuo leveät ikkunalaudat.

Iloa ja valoa kevääseen – tsemppiä kaikille tämän korona-arjen keskellä!

Kierros Salon kirppiksillä

Olen ennenkin hehkuttanut Salon kirppareita ja ei tarvinnut tälläkään kertaa pettyä! Ainakin näin harvakseltaan Salossa kirppiksillä kiertely tuntuu tarjoavan jokaisella vaikka mitä kivaa. Tällä kertaa kiersimme Secondhandmarketin, Radiokirppiksen, Aarresaaren ja Ekocenterin. 

Ekana kävimme läpi suosikkipaikan, eli Seconhandmarketin. Lähes alkumetreillä vastaan osui aivan vastustamaton seinävalaisin! Tämä kaunokainen ei ole vielä seinässä, mutta kyllä sille paikka löydetään. Valaisimeen on vaihdettu sähköt joskus ja onneksi esimerkiksi tuo lasikupu on pysynyt ehjänä. 

Valaisin oli mielestäni edukas, 22 euroa. 

Samaisesta paikasta bongasin 50%:n alelapulla 14 kultaista pikkulusikkaa. Hinnaksi näille japanilaisille lusikoille jäi 4,50 euroa. Nämä olivat alkuperäispakkauksessa ja lusikat ovat varmaankin olleet Valitut palat -tilaajalahja tai jotain vastaavaa. 

Näitä samoja lusikoita on tullut vastaan tasaisesti kirppareilla hieman isompaa ja sitten tätä pienempää kokoa. Nyt ainakin tätä pienintä kokoa on ihan tarpeeksi isompaankin kahvitukseen.

Joskus näitä kullattuja lusikoita näkee muuten kirppisten vitriineissä, mikä herättää minussa ainakin vähän hilpeyttä. Eihän kyse ole ns. arvotavarasta – vai onko? Nämä lusikat menevät minulla ehdottomasti kuitenkin hyvä löytö -kategoriaan. 

Kolmas ostos samaisesta paikata oli pussillinen rintakoruja. Pussissa oli oikeasti 5 rintakorua ja yhdet korvikset. Kun kotona avasin paketin, tajusin että samettikangas, mihin korut oli kiinnitetty haisi rankasti homeelle. Onneksi metalliset korut voi pestä ja puhdistaa (ei hajua), mutta olen nyt pitänyt ruokasoodassa tekstiilipäällysteisiä koruja. Epäilen, että tuo kamala haju ei irtoa sitten millään. Olen kerran taistellut yhden villamekon kanssa samasta ongelmasta ja lopulta haju voitti. Kolme etikkapesua ja kuukausien ruokasoodassa 'hauduttaminen' ei auttanut. Korujen kohdalla minulle ei tullut mieleenkään, että näin voisi käydä.

No, nämä neljä rintakorua ovat minusta ihan mahtavat joka tapauksessa ja useampaa olen jo käyttänytkin. Korut maksoivat yhteensä 3 euroa. 

Secondhandmarketista löysin myös mieluisan Kilta-löydön: 4 valkoista ruokalautaskokoista lautasta. Valkoista Kiltaa näkee sen verran vähän, että tästä bongauksesta olen siis erittäin iloinen. Lautaset maksoivat 2 euroa kipale. 

Seuraava etappi oli Radiokirppis. Olen vieraillut viimeksi paikassa monta, monta vuotta sitten, mutta nyt oli hauska päästä katsastamaan tämäkin paikka. Aluksi tuntui, että tuo kirppis ei tarjoa mitään kiinnostavaa, mutta aivan viime metreillä bongasin loosin, missä myyntiin enemmänkin suomalaisen Nosh-merkin vaatteita. Matkaan lähtivät violetin väriset trikoohousut kotikäyttöön ja tummansininen tunika. Näissä kivaa on, että kyseessä on suomalainen merkki, jonka ekologinen vaatetuotanto on Euroopassa. Ja ovathan nämä vaatteet tietysti myös jo käytettyjä.

Maksoin näistä yhteensä 9 euroa.

