Viherkasvikuulumisia + Arabian ruukkuja

Viherkasvit ovat selvinneet yllättävän kunnialla muutosta ja vuoden pimeimmästä ajasta. Tänä vuonna hankimme kaksi viherkasvivaloa, eli ehkä tälläkin on tekemistä asian kanssa + asuntomme on hieman valoisampi itsessään kuin Turussa oli.

Olen viimeiset vuodet ollut monen muun keräilijän tavoin innoissani Arabian kukkaruukuista, erityisesti Richard Lindhin SN- ja SL-mallin ruukuista. Tällä hetkellä tilanne on, että minulta puuttuu oikean kokoisia ruukkuja ja lautasia, eli kaapissa on odottamassa eriparisia astioita. Löysin pari viikonloppua sitten tori.fi:n kautta kaksi vaaleaa aluslautasta ja yhden tumman kookkaan ruukun 20 eurolla. Ihan mukava löydös ja ainakin pari ruukkua saivat oikean kokoiset lautaset alleen.

Ystäväni löysi minulle myös alkuvuonna kirppikseltä 15 eurolla tumman ruukun ja lautasen (kuvissa ruukku oikealla) ja en voinut moisesta kieltäytyä, vaikka periaatteessa pulaa näistä ruukuista ei todellakaan ole. On muuten hurjaa, miten muutamassa vuodessa näiden hinnat ovat nousseet aivan raketin lailla. Vaasassa kesällä 2015 oli vastaava ruukku 3 euroa (!). Toki viime elokuussa bongasin yhden ruukun myös samaisella summalla, eli kyllä näitä tulee edelleenkin välillä vastaan kohtuuhintaisina. Ja ai, niin, löysinhän viime kesänä Kerä-ruukun ihan todella halvalla myös.

Tänne asuntoon olen hankkinut myös pari uutta viherkasvia ihan uutena. Halusin eteiseen tai sen "jatkeena" olevana tilaan jonkun kasvin ja päätin ottaa riskin ja ostaa viirivehkan Plantagenista. Valintakriteerinä toimi tieto, että tämä kasvi viihtyisi myös varjoisassa paikassa. Katsotaan, kuinka kauan tyyppi pärjää ja toivotaan sille tietysti pitkää ikää.

Minulla on huonoja kokemuksia upouusista kasveista: niissä saattaa tulla ötököitä sekä kasvit tuntuvat olevan pumpattu täyteen ravinteita sun muita, jotta ne pärjäävät melkein missä vain olosuhteissa, mutta puolen vuoden kuluttua hankinnasta, alkaa usein kasvin alamäki. Toki poikkeuksiakin on. Esim. tuo kookkaaksi kasvanut kumipuu/fiikus on alkujaan pienestä kaupan kasvista kasvanut tuollaiseksi jättiläiseksi.

Usein minulla säilyy parhaiten ystävien ja työpaikkojen kautta tulleet pistokkaat sekä kirpparilta bongatut kasvit. Nyt erotin esim. viime kesänä kirppikseltä löytämäni valkotupsukin 'poikasen' omaan ruukkuunsa.

Olen nyt vaihtanut multia, käyttänyt kasveja suihkussa ja muutenkin tarkkaillut niiden kuntoa. Vielä joitakin mullanvaihtoja on edessä, mutta isoin työ on tältä keväältä paketissa. Lannoituksen aloittelen myös piakkoin – en ole vuosiin edes lannoittanut viherkasvejani, mutta nyt ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja huoltaa kasveja pikkuisen paremmin. Jostain syystä peikonlehden kanssa minulla on ollut erityisesti päänvaivaa: tuntuu, että kasvi ei viihdy ja se vain harvenee ja harvenee, mutta olen saamassa ystäväni superpeikonlehdestä pistokkaan (sama kasvi, joka eleli kanssani yksiössä täällä Helsingissä pari vuotta), eli jospa minullakin olisi valoisammat ajat edessä peikonlehtirintamalla.

Kaikki hyväksi havaitut viherkasvivinkit otetaan myös vastaan! Mukavaa maaliskuun puoliväliä –toivotaan, että korona taittuu nopeammin ja elämä saadaan taas raiteilleen. Voimia ja jaksamista siis!