Vanhan vuoden viimeiset

Olen listannut paperille kaikki vuonna 2014 ostamani kirppistavarat, joita täällä blogin puolella ei ole vielä näkynyt. Toki kirjaan myös kaikki second hand -ostokset ja myymäni tavarat yleensäkin ylös. Kirppishommat taitavatkin olla ainoita tilastollisesti minua kiinnostavia asioita...Vakuutukset, verotus ja lainakorkoprosentit eivät innosta niinkään, mutta tämä nappikauppa kyllä. Tänään otin listan käteen ja järkytyin. Kuvaamattomia asioitahan olikin aika paljon.

Tavararöykkiö par excellence. Silkkipaitaa, perustrikoota, mokkasortsit, retrohaalari, Kilta-kulho, farkkutakki, sormikkaat, raitamekko...

Lahjoin itsenäni ennen joulua Finelin Domino-kasarilla Facebookin retroryhmästä. Emalikattila ei ole priimakuntoinen, mutta kyllä siinä voisi vielä vaikka kananmunat keittää, mutta minulle se tuli muiden Fineleiden joukkoon kaapin päälle koristeeksi. Salamalla otettu kuva ei ole armollinen, eli pienimmätkin säröt kattilan pinnassa näkyvät.

Muumien hemulin bongasin Facebook-kirpparilta joskus lokakuussa. Tämä hahmo tulee kevään koittaessa Hemuli-nimiseen veneeseemme.

Sinivalkoisen hihattoman puuvillahaalarin, kuten myös taustalla näkyvän Arabian valkoisen kukkaruukun, löysin Manhattanilta marraskuussa. Haalarit on joku tehnyt itse. Aioin lyhentää lahkeet sortsimittaiseksi.

Tummansininen silkkipaita kuuluu perusvaatteiden kermaan (näyttää kuvassa harmaalta). Löysin tämän yksilön Ideakirppikseltä kenties syyskuussa. Paita on juuri sopivan kokoinen ja kauniin sävyinen. Paidan niskalappu on leikattu pois, eli en tiedä paidan alkuperästä tarkemmin. Raidallinen villasekoitemekko puolestaan löytyi viime viikonloppuna Manhattanilta. Olin tuota mekko hypistellyt jo useaan kertaan, mutta hinta tuntui vähän liian korkealta. Nyt katsoin sattumalta mekkoa uudelleen ja sen hintaa oli pudotettu, eli päädyin hommaamaan tuon suomalaisen 80-luvun mekon itselleni.

70-lukulainen farkkutakki tuli vastaan myös loppuvuodesta Manhattanilta. Minulla on saman oloinen takki jo entuudestaan, mutta takki on todella kireä (lue: liian pieni). Nyt kun löysin parilla eurolla vastaavan ja yhtä kokoa isomman yksilön, päädyin tarjoamaan vanhaa Jamestani kaverilleni, joka on ollut kiinnostunut takistani jo aikaisemmin. Tämä taitaa nyt sitten olla jonkinalinen win win -tilanne...eikö vain?

Mokkanahkaiset sortsit olivat alun perin pitkät housut, mutta pätkäisin Uffin euronpäiviltä löytämäni laatupöksyt minisortseiksi. Olen kerran niitä pitänyt ja täytyy keksiä joku patentti lahkeisiin, jotta taite pysyy varmasti aloillaan. Samaisilta euronpäiviltä lähtivät matkaani myös Uniqlon harmaa peruspaita ja musta trikootakki. Kauniit neulesormikkaat löysin puolestani Facebookin vintage-vaatteiden kirpparilta. Sormikkaat ovat käyttämättömät ja peräisin 1950-luvulta.

Vihreämusta silkkitoppi on myös Manhattanilta. En voi vain vastustaa euron hintaisia silkkivaatteita. Silkki on aivan mielettömän hieno materiaali: talvella lämmin ja kesällä viileä. Aivan helmi siis.

Loppuun vielä kuva-arvoitus. Tämä pallero on todellinen turhake, mutta kovin hieno myös. Kyseessä on neuvostoliittolainen diapallo! Pallosta löytyy siis sisältä valokuva, mutta kuvan pystyy näkemään vain valoa vasten. Pallosta tuijottaa 60-lukulainen frouva. En tunnista kuvassa esiintyvää naista, ehkä hän onkin joku tavallinen työnsankari!

