tiistai 21. tammikuuta 2014

Sunnuntaikirppis

Entisessä TV-tehtaassa majaileva Löytökirppis on tainnut päästä eroon pari vuotta jatkuneesta matalalennostaan, koska sunnuntaisella vierailullani paikka vaikutti mukavan elävältä. Hyllyjä kiertelemässä oli useampia ihmisiä  ei tietenkään ruuhkaksi asti  mutta uusi, raikkaampi meininki huokui tuosta paikasta. Hyvä niin, koska luulin vielä puolisen vuotta sitten, että tuo kirppis joutuu sulkemaan ovensa, koska hyllyt ammottivat tyhjyyttään ja tavarat eivät tuntuneet vaihtuvan ollenkaan.

Parantunut meininki koitui myös kohtalokseni. Kannoin kotiin ihan hyvän saldon kaikenlaista.

Metallinen hedelmäkulho. Ehkä hieman turha, mutta kuitenkin niin ihana. Klassinen sitrushedelmäkulho pääsi osaksi ikkunalauta-asetelmaani. Less is more. Noot.




Villahame. Hameessa ei ollut jäljellä enää materiaalilappua, mutta jos sormituntumaan on uskomista, on hameessa villaa, vähän angoraa ja ehkä hitunen tekokuitua. Lapussa lukee made in Hong Kong ja merkkiä en ryhtynyt edes googlettamaan.



Silkkipaita. Silkkipaidat ovat selvä heikkouteni. Tai oikeastaan kaikki, mikä on valmistettu kestävistä luonnonkuiduista. Silkki ja lampaanvilla ovat suosikkejani. Nykyään oikeastaan hyvin harvoin löytää ketjuliikkeistä esimerkiksi ihan oikeaa villapaitaa. Rekit notkuvat kaikenlaista tekokuitukuraa, mikä nukkaantuu hetkessä, eikä edes lämmitä tai hengitä pakkassäällä. Nappaan siis melkein poikkeuksetta laadukkaat villa- ja silkkipaidat mukaani, koska minusta tuntuu, että kymmenen vuoden kuluttua luonnonmateriaaleista valmistettuja vaatteita saa oikein hakemalla hakea. Toivottavasti olen väärässä.

Tämä turkoosinvihertävä koristeellinen silkkipaita saattaa olla käyttämätön. Irrotin paidasta olkatoppaukset ja nyt odottelen kesää ja tälle paidalle sopivampia käyttökelejä.











Nahkaiset, lämpimällä vuorella varustetut suomalaiset talvikengät kuuluvat myös asioihin, joita en kamalan helposti kykene jättämään paikalleen, jos sellaiset osuvat silmääni. Kutsun tällaista nilkkurin ja saappaan välimuotoa mummokengiksi tai vanhan liiton -kengiksi. Vain ja ainoastaan hyvällä. Oma kokemukseni suomalaisista talvikengistä 7080-luvuilta, on voittamaton. Kenkien pohjat on tehty kestämään liukkautta ja kylmää ja päällinen on paksua nahkaa. Käsittelin kengät lankilla (mitä, plankki on puhekieltä ja lankki on oikea termi!) ja tarvoin nuo jalassa kaksi kylmää päivää tuntematta kylmää kertaakaan. Nämä Mimosa-kengät on valmistettu aikoinaan Raumalla.


Viimeinen ostos oli Humppilan lasin neljä tuikkukuppia. Humppilan lasi ei ole vielä kirppiskentällä aivan niin kuumaa kamaa kuin Karhula, Riihimäki tai Nuutajärvi. Hassua kyllä, esimerkiksi tämän lasiastian hinta on noussut tasaisesti ja pian se on varmasti melkein yhtä trendikäs kuin tämä kynttilänjalka.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti