Kesäkenkiä pari muuta kirppislöytöä

   

Parit hieman kesäisemmät kenkälöydöt ovat osuneet kohdalle kirppareilla. Wondersin mustia super laadukkaita balleriinoja kytistelin pitkään Zadaassa (käytettyjen vaatteiden ja asusteiden sovellus) ja ihan hyvä, että lopulta päätin nuo kympillä ostaa. Varsinkin sen jälkeen, kun bongasin kenkäkaupassa, että tuon merkin ballerinat maksavat lähemmäs 130 euroa uutena, niin ostos tuntui varsin kohtuulliselta. Minulla on saman merkin yhdet toiset ballerinat kirppishankintana ja kengät ovat olleet sen verran loistavat ja monikäyttöiset, että nämä tulevat varmasti käyttöön.

Aivan samaa ei voi sanoa enemmänkin heräteostoksesta, eli Juju-merkin muovisandaaleista. Nämä tarttuivat haaviini Helsingissä Opshopissa 12,70 eurolla. Kengät ovat made in the UK ja edellinen omistaja oli laittanut Juju:n lapun vielä kiinni kenkiin, vaikka näitä sandaaleita on kyllä käytetty. En ihan tajua tätä, mutta ehkä joku menee lankaan ja luulee, että kyseessä olisi käyttämättömät kenkulat. Tai sitten brändi-lappu on vain kiva ripustaa myytävään kenkään?

Katsotaan nyt, kuinka paljon käyttöä näille on, mutta ainakin kenkien väri on todella herkullinen. Väri toistuu kuvissa hieman liian heleänä, mutta sellainen melko karkkinen violetti siis kyseessä. Aika erikoinen juttu näiden kenkien kohdalla on se, että pohjissa on merkintä 37 ja kaikki muut koon 37 kengät ovat minulla auttamattomasti aivan liian isoja. No, kerran näinkin päin. Esimerkiksi nuo Wondersin 36:n ballerinat vaativat pohjallisen ja sillon harvoin kun ostan uusia kenkiä nykyään, on todella hankala löytää sopivan kokoisia (eli tarpeeksi pieniä) kenkiä.

Opsopista löysin myös vitosella Marimakon meikkipussukan. Mielestäni tämä on todella hyvä löytö! Pussukka on loistokunnossa ja tykkään tuosta kernimäisestä materiaalista. Se on helppo puhdistaa ja pussiin mahtuu yllättävän paljon tavaraa. Aivan uusinta Marimekkoa tämä ei taida olla. 

Loppuun vielä muutamat puiset korulöydöt: kolme Aarikan rintakorua löytyi tori.fi:stä. Nämä maksoivat kuusi euroa kipale. Erityisesti nuo mustat korut ovat todella monikäyttöisiä. Tuota vihreää korua olen ihaillut eri väreissä, mutta tuo vihreä iski sen verran, että hamstrasin nämä kaikki kolme korua yhdellä kertaa. 

Mitä tykkäätte löydöistä? Olisko joku tarttunut matkaasi myös?

Kirppismatka Karjaalle ja Lohjalle

Kevättalven kirppismatka suuntautui Karjaalle ja Lohjalle. Retken upein vintageliike oli ehdottomasti Karjaan asemalla sijaitseva Roomage ja reissun paras löytö osui puolestaan kohdalle Lohjan The Kirppiksellä. 

Olen haaveillut jo pitkään signeeratusta lasiesineestä, sehän ei ole mitenkään ihmeellistä tai harvinaista, mutta omalle kohdalleni näinä kirppisvuosina ei sellaista ole sopuhintaan tullut vastaan. Voitte siis kuvitella, miten onnellinen olin, kun törmäsin Tapio Wirkkalan signeeraamaan Avena-sarjan pieneen maljakkoon 7 eurolla. Tämä maljakko ei välttämättä ole sitä kuuluisinta Wirkkalaa (Iittalan tuotantoa vuosilta 1970–1989), mutta en valita. Maljakko toimii oikein hyvin kukkavaasina, muutama tulppaani on siinä jo majaillut.

Matkasimme Karjaalle Kirkkonummen Velikulta-kirpparin kautta. Tuo paikka oli uusi tuttavuus, mutta ehdottomasti positiivinen yllätys. Löysin tuolta 2 eurolla aivan ihanat rottinkipäällysteiset pihdit. Nuo on alkujaan ehkä jääpalapihdit, mutta itse ajattelin käyttää niitä salaattiottimina.

Samaisesta paikasta bongasin 4 eurolla matkakokoisen vedenkettimen. Tuo kapistus on erinomainen teeaddiktille esimerkiksi kotimaanmatkoilla. Tuollainen minikokoinen keitin on helppo ottaa mukaan ja pyöräyttää teevedet akuuttiin teejanoon.

Kahdella eurolla löytyi myös Sanasota-peli Velikulta-kirpparilta. Peli pitää testata ja viedä mökille, siellä tulee pelattua ehdottomasti eniten lautapelejä.

Karjaan kirppistarjonta oli lopulta hienoinen pettymys, mutta a i n a on todella kiva päästä kiertämään sellaisia kirppiksiä, millä ei tule niin usein käytyä. Kirppis Sineaariasta löysin kaksi kultaista rintakorua: söpö pöllö ja siniraitainen koppakuoriainen. Korut maksoivat yhteensä 4 euroa.

Mty Kaippari ry:n kirppis Karjaalla vaikutti hieman epämääräiseltä, mutta lopulta nappasin matkaani parikin kivaa juttua: 0,50 eurolla klassikon, eli Fazerin ananaskarkkipurkki-peltirasian. Vielä en tosin tiedä, mitä aion tuossa söpössä purkissa säilyttää, mutta kyllä sille varmasti löytyy käyttöä. Pieni kuparinvärinen metallinen kolmionmallinen alusta maksoi euron ja tuota käytin pääsiäiskoristeiden alustana. Niin söpö ja monikäyttöinen tällainen pikkualusta!

Todella inspiroivasta ja kauniista Roomagesta hankin lopulta vain mustan aivan todella pehmeää nahkaa olevan Sanna Hopiavuori -merkin nahkahameen. Hame on aika lyhyt, mutta toimii juuri hyvin paksujen sukkahousujen kanssa. Olen pitänyt hametta jo pari kertaa ja vaate oli erittäin hyvä hankinta 38 eurolla.

Roomage on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka Karjaalla! Kaikki liikkeen huonekalut, esineet ja astiat ovat todella huolella valittuja ja paikka toimii ennen kaikkea inspiraation lähteenä. Jos etsii laadukkaita vintagehuonekalua, kannattaa suunnata tuonne. Kyseessä ei ole kirppis, eli hinnat ovat aivan toista luokkaa, mutta valinnat on tehty valmiiksi, jos et jaksa tai pysty kiertämään epämääräisiä kirppishalleja pitkin maita ja mantuja, on tuolta huomattavan kivutonta löytää ihania secondhand-aarteita.

Kirppismatkan viimeinen paikkakunta oli Lohja ja tuolla kiersimme kolme paikkaa. Isolta Keskuskirppikseltä en tällä kertaa löytänyt mitään, mutta minulle aivan uudesta paikasta, Kirpputori Lunasta löytyi hopeinen ketju 5,50 eurolla. Ketjuille on aina käyttöä, koska erilaisia riipuksia tulee myös vastaan aika usein kirppareilla, mutta ketjuista on pulaa.

Tällä erää kirppismatkaan mahtui muutama järkevä ja käytännöllinen löytö ja sitten muutama vähemmän välttämätön, mutta ah, niin kaunis ja ihastuttava juttu. Kyllä kirppismatkailu kannattaa!

Värikästä pääsiäistä!

Löysin jo viime kesänä Kaikulan kesäkirppikseltä lähes sydäntäsärkevän, hieman hauraassa kunnossa olevan pupukoristeen viidellä eurolla. En voinut vastustaa noita väpättäviä viiksikarvoja ja tyypin sympaattista ilmettä. Koristeen pohjassa on käsin kirjoitettu merkintä -52 ja ajattelin sen merkkaavan vuotta, mutta en voi olla asiasta tietenkään aivan varma. Koriste on joka tapauksessa vanha, se on selvää.