Kirppisvuoden helmet (ja hudit)

Vuosi lähenee loppuaan ja samalla Kirppisrakkauden ensimmäinen vuosi tulee täyteen. Paljon on kertynyt kirppistavaraa ja bloggaamisen myötä kipputorimaniani on konkretisoitunut ihan uudella tavalla. Ehkäpä alkuvuodesta pohdin vielä ihan oman postauksen verran kulutuskäytöstäni vuonna 2014, koska samalla loppuu myös ns. virallinen Kierrätyskeijuiluvuosi.

Suurin osa hankinnoista on ollut hienoja, hauskoja, onnistuneita, ihania, käytöllisiä, kauniita, järjettömiä tai hyvällä tavalla hulluja. Mutta. Hudeiltakaan en ole täysin välttynyt. Ensin kuitenkin helmet.

Rakkaat astiat

Arvokkain yksittäinen ostos astioissa oli kesällä Porvoosta bongattu Iso Pehtoori. Pannu ei ole priimakunnossa, mutta päätin silti hankkia jo pitkään haaveissani olleen emali-ihanuuden. Ja kyllä olen edelleen sitä mieltä, että pieni investointi oli sen arvoista!

Hyvänä kakkosena tulee toinen Antti Nurmesniemen suunnittelema pannu, teräksinen Amigo. Huvittavaahan tässä on se, että en tiennyt ostavani Nurmesniemeä – ajattelin vain, että onpa ihmeen samanlainen muotokieli tässä teräspannussa Pehtoorin kanssa ja taisin asiaa jopa äidilleni päivitellä tyyliin: aikoinaan tehtiin varmasti paljon tämän mallisia pannuja...Hah. Kun tajusin, millaisen huippulöydön olin tehnyt neljällä (!) eurolla, olin tippua tuolilta. Amigo löytyi Ykköstien Kirpputorilta Kaarinasta.

Hieman samaa linjaa jatkaa Fauna-malja. Lasiastia löytyi tammikuussa Uudestakaupungista. Tämä taisi olla ensimmäinen todellinen löytö pitkästä aikaa ainakin rahallisessa mielessä. Harvemmin kuitenkaan näitä isoja Fauna-maljoja löytää kuudella eurolla.

Syyskuussa bongasin Facebook-kirpputorilta söpön voirasian. Eihän söpöjä asioita tarvitse sen enempää perustella. Söpö mikä söpö.

Maininnan arvoisia ovat tietysti myös Kilta-astiat. Olen löytänyt niitä aivan yllättävän paljon tänä(kin) vuonna. Toki mieltäni on hieman jäänyt kaihertamaan kesällä  Kirppiskeskus Hassiselle jäänyt korkea Kilta-purkki. Miksi, oi miksi, en ostanut purkkia tuolloin? No, täytyyhän keräilijällä olla jotain, mitä hankkia myös tulevaisuudessa. 

Huonekalulöydöt

Keväällä hankkimani pinnatuoli on ässä. En muista, koska olisin riemuinnut yhtä paljon yhdestä tuolista. Tämä kapistus on myös ylivoimaisesti kallein ostos koko vuonna. Törsäyksestä viis, tyyppi tulee olemaan pitkäaikainen (jollei jopa ikuinen) kumppani.

Kultakehyksinen peili täytyy myös nostaa esiin. Tämä kaunokainen saapui taloon maaliskuussa. Peiliä voi melkein pitää antiikkina. 

Montaa valaisinta en ole tänä vuonna hankkinut, mutta Mäntässä vastaan käveli metallipinnoitteinen ufomainen valaisin niin hyvään alehintaan (noin  8 euroa), että en voinut vastustaa tätä  60–70-lukulaista kattovalaisinta. Hyvin lamppu on toiminut ja näyttää kivalta olohuoneen sohvapöydän yllä.

Viimeisenä huonekalulistassa on keittiöön sijoitettu astiahylly. Tätä hyllyä olen ylistänyt jo aikaisemmin. Se vain on hyvin toimiva ja laadukas tapaus. 