Radiokirppikseltä matkasimme Aarresaareen. Tykkään tästä paikasta myös paljon, mutta yleensä löytöjen määrä on vähäisempi kuin vaikka Secondhandmarketissa. Tällä kertaa nappasin matkaani pussillisen vanhoja joulukuusenkoristeita. Tungin koristeet kotona muiden joulujuttujen kanssa yläkaappiin, eli ehkä vasta lähempänä joulua kuvaan nämä pallot. Ajatuksissa on tehdä myös tänä vuonna jonkinlainen kranssi ja materiaalia on hyvä haalia pitkin vuotta. Koristeet maksoivat 2 euroa.

Viimeisestä paikasta, Salon Ekocenteristä en tällä kertaa löytynyt mitään, mutta paikassa on potentiaalia: hinnoittelu on kohdillaan ja tavaraa tulee varmasti suht tasaiseen tahtiin paikkaan lisää. Katselin erilaisia kippoja ja kuppeja, mutta yritin pitää näppini erossa kaikista ihan kiva -tyyppisistä tapauksista. 

Bonus

Samalla reissulla kävimme Turussa parilla kirppiksellä. Hassisella vastana tuli hieman erikoisemman mallinen lasia ja rottinkia yhdistävä pikkutarjotin. Olen jo useamman vuoden hipelöinyt tämän kaltaisia tarjottimia kirppareilla, mutta tällä kertaa en pystynyt vastustamaan tämän kaunokaisen kutsua. Tällä kertaa tarjottimen hieman erikoisempi muotoilu ja hinta, 2,50 euroa, veivät siis voiton. 

Mikä löydöistä on suosikkisi? Olisiko joku näistä lähtenyt myös matkaasi?

Hups! x 6

Botanica-lautasten kanssa on sattunut aikamoinen ryöpsähdys! Ne ovat lisääntyneet ihan silmissä: sain sekä tämän blogin että Instagramin kautta pari todella ystävällistä viestiä, missä minulle tarjottiin ostettavaksi huokeaan hintaan kyseisiä kasvilautasia. En (tietenkään) pystynyt lopulta vastustamaan kiusausta ja nyt rivistössä onkin jo ihan komea kokonaisuus tätä Botanicaa.

Omiksi suosikeiksini näistä on noussut kurjenkello ja muutkin kellokukat: kissankello ja harakankello. Kieltämättä pidän näistä kasveista luonnossa myös erityisen paljon.

Lautasten lasitteissa on muuten eroa. Luulen, että lopputuotannon lautasissa on kiiltävämpää lasitetta käytössä ja Esteri Tomulan piirrosjälki myös vaihtelee kasveittain. Esimerkiksi juolukassa on hyvin heikot ääriviivat ja kurjenkellossa puolestaan voimakkaammat. Kiinnostavaa! Itse tykkään eniten mattapintaisimmista yksilöistä ja niistä lautasista, joissa on jotenkin ryhdikkäämpi piirrostapa.

Nämä lautaset ovat siis 1980-luvun Arabiaa ja ensimmäiset lautaset tähän Botanica- ja Rosa-sarjaan tehtiin 1970-luvun lopussa ja viimeiset vuonna 1989. Kaiken kaikkiaan lautasia on yhteensä ymmärtääkseni 55. Näiden kuuden uuden lautasten hinnaksi tuli hitusen yli kympin kappale. 

Uusimpia yksilöitä ovat:

Pihlajanmarja – Sorbus aucuparia 

Karhunvatukka – Rubus fruticosus

Juolukka – Vaccinium uliginosum

Harakankello – Campanula patula

Kurjenkello – Campanula persicifolia

Niittyleinikki – Ranunculus acer

Tässä vielä yksi setti, minkä värit sointuvat ainakin omasta mielestäni tosi kivasti yhteen. Kuvasin siis näihin kuviin myös niitä lautasia, jotka ovat löytyneet jo aikaisemmin, mutta eivät ole siirtyneet vielä mökille.

Lautaset matkaavat siis mökille, kunhan mökkeilykausi saaristossa taas pyörähtää käyntiin. Nyt kyllä suorastaan toivon, että näitä lautasia ei ilmesty kirppiksellä huokealla hinnalla vastaan. Yhden mesimarja-lautasen tosin jätin jo kierrätyskeskukseen ja myönnettäköön, että asia jäi vähän kaihertamaan.

Kaunista uutta viikkoa – kevättä kohti mennään!

Pieni kirppismatka: Pohjois-Helsinki ja Vantaa

Teimme pienen lähialueen kirppismatkan jokin aika sitten. Vähän kuin vahingossa paikoiksi valikoituivat itselle ennen kokemattomat kirppikset Helsingin kantakaupungin ulkopuolella. Kaksi kirppiksistä sijaitsi Vantaan puolelta. Ihan varmasti löytyy vielä enemmänkin koluamattomia paikkoja, mutta näistä oli hyvä lähteä liikkeelle! 

Ekaksi paikaksi valikoitui kompaktin kokoinen hyllykirppis Pohjois-Haagassa, Kirpputori Spinny. Spinnysta en napannut mitään matkaani, koska tiesin, että lisää kirppiksiä olisi vielä luvassa (ja yritän välttää turhia ja kädenlämpöisiä hankintoja, vaikka se vaikeaa onkin! Tällaisia päätöksiä on helppo tehdä ekan kirpparin kohdalla, mutta joskus heikomman kierroksen päätteeksi ns. sortuu viimeisessä paikassa johonkin puolivillaiseen, kun tulee sellainen olo, että jotain olisi kiva löytää...)

Pohjois-Haagasta matkasimme Konalaan Momas Kirpputori & Vintageen. Tämä paikka oli oikein mieluisa tuttavuus! Ei tosin meinattu aluksi löytää kyseistä kirppistä ja oltiin jo kurvaamassa Vantaalle, mutta onneksi tajusimme vilkaista aluetta vielä uudelleen hieman eri suuntaan, mitä karttapalvelu ehdotti.     

Momas kirpputori & vintage on pienen hyllykirppiksen ja osto- ja myyntiliikkeen yhdistelmä. Tuolla silmiini osui tämä söpö kampelanmallinen seinälautanen tai pannunalunen. Tämä hieman surusilmäinen tyyppi on uinut suureen suosiooni! Onneksi hankin tuon, vaikka hinta (15 euroa) aluksi hieman epäilytti. Tyyppi toimii pannunalusena oikein mallikkaasti. 

Kyseessä on ruotsalaisen Abbekås-keramiikan kala, jonka on suunnitellut Carsten Christian Ström 1970-luvulla. Kamalan paljon enempää en löytänyt tietoa kyseisestä esineestä, mutta sentään tämän sain selville. Jos jollakin on tietoa enemmän kyseisestä firmasta tai suunnittelijasta, niin laittakaa ihmeessä viestiä! 

Konalasta matkasimme Eemelin kirppikselle Länsi-Vantaalle. Tämäkin paikka on kompaktin kokoinen itsepalvelukirppis. Kirppiksellä oli suht paljon lastenvaatetta ja leluja, mutta löytyi tuolta toki muutakin. Bongasin kirpparin vitriinistä parit Scandia-aterimet yhteensä 12 eurolla. Hauskaa, että näitä aterimia tulee vastaan tasaisen hitaasti, mutta varmasti.

Vantaalta poikkesimme Helsingin puolelle Paloheinään, Paloheinän kirpputorille lähelle Pakilaa. Kyseessä on sopivan kokoinen hyllykirppis ruokakaupan vieressä. Tämäkin kirppis oli mukava uusi tuttavuus, ainoa ns. kummallisuus on se, että paikassa ei käy kortti, vaikka nykyään vielä koronan myötä korttimaksu on  tullut entistä yleisemmäksi jopa kirppiksillä (toki automaatti on tosi lähellä, mutta kuitenkin).

Paloheinän kirppikseltä matkaani lähti yksi Esteri Tomulan käsialaa oleva Arabian maustepurkki, inkivääri, 13 eurolla. Nyt on maustepurkkeja rivissä jo 8 kappaletta!

Viidentenä oli Malmin Fida. Olen kuullut paikasta paljon positiivista, mutta tällä erää matkaan ei tarttunut mitään. Potentiaalisia vaatteita oli kyllä tarjolla, mutta yritin olla vilkuilematta vaatteisiin päin ja tuolla ihme kyllä onnistuin vastustamaan vaatteiden kutsun.

Viimeiseksi paikaksi valikoitui Vantaan Tammiston SPR:n Kontti. Hieman kirppisrundi veloitti jaksamista, koska katselin puolihuolimattomasti vaaterekkejä ja astiahyllyjä. Onneksi pysähdyin paremmin hansikkaiden kohdalla, koska löysin oikean kokoiset vuorilliset nahkahansikkaat 6,50 eurolla. Nämä pääsivät heti käyttöön! 

