Sunnuntain kirppislöydöt

Olin viikonloppuna minilomalla Tampereella. Lauantaina pääsin vihdoin uuteen Muumimuseoon. Vaikka vierailuaikataulu oli hieman kireä, ehdin ihastella erityisesti Tove Janssonin alkuperäiskuvituksia – piirrokset ovat niin upeita, niihin ei väsy koskaan!

Majoituimme viimekertaiseen tapaan Grand Hotel Tammerissa. GHT on aivan ykkössuosikkini. Ihanaa, että hotellissa on säilytetty alkuperäistä sisustusta/elementtejä alkupeäisestä. Aamiaisella hopeisen teekannuni kyljessä komeili kaiverrus GHT. Tämä taisi olla lähimpänä Downton Abbey -hetkeä, mihin Tampereella pääsin.

Itse kirppissaalis jäi melko pieneksi. Ekana matkasimme Kodin kakkoseen. Paikka on huippu, mutta pidin näppini kurissa ja pystyin välttämään kaikki houkutukset. Olisin kovasti halunnut napata matkaani rottinkisen tarjoiluvaunun, mutta kanssa-asuja piti pään kylmänä ja poistuin paikalta tyhjin käsin. Radiokirppis, joka on mielestäni tosi ankea, tarjosi sentään yhden Kilta-löydön: aamiaislautasen 8,50 eurolla.

Viimeinen kirppiskohde oli toinen Tampere-suosikkini, Kirpputori Tarina. Tarinasta löysin yhden Timo Sarpanevan (1926–2006) suunnitteleman violetin juomalasin 3,50 eurolla. Lasi on todennäköisesti i-sarjaa 1960-luvulta ja Iittalaa. Tämän tunnistaminen googlen avulla on hankalaa, eli jos teillä lukijoilla on muuta tietoa lasista, otan kaikki tiedot ilolla vastaan! Näitä laseja oli useampia, mutta päätin ostaa vain yhden maljakkokäyttöön.

Viimeinen matkakohde oli aina yhtä kiinnostava Sara Hildénin taidemuseo. Tila on itsessään sykähdyttävä betonirakennus ja museokahvilan seiniä koristavat hienot keramiikat Rut Brykiltä ja Birger Kaipiaiselta.

Kotona Turussa keittiötä kaunistavat vuoden ekat (lahja)tulppaanit. Kukat pysyvät pystyssä nätisti pitkästä varrestaan huolimatta korkeassa Riihimäen lasitölkissä.

Loppuun vielä kuvatunnelmia Grand Hotel Tammerista.

Kaunista viikkoa!

Kaksinverroin kenkiä

Kenkäkokoelmani on kasvanut kahdella yksilöllä. Voisi sanoa, että matkassa on ollut hitunen onnea, sen verran kivat kengät olen löytänyt! Olen etsinyt jonkin aikaa konjakinvärisiä nahkakenkiä, mieluiten nauhallisia. Olin siis enemmän kuin innoissani, kun Kampin kirpputorilla vastaan tuli seitsemällä eurolla erittäin vähällä käytöllä olleet Wonders-merkkiset nauhakengät.

Kenkien nahka on aivan ultra pehmeää ja hyvälaatuista. Wonders on espanjalainen merkki ja kengän lesti ainakin tässä yksilössä on kivan kapea. Yhden pohjallisen joudun kenkiin laittamaan, koska jalkani on nykyään ihan kaikissa kenkämerkeissä näköjään 35.

Toinen kenkälöydös edustaa menneitä vuosikymmeniä. Nämä korkokengät taitavat olla 1960- tai 1970-luvulta ja aivan arkikäyttöön kengät ovat omaan makuuni aikamoisen korkeat. Tosin lesti on ihan tosi sopiva ja koron sekä pohjan paksuus tekevät kengistä yllättävänkin mukavat käyttää.

Korkkarit ovat suomalaista alkuperää, mutta en epähuomiossa katsonut merkkiä tarpeeksi tarkkaan ja nyt en enää muista sitä tai saa kuvista selvää. Kengät ovat nyt kirjoitushetkellä  Helsingissä ja minä Turussa, eli merkki jää tällä kertaa pimentoon.

Nämä korkkarit löytyivät Kaivarin Kanuunasta Ullanlinnan pisteestä 20 eurolla. Vähän tyyriimpi ostos, mutta mustat juhlakengät ovat olleet hankintalistalla.

Aurinkoista viikonloppua! Suuntaan nokan tänään kohti Tamperetta ja toivotaan, että ehdin piipahtaa vähän kirppiksilläkin visiitin aikana.

