perjantai 28. joulukuuta 2018

Erään mekon tarina

Ystäväni meni loppuvuodesta naimisiin. Vaatehulluna aloin jo alkuvuodesta miettiä, mitä ylleni marraskuisiin juhliin pukisin. En mitenkään aktiivisesti juhlamekkoa etsinyt, mutta jo maaliskuussa bongasin Töölöntorin Kaivarin kanuunasta mielestäni aivan ihanan ohuesta villasta kudotun saksalaisen vintagemekon.


Sovitin mekkoa kauheassa kiireessä (en saanut mm. vetoketjua yksin kiinni) ja arvioin, että mekko on "melkein sopiva". No, hieman myöhemmin kävi ilmi, että mekko on ainakin kolme kokoa liian suuri. Hintaahan tällä ihanuudella oli vain 20 euroa, mutta loppujen lopuksi mekon hintalappu kohosi ihan kunnolla, kun päätin pienennyttää vaatteen itselleni sopivaksi.


Kuvasin mekon myös ennen pienennystä  lopulta vaatteen kaula-aukko suureni, pituus lyheni, koko mekko kapeni, hihat istutettiin uusiksi. Mekon pienennyksen teki ihanan Boutique Minnen Marjo. Voin suositella tuota ompelimoa ja liikettä aivan ehdottomasti erityisesti, jos vintagevaate kaipaa ammattimaista jälkeä.


Mekko olisi täydellinen, jos se olisi alunperin ollut a-linjainen. Harmittelin mekon mallia erityisesti pienennyksen jälkeen. Olen ehdottomasti enemmän 'kaapumaisten' vaatteiden ystävä ja tämä asu tuntuu makuuni vähän liiankin istuvalta. Olin tyytyväinen mekon muokkaukseen, mutta samalla myös opin, että jos vaate ei ole kaapu, ei sellaiseksi mitä tahansa mekkoa pysty taikomaan.

Minulle mekossa parasta on ehdottomasti sen väri ja nuo paljettikirjailut. Mekkoon kuuluu myös vyö, mutta pienennysoperaation jälkeen en enää kaivannut vyötä (vyön helmikoristeet olivat myös tippuneet toisesta päästä, eli minun olisi pitänyt hieman korjata vyötä, jos olisin sen kokonaisuuteen halunnut mukaan).

Häiden jälkeen huomasin, että olin juhlahumussa onnistunut suttaamaan mekkoon suklaakakkua useampaan kohtaan...Seuraavaksi minun pitäisikin selvittää, millä ilveellä saan (jos saan) nuo tahrat mekosta irti. Jälkeen-kuvissa mekko on siis palvellut hienon juhlapäivän ylläni ja näköjään en edes huomannut, että tärvelin villakankaan suklaalla.

Rentouttavia välipäiviä!

4 kommenttia:

  1. Upean näköinen mekko, ei mikään tusinamekko.
    Sappisaippualla olen saanut mitä kummallisempiakin tahroja poistetuiksi ilman, että kankaasta lähtee väri. Esimerkiksi näin talvisaikaan putsaan sappisaippualla vaalean toppatakin kauluksen, kun meikkiä ja muuta likaa on sutannut kauluksen.

    Tykkään blogistasi.
    Terv. Raili

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Raili <3 Sappisaippuaa täytyy kokeilla, hyvä vinkki.

      Poista
  2. Hieno mekko, myös pienennettynä! Ostin kerran Briteistä turkoosin Jackie Kennedy-tyylisen 60-luvun silkkimekon. Sen pienennysoperaatio opetti minulle aivan saman asian kuin sinulle: mallia ei kannata yrittää muuttaa. Tuosta mekosta tuli kuitenkin tuskailujen jälkeen varsin kelvollisen näköinen ja se on yhä yksi lempijuhlavaatteistani. Vanhoissa mekoissa on sitä glamouria, jota nykyään ei helposti löydä uusien joukosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Esmeralda! Vanhat mekot ovat useimmiten aivan eri tasolla kuin uudet ja glamour on juuri se sana. Ihana kuulla, että mekkosi pienennysoperaatio lopulta onnistui!

      Poista