Kun latasin kaikki päivän löydöt yhteen, tuli kokonaisuudesta yllättävän ruskea. Apua! Päätin lisätä postaukseen mukaan vähän väriä ja kaivoin kaapista silkkipaidan ja villapaidan kuvattavaksi ja – arvatkaa, silkkipaitakin näytti ihan ruskealta, kääks!

Vaatteet yrittävät toimia väripilkkuina ja kertovat samalla, että Töölöntorin laidalle on avattu Vintage-Uff. Olen paikassa vieraillut pari kertaa ja ekalla kerralla silmäni osuivat tähän pilkulliseen silkkipaitaan ja en voinut vastustaa tätä aivan ihanaa vähän lyhyempää ja leveää paitaa. Jos kuosia katsoo tarkemmin, löytyy paidasta turkoosin vihreää, sinistä, punaista: ei siis pelkkää ruskeaa, vaikka aika maanläheinen väripaletti tuossa onkin. Paidan sisäpuolen helmassa on merkintä "Printmaker New York", mutta materiaalilappu on suomeksi ja viittaa vanhempaan vaatetuotantoon, mikä on aina mahtavaa, kun laadukas vintagevaate löytää tiensä kohtuuhintaisena luokseni. Paita maksoi 13 euroa.

Toinen niin sanottu väripilkku on tämä lähes kaksivärinen villis. Paukkupakkasilla tuli tarve tällaiselle perinteiselle kirjoneuleelle (?) ja löysin paidan samaisesta Uffista 13,50 eurolla. Voisiko villapaita olla norjalainen tai sitten ehkä virolainen yksilö? Tämä on täyttä villaa ja hintaa muhkealle neuleelle jäi vain 13,50 euroa.

Tällaisia lähialueen löytöjä tällä erää! Oletteko tehneet viime aikoina hyviä löytöjä kirppikseltä? 

Kaunista helmikuun loppupuolta! Palataan taas pian kirppisjuttuihin!

Sisustustyynyjä!

Kevätauringon myötä tapahtuu kummia: jokainen pölyhiukkanen tulee esiin, jokainen likainen nurkka ja jokainen tahra hyppää silmään – ja sisustus näyttää kauhean tunkkaiselta. Tänä vuonna tilanne on ehkä vielä niin sanotusti.kriittisempi, kun kotona on kökkinyt enemmän tai vähemmän vuodenpäivät. Ehkä tästäkin syystä alkaa hieman kyllästyttää jokainen asia, minkä ympärillään näkee.

Päädyin sanoisinpa hetken mielijohteesta hankkimaan paikalliselta Facebook-kirppikseltä parit sisustustyynyt. Olen nyt ripotellut tyynyjä ympäri kämppää ja en tiedä, onko ilme yhtään raikkaampi, mutta kivalta nuo näyttävät.

Makuuhuoneen sängyn päälle päätyivät vaaleanharmaa ja oranssihtavan vaaleanpunainen samettityyny. Molemmat sametit ovat puuvillaa.

Tätä retromaisen tyynyn väriä on tosi vaikea määritellä - onkohan tämä jotakin vanhanroosaa? Lopulta sijoitin tyynyn mustalle nahkanojatuolille Marimekon tyynyn kanssa. Kukin tyyny maksoi 3 euroa, eli melko kohtuullisilla kuluilla sain hitusen piristystä kodintekstiileihin.

Olohuoneessa on toivottavasti keväällä luvassa vielä yksi massiivisempi muutos: etsimme uutta sohvaa! Mutta. Onpa etsintä aikamoisen työlästä. Tarkoituksena on hankkia niin sanotusti loppuelämän kumppani ja kylläpä valinta on vaikeaa. Meillä on aina ollut vanha, kierrätetty sohva (edellinen oli 1970-luvun suht räväkkä turkoosin värinen yksilö, nyt olohuoneessa lepää 1980-luvun alun italialainen violetti sirolinjainen nahkasohva), mutta nyt silmät ovat myös auki uusille yksilöille. Jännittävää. Raportoin toki, kunhan sohva-asiat etenevät. 

Herättääkö kevätaurinko sisustusintoa muissakin?