Suorastaan rakastan tuota pupua!

Kun on päässyt kranssihommien makuun, kolottaa kranssihammasta lähes jatkuvasti. Eipä siis ihme, että olen odotellut pääsiäistä lähinnä koristekranssien askartelun vuoksi. Viime vuonna vietimme pääsiäisen lähes kokonaan Tallinnassa – tuo matka oli aivan ihana ja onnistunut, mutta tänä vuonna on luvassa enimmäkseen kotona oleilua, eli kaivoin tänä vuonna koristeet jopa vähän etuajassa esiin.

Pääsiäiskoristeita olen napannut kirppikseltä matkaani pitkin vuotta, jos niitä on tullut vastaan. Ajatuksena oli koota yksi uusi kranssi pääsiäiskoristeita arvostavalle ystävälleni. Koska koristeita jäi yli, niin pyöräytin pikkukranssin omaan kotiin. Molempiin riitti koristeet – ja aikamoisen runsaat ilmestykset molemmista yksilöistä tuli.



Olen onnistunut löytämään pupun lisäksi muita vanhempia pääsiäiskoristeita. Joskus taisin mainita, että en erota, onko koriste uusi vai vanha. Nyt olen kuitenkin antanut itseni ymmärtää, että rautalangasta tehdyt pikkutipujen jalat ovat yksi merkki vähän vanhemmasta tuotannosta. Rautalankakoivet eroavat ehdottomasti uusista muovista tehdyistä jaloista. Näitä vanhempia kukkoja, kanoja ja tipuja on löytynyt erilaisista koristepusseista ja näitä omaan silmään vanhempia koristeita en ole halunnut liimata kranssiin, vaan nämä pääsivät pupun kanssa samoille alustoille hengaamaan.

Pääsiäiskoristeita on tullut vastaan ainakin Salosta Secondhandmarketista, Tapiolan Fidasta, Mankkaan Akseli-kirppikseltä, Nihtisillan Kierrätyskeskuksesta, Karjaalta Lähestyskirppikseltä, Lohjalta The Kirppikseltä ja Espoosta Toivontorilta ja Taivassalosta pihakirpikseltä. Koristeisiin on mennyt noin 10 euroa.

Oikein aurinkoista ja kivaa pääsiäisen aikaa!

Pari talvijuttua + koruja

Vielä hetki talviasioita ja sitten voikin ehkä kääntää katseen ihan kunnolla kohti kevättä. Tosin ulkona näyttää aikamoisen talviselta uudelleen jopa Helsingissä.

En ole vielä esimerkiksi vaihtanut kukkamultia tai tehnyt mitään kasvihuoltoa, pitäisi varmasti vähän ryhdistäytyä. No, eihän se ole niin päivän päälle.

Löysin noin kuukausi sitten Töölöntorin Vintage-Uffista erittäin vähän käytetyt tai jopa aivan uudet Baldinini-merkin talvikengät. Merkki ei ollut tuttu minulle, mutta kenkä muistutti todella paljon ranskalaista Palladium-merkkiä. Karvavuori ja mokkanahkainen kokonaisuus hieman paksummalla pohjalla, vaikutti hyvältä myös Suomen talveen ja kenkien kunto ja oikea koko sinetöi ostoksen (27 euroa).

Kotona aloin tutkia näitä kenkiä tarkemmin ja huh, useimmat tuon merkin kengät ovat aivan tähtitieteellisen kalliita. Ihan mukavan hintainen ostos siis näistä nahkaisista talvikengistä! Sen verran lämpimät nuo ovat, että odottelen kylmempiä kelejä ja luulen, että kovillakin pakkasilla nämä ovat todella hyvät.