Mysteeri-maustepurkit

Etsin säännöllisesti netin kirppareilta mm. tiikkistä alustaa tähän Arabian maustesettiin ja samalla tulee sitten selattua myynnissä olevat maustepurkkivalikoimat tietysti läpi. Olin aikamoisen innoissani, kun bongasin 8 kaunista keraamista maustepurkkia kansineen tori.fi:stä 25 eurolla.

Täytyy myöntää, että luulin aluksi, että purnukat ovat vanhaa Arabiaa, mutta eivät ne taida olla. En ole löytänyt ainakaan vielä mitään johtolankoja purkeista. Jos tiedätte näistä jotain, niin laittakaa ihmeessä kommenttia, ilahdun kaikista tiedonmuruista!

Olen itse nähnyt vastaavan setin 1,5 vuotta sitten kirppiksellä ja kuvasin sen Instagramiin tuolloin. Myyjä oli merkinnyt mausteikon Arabiaksi ja varmaankin tästä johtuen luulin purnukoiden olevan juurikin Arabiaa.

Edellinen omistaja oli kiinnittänyt purkkeihin pienet tarrat indikoimaan purkkien sisältöä, mutta päätin irrottaa vähän kulahtaneet etiketit pois. Nyt tungin purkkien sisälle tiedot mausteista, mutta luultavasti ostan uudet etikettitarrat näihin, jotta mausteiden käyttäminen helpottuu. Kaupassa tuli mukana myös puinen teline purkeille, mutta hylly ei miellyttänyt ja nakkasin sen polttokelpoisen roskien sekaan.

Otin samalla käyttöön hellan yläpuolella olevan kaapin, mikä tähän asti on toiminut jonkinmoisena romu- ja lääkekaappina, kun nyt kerran hyllyyn sopivat purkit ovat olemassa. Saattaa myös olla, että välillä pidän purnukoita ihan esilläkin, koska sen verran kauniit nämä mid century -tyyliset putelit ovat.

Ihanaa ja rentouttavaa sunnuntaita!

Itä-Helsingin kirppiskierros vol 2: Myllypuro, Kontula, Mellunmäki

Suuntasin kirppishullun ystäväni kanssa pari viikkoa sitten Itä-Helsingin kirppiksiä koluamaan. Itiksen kirpparit otimme haltuun jo ennen joulua (postaus löytyy täältä). Tälläkin kertaa päädyimme vielä viimeisillä voimillamme Itiksen Konttiin, mutta aivan aluksi matkasimme Myllypuroon.

Myllypuron Pelastusarmeijalla olimme valehtelematta vähintään tunnin. Vaatteiden hinnoittelu tuntui olevan pilvissä, mutta parit mukavat astialöydöt ja korut tarttuivat lopulta matkaani. Sinisen kannellisen Kilta-purkin hinnaksi jäi opiskelija-alennuksen jälkeen vain 6,40 euroa. Tajusin jokin aika sitten, että "vastaava" omistamani purkki taitaa olla Teemaa, eli tämä sininen yksilö oli mieluisa lisä kokoelmaani.

Kirsikka-riipus on mielestäni todella herkullinen! Korussa on jotain aarikkamaista. Oma arvioni on, että tämä kirsikka ei voi olla aivan uuden uusi. Kultaisen värinen ovaalinmallinen rintakoru on puolestaan ihanan pelkistetty. Näissä koruissa oli pakko olla joku iso alennus päällä, koska sain helyt 1,10 eurolla. Nämä löytyivät myös Myllypuron Pelastusarmeijalta.

Myllypurossa kävimme myös Myyntimyllyssä, Justriina-kirppiksellä ja Justriinan kanssa samasta käytävästä löytyvällä Aurinkoinen hymy -hyväntekeväisyyskirppiksellä. Tuolta löysin sinisen Kilta-lautasen 0,50 eurolla. Astiassa ei ollut tuttuun tapaan Arabian leimaa, eli hinta oli varmaankin tuon takia tavallista alhaisempi.

Myllypurosta reissasimme vielä Kontulan Uffiin ja Kierrätyskeskuksen myymälään sekä Mellunmäen Mellukirppikselle, mutta en löytänyt lopulta mitään kotiintuomisia noista paikoista. Yritin olla aika tiukka ostosten suhteen ja onnistuin mielestäni melko hyvin tavoitteessani.

Itiksen Konttiin raahauduimme vielä lopuksi ja lopulta päädyin hankkimaan 2 eurolla tavallisen mustan trikoopaidan, koska "tavallisia mustia paitoja ei koskaan voi olla liikaa".

Mitä pidätte löydöistä? Aurinkoista viikkoa!