Vaatteet

Vaatteita olen kirppiksiltä ostanut varmasti eniten koko vuonna. Niitä tulee hankittua välillä vähän liiankin helposti. No, helmiäkin on onneksi löytynyt. Marimekon mekot ja raidallinen tunika ovat aina yhtä käyttökelpoisia ja harmaa villahame on osoittautunut todella monikäyttöiseksi. Vaatelistauksessa voisi olla moni muukin yksilö, mutta listassa on nyt vain neljä esimerkkiä.

Marimekon mekko vuodelta 1963 löytyi kesäreissulta Sauvon Alles Gute Vintageen. Reissu oli kaikin puolin onnistunut.

Hameen materiaalilappu on leikattu pois, mutta käyttökokemuksen perusteella siinä on villaa.

Sekalaiset sankarit

Tähän kategoriaan löysivät tiensä Saksasta hankkimani joulupallot, Sarpanevan klassikko-kynttilänjalka, ihana pallokoru ja todella hyvään hintaan löytyneet melkein käyttämättömät Swedish Hasbeensin nahkasandaalit. Ei hassumpaa!

 Huurrepallot ja pari muuta lasista joulukuusen koristetta.

Kaiken hehkutuksen jälkeen on aika listata epäonnistumiset. Niitäkin toki on. 

Väärän kokoiset vaatteet

Olen joka kerta enemmän tai vähemmän pettynyt itseeni, kun tajuan että olen hankkinut väärän kokoisen vaatteen kaappiini. Miksi en opi, että vaatetta kannattaa sovittaa tai siis täytyy sovittaa (ainakin melkein aina). Mitään aivan totaalisen väärän kokoista en ole ostanut, mutta jos esim. takki tuntuu hitusen isolta, ei sitä pidä napata mukaan. Asia kun haittaa melkein poikkeuksetta parin käyttökerran jälkeen. Eniten harmittava hankinta on Mallittaren villakangastakki. Kyllä se vain on iso. Ei voi mitään.

Leviksen farkkupaita on mennyt jo uudelle omistajalle. En saanut (yllätys, yllätys) pienennettyä sitä. Zaran housut ovat myös auttamattomasti liian isot. Löysä sääri ja polvipussit eivät pue ketään. 

Hieno, mutta auttamattomasti sittenkin väärän tyylinen paitakaunokainen on jo uudessa kodissa. Paita osoittautui 40-lukulaiseksi eli ihan kivan löydön tein tammikuussa ja uusi omistaja oli aivan ihastuksissaan paidasta. Kivaa, että aika usein itselle sopimattomat asiat löytävät uuden ja rakastavan omistajan ja tavara pääsee toivottuun kiertoon.

Epäonnistujat

Berliinistä hankkimani kakkulapio meni ensimmäisellä käyttökerralla rikki. Buu. 

Ja loppuun vielä harmittavan yleinen Ihan kiva, jospa sittenkin ostan tämän, vaikka en tiedä, mitä näillä edes teen -kategoria. Tästä esimerkkeinä lusikat ja tuikkukupit.

Lusikat löysivät tosin ennen joulua uuden omistajan Manhattanilla. Humppilan tuikkukupit eivät. No, ehkä tulevana talvena innostun niistä taas.

Viimeisenä laitan vielä esimerkin siitä, mitä tapahtuu kun omistaa jo liikaa jotain. Tämän fantin hankittuani tajusin, että ei hemmetti, minullahan on jo tämän värinen yksilö kotona! Elefanttiperhe majailee tätä nykyä keittiön ikkunalaudalla. Tämä musta kaveri meni kaupaksi onneksi keväällä Siivouspäivänä. 

Oikein hyvää kirppisonnea toivottelen tässä vaiheessa kaikille tulevana uutena vuotena! Palataan kirppishommiin taas ensi vuonna! 

Silkkitäkkejä ja pajunkissoja

Oli aika ennen Facebook-kirpputoreja. Tai siis tarkemmin ottaen FB:n aktiivista ja mukavaa retroryhmää Rättei, Lumpui & Retroi eli Lumppulaa. Entisessä kirpputorielämässäni en esimerkiksi osannut arvostaa raskaita silkkitäkkejä. Tai ymmärtänyt Finelin emalin hinnoittelua. Tai himoinnut Aarikan Riemuraita-purkkeja. Nyt on kelkka kääntynyt. Yhtenä esimerkkinä ennen joulua vakkari-Pelastusarmeijalta (Yliopistonkatu, Turku) löytämäni viininpunaiset silkkitäkit aivan naurettavaan hintaan (à 5 euroa).