Ohuempi lampaanvillainen sininen pipo löytyi Kaisaniemen Kierrätyskeskuksen myymälästä 2,70 eurolla. Tämä on Stockmannin omaa brändiä, en tosin tiedä onko tätä samaista merkkiä enää edes olemassa. Pipo on hyvä juuri tällaisiin keleihin, ei liian muhku, mutta ilmankaan ei ihan vielä pärjää.

Rintakoruja on löytynyt jälleen tämänkin vuoden puolella. Aika eläinpainotteinen setti tällä kertaa kyllä. Tuohon pääskykoruun liittyy ihana tarina: bongasin korun kanssa-Instaajan tililtä ja lopulta tämä ystävällinen sielu lähetti puukorun postitse minulle. Korulla oli hintaa parisen euroa. Se saattaa olla jonkun itse tekemä, koska taustapuolelle on merkitty kynällä: M. Konster -95 no 2.

Kultamusta karppi (?) tuli puolestaan vastaan myös kierrätyskeskuksessa ja samalla kerralla bongasin myös hopeisen pienillä kivillä koristellun selvästi hieman vanhemman rintarossin. Koru on hopeaa, löysin hopean leimat jo ostohetkellä, eli aikamoisen hyvä setti 1,80 eurolla! Tämä koru oli todella tummunut ja kiillotin korua useampaan kertaan. Taustapuoli oli helpompi saada kiiltämään, mutta ehkäpä pieni tummuus tuossa pinnassa ei haittaa.

Hauska kissakoru löytyi Espoosta Toivon torilta eurolla. Tuo paikka on harvoin auki ja kyse on siis seurakunnan kirppiksestä, missä hinnat ovat yllättävän halvat ja löytöjä saattaa tulla vastaan, jos vain osuu oikeana päivänä paikalle. Espoosta Suomenojan kierrätyskeskuksen myymälästä löytyi puolestaan alle parilla eurolla hauska riikinkukkokoru.

Vielä en ole käyttänyt kaikkia näitä koruja, mutta olen varma, että niille kaikille löytyy käyttöä. Valinnanvaraa on joka tapauksessa hyvä olla. 

Kevättä kohti, oikein hyviä maaliskuun viimeisiä päiviä!  

Kaj Franck: Scandia, osa 2

Kirjoittelin lokakuussa 2020 ekaa kertaa Kaj Franckin Hackmanille (Sorsakoski) suunnittelemista Scandia-aterimista (1952–1989) tänne blogiin. Ruokailuvälineitä oli alkanut vähän kuin salaa ilmestyä kirppiksillä ostoskoriin.

Tilanne on nyt tietysti eskaloitunut: minulla on nykyään ihan kunnollisen kattauksen verran Scandiaa. Ihanaa! Nyt tosin edelleen harmittaa, miksi en aikoinaan näitä hankkinut kirppiksiltä kotiin, vaan panttasin näin pitkään, koska esimerkiksi 10 vuotta sitten vielä näiden hinnat olivat aikamoisen kohtuullisemmat kuin nykyään. 

Omaan käteeni ja suuhun Scandiat tuntuvat hyviltä ja vähän myös nostalgisilta. Lapsuudessani näitä oli satunnaisesti käytössä. Aterimen muoto miellyttää silmää kovasti, se on niin sanotusti taattua Franckia. En edes tiedä, kuinka montaa kokoa ja mallia näitä on tehty, tuntuu että usein tulee vastaan välikokoja, jotka eivät ole vielä laisinkaan tuttuja.

Viimeisin Scandia-löytö tuli vähän kuin tarjottimella: sain blogini meiliin postia ja minulle tarjottiin ylimääräisiä Scandioita kiertoon. Näin vaihtoi 7 aterinta omistajaa, 3 ruokalusikkaa ja 4 haarukkaa. Yhdelle aterimelle tuli hintaa noin 3,50 euroa. Tällä kertaa tutkin omat olemassa olevat aterimet läpi ennen kauppojen hieromista, koska yritän täydentää puuttuvia pareja. Mukavasti näistä kaupoista sain juuri täydennystä kokonaisuuteen.

