Aarresaari on nimensä mukaisesti tarjonnut jo useamman kerran aarteita ja myös nyt odotukset olivat melko korkealla. En voi sanoa, että olisin pettynyt, mutta tällä kertaa Aarresaaren tarjonta ei ollut aivan huipussaan. Ostin lopulta oikeastaan vain käytännöllisiä käyttötavaroita: Finlaysonin käyttämättömät froteepyyhkeet (ehkä 90-lukua) ja salaattiottimet. Käteeni osui myös pussillinen pieniä vanhoja joulupalloja ja vaikka joulu onkin jo ohi, en voinut jättää pilkkahintaisia palloja hankkimatta. Ensi joulu onkin siis entistä koristeellisempi...
Suurkirppikseltä olisin voinut kantaa mukanani kotiin asti vaikka mitä. Yritin kuitenkin olla järkevä ja karsin osan esimerkiksi astioista loppumetreillä pois ostoskoristani. Mukaan jäi kuitenkin mm. vinkulelu 1960-luvulta – ei niin järkevä ostos, mutta toimii jos perheessä on lapsia/koiria/lapsellisia aikuisia.
Mustavartiset ruokailuvälineet ovat olleet jo jonkin aikaa heikkouteni. Nämä kuten myös Aarresaarelta löytämäni salaattiottimet ovat ruotsalaista alkuperää ja niitä on aikoinaan valmistettu jokapäiväiseen käyttöön varmasti aina tuhansia ja tuhansia. Syksyllä vieraillessani Tukholmassa panin merkille, että samankaltaisia ottimia saisi Ruotsista vielä huomattavasti huokeampaan hintaan kuin täältä Suomesta. Omaan kokoelmaani kuuluu nyt kasa ruotsalaisia mustapäisiä ottimia ja yksi erä alkuperäisessä laatikossa löytyneitä neuvostoliittolaisia veitsiä ja haarukoita (kesällä Telliskivin kirpputorilta Tallinnasta).
Puhdasta käyttö- ja kulutustavaraa edustaa viimeisen kuvan teepallo. Pallo on kuvassa hämäävästi teepannun, alustan ja lasin kanssa, mutta ainoastaan pallo on peräisin Salosta. Itse asiassa kuvan Kilta-teepannu ja Kartio-lasi ovat myös kirppisaarteita, mutta ne eivät ole peräisin tältä Salon reissulta.
Ui, tosi kiva tää blogi! Hitsi ois iteki pitäny perustaa tämmöne, mut nyt jään lukijaks :--) Ja niin ymmärrän myös noi epäjärkevät (mutta ihanat) kirppisostokset - jouluiselta Tampereen kirppisreissulta kannoin kotiin kasaripeltipenaalin, jossa on koirien kuvia ja omenakuvioisen peltipurkin. Random, mutta kivaa.
VastaaPoistat. Anonyymi-Paula
Uu, eka kommentti Anonyymi-Paulalta! Välillä on kyllä pakko ostaa myös niitä turhuuksia, koska muutenhan elämä olisi aivan liian tylsää ja järkevää.
VastaaPoista