Muumimuki-ihanuus + kynttilänjalka

Olen tällä hetkellä selvästi innostunut 1960-luvun kynttilänjaloista. Berliinistä nappasin uudenvuoden aattona Werner Stoffin suunnittelemat Nagel-kynttilänjalat ja tammikuun puolivälissä silmäni osuivat Facebook-kirppiksellä toiseen tuttuun kynttilänjalkaan, tanskalaisen Jens Quistgaardin suunnittelemaan "Spideriin". Esineen alkuperäinen nimi on #1724 (Tiny Taper Holder), mutta tuo hämähäkki-nimitys on tainnut tarttua esineeseen tiukasti, eli luulin, että kyseessä on ihan virallinen nimi.

Kynttilänjalkaan ei taida mahtua melkein millään edes tavalliset pienet kynttilät, mutta en oikeastaan edes kaipaa kynttilöitä tuohon. Olen tainnut hankkia jälleen koriste-esineen, mutta ehkä se ei ole niin vakavaa. Kynttilänjalka kustansi 12 euroa.

Maskun Wanhassa Nestorissa en puolestaan pystynyt vastustamaan aivan ihanan ihanaa uutta Alkuperää kunnioittaen -muumimukia. Mukissa oli kaikki laput tallella, eli se oli käyttämätön. Nyt ollaan siinä rajoilla, että onko kyseessä sama asia kuin hankinta tavallisesta kaupasta? Haluan uskoa, että joku on saanut lahjaksi mukin ja ei ole halunnut sitä itselleen ja laittanut sen kiertoon heti suorilta. Tai sitten mukien ostaminen tarjouksesta tms. kutkuttaa ja niiden myyminen isompaan hintaan kirppiksellä, on ollut myyjän motiivi. Vaikea sanoa.

No, joka tapauksessa minusta tämän mukin kuvitus hipoo täydellisyyttä. Toven upeaa käsialaa on todella kunnioitettu ja mukin tunnelma on intensiivinen. Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että r a k a s t a n tätä mukin kuvitusta. Mukissa esiintyvä kuva on hyvin tarkasti sama, mikä löytyy Muumipappa ja meri -kirjan loppupuolelta. Lisää taustoista voi lukea esim. täältä. Kirppiksellä tämä irtosi 16 eurolla.

Ihanaa aurinkoisen kirpeää viikonloppua! Palataan kippisjuttuihin taas lähiaikoina. 

Myytyjä juttuja

Olen jo pitkään miettinyt postausta, missä olisi kerättynä kirppisostoksia, joista olen luopunut ja vähän pohdintaa siitä, mikä hankinnoissa ei sittenkään mennyt lopulta ihan nappiin. Olen kirjoittanut kirppisvuoden päättyessä hitti- ja hutikoosteen, missä tietysti hudit ovat edustaneet niitä  ei niin onnistuneita hankintoja, mutta tällä kertaa tutkailun kohteena on laajempi skaala tavaroita, kuin yhden vuoden aikana hankitut.

Ooo, ihana astia! [eriparit]

Tämän kategorian kanssa olen ryhdistäytynyt! Tai ainakin tuntuu siltä (ei oteta huomioon kuitenkaan edellistä postausta). En kanna ihan niin helposti hetken mielijohteesta kivoja astioita kotiini, mille ei löydy kaveria valmiiksi. Tietysti jostain ns. keräily on myös aloitettava, mutta minulle on tehnyt ihan hyvää rajata astiat niin, että vain Kilta kelpaa, ei suunnilleen muu. Ehkä värillisen lasin kohdalla olen vielä vähemmän ankara ja "jos halvalla saa" -ajatus on vähän liian tiukasti kiinni minussa.

Marimekkoa! [merkkiharha]

Joskus vaatteen merkki sokaisee. Välillä haluaa uskoa, että jokin juttu on ihan sopiva (vaikka ei ole), kun hinta on kohdillaan ja tuntee, että oikea löytöjen löytö on käsillä. Olen ostanut vuosien varrella aivan liian monta liian isoa tai liian pientä vaatetta.  Marimekon tilalla voisi myös lukea vaikka Vuokko, Arola, Kaunotar. Toki esimerkiksi vasemman yläkulman paita oli aivan tismalleen oikean kokoinen minulle, mutta viime syksynä tuntui siltä, että on aika luopua tuosta vaatteesta, eli aina vaatteen laittaminen kiertoon ei tarkoita sitä, että se olisi suoralta kädeltä huti.