Pidin tällaisia peittoja ennen suorastaan ällöttävinä. Täytyy myöntää, että aikamoisen pesuoperaation suoritin peitoille, kun sain ne kannettua kotiin asti. Peitot vaikuttivat puhtailta, mutta pakko ne oli rikkoontumisriskinkin uhalla pestä ihan kunnolla. Pyöritin täkit 60 asteessa isoimmassa linkouksessa ja lorotin mukaan suuren määrän huuhteluainetta. Onneksi käytössäni oli taloyhtiön kuivausrumpu, muuten en olisi saanut peittoja kunnolla kuivaksi varmaan viikossakaan.

Nanson pajunkissakuvioisen mekon/tunikan löysin Mimmin kirppikseltä. Plyysisamettipinta on yllättävän juhlava. Kauluksen ja hihansuiden valkoinen kanttaus ei ole aivan mieleeni, mutta hihoista sen saa käännettyä pois näkyvistä. 

Vaalennetussa kuvassa näkyy hieman paremmin tuota kuviota. Pajunkissan varsi ei kyllä livenä ole aivan tuon värinen.

  

Kirppisrakkautta esittäytyy

Mitä? 

Kirppislöytöjen esittelyä, itse kirpputoreista puhumista Suomessa ja satunnaisesti ulkomailla, tarinoita tavaroiden takaa. Luvassa myös satunnaisten vintage- ja second hand -putiikkien antien esittelyä.

Miksi? 

Olen rampannut kirppiksillä aktiivisesti vähintään kuusi vuotta ja keräilijäluonteelleni on sopivaa, että kirjaan nyt myös vihdoin ylös löytöni. Tämä on henkilökohtainen arkistoni kirpputoriaarteistani. Osa tavarasta vain käy luonani ja osa lähtee takaisin kiertoon tasaisin väliajoin. Välillä on myös ihan hyvä kerrata, mitä kaikkea tavaraa nurkkiin on kerääntynyt ja mistä olen jo luopunut.

Missä? 

Kiertelen eniten turkulaisilla kirpputoreilla, mutta Turun lähialue ja hieman kaukaisemmatkin kolkat kuuluvat kirppisreviiriini. 

Miten? 

Tarkoituksenani on postata vähintään silloin, kun olen vieraillut kirppiksellä – ja todennäköisesti aihettakin juttuun löytyy, koska mukaan on tarttunut jotain. Valokuvaan löydöt muistutuksena siitä, mitä kaikkea hienoa nuo laitokset pitävät sisällään.

Ps. Kuvassa komeilee Esteri Tomulan (1920–1998) Arabialle suunnittelema Vegeta-emalikattila. Tämä kaunokainen on joululahja, eli ei ole oma kirppissaalis.  

Edit: Julkaisin tämän tekstin noin vuosi sitten ja nyt se pompsahti ensimmäiseksi eilen jostain syystä tänne. Ehkäpä tunnisteet, joita lisäsin kaikkiin kirjoituksiin, sekoitti Bloggerin pään...

Retroisaa joulua!

Lasiset joulupallot huojuvat ikkunassa, Weisten pallot nököttävät Riihimäen lasipurkissa ja Pinokkio kurkkii Baret Waren purkista. Tästä on keräilijän joulu tehty!

Ihanaa joulunaikaa kaikille!

Hyllyntäytettä

Parisen kuukautta sitten hankkimani keittiön hylly ilahduttaa minua edelleen valtavasti. Se on aivan loistava erilaisille astia-asetelmille. Huvitan kanssa-asujaani uusilla astiainstallaatioilla ja hyllypuheella viikoittain = seison hyllyn edessä eri astiat käsissäni ja selitän, miten eri kombinaatiot toimivat...hmmm...todella kiehtovaa varmasti.

Hyllyllä nököttävät kaikki rakkaimpani, eli Kaj Franckin Kilta-astiaston tarjoiluastiat, Antti Nurmesniemen pannut (Arabia, Finel) ja Timo Sarpanevan Tsaikka-lasit. Tykkään asetella eri värisiä ja erilaisia astioita rintarinnan. Liian harmonista ei saa olla.

