perjantai 24. maaliskuuta 2023

Kaj Franck: Scandia, osa 2

Kirjoittelin lokakuussa 2020 ekaa kertaa Kaj Franckin Hackmanille (Sorsakoski) suunnittelemista Scandia-aterimista (1952–1989) tänne blogiin. Ruokailuvälineitä oli alkanut vähän kuin salaa ilmestyä kirppiksillä ostoskoriin.


Tilanne on nyt tietysti eskaloitunut: minulla on nykyään ihan kunnollisen kattauksen verran Scandiaa. Ihanaa! Nyt tosin edelleen harmittaa, miksi en aikoinaan näitä hankkinut kirppiksiltä kotiin, vaan panttasin näin pitkään, koska esimerkiksi 10 vuotta sitten vielä näiden hinnat olivat aikamoisen kohtuullisemmat kuin nykyään. 



Omaan käteeni ja suuhun Scandiat tuntuvat hyviltä ja vähän myös nostalgisilta. Lapsuudessani näitä oli satunnaisesti käytössä. Aterimen muoto miellyttää silmää kovasti, se on niin sanotusti taattua Franckia. En edes tiedä, kuinka montaa kokoa ja mallia näitä on tehty, tuntuu että usein tulee vastaan välikokoja, jotka eivät ole vielä laisinkaan tuttuja.



Viimeisin Scandia-löytö tuli vähän kuin tarjottimella: sain blogini meiliin postia ja minulle tarjottiin ylimääräisiä Scandioita kiertoon. Näin vaihtoi 7 aterinta omistajaa, 3 ruokalusikkaa ja 4 haarukkaa. Yhdelle aterimelle tuli hintaa noin 3,50 euroa. Tällä kertaa tutkin omat olemassa olevat aterimet läpi ennen kauppojen hieromista, koska yritän täydentää puuttuvia pareja. Mukavasti näistä kaupoista sain juuri täydennystä kokonaisuuteen.

En aktiivisesti etsimällä etsi näitä lisää, mutta esimerkiksi pikkuhaarukat kiinnostavat, jos niitä ilmestyy sopuhintaan. Pienemmät ruokahaarukat voisivat myös toimia leivoshaarukkana, eli mikä ettei sellaisia myös muutama lisää.   



Millaisia tunteita Scandiat herättävät?

10 kommenttia:

  1. Nuo on hienot ja minulle nostalgiset lapsuuden tuttavat.

    VastaaPoista
  2. Mummulassa oli Scandioita ja perinkin mummun aterimet. Minäkään en älynnyt ajoissa alkaa niitä kirppareilta keräämään, mutta sukulaisen jäämistöstä sain muutaman pienen haarukan, pari voiveistä ja jälkiruokalusikkaa. Minä tykkään, mieheni ei suostu edes teelusikkaa käyttämään, kun ovat "väärän muotoisia".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä taitavat olla sellaisia, että osalle ei istu suuhun ja osa tykkää kovasti. Mulle nämä ovat just hyvän mallisia ja ennen kaikkea kauniin näköisiä!

      Poista
  3. On kyllä upea kokoelma! Olen varmaan joskus kertonutkin, että opin mummolassa tuntemaan nämä nimellä "panssarilusikka" 😂 en todellakaan tiedä, mistä moisen termin sain päähäni, mutta jotenkin tuli lusikkapesästä mieleen sotilaskypärä. Olin aina mummolassa lapsena ja söin vain näillä, joten tärkeät aterimet on kyseessä. Serkkuni pwri sen alkuperäisen kokoelman, mutta olen harkinnut näiden(kin) keruuta. Minulla on Myrnat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En muista tuota panssarilusikka-juttua, mainio termi! Harmittaa, että panttasin näiden hankkimista näin kauan, kun kuitenkin "sorruin". On nämä ihania <3

      Poista
  4. Lusikan muoto on minusta tosi huono käytössä, mutta kauniithan nuo ovat <3 Nämähän on myös uustuotannossa Iittalalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun suuhun nuo lusikat tuntuu ihan hyvältä - voi myös johtua siitä, että olen vastaavalla kauhonut aamupuuroa koko lapsuuteni. Uustuotannossa kokoja on muutettu ja tykkään näistä vanhoista enemmän.

      Poista
  5. Scandiat ovat tosi hienot! Ja niitähän löytyy myös minulta. Niitä oli ja on edelleenkin lapsuudenkodissani, joten ovat tuttuja jo sieltä asti. Vanhemmillani on pieniä haarukoita ja veitsiä ja niillä syötiin aina lettuja. :)

    Olen saanut keräiltyä aika hyvin ruokailuvälineitä ja myös muitakin osia. Lusikoita tuntuu olevan miljoona eri kokoa, sitä parasta jugurttilusikkaa olen löytänyt vain kaksi, niitä etsin koko ajan lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on myös yksi pikkulusikka, mikä on jotain välikokoa ja just sitä haluaisin löytää lisää! Saattaa olla sama jugurttilusikka, mikä sulla on haussa <3

      Poista