En aktiivisesti etsimällä etsi näitä lisää, mutta esimerkiksi pikkuhaarukat kiinnostavat, jos niitä ilmestyy sopuhintaan. Pienemmät ruokahaarukat voisivat myös toimia leivoshaarukkana, eli mikä ettei sellaisia myös muutama lisää.   

Millaisia tunteita Scandiat herättävät?

Uusi kukkapöytä

Muistatteko vielä, kun etsin kuumeisesti kukkapöytää Turun-vuosina? Tämä ihanuus löytyikin aikoinaan melkoisen pitkän etsinnän jälkeen tori.fi:sta ja hyvä pöytä kyseessä onkin. Tähän asti olen ollut tyytyväinen yhdellä kukkapöydällä, mutta olohuoneen ikkunalaudalle entistä massiivisempi viherkasvien joukko alkoi kuulemma häiritä ikkunasta uloskatsomista, eli oli aika toimia (ja ei siis niin, että kasvien määrä vähenisi, ehei). 

Silmäni osuivat Instagramissa Four Seasons -liikkeen postaukseen, missä komeili rottingilla päällystetty kukkapöytä pinnijaloilla ja päätin klikata pöydän ostoskoriin. Hinta oli 100 euroa ja halvemmallakin toinen kukkapöytä olisi voinut tähän huusholliin löytyä, mutta pöydän 1950-lukua henkivä ulkomuoto oli niin vastustamaton, että en jäänyt odottamaan jotakin vastaavaa tapausta halvemmalla hinnalla. Edellisestä pöydän etsinnästä opin ainakin sen, että tällaiset yksilöt liikkuvat nopeasti.

Olin lähes varma, että kukkapöytä saadaan istumaan olohuoneeseemme ja tältä kokonaisuus näyttää nyt. Pieniä komplikaatioita tuo uusi pöytä toi tullessaan, mutta uskon, että kokonaisuus tästä vielä hioutuu. Ainakin ikkunalaudalla on enää muutama kasvi: isoposliinikukkaa en tuosta aio muuttaa, mutta kunhan apostolinkukka on avannut kaksi (!) nuppuaan, siirrän kasvin pois tuosta paikaltaan. Viimeinen kukinta meinasi oikeasti tappaa koko kasvin, tällä kerralla aion toimia nopeasti ja leikata kaiken energian vievän kukkavarren nopeasti pois. Lueskelin tuosta perinnekasvista lisätietoa ja jossakin todella luotettavassa lähteessä (tyyliin suomi24, lol) kerrottiin, että kun kasvi on kukkinut, kuolee emokasvi. En uskonut moista höpöhöpöä, mutta taisi jokin totuuden siemen tuossa kuitenkin itää.

Viime kesän kiistakapula, pahkajakkara, on palannut alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa, eli kukkajalaksi. Nyt tuo kohta on ilmavamman oloinen, mutta voi olla, että pahka päätyy vielä pikkupöydäksi/sivupöydäksi. 

Vanhaa kukkapöytää on todella hankala kuvata tällä hetkellä muualta kuin läheltä, koska vastavalo luo kinkkisen kuvausolosuhteen. Ehkä tuosta saa jotakin tolkkua kuitenkin. Tätä ennen pöytä siis majaili vastaavassa kohdassa ikkunan edessä kuin uusi tulokas. Uusi pöytä on pienemmän kokoinen ja ruokapöytää pystyi nyt siirtämään enemmän keskelle ikkunaa. 

Tässä uudessa kukkapöydässä on myös todella kaunis sisälevy: mintunvihreä valkoisilla raidoilla. Suorastaan harmi, että ruukut ja kasvit peittävät tuon yksityiskohdan lähes kokonaan, mutta eipä tuossa ulkokuoressa ole myöskään valittamista. 

Selvästi keväiset auringonsäteet ovat tehneet tehtävänsä, koska kasvihommat ovat alkaneet jälleen kutkuttaa. Tällä kertaa asia manifestoitui huonekalun muodossa, seuraavalla kerralla toivottavasti multienvaihtona.

Kaunista maaliskuun alkua!