Vähän aiheen vierestä, mutta nyt ollaan siirrytty auttamattomasti siihen valokuvauskauteen, että salamaa on melkein pakko käyttää. Yritin viritellä lisävaloja jne., mutta ei sekään enää auttanut. Pakko vetää salamalla – ja kestää tämän tasoiset kuvat. Kevät, tule jo!

Viimeisin Kilta-löytöni, kenties hammastikkukuppi, oli vaikea todentaa Killaksi. Kelasin nettiä todella pitkään ennen kuin päädyin New Yorkin MoMan design-osuuden kautta Kaj Franckiin ja näin kuvan tästä samasta pikkukiposta. En ole laisinkaan varma, onko se hammastikuille, mutta kyllä se voisi kokonsa puolesta olla sellainen.

Juuri kun puhuin, että en ole Kilta-munakuppeja nähnyt, törmäsin valkoisiin ja vihreisiin munakuppeihin Kirppis-Center Manhattanilla. Sain nuo kolme kuppia todella kohtuulliseen hintaan (vihreä maksoin euron, jes). Ehkä vielä yksi vihreä munakuppi on etsinnässä, mutta sen jälkeen taitaa munakuppikiintiö olla täynnä.

Nämä viisi ohutta virolaista Tarbeklaasin juomalasia löysin Tallinnasta. Myyjän mukaan lasit ovat 1950-luvulta. Laseja kiertää hieno hiontakuvio, mutta juuri lasin ohuudesta johtuen ovat ne todella haavoittuvaisia. Huomasin ensimmäisen käyttökerran jälkeen yhdessä yksilössä särön. Näiden lasien kanssa täytyy varsinkin tiskatessa olla todella varovainen!

Olen jo pidemmän aikaa seuraillut yhden astiarumiluksen ns. kirppishintaindeksiä. Kyseessä on Tauno Wirkkalan Humppilan lasille suunnittelema Revontulet-malja. Eniten näkee ruskeaa yksilöä ja nykyään kirppishinnat pyörivät 10–15 euron tuntumassa – joskus paljon korkeammallakin. Tuo malja on edelleen mielestäni ruma, mutta kun törmäsin kirkkaaseen yksilöön kahdella eurolla Kaarinan Ykköstien kirpputorilta, päätin napata astian mukaani. Ehkä sijoitan siihen vessaharjan tai vaikka maksalaatikkoa.

Loppukevennyksenä vielä bongaus hauskasta Paskat kirppislöydöt -blogista. Aika erikoisia Tsaikkoja Sarpaneva on joskus päästänyt tuotantoon asti...

Kirppispöytä!

Keräsin kaksi Ikea-kassillista tavaraa kasaan, kun sain yllätysnopeasti myyntipöydän Turun Kirppis-Center Manhattanilta. Myynnissä on täällä bloginkin puolella vilahtaneita juttuja ja tietysti muutakin.

Ihan mukavasti heti ensimmäisen päivän aikana tavaraa oli mennyt. On oikeasti hieman koukuttavaa, kun myyntejä pystyy seuraamaan reaaliajassa verkkopalvelun kautta. Marimekon laukku vietiin tietysti heti niin sanotusti kädestäni, kun sain tavarat aseteltua aloilleen. Kivaa tietysti, että kamat saavat uuden kodin, mutta mieleeni tuli automaattisesti se, että olikohan hinnoitteluni sittenkään aivan kohdillaan.

Myyntipöytä on 22.12. asti, eli ensi maanantaihin. Jännittävää nähdä, käykö kirppiksellä väkeä vielä juuri ennen joulua. No, itse olen hankkinut joululahjoja tänäkin vuonna kirpputoreilta – en tosin tietenkään niitä nyppyyntyneitä ketjuliikerytkyvä, vaan ihan kivoja juttuja. Tietysti. Kelpolahjoja löytyy siis myös kierrätettynä!

Pienoinen vahinko myös sattui, kun kävin tänään siivoamassa pöytää ja tuomassa vähän lisää myyntiin. Vahinko näyttää tältä:

Hei, ei Aarikan Riemuraitoja ja Iran kukkapurkkeja voi vain vastustaa!

Ps. Pöytä nro 187