Emalia, sydämiä, kirsikoita! [keräilymania]

Kun näkee tarpeeksi monta postausta, instausta tai lehtijuttua jostakin keräilykamasta, alkaa pian itsekin uskoa, että ihan oikeasti tykkää jostakin, mistä ennen ei ole edes tiennyt mitään. Välillä tämä on ihan totista totta, kuten tattikulhot minulle, mutta väitän, että olen innostunut aika monesta asiasta ihan vain siksi, että olen inspiroitunut muiden keräilystä. Ihmettelen oman mieleni koukeroita, miten jokin (muoti)asia alkaa innostaa ja sitten seuraavaksi jonkin asian haaliminen onkin jo melkein pakkomielle. Toki mielihalut voivat muuttua. Olisi kamalaa, jos mieltä ei saisi muuttaa tai keräilykohteita vaihtaa. Mutta. Ehkä en sittenkään ole kirsikka- tai sydäntyttö (vaan edelleen se Kilta-tyttö). 

Tämä on nyt muotia! [esim. midimittaiset helmat]

Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että jokainen saa pukea ylleen mitä haluaa ja liikaa ei kannata miettiä, "onko tämä minulle sopiva väri, pituus, leikkaus", kunhan itsestä tuntuu hyvältä. Olisin ihan kamalan paljon halunnut käyttää ja näyttää hyvältä puoleen sääreen ulottuvissa hameissa tai polven ylittävissä hameissa, mutta niin ei ole. Siispä. Välillä täytyy ihan konkreettisesti katsoa peiliin ja todeta, että lyhyempi hame on se oma juttu, vaikka muotikuvissa tai kadulla jokin näyttäisi älyttömän hyvältä. Heihei, pitkät hameet!

Näitä kategorioita voisi jatkaa enemmänkin, mutta tällä kertaa tämä setti. Mitkä ovat teidän yleisimmät hutiostokset? Mukavaa viikonloppua!

Järjettömiä esineitä

Mistä tunnistaa kirppistavara-addiktin? No, ainakin siitä, että kantaa kirppikseltä kotiin isoäänisen herätyskellon, mikä ei oikein pysy ajassa. Kello tosin on ihanan näköinen eli supersöpö!

Tällainen hyödyllinen ja käyttövarma kello (1,50 euroa) löytyy nykyään siis kahvinkeittimen vierestä. Koriste, mutta myös hyvä match punaisen Moccamasterin ja Huomio-kahvipurkin kanssa. Kellohan toimii, mutta hienoinen ongelma on se, että kellon ääni on julmetun kova ja että tikitys ei ole tasainen. No, enhän tätä kelloa hankkinut ajan tarkistusta varten, vaan täysin ulkonäöllisin perustein.

Kello on kotoisin DDR:stä ja Ruhla-merkkinen. Jos googleen on uskominen, on kello peräisin 1960-luvulta. Selvästi 60-luvun kello"kokoelma" alkaa karttua, kun Helsingissä minua ilahduttaa tsekkiläinen pöllökello.

Toinen ehkä hitusen järjetön hankinta on messingin/kuparinvärinen uunivuoka, mitä en ainakaan itse käyttäisi enää ruoanlaittoon. Kyseessä on suomalaisen Finncrownin alumiininen naarmuuntunut yksilö. Itse asiassa näen astian täydellisenä yrttipurkkialustana, mutta taidan huijata itseäni, koska minulla harvemmin (lue: ei koskaan) on yrttiviljelmää.

Vuoka on joka tapauksessa mielestäni kauniin värinen ja mallinen, eli ehkä keksin sille vielä käyttöä ruoanlaittamisen sijaan. Ensin vuokaa voisi käyttää esim. tarjottimena. Sekä kello että vuoka (2,50 e) ovat Puutorin kirppikseltä.

Vaateostokset ovat olleet puolestaan järkeviä. Seppälän 100%:sta jämäkkää puuvillaa oleva kivan mallinen neuletakki löytyi Helsingistä Runeberginkadun Uffilta vitosella ja käyttämätön villapipo 4 eurolla Puutorin kirppikseltä.

Mustia hyväkuntoisia neuletakkeja näkee harvemmin kirppiksellä, eli löytö oli mieluinen. Mustat neule- ja villatakit ovat oikeita turvavaatteita minulle ja tuntuu, että voisin pukea vaikka joka päivä mustan kaavun ylleni.

Tämän pipon on joku tainnut saada joululahjaksi, koska löysin sen joulun jälkeen kirppikseltä ja siinä oli vielä kaikki laput tallessa. Pipo on VillaWool-merkkinen ja 100 %:sta villaa ja lappujen mukaan kaiken lisäksi ekologisesti kestävästi valmistettu. Ei hassumpi löytö neljällä eurolla!

Tammikuu on vaihtunut helmikuuksi. Mielenkiinnolla odotan, millaisia löytöjä kevättalvi tuo tullessaan. Rentouttavaa viikonloppua!